Eivät ole seurakunnan tilaisuuksia
Viime perjantaina jaetussa Tyrvään Sanomissa kerrottiin Vammalan seurakunnan kirkkovaltuuston kokouksesta, joka oli torstaina. Kokouksessa oli keskusteltu niiden tapahtumien ilmoittamisesta, joiden järjestelyistä vastaavat kirkkomme herätysliikkeet tai kirkolliset järjestöt. Aiemmin Vammalassa oli tapana, että näistä tapahtumista ilmoitettiin yhdessä seurakunnan muun toiminnan kanssa. Tapahtumat olivat osa seurakunnan toimintaa. Muutama kuukausi sitten vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen ilmoitti, että käytäntö on muuttunut. Enää nämä tapahtumat eivät ole seurakunnan tapahtumia ja siksi niistä ei ilmoiteta kuten muista seurakunnan tapahtumista. Tyrvään Sanomien uutisen mukaan kirkkovaltuuston kokouksessa kirkkoherra Osmo Ojansivu oli käyttänyt voimakkaan puheenvuoron uuden käytännön puolesta: Ei käy päinsä, että järjestöt valitsevat tilaisuuksiinsa seurakunnan edustajat. Tilaisuudet, joihin naispastorit eivät käy puhujiksi, eivät ole seurakunnan toimintaa eikä niistä ilmoiteta seurakunnan ilmoituksissa. Muutaman kuukauden voimassa ollut käytäntö siis jatkuu. Toivoin - kuten moni muukin - että vakinaisen kirkkoherran palattua hoitamaan virkaansa olisi voitu palata vanhaan käytäntöön. Niin ei näytä tapahtuvan.
Asia voi tuntua melko mitättömältä. Mitätön se ei ole. Tehdyllä ratkaisulla lyödään kiilaa seurakunnan muun toiminnan ja herätysliikkeiden välille. Kiilaa ei tarvittaisi. Ei ainakaan siellä, missä herätysliikkeet ovat integroituneet osaksi seurakunnan toimintaa ja ovat pääsääntöisesti myönteisellä tavalla rakentaneet seurakuntaa. Näin on Vammalassa ollut vuosikymmeniä. Nyt tätä ollaan purkamassa. Ratkaisulla on luultavasti kauaskantoisia seurauksia. Moni seurakunnan jäsen, joka osallistuu herätysliikkeiden ja järjestöjen tapahtumien järjestämiseen, kokee, ettei seurakunnan johto arvosta heidän työtään tai että heitä halutaan jopa työntää seurakunnasta pois. Tiedän, että on seurakuntia, joissa on toimittu jo vuosia niin, että herätysliikkeiden tapahtumat ovat olleet erillään seurakunnan muusta ilmoittelusta. Ja herätysliikkeet ovat olleet erillään seurakunnan muusta toiminnasta. Miksi samalla tavalla pitäisi alkaa toimia sielläkin, missä herätysliikkeet ovat olleet osa seurakunnan elämää ja toimintaa?
Kirkkomme herätysliikkeiden ja järjestöjen tapahtumissa puhutaan uskonasioista, rukoillaan ja lauletaan virsiä ja hengellisiä lauluja. Niissä opetetaan kirkkomme tunnustuksen mukaisesti. Ne ovat Vammalassa Vammalan seurakunnan jäsenten järjestämiä tapahtumia. Hyvin usein niissä julistajina toimivat seurakuntamme työntekijät. Minun on vaikea ymmärtää, että seurakunta sanoutuu näistä tilaisuuksista irti. Eikö pitäisi iloita seurakunnan maallikkojäsenten aktiivisuudesta ja tukea sitä?
Herätysliikkeissä ja järjestöissä on paljon myös niitä, jotka hyväksyvät naispappeuden. Uskon, että myös heistä useimpien on vaikea ymmärtää tätä linjausta: tilaisuuksia, joita he ovat järjestämässä, ei pidetä seurakunnan tilaisuuksina.
Toivon, ettei ratkaisulla yritetä painostaa herätysliikkeitä: Sanoutukaa irti siitä käsityksestä, että naispappeus ei ole Jumalan tahdon mukainen ratkaisu. Sanoutukaa irti pastoreita tai muista vastuunkantajista, jotka ajattelevat näin. Ja välit paikallisseurakuntaan korjaantuvat.
Minusta on outo ajatus, ettei seurakunnan jäsen saisi pyytää järjestämään tilaisuuteen sitä pastoria, jonka hän toivoo tilaisuuteen. Kirkon lainsäädännön mukaan seurakuntalaisella on oikeus saada kirkollisen toimituksen toimittajaksi omasta seurakunnastaan haluamansa pastori, mikäli tätä pyyntöä ei ole mahdotonta toteuttaa. Miksei näin olisi muissakin tilaisuuksissa? Esimerkiksi seuroissa, jotka seurakuntalainen järjestää omassa kodissaan.
Onko seuraava askel, että sanotaan: seurakunnan työntekijät eivät saa osallistua työaikanaan herätysliikkeiden tai kirkollisten järjestöjen tilaisuuksiin, koska ne eivät ole seurakunnan tilaisuuksia? Tai sanotaanko: seurakunnan työntekijälle ei makseta kilometrikorvauksia, jos hän menee herätysliikkeen tilaisuuteen julistamaan evankeliumia, koska se ei ole seurakunnan tilaisuus? Entä kun tammikuussa tehdään tilastoja seurakunnan toiminnasta? Herätysliikkeiden ja järjestöjen tilaisuuksia ei kai saa kirjata tilastoihin. Jos niin on, Vammalan seurakunnan tilastojen luvut menevät hurjasti alaspäin.
Muuan herätysliikkeisiin sitoutunut - luettuaan kirkkoherran linjauksesta kirkkovaltuuston kokouksessa - sanoi: Nyt tiedän, mihin tilaisuuksiin minun ei tarvitse osallistua - niihin joista ilmoitetaan seurakunnan ilmoituksissa. Tällaiset puheet tuntuvat kurjilta - vaikka ymmärrän sitä, joka sanoo näin.
Toivoisi, että tästä kärjistyneestä tilanteesta päästäisiin. Mikä olisi tie, jolla tilanteesta päästäisiin? Eikö voitaisi vielä kysyä: Tätäkö haluamme? Eikö löytyisi ratkaisuja, jotka rakentaisivat seurakuntaa?
Asia voi tuntua melko mitättömältä. Mitätön se ei ole. Tehdyllä ratkaisulla lyödään kiilaa seurakunnan muun toiminnan ja herätysliikkeiden välille. Kiilaa ei tarvittaisi. Ei ainakaan siellä, missä herätysliikkeet ovat integroituneet osaksi seurakunnan toimintaa ja ovat pääsääntöisesti myönteisellä tavalla rakentaneet seurakuntaa. Näin on Vammalassa ollut vuosikymmeniä. Nyt tätä ollaan purkamassa. Ratkaisulla on luultavasti kauaskantoisia seurauksia. Moni seurakunnan jäsen, joka osallistuu herätysliikkeiden ja järjestöjen tapahtumien järjestämiseen, kokee, ettei seurakunnan johto arvosta heidän työtään tai että heitä halutaan jopa työntää seurakunnasta pois. Tiedän, että on seurakuntia, joissa on toimittu jo vuosia niin, että herätysliikkeiden tapahtumat ovat olleet erillään seurakunnan muusta ilmoittelusta. Ja herätysliikkeet ovat olleet erillään seurakunnan muusta toiminnasta. Miksi samalla tavalla pitäisi alkaa toimia sielläkin, missä herätysliikkeet ovat olleet osa seurakunnan elämää ja toimintaa?
Kirkkomme herätysliikkeiden ja järjestöjen tapahtumissa puhutaan uskonasioista, rukoillaan ja lauletaan virsiä ja hengellisiä lauluja. Niissä opetetaan kirkkomme tunnustuksen mukaisesti. Ne ovat Vammalassa Vammalan seurakunnan jäsenten järjestämiä tapahtumia. Hyvin usein niissä julistajina toimivat seurakuntamme työntekijät. Minun on vaikea ymmärtää, että seurakunta sanoutuu näistä tilaisuuksista irti. Eikö pitäisi iloita seurakunnan maallikkojäsenten aktiivisuudesta ja tukea sitä?
Herätysliikkeissä ja järjestöissä on paljon myös niitä, jotka hyväksyvät naispappeuden. Uskon, että myös heistä useimpien on vaikea ymmärtää tätä linjausta: tilaisuuksia, joita he ovat järjestämässä, ei pidetä seurakunnan tilaisuuksina.
Toivon, ettei ratkaisulla yritetä painostaa herätysliikkeitä: Sanoutukaa irti siitä käsityksestä, että naispappeus ei ole Jumalan tahdon mukainen ratkaisu. Sanoutukaa irti pastoreita tai muista vastuunkantajista, jotka ajattelevat näin. Ja välit paikallisseurakuntaan korjaantuvat.
Minusta on outo ajatus, ettei seurakunnan jäsen saisi pyytää järjestämään tilaisuuteen sitä pastoria, jonka hän toivoo tilaisuuteen. Kirkon lainsäädännön mukaan seurakuntalaisella on oikeus saada kirkollisen toimituksen toimittajaksi omasta seurakunnastaan haluamansa pastori, mikäli tätä pyyntöä ei ole mahdotonta toteuttaa. Miksei näin olisi muissakin tilaisuuksissa? Esimerkiksi seuroissa, jotka seurakuntalainen järjestää omassa kodissaan.
Onko seuraava askel, että sanotaan: seurakunnan työntekijät eivät saa osallistua työaikanaan herätysliikkeiden tai kirkollisten järjestöjen tilaisuuksiin, koska ne eivät ole seurakunnan tilaisuuksia? Tai sanotaanko: seurakunnan työntekijälle ei makseta kilometrikorvauksia, jos hän menee herätysliikkeen tilaisuuteen julistamaan evankeliumia, koska se ei ole seurakunnan tilaisuus? Entä kun tammikuussa tehdään tilastoja seurakunnan toiminnasta? Herätysliikkeiden ja järjestöjen tilaisuuksia ei kai saa kirjata tilastoihin. Jos niin on, Vammalan seurakunnan tilastojen luvut menevät hurjasti alaspäin.
Muuan herätysliikkeisiin sitoutunut - luettuaan kirkkoherran linjauksesta kirkkovaltuuston kokouksessa - sanoi: Nyt tiedän, mihin tilaisuuksiin minun ei tarvitse osallistua - niihin joista ilmoitetaan seurakunnan ilmoituksissa. Tällaiset puheet tuntuvat kurjilta - vaikka ymmärrän sitä, joka sanoo näin.
Toivoisi, että tästä kärjistyneestä tilanteesta päästäisiin. Mikä olisi tie, jolla tilanteesta päästäisiin? Eikö voitaisi vielä kysyä: Tätäkö haluamme? Eikö löytyisi ratkaisuja, jotka rakentaisivat seurakuntaa?
posted by Jari Rankinen | 9:30 ip.
1 Comments:
Seurakunnan tilaisuuksien ilmoittelusta eli"kirkollisista".
On surullista että Vammalassakin on menty samaan joka on täällä Forssassa koettu jo vuosina 1995-1996. Nyt tämän vuoden alusta ei Sley:n tilaisuuksia ilmoitella "kirkollisissa". Ensimmäisellä kerralla oli kaikki kirkon järjestöt samassa asemassa mutta nyt on harrastettu eriarvoisuutta eli toisten järjestöjen tilaisuudet ilmoitellaan mutta Sley:n ei.
Tilaisuuksien ilmoittelun sinänsä voisi laittaa adiaforaksi mutta, suuri mutta on siinä kun nähdäkseni mitätöidään "kuninkaallinen pappeus" eli kasteeseemme kuuluva lahja eli oikeus ja velvoitus Jumalan valtakunnan työhön.
Lähetyskäskyn toteuttaminen, kotimaassa evankelioiminen, opetus,lähetystyö maan äärissä kuuluu kasteemme armolahjoihin.On täysin käsittämätöntä että toisten seurakuntalaisten työ kelpaa ja toisten ei. Raamatusta en tällaista erottelua ole löytänyt vaan "Jumala ei katso henkilöön" ei pelastuksemme asiassa, ei valtakuntansa työssä. On surullista että seurakunnissa mitätöidään kuninkaallinen, yleinen pappeus, maallikot jotka esim täällä ovat uskollisesti hoitaneet seurakuntamme lähetystyön kannatusta runsas sata vuotta. Mielestäni tällainen kasteen sakramentin mitätöiminen on jo aivan omaa luokkaansa oleva kardinaalivirhe.Toki uskon että Jumala hoitaa asiansa. Näin tapahtui aikoinaan Kalajoen käräjien jälkeen kun oli kulunut 20 vuotta niin perustettiin Suomen lähetysseura. Murheellista vain on Raamatun sanan mukainen luopioitten kohtalo josta puhutaan Ilm 21:8 (Uusi käännös -92)jos eivät saa katumuksen ja parannuksen armoa.
Jukka Teininen
Forssa
Lähetä kommentti
<< Home