Kohti Afganistania
Tänään - tai ilmeisesti vuorokausi ehtii vaihtua - lähden kohti Afganistania. Ensiksi junalla kohti Poria ja sieltä lentokoneella kohti Kabulia.
Tänään oli ollut arkkihiippakunnan tuomiokapitulin istunto. Istunnossa oli käsitelty kurinpitoasiamiehen vaatimusta asiassani. Tiedote on luettavissa arkkihiippakunnan kotisivulla. Tiedotteessa kerrotaan, että kurinpitoasiamies vaatii minulle rangaistusta mutta tarkemmin ei kerrota vaatimuksen sisältöä. Todetaan, että asiakirjat ovat viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 6 luvun 24 §:n 3 kohdan perusteella salassa pidettäviä, kunnes asia on ollut esillä tuomiokapitulin istunnossa. Lisäksi tiedotteessa todetaan, että minulle on pyynnöstäni annettu aikaa vastauksen antamiseen kurinpitoasiamiehen vaatimukseen 15.11.2007 asti.
Tuntuu hieman erikoiselta, että tiedotteessa kerrotaan näinkin paljon - siis että kurinpitoasiamies vaatii rangaistusta. Eikö tämäkin olisi voitu kertoa vasta sitten, kun asiasta tiedotetaan tarkemmin? Vasta se´n jälkeen kun kapituli on käsitellyt asiaa. Tottakai minulla on ajatukseni siitä, miksi piti saada kertoa jo nyt, että kurinpitoasiamies vaatii rangaistusta minulle.
Tänään jaetussa Tyrvään Sanomissa oli juttu otsikolla "Peruslakia ei voi jyrätä vetoamalla Raamattuun". Jutussa haastateltiin kahta oikeustieteen professoria - Antti Jokelaa ja Jukka Kekkosta. En tietenkään pysty käymään oikeustieteellistä keskustelua alan professoreiden kanssa. Kuitenkin haluan sanoa muutaman asian:
- Antti Jokela kertoi huomanneensa yhden lainoppineen, joka on epäillyt pappien erottamisen oikeudellista puolta - Lapin yliopiston työoikeuden professorin Seppo Koskisen. Yllättävän vähän tästä asiasta on käyty julkisuudessa keskustelua siitä näkökulmasta, mikä on juridisesti perusteltua ja mikä ei. Seppo Koskisen artikkeli, josta olen kertonut nettipäiväkirjassani 3.6.2007, on yksi harvoja. Toinen harvoja julkisuudessa käytettyjä puheenvuoroja on eläkkeellä olevan Helsingin kaupungin syyttäjän Ritva Santavuoren puheenvuoro kirkolliskokouksessa. Tätä puheenvuoroa olen lainannut nettipäiväkirjassani 9.5.2007. On monia oikeusoppineita, jotka ovat julkisuuden ulkopuolella arvioineet, että pastoreiden erottaminen sillä perusteella, että pastori toimii perustellun omantunnonvakaumuksensa mukaisesti, on juridisesti vaikeaa tai kestämätöntä. Ehkä siihen, mikä on juridisesti mahdollista ja mikä ei, saadaan selvyys jossakin oikeusistuimessa. Luultavasti tästä syystä pastori Vesa Pöyhtäri on aikonut valittaa hallinto-oikeuteen saamastaan rangaistuksesta.
- Tyrvään Sanomien mukaan Antti Jokela oli ihmetellyt, että silloin, kun minut asetettiin kappalaisen virkaan, alttarilla minua siunaamassa oli myös naisia. Hän kysyy, eikö virkaan vihkimiseni tulisi siis olla mitätön. Outo ajatus. Tottakai naiset voivat olla siunaamassa virkaan asetettavaa. Tottakai naiset voivat rukoilla pastorin puolesta. Usein he ovatkin paljon parempia rukoilijoita kuin me miehet. Muistaakseni virkaan asettamiseeni siunaajina osallistuivat talouspäällikkömme Paula Laasanen ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Maiju Vuorenoja.
- Jukka Kekkosen mielestä perustuslain vastaista on, että seurakunnassa tehdään työvuorojärjestelyjä, joilla otetaan huomioon omantunnonvakaumus - mikäli järjestelyt tarkoittavat, että joku pastori ei toimita messua yhdessä naispastorin kanssa. Perustuslaissa puhutaan myös oikeudesta uskonvakaumukseen. Käsittääkseni tätäkään oikeutta ei saisi unohtaa tai jyrätä. Jos ikäänkuin vastakkain on kaksi oikeutta - tässä tapauksessa oikeus siihen, ettei koe tulevansa syrjityksi, ja oikeus siihen, ettei tarvitse toimia vastoin uskonvakaumustaan - pitäisi ymmärtääkseni toimia niin, että molemmat oikeudet otetaan huomioon mahdollisimman hyvin. Mahdollisimman hyvin molemmat oikeudet otettaisiin huomioon juuri työvuorojärjestelyillä. Naispastori saisi toimittaa jumalanpalveluksia kenenkään sitä estämättä. Miespastoria, joka ei voi pitää naispappeutta Jumalan tahdon mukaisena ratkaisuna, ei pakotettaisi toimimaan vastoin vakaumustaan. Kaikki jumalanpalvelukset tulisivat pidettyä. Selvää on, että hyvin monilla työpaikoilla tehdään työvuorojärjestelyjä eri syistä. Tätä pidetään normaalina ja järkevänä tapana johtaa työtä. Myös seurakunnissa tehdään edelleen työvuorojärjestelyjä eri syistä.
- Tyrvään Sanomien jutussa kerrotaan minun vedonneen siihen, ettei kirkkolaissa ole säädöstä naispappeudesta. Siis siitä että jokaisen kirkon pastorin on toimitettava messu yhdessä naispastorin kanssa. Jukka Kekkonen vetoaa perustuslakiin, joka on kirkkolakia ylempänä. Jos siis perustuslain mukaan pastorin on hyväksyttävä naispappeus ja toimittava sen mukaan, eikö tämä koske myös maamme katolisia isiä ja ortodoksipappeja? Jos heillä on oikeus omantunnonvakaumukseen, jota perustuslaki myös suojelee, eikö sama oikeus kuulu luterilaisille pastoreille? Jos luterilaiselle pastorille voidaan sanoa - kuten Jukka Kekkonen Tyrvään Sanomissa sanoo - "ettei syrjimättömyyttä vastaan voi kävellä, vaikka kuinka vetoaisi Raamattuun", eikö sama pitäisi sanoa katolisille ja ortodokseille?
- Jukka Kekkonen pitää Tyrvään Sanomien jutussa Vesa Pöyhtärin saamaa rangaistusta luvattoman pienenä. Kahdeksi kuukaudeksi virasta pidättäminen on siis luvattoman kevyt rangaistus. Yhtä kovia rangaistuksia ei kirkossa juurikaan ole annettu. Myös Antti Jokela pitää rangaistusta suhteellisen keveänä - "vaikka en itsekään olisi valmis hakemaan erottamista". Mitähän Antti Jokela siis tarjoaisi rangaistukseksi? Varmaankin hän tietää, että Vesa Pöyhtärin saama rangaistus johtaa pysyvään virasta erottamiseen. Jos lähdetään rangaistusten tielle, ne kovenevat - kun tuskin jatkossa Vesa toimii toisin kuin on toiminut tähän asti. Tien päässä on kovin rangaistus, joka kirkon johdolla on käytössä: virasta erottaminen ja mahdollisesti pappeuden menettäminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
- Olisi ollut mielenkiintoista lukea lakimiesasessori Pekka Leinon käsityksiä, voidaanko tai täytyykö pastori irtisanoa niillä perusteilla, joilla nyt ollaan pastoreita rankaisemassa. Pekka Leino on käsittääkseni Suomen ainoa kirkko-oikeuden dosentti (toivottavasti muistan tieteenalan nimikkeen oikein). Hänen ajatuksensa olisivat luultavasti olleet toisenlaisia kuin haastateltujen professorien.
Tärkeää on muistaa, että ylin ohje kirkossa ei ole maallinen laki, yleinen mielipide tai vaikuttavan ihmisen mielipide. Ylin ohje kirkossa on Jumalan sana. Ellei ole, kirkko lakkaa olemasta kirkko.
Lähden tänään siis kohti Afganistania. Ei tunnu ollenkaan huonolta lähteä. Tietysti ero perheestä ja ystävistä tuntuu kurjalta. Sen sijaan hyvältä tuntuu lähteä rauhallisempiin oloihin ja raikkaampiin tuuliin kuin mitkä täällä puhaltavat. Tarkoitan näillä oloilla ja tuulilla varsinkin, millaista on olla suomalaisten rauhanturvaajien joukossa.
Tänään oli ollut arkkihiippakunnan tuomiokapitulin istunto. Istunnossa oli käsitelty kurinpitoasiamiehen vaatimusta asiassani. Tiedote on luettavissa arkkihiippakunnan kotisivulla. Tiedotteessa kerrotaan, että kurinpitoasiamies vaatii minulle rangaistusta mutta tarkemmin ei kerrota vaatimuksen sisältöä. Todetaan, että asiakirjat ovat viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 6 luvun 24 §:n 3 kohdan perusteella salassa pidettäviä, kunnes asia on ollut esillä tuomiokapitulin istunnossa. Lisäksi tiedotteessa todetaan, että minulle on pyynnöstäni annettu aikaa vastauksen antamiseen kurinpitoasiamiehen vaatimukseen 15.11.2007 asti.
Tuntuu hieman erikoiselta, että tiedotteessa kerrotaan näinkin paljon - siis että kurinpitoasiamies vaatii rangaistusta. Eikö tämäkin olisi voitu kertoa vasta sitten, kun asiasta tiedotetaan tarkemmin? Vasta se´n jälkeen kun kapituli on käsitellyt asiaa. Tottakai minulla on ajatukseni siitä, miksi piti saada kertoa jo nyt, että kurinpitoasiamies vaatii rangaistusta minulle.
Tänään jaetussa Tyrvään Sanomissa oli juttu otsikolla "Peruslakia ei voi jyrätä vetoamalla Raamattuun". Jutussa haastateltiin kahta oikeustieteen professoria - Antti Jokelaa ja Jukka Kekkosta. En tietenkään pysty käymään oikeustieteellistä keskustelua alan professoreiden kanssa. Kuitenkin haluan sanoa muutaman asian:
- Antti Jokela kertoi huomanneensa yhden lainoppineen, joka on epäillyt pappien erottamisen oikeudellista puolta - Lapin yliopiston työoikeuden professorin Seppo Koskisen. Yllättävän vähän tästä asiasta on käyty julkisuudessa keskustelua siitä näkökulmasta, mikä on juridisesti perusteltua ja mikä ei. Seppo Koskisen artikkeli, josta olen kertonut nettipäiväkirjassani 3.6.2007, on yksi harvoja. Toinen harvoja julkisuudessa käytettyjä puheenvuoroja on eläkkeellä olevan Helsingin kaupungin syyttäjän Ritva Santavuoren puheenvuoro kirkolliskokouksessa. Tätä puheenvuoroa olen lainannut nettipäiväkirjassani 9.5.2007. On monia oikeusoppineita, jotka ovat julkisuuden ulkopuolella arvioineet, että pastoreiden erottaminen sillä perusteella, että pastori toimii perustellun omantunnonvakaumuksensa mukaisesti, on juridisesti vaikeaa tai kestämätöntä. Ehkä siihen, mikä on juridisesti mahdollista ja mikä ei, saadaan selvyys jossakin oikeusistuimessa. Luultavasti tästä syystä pastori Vesa Pöyhtäri on aikonut valittaa hallinto-oikeuteen saamastaan rangaistuksesta.
- Tyrvään Sanomien mukaan Antti Jokela oli ihmetellyt, että silloin, kun minut asetettiin kappalaisen virkaan, alttarilla minua siunaamassa oli myös naisia. Hän kysyy, eikö virkaan vihkimiseni tulisi siis olla mitätön. Outo ajatus. Tottakai naiset voivat olla siunaamassa virkaan asetettavaa. Tottakai naiset voivat rukoilla pastorin puolesta. Usein he ovatkin paljon parempia rukoilijoita kuin me miehet. Muistaakseni virkaan asettamiseeni siunaajina osallistuivat talouspäällikkömme Paula Laasanen ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Maiju Vuorenoja.
- Jukka Kekkosen mielestä perustuslain vastaista on, että seurakunnassa tehdään työvuorojärjestelyjä, joilla otetaan huomioon omantunnonvakaumus - mikäli järjestelyt tarkoittavat, että joku pastori ei toimita messua yhdessä naispastorin kanssa. Perustuslaissa puhutaan myös oikeudesta uskonvakaumukseen. Käsittääkseni tätäkään oikeutta ei saisi unohtaa tai jyrätä. Jos ikäänkuin vastakkain on kaksi oikeutta - tässä tapauksessa oikeus siihen, ettei koe tulevansa syrjityksi, ja oikeus siihen, ettei tarvitse toimia vastoin uskonvakaumustaan - pitäisi ymmärtääkseni toimia niin, että molemmat oikeudet otetaan huomioon mahdollisimman hyvin. Mahdollisimman hyvin molemmat oikeudet otettaisiin huomioon juuri työvuorojärjestelyillä. Naispastori saisi toimittaa jumalanpalveluksia kenenkään sitä estämättä. Miespastoria, joka ei voi pitää naispappeutta Jumalan tahdon mukaisena ratkaisuna, ei pakotettaisi toimimaan vastoin vakaumustaan. Kaikki jumalanpalvelukset tulisivat pidettyä. Selvää on, että hyvin monilla työpaikoilla tehdään työvuorojärjestelyjä eri syistä. Tätä pidetään normaalina ja järkevänä tapana johtaa työtä. Myös seurakunnissa tehdään edelleen työvuorojärjestelyjä eri syistä.
- Tyrvään Sanomien jutussa kerrotaan minun vedonneen siihen, ettei kirkkolaissa ole säädöstä naispappeudesta. Siis siitä että jokaisen kirkon pastorin on toimitettava messu yhdessä naispastorin kanssa. Jukka Kekkonen vetoaa perustuslakiin, joka on kirkkolakia ylempänä. Jos siis perustuslain mukaan pastorin on hyväksyttävä naispappeus ja toimittava sen mukaan, eikö tämä koske myös maamme katolisia isiä ja ortodoksipappeja? Jos heillä on oikeus omantunnonvakaumukseen, jota perustuslaki myös suojelee, eikö sama oikeus kuulu luterilaisille pastoreille? Jos luterilaiselle pastorille voidaan sanoa - kuten Jukka Kekkonen Tyrvään Sanomissa sanoo - "ettei syrjimättömyyttä vastaan voi kävellä, vaikka kuinka vetoaisi Raamattuun", eikö sama pitäisi sanoa katolisille ja ortodokseille?
- Jukka Kekkonen pitää Tyrvään Sanomien jutussa Vesa Pöyhtärin saamaa rangaistusta luvattoman pienenä. Kahdeksi kuukaudeksi virasta pidättäminen on siis luvattoman kevyt rangaistus. Yhtä kovia rangaistuksia ei kirkossa juurikaan ole annettu. Myös Antti Jokela pitää rangaistusta suhteellisen keveänä - "vaikka en itsekään olisi valmis hakemaan erottamista". Mitähän Antti Jokela siis tarjoaisi rangaistukseksi? Varmaankin hän tietää, että Vesa Pöyhtärin saama rangaistus johtaa pysyvään virasta erottamiseen. Jos lähdetään rangaistusten tielle, ne kovenevat - kun tuskin jatkossa Vesa toimii toisin kuin on toiminut tähän asti. Tien päässä on kovin rangaistus, joka kirkon johdolla on käytössä: virasta erottaminen ja mahdollisesti pappeuden menettäminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
- Olisi ollut mielenkiintoista lukea lakimiesasessori Pekka Leinon käsityksiä, voidaanko tai täytyykö pastori irtisanoa niillä perusteilla, joilla nyt ollaan pastoreita rankaisemassa. Pekka Leino on käsittääkseni Suomen ainoa kirkko-oikeuden dosentti (toivottavasti muistan tieteenalan nimikkeen oikein). Hänen ajatuksensa olisivat luultavasti olleet toisenlaisia kuin haastateltujen professorien.
Tärkeää on muistaa, että ylin ohje kirkossa ei ole maallinen laki, yleinen mielipide tai vaikuttavan ihmisen mielipide. Ylin ohje kirkossa on Jumalan sana. Ellei ole, kirkko lakkaa olemasta kirkko.
Lähden tänään siis kohti Afganistania. Ei tunnu ollenkaan huonolta lähteä. Tietysti ero perheestä ja ystävistä tuntuu kurjalta. Sen sijaan hyvältä tuntuu lähteä rauhallisempiin oloihin ja raikkaampiin tuuliin kuin mitkä täällä puhaltavat. Tarkoitan näillä oloilla ja tuulilla varsinkin, millaista on olla suomalaisten rauhanturvaajien joukossa.
posted by Jari Rankinen | 6:19 ip.
11 Comments:
"Perustuslakia ei voi jyrätä vetoamalla Raamattuun." Ihmettelen, miksi useat naiset eivät kieltäydy osallistumasta sellaiseen pakottamiseen, jota he nyt joutuvat tekemään kaikki yhdessä. Miksi on vaikeaa sallia, että toisella on erilainen, teologisesti perusteltu ja tradition tukema käsitys? Miten teologinaiset ylipäätään saattoivat mennä mukaan siihen ajatteluun, jota alussa kuulimme paljon, että saa olla vakaumus, mutta se ei saa näkyä? Jokaisella ihmisellä pitäisi olla ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus. Kun se nyt viedään muutamilta papeilta, noiden toimien uhreiksi joutuu myös suuri joukko seurakuntalaisia. Kaikkia koskee pian sama ajattelun vapaus, kunhan se ei näy hartaus- ja jumalanpalveluselämässä. Runsaasti Jumalan siunausta ja rauhaa teille kaikille, erityisesti niille "pahiksille"!
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Aamen!
T. Viherjuuri, Hki
Tapa jolla Kekkonen puhuu Raamatusta, on täsmälleen vastakkainen sille, mitä Luther sanoo omassa ottelussaan Rooman kirkon kanssa: "Pyhä Raamattu on jumalallinen oikeutemme." Ei ole lutherin leikkimistä eikä itsetehostusta todeta, että siihen tämä kiista kulminoituu. Ja ennen kuin luterilainen kristitty kävelee Raamatun yli, hän tuhat kertaa mieluummin pyyhkii jalkansa kaikkiin kanonisiin lakeihin ja maallisiin perustuslakeihin. Totta kai tulkintojen moneutta ja muuta tungetaan taas vastaukseksi. Samoin se, että perustuslaki koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Totta. Mutta uskon yksinkertaisuutta tavoitellaksemme, kristitty on viime kädessä taivaan kansalainen ja kuuntelee Kuningasta ennen kuin keisareita. Myös Rooman laki koski kaikkia Rooman kansalaisia - tunnetuin seurauksin.
Jos siis kestävämpiä perusteluja ei esitetä uuden järjestyksen tueksi, toivotan veljille ja sisarille koko sydämestäni voimaa ja tyyneyttä kulkea muinoin viitoitetulla tiellä. Ja pyydän, että pysyisin itsekin samassa joukossa matkaa tekemässä.
Pasi Palmu, Kälviä
Niinpä. Maallinen esivaltakin on saanut valtansa Jumalalta, ja sitä tulisi totella niin pitkään kun se ei ole ristiriidassa kristinuskon kanssa. Ristiriitatilanteissa kuitenkin "enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä".
Herra, anna meille voimia kuunnella ääntäsi ja totella tahtoasi silloinkin, kun se on vaikeaa.
Tuomo Viherjuuri, Hki
Kirkossa on joillakuilla kauhea kiire lynkata joku, jotta saataisiin ryvettynyttä?? ulkokuorta kiillotetuksi. Yleinen mielipide ei jaksa odottaa oikeuslaitoksen hitaitten ja byrokraattisten rattaitten kääntymistä. (Leipää ja) sirkushuveja nyt heti! Rationaalisista perusteluista viis.
Päivi Luukkainen
Jyväskylä
Jari: Kyllä ihan sama sanotaan katolisille ja ortodokseillekin sitten, kun heidän kirkkonsa ovat virallisesti avanneet pappisvirkansa naisille. Ja muistanet samalla, kun vertaat omaa tilannettasi heihin, ettet ole heidän virkakäsityksensä mukaan pappi lainkaan -kuten en toki minäkään.
Jarkko Siekkinen
Hyvinkää
+ Jarkko,
epäilen näkemyksesi pitävyyttä. Jos ortodoksit ja roomalaiskatoliset avaavat virkansa naisille ja osa papeista kieltäytyy näiden kanssa yhteistyöstä, tämä asia on kirkon sisäisen kurinpidon eikä perustuslain alainen asia. Ihmettelen suuresti suomalaista laintulkintaa tilanteessa, jossa maallinen oikeus nostaa syytteen kirkon sisäisiä asioita koskien, vaikka tasa-arvolaki sanoo itse selkeästi, että se sulkee soveltamisena ulkopuolelle uskonnolliset yhteisöt. Eikö Suomen evankelis-luterilainen kirkko olekaan kirkko, vaan valtiollis-yhteiskunnallinen instituutio? Miksi ongelmia naispappeuden vastustajien kanssa ei hoideta kirkon sisällä, sen omaan lainsäädäntöön ja siihen sisältyviin ponsiin (!) liittyen?
Tätä asiaa ei tietenkään muuta miksikään se, että mainitut vanhat kirkot eivät hyväksy minunkaan papinvirkaani, mutta minä hyväksyn kyllä heidän virkansa, kuten kirkkonikin.
Martti Vaahtoranta, Pyhäranta
Martti Vaahtoranta kysyi, miksi kirkon asioita ei hoideta kirkon sisällä. Luulen tietäväni vastauksen: kirkko ei ihan oikeasti haluaisi olla kristillinen kirkko. Sen itsetiedostus perustuu yhteiskunnalliselle tehtävälle, joka on elämänvaihepalvelujen järjestäminen hengellisesti kirjavalle kansalle. Tapa saa olla se, joka koetaan kussakin tilanteessa käytännöllisimmäksi. Ponnen ohittaminen on helppoa jokaiselle, joka ajattelee näin. Se on vaikeaa sille, joka ajattelee kirkon pysyväksi ja hengelliseksi yhteisöksi.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
+ Marika,
pahasti pelkään, että olet analyysissasi sataprosenttisesti oikeassa. Tämä vain olisi hyvä sen (siis ns.) kirkon julkisesti ja virallisesti todeta, niin ei ajettaisi eteenpän sammutetuin lyhdyin ja tiedettäisiin kaikki, missä mennään. Osattaisiin tehdä oikeat johtopäätökset. Tai sitten kirkon pitäisi tehdä parannus ja ryhtyä oikeasti uskonyhteisöksi.
Martti Vaahtoranta, Pyhäranta
PIENTÄ ARGUMENTAATIOANALYYSIA
Jari Rankinen kirjoitti:
"Jukka Kekkonen vetoaa perustuslakiin, joka on kirkkolakia ylempänä. Jos siis perustuslain mukaan pastorin on hyväksyttävä naispappeus ja toimittava sen mukaan, eikö tämä koske myös maamme katolisia isiä ja ortodoksipappeja?"
Jarkko Siekkinen kommentoi:
"Jari: Kyllä ihan sama sanotaan katolisille ja ortodokseillekin sitten, kun heidän kirkkonsa ovat virallisesti avanneet pappisvirkansa naisille."
Matti pohtii:
Mielestäni Jarkko ei välttämättä sisäistänyt Jarin kommentin logiikkaa. Ymmärtääkseni Jarin argumentti liittyi perustuslain ja kirkkolain väliseen järjestykseen. Jos perustuslaki menee luterilaisen kirkkolain edelle, se menee loogisesti myös ortodoksisen tai katolisen. Jos perustuslaki määrää, että nainen saa olla pappi, silloin myös katolisen ja ortodoksisen kirkkolain on väistyttävä ja näiden kirkkojen hyväksyttävä naispapit.
Jarin logiikka tässä väitteessä on siis mielestäni aukoton. Mielenkiintoista tässä Jokelan argumentoinnissa on sen ekumeeniset vaikutukset, joihin prof. Antti Laato on tälläkin blogilla aiemmin kiinnittänyt huomiota.
Miltähän Vatikaanissa kuulostaisi propagandistisesti muotoiltu viesti, jonka mukaan Suomessa liberaaliprotestantit pyrkivät perustuslakia käyttämällä pakottamaan katolisen kirkkolait yhteneväksi oman näkemyksensä kanssa. Puhumattakaan Riadista, jossa saataisiin tietää, että Suomessa moskeijan toiminta kielletään, mikäli naisimaameita ei hyväksytä.
Tietysti tähän voidaan todeta, että se on ihan sama, mitä Vatikaani tai Riad (ehkä olisi korrektimpaa viitata Kairoon, jossa muslimioppineiden oma "Harvard" sijaitsee) toteaa Suomen ihmisoikeuslainsäädännöstä. Edelleen tästä pointista jää kuitenkin jäljelle tasa-arvon kanssa käsi kädessä kulkeva oikeudenmukaisuus. Tämän periaatteen mukaan joka ainoan uskonnollisen yhdyskunnan pitää muokata toimintansa perustuslain mukaiseksi.
Jokelan argumentointi näyttää siis sakin pelaamiselta vain yksi siirto eteenpäin mietittynä.
Lähetä kommentti
<< Home