Parturissa

Masar-e-Sharifissa asuva afgaani pitää leirimme sisäpuolella parturia. Kävin tänään hänen liikkeessään lyhentämässä tukkaani. Parturiliike on rakennettu rekan konttiin ja laitettu kauppojen viereen, jotka myös ovat konteissa ja joita paikalliset kauppiaat pitävät.

Parturi oli oikein mukava mies - hymyilevä ja ystävällinen - kuten täkäläiset ovat. Hän kertoi opiskelevansa englantia - näytti vihkojakin, joihin hän oli kirjoittanut englantia ja daria, omaa kieltään. Opiskelusta huolimatta parturin sanavarasto ei ollut kovin suuri. No problem oli monesti hänen toistamansa lause. Useamman kerran sain selittää, että päässäni on haava ja siinä vielä tikki - ja siksi hänen pitäisi olla varovainen leikatessaan tukkaa tältä kohdalta. Hän ehti sanoa monta kertaa: "No problem", ennen kuin oivalsi, mitä yritän sanoa hänelle.

Perhe on afgaaneille valtavan tärkeä asia. Tämäkin parturi kyseli puutteellisella englannillaan isästäni, äidistäni, veljistäni, sisaristani, vaimostani, pojistani ja tyttäristäni. Hän kysyi heidän nimensä ja toisti perässäni vaikeita suomalaisia nimiä. Hän ihmetteli, että minulla on vain yksi veli ja vain kaksi lasta. Hän kertoi, että hänellä on jo viisi lasta, kolme poikaa ja kaksi tytärtä, vaikka on nuorehko mies. Tärkeää hänelle oli myös sanoa, että hän pitää minua ystävänään - you are my friend. Varmasti tähän lauseeseen sisältyi muitakin intressejä kuin halu olla ystävä. Yrittäjä toivoo, että hänen ystävänsä olisi hänen asiakkaansa jatkossakin. Toisaalta lause kertoo afgaanien tavasta kohdella heille vieraitakin ihmisiä. Sanoin myös pitäväni häntä ystävänäni.

Sähkökoneita tällä parturilla ei ollut. Tukka leikattiin parturin saksilla ja viimeistely tehtiin partaveitsellä. Pöydällä hänellä oli suuri määrä erilaisia parfyymeja. Niitä hän esitteli ja olisi mielellään laittanut tukkaani. Luultavasti hän ihmetteli, kun kerroin kohteliaasti, ettei niitä tarvitse laittaa.

Parturissa käynti maksoi 6 dollaria. Mikäli asiakkaita on - ja varmasti heitä ainakin jonkin verran on - parturin tulot ovat oikeinkin hyvät verrattuna monien muiden palkkoihin täällä.

Sain tänään suruviestin Suomesta. Tuttavaperheemme poika oli kuollut eilen liikenneonnettomuudessa. Rukoilemme tämän perheen puolesta. Emme ymmärrä, miksi Jumala sallii tällaista. Kuitenkin hän on hyvä ja rakastaa. Lähtö tästä elämässä voi tulla milloin vain. Joka hetki tulisi olla valmis siirtymään tästä ajasta ikuisuuteen. Jeesuksen turvissa syntinen ihminen on tähän valmis. Uskon, että tuttavaperheemme poika oli valmis. Jätämme hänet Jumalan käsiin jälleennäkemisen toivossa.

Olen tänään lukenut muutamien sanomalehtien nettisivuilta uutisia siitä, että Vammalan seurakunnan pastori Markus Malmivaara ei eilen toimittanut messua yhdessä pastori Mirja Tenkasen kanssa. Markus ei kieltäytynyt tekemästä työtä - hän toivoi, että hänen vakaumuksensa, jota hän perustelee Raamatulla, olisi otettu työvuorojärjestelyissä huomioon. Tämä ei olisi ollut vaikeaa mutta niin ei haluttu tehdä. Rukoilen Markukselle ja hänen perheelleen voimia ja hyvän Herramme siunausta. Jumala pitää huolen omistaan. Luultavasti Markus on ollut ja tulee olemaan melkoisessa ryöpytyksessä. Iltakirkossa eilen täällä luimme Jeesuksen lupauksen: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." (Joh 14:27).

Markuksen haastattelu on luettavissa tänään jaettavassa Tyrvään Sanomissa - http://www.tyrvaansanomat.fi/. Tyrvään Sanomien pääkirjoituksessa toivotaan, että me Markuksen kanssa perääntyisimme kannastamme ja löytyisi keino, jolla me voisimme perääntyä kunniallisesti. Olisi muitakin ratkaisuja: esimerkiksi että meille osoitettaisiin Vammalan seurakunnassa tehtävät, joissa yhteentörmäyksiä vakaumuksemme takia ei tulisi. Tällaisia tehtäviä ei olisi vaikea löytää.