Älä tapa

Muutama päivä sitten kirjoitin Kotimaan blogiin jutun Kristitty ja esivalta (www.kotimaa.fi). Juttu löytyy Kotimaan verkkolehden etusivun linkin "blogit" takaa.

Jutun viimeisessä kappaleessa totean: "Täällä, missä olen, tulee mietittyä kristityn suhdetta käskyihin, joita hän voi saada sotilaana. On tärkeää, että sotilas tottelee. Tärkeää on myös, että sotilas kuuntelee omantuntonsa ääntä. Ja että sotilaan omatunto on sidottu Raamatun opetuksiin oikeasta ja väärästä. Armeija, jossa on paljon tällaisia sotilaita, on terve ja luja."

Viisas vaimoni neuvoi kirjoittamaan muutaman rivin siitä, miten tähän sopii viides käsky. Tarkoitanko, ettei sotilas, jonka omatunto on sidottu Raamatun opetuksiin, voi tappaa sodassakaan?

Käsittääkseni viides käsky puhuu ensisijaisesti tai nimenomaan murhaamisesta. Siis mitä yksilö voi tehdä. Yksilöllä ei ole lupaa ottaa oikeutta omiin käsiinsä ja surmata ihmistä, joka on esimerkiksi tehnyt hänelle vääryyttä. Tästä ei ilman muuta seuraa, ettei sotilas saisi tappaa sodassa. Mikä on kielletty yksilöltä, ei välttämättä ole kielletty järjestäytyneeltä yhteiskunnalta ja sen esivallalta. Vielä pahemman pahan välttämiseksi yhteiskunta voi puolustautua. Sillä on oikeus suojella kansalaisiaan. Se voi määrätä kansalaisiaan tehtäviin, joissa palvellaan sitä tarkoitusta, ettei kansa tuhoutuisi tai joutuisi kärsimään vielä sotaakin enemmän. Monet kirkon opettajat ovat ymmärtäneet viidennen käskyn näin. Minusta tämä on hyvä selitys.

Herramme selitti vuorisaarnassaan viidettä käskyä. Hän kielsi paitsi toisen tappamisen myös toiseen vihastumisen tai toisen solvaamisen. Hänkin siis opetti, että viides käsky on käsky nimenomaan yksilölle. Uudessa testamentissa kerrotaan muutamista sotilaista, jotka kohtasivat Jeesuksen, tunnustivat uskonsa tai liittyivät kristillisen seurakunnan jäseniksi. Kenellekään heistä ei sanota, ettei heidän pitäisi luopua ammatistaan. Tämäkin kertoo, että mikä yksilöltä on kielletty, ei välttämättä ole kielletty tietyissä tilanteissa yhteiskunnalta.

Sillä, että hyvä sotilas kuuntelee Raamatun opetuksiin sidotun omantuntonsa ääntä, en tarkoita, että hän ampuu sodassa ohi tai ei ammu ollenkaan. Tarkoitan esimerkiksi tällaisia asioita: Sotilas, joka kuuntelee Jumalan sanaan sidottua omaatuntoa, kunnioittaa elämää - vihollisenkin - niin paljon, ettei vahingoita vihollista enempää kuin se on välttämätöntä. Hän ei pahoinpitele tai kiduta vankeja. Hän ei varasta omaan taskuunsa. Hän auttaa niitä, joita voi. Hän antaa anteeksi. Jos armeijassa on paljon tällaisia sotilaita, se on terve ja luja.

Jotkut suorittavat aseellisen varusmiespalveluksen sijasta siviilipalveluksen tai aseettoman varusmiespalveluksen. Ymmärrän niitä, jotka päätyvät tähän ratkaisuun vedoten omaantuntoonsa. Sivistynyt yhteiskunta tarjoaa kansalaisilleen myös tämän mahdollisuuden.