Tiedettiinkö? 2
Tänään leirissämme järjestettiin lounas osalle niistä afgaaneista, jotka työskentelevät leirissämme. Söin samassa pöydässä keittiössämme työtä tekevien miesten kanssa. Muutamat heistä puhuivat englantia kohtuullisesti. He kyselivät innokkaasti oloista ja elämästä Suomessa, Suomen vuodenajoista ja urheilulajeista, jotka ovat Suomessa suosittuja. Jääkiekosta he tiesivät sen verran, että se on vaarallinen laji - hampaat voivat lähteä. Myös perheestäni he halusivat kuulla. Kun kerroin vaimoni tekevän työtä suomalaisen matkapuhelinyrityksen palveluksessa, näytti, että sain melkoisen määrän kunnioitusta, jota en kylläkään ole ansainnut. Miehet ilmaisivat sanoilla ja eleillä, miten erinomaisia suomalaiset matkapuhelimet heidän mielestään ovat ja miten hienoa niiden tekeminen mahtaa olla. Vaimoni on kyllä viimeksi sanotusta toisinaan toista mieltä. The finnish phones are the best in the world. Niin miehet sanoivat.
Luin hetki sitten Markus Malmivaaran haastattelun "Kirkon ovella odottaa naispappeutta paljon suurempia kysymyksiä". Haastattelu löytyy osoitteesta http://www.kopteri.net/. Erinomainen haastattelu. Kyse on juuri siitä, mistä Markus puhuu. Näyttää, että kirkon ovet avataan monille muillekin asioille, joita on vaikea perustella Raamatulla tai jotka ovat Raamatun opetusten vastaisia. Kun niin tehdään yhdessä asiassa, on helpompi tehdä samalla tavalla muissakin asioissa. Raamatun opetuksista kiinnipitäminen on kirkolle elämän ja kuoleman kysymys. Jos alamme ajatella, ettei Raamattu pidä paikkaansa, kadotamme lopulta myös pelastavan evankeliumin, joka on ilmoitettu Raamatussa.
Kuulin, että viime päivinä Vammalassa on jälleen pidetty esillä ajatusta, etten Vammalan seurakuntaan tullessani selvästi kertonut kantaani naispappeuteen, enkä aikanaan siihen, voiko toimittaa messun yhdessä papiksi vihityn naisen kanssa. Kirjoitin tästä asiasta nettipäiväkirjassani viime toukokuussa. Laitan tähän silloin kirjoittamani kirjoituksen.
Tiedettiinkö?
Silloin tällöin on kysytty, tiesikö Tyrvään seurakunnan seurakuntaneuvosto kantani naispappeuteen ja miten kantani vaikuttaa toimintaani esittäessään minulle kutsun seurakuntapastoriksi vuonna 1998. Ja tiesikö Vammalan seurakunnan kirkkovaltuusto kantani ja miten kantani vaikuttaa toimintaani valitessaan minut kappalaiseksi vuonna 2004? Tänään Aamulehdessä vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen sanoo, etten hänen tietääkseen kertonut kirkkoneuvostolle suoraa kantaani siihen, miten tulen toimimaan yhteistyössä naispappien kanssa.
Keväällä 1998 kirkkoherra Osmo Ojansivu kysyi minulta, tulisinko vähän yli puoleksi vuodeksi Tyrvään seurakuntaan seurakuntapastoriksi. Ennen vastaustani keskustelimme Osmon kanssa monista työhön liittyvistä asioista. Tässä yhteydessä kerroin kantani myös naispappeuteen ja etten voi toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa. Tämä oli jo ennestään Osmon tiedossa. Hän sanoi, ettei asia ole ongelma. Minulle luvattiin, että työvuorot voidaan järjestään siten, että voin toimia käsitykseni mukaan. Näin oli toimittu Vammalassa jo vuosia toisenkin pastorin kanssa. Osmo piti hyvänä, että tästä informoidaan seurakuntaneuvostoa ja seurakuntaneuvosto voi ratkaista, esittääkö se minulle kutsun seurakuntapastorin virkaan kannastani ja toimintatavastani huolimatta. Niin tapahtui. Seurakuntaneuvosto kutsui minut yksimielisesti seurakuntapastorin määräaikaiseen virkaan. Määräaikaisuutta jatkettiin muutaman kerran ja aina sain seurakuntaneuvostolta kutsun ja tuomiokapitulilta määräyksen virkaan. Käsittääkseni kaikki päättäjät tiesivät kantani ja toimintatapani.
Tapasin myös silloisen piispan Ilkka Kantolan. Keskustelimme Porissa tunnin verran naispappeudesta eikä kantani tai toimintatapani jäänyt epäselväksi.
Vuonna 1999 jätin vakituisen työni Sleyn palveluksessa. Ellei minulle olisi luvattu, että voin toimia sen käsityksen mukaan, joka minulla on papinvirasta, en olisi jättänyt vakituista työtäni.
Vuonna 2004 ennen kappalaisen valintaa toinen virkaa hakenut ja minut testattiin tamperelaisessa testifirmassa. Testifirman testaaja kysyi myös kantaani naispappeuteen ja sitä toimintanko messun yhdessä naispastorin kanssa. Näihin kysymyksiin vastasin selvästi: en pidä naispappeutta Raamatun mukaisena ratkaisuna ja siksi en toimita messua yhdessä naispapin kanssa. Testaaja kysyi myös, jaanko ehtoollisen naispapille. Kerroin jakavani. Kirkkoneuvoston asettama työryhmä kysyi minulta samoja asioita. Vastasin niihin siten, ettei epäselvyyttä jäänyt. Työryhmässä minulta kysyttiin myös, tulenko aina ajattelemaan naispappeudesta ja toimimaan samalla tavalla kuin nyt. Kerroin miettiväni naispappeutta, suhtautumista siihen ja toimintaani useinkin - kuten mietin monia muitakin asioita. Ja etten voi olla varma, mitä ajattelen tai miten toimin 10 tai 20 vuoden kuluttua. Sitä mieltä olen nytkin.
Työryhmä esitti kirkkoneuvostolle, että minut valitaan kappalaisen virkaan. Käsittääkseni työryhmä informoi kirkkoneuvostoa kannastani naispappeuteen ja etten toimita messua yhdessä naispastorin kanssa. Joudun sanomaan: "Käsittääkseni", koska en tietenkään osallistunut kirkkoneuvoston kokoukseen. Selvää lienee, että kantani naispappeuteen tuli esille - silloinkin käytiin asiasta julkista keskustelua. Kantani ja toimintatapani eivät olleet Vammalassa yllätys - olin toiminut seurakuntapastorina Vammalassa jo yli kuusi vuotta. Kirkkoneuvosto esitti yksimielisesti minun valitsemistani kappalaisen virkaan.
Päivää ennen kirkkovaltuuston valintakokousta Tyrvään Sanomissa julkaisiin nimimerkin allekirjoittama kirjoitus, jossa sanottiin kutakuinkin suoraan, että mikäli minut valitaan kappalaisen virkaan, on epävarmaan, jaetaanko Tyrvään kirkossa kaikkina sunnuntaina naispappeuden kannattajille ehtoollinen. Muutamat kirkkovaltuutetut ottivat yhteyttä ja kysyivät, mitä mieltä olen kirjoituksesta. Kerroin tietysti jakavani ehtoollisen myös naispappeuden kannattajille. Keskustelimme yhteyttä ottaneista joidenkin kanssa naispappeudesta hieman laajemmin. He tiesivät kantani ja toimintatapani ja kuulivat nämä vielä käydyssä keskustelussakin. Pyysin kirkkoherraa informoimaan kirkkovaltuustoa siitä, että jaan ehtoollisen myös naispappeuden kannattajille. Kuulin, että hän oli tehnyt näin. Kuulin myös, että kantani naispappeuteen ja toimintatapani oli tuotu kirkkovaltuuston valintakokouksessa selvästi esille. Samoin kuin se, etteivät kantani ja toimintatapani tuota mitään sellaisia ongelmia, joita ei voitaisi hoitaa työvuorojärjestelyillä tai muilla kirkkoherran toimenpiteillä. Näin minullekin oli luvattu tullessani työhön Tyrvään seurakunnan. Valtuusto äänesti valinnastani. Jos muistan oikein, sain 23 ääntä. Jäseniä kirkkovaltuustossa oli 27.
Luin hetki sitten Markus Malmivaaran haastattelun "Kirkon ovella odottaa naispappeutta paljon suurempia kysymyksiä". Haastattelu löytyy osoitteesta http://www.kopteri.net/. Erinomainen haastattelu. Kyse on juuri siitä, mistä Markus puhuu. Näyttää, että kirkon ovet avataan monille muillekin asioille, joita on vaikea perustella Raamatulla tai jotka ovat Raamatun opetusten vastaisia. Kun niin tehdään yhdessä asiassa, on helpompi tehdä samalla tavalla muissakin asioissa. Raamatun opetuksista kiinnipitäminen on kirkolle elämän ja kuoleman kysymys. Jos alamme ajatella, ettei Raamattu pidä paikkaansa, kadotamme lopulta myös pelastavan evankeliumin, joka on ilmoitettu Raamatussa.
Kuulin, että viime päivinä Vammalassa on jälleen pidetty esillä ajatusta, etten Vammalan seurakuntaan tullessani selvästi kertonut kantaani naispappeuteen, enkä aikanaan siihen, voiko toimittaa messun yhdessä papiksi vihityn naisen kanssa. Kirjoitin tästä asiasta nettipäiväkirjassani viime toukokuussa. Laitan tähän silloin kirjoittamani kirjoituksen.
Tiedettiinkö?
Silloin tällöin on kysytty, tiesikö Tyrvään seurakunnan seurakuntaneuvosto kantani naispappeuteen ja miten kantani vaikuttaa toimintaani esittäessään minulle kutsun seurakuntapastoriksi vuonna 1998. Ja tiesikö Vammalan seurakunnan kirkkovaltuusto kantani ja miten kantani vaikuttaa toimintaani valitessaan minut kappalaiseksi vuonna 2004? Tänään Aamulehdessä vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen sanoo, etten hänen tietääkseen kertonut kirkkoneuvostolle suoraa kantaani siihen, miten tulen toimimaan yhteistyössä naispappien kanssa.
Keväällä 1998 kirkkoherra Osmo Ojansivu kysyi minulta, tulisinko vähän yli puoleksi vuodeksi Tyrvään seurakuntaan seurakuntapastoriksi. Ennen vastaustani keskustelimme Osmon kanssa monista työhön liittyvistä asioista. Tässä yhteydessä kerroin kantani myös naispappeuteen ja etten voi toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa. Tämä oli jo ennestään Osmon tiedossa. Hän sanoi, ettei asia ole ongelma. Minulle luvattiin, että työvuorot voidaan järjestään siten, että voin toimia käsitykseni mukaan. Näin oli toimittu Vammalassa jo vuosia toisenkin pastorin kanssa. Osmo piti hyvänä, että tästä informoidaan seurakuntaneuvostoa ja seurakuntaneuvosto voi ratkaista, esittääkö se minulle kutsun seurakuntapastorin virkaan kannastani ja toimintatavastani huolimatta. Niin tapahtui. Seurakuntaneuvosto kutsui minut yksimielisesti seurakuntapastorin määräaikaiseen virkaan. Määräaikaisuutta jatkettiin muutaman kerran ja aina sain seurakuntaneuvostolta kutsun ja tuomiokapitulilta määräyksen virkaan. Käsittääkseni kaikki päättäjät tiesivät kantani ja toimintatapani.
Tapasin myös silloisen piispan Ilkka Kantolan. Keskustelimme Porissa tunnin verran naispappeudesta eikä kantani tai toimintatapani jäänyt epäselväksi.
Vuonna 1999 jätin vakituisen työni Sleyn palveluksessa. Ellei minulle olisi luvattu, että voin toimia sen käsityksen mukaan, joka minulla on papinvirasta, en olisi jättänyt vakituista työtäni.
Vuonna 2004 ennen kappalaisen valintaa toinen virkaa hakenut ja minut testattiin tamperelaisessa testifirmassa. Testifirman testaaja kysyi myös kantaani naispappeuteen ja sitä toimintanko messun yhdessä naispastorin kanssa. Näihin kysymyksiin vastasin selvästi: en pidä naispappeutta Raamatun mukaisena ratkaisuna ja siksi en toimita messua yhdessä naispapin kanssa. Testaaja kysyi myös, jaanko ehtoollisen naispapille. Kerroin jakavani. Kirkkoneuvoston asettama työryhmä kysyi minulta samoja asioita. Vastasin niihin siten, ettei epäselvyyttä jäänyt. Työryhmässä minulta kysyttiin myös, tulenko aina ajattelemaan naispappeudesta ja toimimaan samalla tavalla kuin nyt. Kerroin miettiväni naispappeutta, suhtautumista siihen ja toimintaani useinkin - kuten mietin monia muitakin asioita. Ja etten voi olla varma, mitä ajattelen tai miten toimin 10 tai 20 vuoden kuluttua. Sitä mieltä olen nytkin.
Työryhmä esitti kirkkoneuvostolle, että minut valitaan kappalaisen virkaan. Käsittääkseni työryhmä informoi kirkkoneuvostoa kannastani naispappeuteen ja etten toimita messua yhdessä naispastorin kanssa. Joudun sanomaan: "Käsittääkseni", koska en tietenkään osallistunut kirkkoneuvoston kokoukseen. Selvää lienee, että kantani naispappeuteen tuli esille - silloinkin käytiin asiasta julkista keskustelua. Kantani ja toimintatapani eivät olleet Vammalassa yllätys - olin toiminut seurakuntapastorina Vammalassa jo yli kuusi vuotta. Kirkkoneuvosto esitti yksimielisesti minun valitsemistani kappalaisen virkaan.
Päivää ennen kirkkovaltuuston valintakokousta Tyrvään Sanomissa julkaisiin nimimerkin allekirjoittama kirjoitus, jossa sanottiin kutakuinkin suoraan, että mikäli minut valitaan kappalaisen virkaan, on epävarmaan, jaetaanko Tyrvään kirkossa kaikkina sunnuntaina naispappeuden kannattajille ehtoollinen. Muutamat kirkkovaltuutetut ottivat yhteyttä ja kysyivät, mitä mieltä olen kirjoituksesta. Kerroin tietysti jakavani ehtoollisen myös naispappeuden kannattajille. Keskustelimme yhteyttä ottaneista joidenkin kanssa naispappeudesta hieman laajemmin. He tiesivät kantani ja toimintatapani ja kuulivat nämä vielä käydyssä keskustelussakin. Pyysin kirkkoherraa informoimaan kirkkovaltuustoa siitä, että jaan ehtoollisen myös naispappeuden kannattajille. Kuulin, että hän oli tehnyt näin. Kuulin myös, että kantani naispappeuteen ja toimintatapani oli tuotu kirkkovaltuuston valintakokouksessa selvästi esille. Samoin kuin se, etteivät kantani ja toimintatapani tuota mitään sellaisia ongelmia, joita ei voitaisi hoitaa työvuorojärjestelyillä tai muilla kirkkoherran toimenpiteillä. Näin minullekin oli luvattu tullessani työhön Tyrvään seurakunnan. Valtuusto äänesti valinnastani. Jos muistan oikein, sain 23 ääntä. Jäseniä kirkkovaltuustossa oli 27.
posted by Jari Rankinen | 4:58 ip.
4 Comments:
Kertauksena toukokuussa kirjoittamani kommentti valintatilanteesta.
Olin kirkkovaltuutettuna valitsemassa Jari Rankista kappalaisen virkaan. Hyvin selväksi tuli valintatilanteessa se tosiseikka, ettei Rankinen tee alttariyhteistyötä naispappien kanssa. Koska asia luonnollisesti herätti intohimoja puolesta ja vastaan, niin muistan vielä erittäin hyvin mitä kirkkoherra Ojansivu silloin asian tiimoilta sanoi. Se ei ole mikään ongelma koska työvuorot on helppo järjestellä siten, ettei Rankinen ja naispappi ole samaan aikaan jumalanpalvelusta toimittamassa. Samalla tavalla oli toimittu jo aikaisemminkin.
En ymmärrä alkuunkaan niitä kommentteja että Jari on tiukentanut linjaansa. Jarin näkemykset ja toimintatavat ovat täysin samat nyt kuin valintatilanteessakin. Mikään ei siis ole muuttunut, paitsi katteeton lupaus siitä että työvuorot on helppo järjestellä niin ettei ongelmia tule.
Jouni Perttula, Vammala ( edelleen kirkkovaltuutettu )
Hyvin sanottu, Jouni Perttula!
Haluan vielä kiinnittää huomiota siihen, että alttariyhteistyöstä kieltäytyminen ja järjestelyt ovat olleet aikaisemmin esimerkillisiä. Rakentavia ratkaisuja-mietintö osoittaa seikkaperäisesti, miten jatkossakin voitaisiin toimia oikein ja kaikkia kunnioittaen. On hyvin loogista, että pappi saa tunnustaa omaa uskoaan kieltäytymällä alttariyhteistyöstä naispappien kanssa. Sen sijaan siinä, että hän muuten "nyrpistelisi" naispapeille, ei ole mitään järkeä. Sekin on huomattavaa, että Jari Rankinen on halunnut kantaa itse mahdolliset taloudelliset seuraukset (palkaton virkavapaa), jos niitä tulee kahden eri virkakäsityksen yhteistyössä. Ongelmaa ei pitäisi olla. Joskus puhutaan siitä suuresta haitasta, että torjuminen saattaa hidastaa ehtoollisia. Väitetään, että asiakkaat kärsisivät, kun he eivät pääse tarpeeksi ripeästi pois kirkosta tehottoman palvelun takia. Kuinka moni noin ajatteleva edes käy kirkossa?
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Niinpä, mutta kyllähän tässä "suurena haittana" väistämättä painaa myöskin nykyihmisten ajattelu, kun on joiltakin tahoilta todettu, että tällainen "änkyröinti" - itse en Rankisen ja Malmivaaran kohdalla pidä tuota termiä ollenkaan sopivana - saa aikaan eroamisia kirkosta.
En jaksa ymmärtää sitä, miksi ollaan niin ihmisten verorahojen perään. Jos joidenkin ihmisten kirkkoon kuuluminen on näin naurettavista asioista(?) kiinni, saavat minun puolestani erotakin. Kirkon jäsenyydellä kukaan ei kuitenkaan taivaaseen pääse. Sen ratkaisee Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja sydämen usko siihen sekä kaste, joka ei siis todellakaan yksistään riitä.
Voimia ja siunausta edelleen kaikille veljille ja sisarille Kristuksessa. Niitä tarvitsemme jokainen.
Tuomo Viherjuuri, Helsinki
Itsekin olen ihmetellyt sovitteluhalujen puuttumista, kun järjestelyt eivät kuitenkaan olisi käytännössä mitenkään hankalia tehdä. Jokainen tietää, että työpaikoilla on kautta aikojen osattu sovitella ja järjestellä, jos se ei ole tuottanut kohtuuttomia ongelmia ja siten on saatu asiat luistamaan. Tässä nimenomaisessa konfliktissa kysymys on vieläpä johdonmukaisesta vakaumuksesta, jota ei kirkon piirissä ole todettu harhaopiksi. Siksi haluttomuus sovitteluun tuntuu entistä erikoisemmalta.
Toisaalta paljon selittää se, että nyt vastakkain on kaksi eri arvomaailmaa. On käsitys siitä, että jumalallisen säädöksen kanssa olisi elettävä aralla mielellä ja varottava astumasta johonkin sellaiseen, mihin pyhässä paikassa ei ole lupa astua. Ja sitten on tuo yleisempi käsitys, jonka mukaan julkisessa inhimillisessä kanssakäymisessä ei voi olla sellaista osa-aluetta, jolla (tässä tapauksessa) tasa-arvoperiaate ei saisi toteutua Tietysti tämä jälkimmäinenkin vakaumus voi olla hyvin uskonnollinen: sukupuolten tasa-arvo on loukkaamaton ja pyhä asia, joka nousee suoraan rakkauden käskystä.
Valitettavasti tämä jälkimmäoinen näkemys tuntuu omissa oloissamme kuitenkin usein unohtavan kirkon olemuksen yliajallisen puolen. Kirkkohan ei itseymmärryksensä mukaan ole vain samanhenkisten ihmisten vapaasti muodostama yhdistys, vaan se on ylhäältä laskettu todellisuus ja elävä organismi, jonka juuret ovat muinaisuudessa ja runko katkeamaton. Uusi oksa voi kantaa vain samanlaista lehteä ja hedelmää kuin aiemmat oksat, mikäli se todella on osa samaa puuta. Tämä ymmärrys kirkon ainutlaatuisuudesta ja "omalakisuudesta" on paljon paremmin säilynyt vanhojen kirkkojen kohdalla (ortodoksit, roomalaiskatoliset). Niille ollaan jostakin syystä valmiimpia myöntämään oikeus olla kirkko. Nämä protestanttiset yhteisömme (pohjoismaiset kansankirkot) heittelehtivät ajan tuulissa paljon köykäisemmin, kai riittävän kölipainon puuttuessa, ja kaikki yksiselitteinen muuttuu helpommin suhteelliseksi ja jumalallinen inhimilliseksi.
Meikäläisessä moniarvoisessa yhteiskunnassa jokainen uskonnollinen yhteisö saa melko vapaasti järjestellä omat asiansa. On moneen kertaan todettu sekin, ettei tasa-arvolaki ulotu uskonnonharjoittamiseen. Mutta varsinainen kysymys onkin se, kenet tai minkä määrän jäsenistöstään kansankirkko haluaa lähivuosina menettää. Koko ajan kasvaa uutta sukupolvea, joka ei voi mitenkään käsittää sitä, että yhteisö, johon he kuuluvat, sallisi piirissään (heidän mielestään) naista syrjivää käytäntöä. Samaan aikaan tilastot osoittavat nämä ikäryhmät nopeimmiksi kirkosta eroajiksi. Ei tarvitse olla tilastomatemaatikko laskeakseen, miten työ- ja lisääntymisikäisten ihmisten joukkoerot vaikuttavat tulevaisuudessa kirkon verokertymään ja jäsenmäärään.
Tämän tajuavat totta kai myös he, jotka ovat vastuussa kirkosta. Heidän ratkaisunsa - niin minä tämän viime aikaisen kohentelun ymmärrän - on, että "sovittelujen aika kirkossa on ohi". Eli kirkosta eroavat nuoret aikuiset, huomatkaa nyt, kyllä täällä nimenomaan teidän arvojanne kunnioitetaan! Tuo "pieni mutta äänekäs vähemmistö" on suurimmaksi osaksi vaiennettu ja loputkin tullaan vaientamaan tarvittavaa voimaa käyttäen. Ja jos kirkon käytännöissä on jokin piirre, joka on karkeasti ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa, se hiljakseen muutetaan. Teologiset perustelut löydetään kyllä kaikelle. Näin kirkkomme haluaa edelleen olla entistä ehyemmin kansankirkko. Kaikkea jäsentää tämä suuri missio: älkää erotko kirkosta, suuret joukot. Huoli on yllättäen sama kuin vastahankaan kulkevissa herätysliikkeissä ja lähetysjärjestöissä: meiltä loppuvat tällä tiellä rahat. Tosin Ruotsista voitaisiin siinä(kin) ottaa oppia, että kaikkien kristinuskon uudelleenmuovautumisohjelmien jälkeenkään jäsenpakoa ei ole saatu tyrehtymään...
Viime kädessä yksittäisen kristityn ja koko paikalliskirkon on yhä uudestaan vastattava vain yhteen kysymykseen: onko ensimmäinen käsky totta ja voimassa myös minun kohdallani? Vastaus tähän ratkaisee sitten loput.
Pasi Palmu
Lähetä kommentti
<< Home