Kuin spitaalinen
Tulevana sunnuntaina Vammalassa on Maria Piiroisen läksiäisseurat. Maria on lähdössä määräaikaislähetiksi Mongoliaan Kylväjän - kirkkomme yhden lähetysjärjestön - lähettämänä. Hienoa että yhä on lähetystyöhön lähtijöitä ja lähettäjiä. Siunatkoon hyvä Jumala Marian työn Mongoliassa.
Minutkin on kutsuttua puhujaksi näihin seuroihin. Mielelläni otin kutsun vastaan. Seuroihin liittyen sain eilen viestin vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläiseltä. Hän ilmoitti, ettei Vammalan seurakunnan tilaisuuksiin - jumalanpalveluksiin, seuroihin tai muihin julistustilaisuuksiin - kutsuta puhujiksi tai avustajiksi muita kuin sellaisia pappeja, jotka ovat valmiita toimittamaan palveluksen kenen tahansa seurakuntamme papin kanssa. Tämä koskee niitä pastoreita, jotka eivät ole virassa Vammalan seurakunnassa. Olen tänään ensimmäistä päivää virkavapaalla - en siis ole tällä hetkellä Vammalan seurakunnan virassaolevia pastoreita - ja siksi mainittua sääntöä sovelletaan myös minuun. Jos siis minut kutsutaan puhumaan johonkin tilaisuuteen, tilaisuus ei vs. kirkkoherran linjauksen mukaan ole Vammalan seurakunnan tilaisuus eikä siitä ilmoiteta seurakunnan ilmoituksissa. Siksi sunnuntain seurojakaan ei ilmoiteta Vammalan seurakunnan tilaisuutena.
Menneen vuoden aikana olen nähnyt ja kuullut monenlaista. Edellä kerrottu on sellaista, jota senkin jälkeen, mitä olen nähnyt ja kuullut, on vaikea uskoa todeksi. Tuntuu melkein kuin olisin spitaalinen, joita muinoin piti karttaa. Jos minut pyydetään jonnekin julistamaan evankeliumia, viimeistään silloin tilaisuus lakkaa olemasta Vammalan seurakunnan tilaisuus. En tiedä, jatkuuko tämä linjaus senkin jälkeen kun Hannu Kilpeläinen on tehnyt työnsä Vammalassa.
Niiden Vammalan seurakunnan jäsenten, jotka järjestävät tilaisuuksia, on syytä tietää tämä linjaus. Jos he kutsuvat minut puhujaksi tai jonkun muun, joka edustaa kirkon perinteen mukaista käsitystä papinvirasta, tilaisuus ei ole Vammalan seurakunnan tilaisuus eikä siitä saa ilmoittaa Vammalan seurakunnan ilmoituksissa. Näin minun osaltani ainakin niin kauan kuin olen virkavapaalla. Muutamat ovat jo kysyneet, tulenko syksyn tai talven aikana Suomessa lomaillessani kertomaan pastorin työstä rauhanturvatehtävissä. Tai tulenko lomillani seuroihin tai muihin tilaisuuksiin julistamaan, mitä pastorin tehtävä on julistaa. Mielelläni osallistun näihin tilaisuuksiin. Tilaisuuksien järjestäjien on kuitenkin hyvä tietää, etteivät tilaisuudet ole Vammalan seurakunnan tilaisuuksia ja ilmoittaminen niistä tulee hoitaa jotenkin toisin kuin Vammalan seurakunnan ilmoituksissa. Näin siis siinä tapauksessa, että vs. kirkkoherran linjauksen mukaan toimitaan jatkossakin. Tottakai toivon, ettei toimita.
Maria Piiroisen läksiäisseurat ovat siis sunnuntaina 12.8. klo 18 Piiroisilla Stormissa (Korvalammintie 13). Omalta osaltani toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi seuroihin.
Minutkin on kutsuttua puhujaksi näihin seuroihin. Mielelläni otin kutsun vastaan. Seuroihin liittyen sain eilen viestin vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläiseltä. Hän ilmoitti, ettei Vammalan seurakunnan tilaisuuksiin - jumalanpalveluksiin, seuroihin tai muihin julistustilaisuuksiin - kutsuta puhujiksi tai avustajiksi muita kuin sellaisia pappeja, jotka ovat valmiita toimittamaan palveluksen kenen tahansa seurakuntamme papin kanssa. Tämä koskee niitä pastoreita, jotka eivät ole virassa Vammalan seurakunnassa. Olen tänään ensimmäistä päivää virkavapaalla - en siis ole tällä hetkellä Vammalan seurakunnan virassaolevia pastoreita - ja siksi mainittua sääntöä sovelletaan myös minuun. Jos siis minut kutsutaan puhumaan johonkin tilaisuuteen, tilaisuus ei vs. kirkkoherran linjauksen mukaan ole Vammalan seurakunnan tilaisuus eikä siitä ilmoiteta seurakunnan ilmoituksissa. Siksi sunnuntain seurojakaan ei ilmoiteta Vammalan seurakunnan tilaisuutena.
Menneen vuoden aikana olen nähnyt ja kuullut monenlaista. Edellä kerrottu on sellaista, jota senkin jälkeen, mitä olen nähnyt ja kuullut, on vaikea uskoa todeksi. Tuntuu melkein kuin olisin spitaalinen, joita muinoin piti karttaa. Jos minut pyydetään jonnekin julistamaan evankeliumia, viimeistään silloin tilaisuus lakkaa olemasta Vammalan seurakunnan tilaisuus. En tiedä, jatkuuko tämä linjaus senkin jälkeen kun Hannu Kilpeläinen on tehnyt työnsä Vammalassa.
Niiden Vammalan seurakunnan jäsenten, jotka järjestävät tilaisuuksia, on syytä tietää tämä linjaus. Jos he kutsuvat minut puhujaksi tai jonkun muun, joka edustaa kirkon perinteen mukaista käsitystä papinvirasta, tilaisuus ei ole Vammalan seurakunnan tilaisuus eikä siitä saa ilmoittaa Vammalan seurakunnan ilmoituksissa. Näin minun osaltani ainakin niin kauan kuin olen virkavapaalla. Muutamat ovat jo kysyneet, tulenko syksyn tai talven aikana Suomessa lomaillessani kertomaan pastorin työstä rauhanturvatehtävissä. Tai tulenko lomillani seuroihin tai muihin tilaisuuksiin julistamaan, mitä pastorin tehtävä on julistaa. Mielelläni osallistun näihin tilaisuuksiin. Tilaisuuksien järjestäjien on kuitenkin hyvä tietää, etteivät tilaisuudet ole Vammalan seurakunnan tilaisuuksia ja ilmoittaminen niistä tulee hoitaa jotenkin toisin kuin Vammalan seurakunnan ilmoituksissa. Näin siis siinä tapauksessa, että vs. kirkkoherran linjauksen mukaan toimitaan jatkossakin. Tottakai toivon, ettei toimita.
Maria Piiroisen läksiäisseurat ovat siis sunnuntaina 12.8. klo 18 Piiroisilla Stormissa (Korvalammintie 13). Omalta osaltani toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi seuroihin.
posted by Jari Rankinen | 9:17 ip.
17 Comments:
Hedelmästä puu tunnetaan, sanoi Jeesus.
Herra kanssasi, Jari! Ollos huoleton...
Henrik Perret
Kiitos tiedoista. Oli kiva kuulla lähetystyöstä ja seuroista. Siellä Vammalassa on nyt koko tilanteella mielenkiintoinen käsikirjoitus. Luin, että uusi sisäisen sanan tai ihmistiedon evankeliumikin taitaa etsiä jalansijaa. Taas tarvitaan Pyhää Paavalia sanomaan: "Olen hämmästynyt, kun te näin pian ...olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin." (Gal 1:6) On ikävä ymmärtää, että naispappeuspäätökseen ja sen ponteen ei haluta sitoutua, vaan osaa seurakunnasta ajetaan järjestelmällisesti pois. Sitähän tuo ilmoittelukielto tarkoittaa.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Asiaa sen enempää kommentoimatta...
"Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hänet Kristukseksi, oli erotettava synagoogasta" (Joh. 9:22).
Viktor Tikkanen, Vantaa
Kylläpä jaksat, Jari, ruikuttaa kohtaamistasi "vääryyksistä"! Olet kuitenkin itse valinnut fundamentalistisen tiesi. Eksegetiikkaakin opiskelleena tiedät kyllä, että toisinkin olisit voinut valita. Näin käy, kun juuttuu ajatuksissaan ja teoissaan epäolennaiseen!
Olet varmasti hyvä ihminen, jolla on paljon annettavaa. Pappina Suomen ev.lut. kirkossa et onneksi voine pitkään jatkaa, kun et halua noudattaa jo kauan sitten sovittuja sääntöjä. Tuollainen ei ole mahdollista missään yhteisössä.
Petri Vapalahti
Helsinki
Petri Vapalahti,
Kysyn mielenkiinnosta, mitä mahdoit tarkoittaa kirjoittaessasi, että eksegetiikkaa opiskelleena Jari olisi voinut valita toisinkin?
Kun edesmennyt Göteborgin piispa Bo Giertz sai toistuvasti vastata median kysymykseen, miksi hän edelleen vastusti naispappeutta, hän tapasi sanoa: "Jag har ett vetenskapligt samvete. Det säger mig att Nya Testamentet är emot. Och så har jag ett kristet samvete. Det säger mig, att det ska man rätta sig efter."
Kumpi omatunto Giertzillä erehtyi vai erehtyivätkö molemmat? "Valitsiko" Rankinen siis väärin, kun hän ei lakannut uskomasta, että luterilainen käsitys paimenvirasta tosiaan perustuu Uuteen testamenttiin - johon luterilainen oppi kaiken kaikkiaan haluaa perustautua?
Etukäteen kerron, mitä epäilen: pidät fundamentalismina sellaista käsitystä, jonka mukaan kaiken uskonopin täytyy ja se voi perustua Raamatun fundamentumille ja pitää kirjoitettua Jumalan sanaa ohjaavana ohjeenaan. Tiedät jatkon: edellä sanotusta poikkeavat näkemykset (eksegetiikan virtaukset tai muut päiväperhoset) luterilaisen opin itseymmärrys sulkee ulos, niin kuin vaikkapa Yksimielisyyden ohjeen esipuheessa itsestäänselvänä kristinuskon peruslähtökohtana todetaan. Toivottavasti vastaat jotenkin muuten kuin epäilemälläni tavalla.
Pasi Palmu
Maskun pappilassa on kerran kuussa sunnuntai-iltaisin virsiseurat (26.8;30.9;21.10;25.11;30.12 klo 18). Olisin iloinen, jos saisin joskus kuunnella Jari Rankisen iloista evankeliumia ja voisin itse vaihteeksi vaieta.
Aino Vesti
Maskun kirkkoherra
Hauska tuo Aino! En tunne sinua, mutta olen palvellut samaa seurakuntaa vuonna 1992 neljän kuukauden ajan. Esko Helmi oli silloin koutsi. Hyvät muistot sieltä. Muistan mm. että sain pitää saarnan lähes joka pyhä neljän kuukauden ajan, kun vihkimätömänä en vielä voinut tehdä toimituksia. Se oli kyllä hyvää käyttärien jatkoa, enkä ole siitä ollenkaan pahoillani. Edelleenkin olen sitä mieltä, että papin pitäisi saarnata omalle seurakunnalleen lähes joka pyhä!
Sinulle Jari voimia, ja siunausta sotakentälle, siis sinne Afganistaniin. Täällä Oulussa vain nyt odotellaan ja katotaan, mitä seuraavaksi maalliset tuomarit sanovat. Miten tässä koskaan käykään, aina käy kuitenkin hyvin. Sitä on kristityn toivo.
Vesa Pöyhtäri
Oulu
+ Eipä todeksi uskoisi, mitä lukemaan joutuu ...
Mutta kerronpa jotakin merkillistä minäkin: olen ammatiltani lähetystöntekijä ja teologina varsin tunnustuksellinen luterilainen, jopa kovasti tunnustuksellinen, konservatiivi luterilainen. En siis varsinaisesti ole "ekumeenikko" enkä "evankelikaalinen".
Silti olen ihmeekseni saanut kuulla, että minulla ja perheelläni on ainakin yksi konservatiivi katolilainen esirukoilija, ja työllämme on myös helluntailaisia esirukoilijoita ja jopa taloudellisia tukijoita.
Eikös ole merkillistä? Vammalan seuroihin en pääsisi puhumaan minäkään, mutta luterilaisena saan iloita ystävistä myös yli tunnustuskuntarajojen. Näin varmasti myös Jari. Entä kirkkoherra Kilpeläinen?
Martti Vaahtoranta, Pyhäranta
No eipä kukaan olisi pari vuotta sitten tällaista uskonut tapahtuvaksi Vammalassa. Täällä herätyskristillinen väki on ollut mahdollisimman seurakunnallista, mutta nyt puhaltavat toisenlaiset tuulet. Useimmat tuntemani ihmiset pyörittelevät epäuskoisina päätään. Masentavaa on nähdä, että jotkut taputtavat käsiään. Mutta sehän vain kertoo käynnissä olevasta polarisaatiosta.
Jari, voimia sinulle sinne kentälle.
Siis edellisestä unohtui nimi: Marko Laitila, Ikaalinen.
Lämmin kiitos Aino Vestille kutsusta Maskun pappilaan virsiseuroihin. Palataan asiaan, kunhan palaan Suomeen ja hoitamaan Vammalan kappalaisen virkaa.
Jari Rankinen
Lähde ihmeessä Maskun pappilaan, tulen mielelläni mukaan jos ajankohta sopii!
Siunausta ja varjelusta! Pidän meidtä ajan tasalla, tavalla tai toisella!
Henrik
Tottahan toki te Maskuun menijät muistatte myös muistuttaa lähimmäisellemme Ainolle, että hän on vastoin Sanaa sellaisessa virassa jossa hänen ei kuulu olla.
Minusta samuel kettusen huomautus oli paikallaan. Itse koen ansana pakotetun hienotunteisuuden, jos ongelma niin ikäänkuin hetkeksi unohdetaan.
Tilanteeseen meneminen edellyttää suurta vapaaehtoisuutta. Olemme kuitenkin jatkuvassa kontroverssitilanteessa, jollaisissa luterilaisen tunnustuksen mukaan pitäisi välttää turhia myönnytyksiä.
Tämä on kuitenkin vain yksittäisen syrjässä olevan (ei kuitenkaan hengessä ulkopuolisen) tarkkailijan henkilökohtainen tuntemus.
Reima Jokinen, Turku.
Aino Vesti tietää ilman muistuttamistakin, että pastorit Perrét ja Rankinen uskovat minun olevan vastoin Sanaa sellaisessa virassa, jossa minun ei heidän mukaansa kuuluisi olla-olemmehan erilaiset näkemyksemme julkisestikin lehtien palstoilla lausuneet. Ei todella tarvita mitään pakotettua hienotunteisuutta tai asian ohittamista. Minun puolestani saa rukoilla ken haluaa ja asian sydämellensä saa, tässäkin asiassa. Jos olen sokea, Herra avatkoon silmäni, nyt koen seuranneeni Herran kutsua.
"Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta."(1 Kor 4:5 v.1938 UT)
Minua ei loukkaa se, vaikka kutsuani ei otettaisikaan vastaan, jos joku kokee sen myönnytyksenä johonkin suuntaan. Tärkeää on toimia omantuntonsa mukaan, arvostan sitä. Joku voisi tulla seuroihin puhumaan siksi, että saisi minun paatuneessa mielessäni jotain liikahtamaan-tervetuloa niinkin-kukapa meistä olisi hengellisessä elämässään niin itseriittoinen, ettei kaipaisi uutta tulta; joku voisi tulla siksi, että saisi yksinkertaisesti läsnäoleville julistaa ilosanomaa rakkaudesta ja yhteydestä, joka täällä maan päällä on perin vajavaista.
Kutsullani halusin osoittaa arvostustani Jari Rankiselle ja ilmaista mielipiteeni siitä, että
työsarkaa riittää jokaiselle, jonka Jumala on työhönsä kutsunut.
-Joskus mietin, pitääkö Jeesus meitä nahistelevia lapsiaan eri polvilla sylissään, välillä suree ja välillä lempeästi hymähtelee. Kaikkihan me haluaisimme olla Hänen uskollisimpia ja rakkaimpia lapsiaan!
Aino Vesti
"Kuin spitaalinen"
Siltä tuntuu myös lukemattoman monesta homoseksuaalista parisuhdettaan julki elävästä seurakunta-aktiivista sekä virkaansa moitteetta hoitavasta naispapista.
”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Galatalaiskirje 3:28)
Lähetä kommentti
<< Home