Laktoosi-intoleranssi
Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen vuosikokouksessa Ylistarossa 30.6.2007 eräs perheenäiti puhui laktoosi-intoleranssista. Tämä ominaisuus on huomattavalla osalla väestöstä ja ne, joilla se on, eivät voi juoda ns. tavallista maitoa tai syödä ruokia, joiden valmistukseen on käytetty tavallista maitoa. Perheen äiti kertoi, että joissakin ruokaloissa tai ravintoloissa on siirrytty käytäntöön, että kaikissa ruoissa, joissa tarvitaan maitoa, käytetään vähälaktoosista maitoa tai laktoositonta maitojuomaa. Näin valmistettua ruokaa tarjotaan myös niille, joilla ei ole laktoosi-intoleranssia. Myös he voivat syödä sitä eikä ruoka maistu juurikaan erilaiselle.
Perheen äiti sanoi ymmärtävänsä niitä, jotka hyväksyvät naispappeuden ja jotka voivat osallistua messuun tai muihin tilaisuuksiin, joita naispastorit pitävät. Hän kertoi ymmärtävänsä senkin, että joillekin on hyvin kipeää, ettei tuttu naispastori ole julistajana Sleyn tapahtumassa. Kuitenkin hän suositteli samantapaista ratkaisua kuin mihin jotkut ruokalat tai ravintolat ovat päätyneet: Sleyn piirissä on huomattava joukko niitä, jotka eivät voi osallistua messuun tai evankeliumijuhlaan, jossa julistajana on naispastori. Eikö tilaisuudet voitaisi järjestää siten, että kaikki voivat tulla? Eikö voitaisi ottaa huomioon nämä, jotka ajattelevat virkakysymyksessä kirkon perinteen mukaisesti ja eivätkä voi toimia vastoin sitä, mitä pitävät Jumalan tahtona?
Tämä ratkaisu on kristillisempi kuin yritys pakottaa toinen kristitty sellaiseen, minkä tämä kokee väärääksi. En vaadi, että näin on toimittava kaikissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnoissa. Mutta voiko herätysliike olla joltakin osin toisenlainen kuin paikallinen kirkko? Mielestäni voi olla. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ollut kuin sateenvarjo, jonka alle on mahtunut joissakin asioissa eri tavalla ajattelevia ja toimivia. Toivon, että sateenvarjon alla olisi jatkossakin tilaa myös meille, jotka emme osaa pitää papinviran avaamista naisille oikeana ratkaisuna.
Esittelin Sleyn vuosikokouksessa Ylistarossa hallituksen vastauksen jäsenaloitteeseen. Hallituksen vastaus on edellisessä nettipäiväkirjani kirjoituksessa. Esittelyssäni kommentoin hallituksen vastausta seuraavasti:
Hallituksen vastauksessa todettiin, että Evankeliumiyhdistyksellä on kanta virkakysymyksessä. Kanta on kristikunnan perinteinen virkaratkaisu. Paimenen virka seurakunnassa on miehen virka. Kyse ei ole miehen paremmuudesta vaan naisen ja miehen erilaisuudesta ja erilaisista tehtävistä. Kirkko on perinteisesti ajatellut näin ja muodostanut tämän käsityksen Raamatun äärellä. Että tämä on myös Evankeliumiyhdistyksen kanta, se on hyvin perusteltavissa yhdistyksen säännöillä. Niissä sanotaan: ”Yhdistys pitäytyy kaikessa toiminnassaan Pyhään Raamattuun ja siinä ilmoitettuun Jumalan Sanaan … Pyhä Raamattu asetetaan aina ensimmäiselle sijalle kaiken perustaksi.” Kirkolle tai hengelliselle liikkeelle elämän ja kuoleman kysymys on, pitääkö se kiinni, mitä Raamattu opettaa.
Kotimaa-lehden selvityksen mukaan kristikunnan perinteen mukainen kanta virkakysymyksessä on kirkkomme kolmen muunkin virallisen lähetysjärjestön kanta. Jos Evankeliumiyhdistys on näiden kolmen muun rinnalla, kirkkomme virallisten lähetysjärjestöjen enemmistö edustaa kristikunnan ja omankin kirkkomme perinteen mukaista kantaa virkakysymyksessä.
Tästä kannasta seuraa epäilemättä vaikeuksia. Millaisia ja missä määrin, siihen voimme vaikuttaa, miten toimimme, käyttäydymme ja miten osoitamme kantamme. Jumalan sana neuvoo meitä kunnioittamaan toista ihmisistä, erityisesti toista kristittyä. Raamattu käskee tehdä toisille, mitä tahtoo, että toiset tekevät meille. Muistamme myös, ettei Herramme luvannut seuraajilleen helppoa tietä. Uskon, että kirkossamme on tilaa myös niille, jotka pitävät kiinni kirkon perinteisestä virkaratkaisusta.
On hyvä, että tässä asiassa Evankeliumiyhdistyksellä on linja. Usein juuri linjattomuus tuottaa epävarmuutta, sekavuutta, ristiriitoja ja kiistoja.
Hallituksen vastauksessa puhutaan perinteisen virkaratkaisun mukaisesta käytännöstä. Pidän hyvänä, että perinteen mukainen virkaratkaisu näkyy käytännössä. Silloin jokainen voi osallistua toimintaan, tulla mukaan ja kantaa vastuuta. On suuri joukko niitä, jotka eivät voi, jos emme seuraa käytännössä kristikunnan perinteen mukaista virkaratkaisua. Ellemme seuraa valtakunnallisen evankeliumijuhlan tai piirin talvijuhlan järjestelyissä perinteen mukaista virkaratkaisua, uskon, että se hajottaa entisestään herätysliikettämme. Kiistat tulevat valtakunnallisen evankeliumijuhlan juhlakentälle tai rukoushuoneeseen, jossa on piirin juhla. Pysytään yhdessä. Jatketaan matkaa yhdessä. Pidetään senkin takia kiinni kristikunnan perinteen mukaisesta käytännöstä.
Tämä ei tarkoita, että jokainen evankelinen kristitty omissa ratkaisuissaan on sidottu toimimaan juuri tietyllä tavalla. Mihin kukin meistä menee, mihin osallistuu, se on oma ratkaisumme. Toinen tekee toisella tavalla, toinen toisella.
Hallituksen vastauksessa todetaan painokkaasti, että Evankeliumiyhdistyksen toiminnassa on tilaa. Riippumatta mikä on kanta virkakysymyksessä, ketään ei saa torjua, ajaa pois tai kohdella tylysti. Riippumatta mikä on kanta virkakysymyksessä, kaikkia kutsutaan mukaan – kuulijaksi, osallistujaksi, vastuunkantajaksi, jäseneksi.
Hallitus kertoo perustuvansa työryhmän, jonka tehtävä on etsiä konkreettisia, käytännöllisiä vastauksia kysymykseen, miten elämme sen tosiasian kanssa, että herätysliikkeessämme on virkakysymyksessä eri tavalla ajattelevia kristittyjä. Tällaista työryhmää tarvitaan. Tarvitaan, että tässä asiassa eri tavalla ajattelevia tulee yhteen, kuullaan toisten näkökohtia, mietitään, miten jatkamme yhdessä eteenpäin, rukoillaan. Tätä tarvitaan työryhmässä, jonka pyrkii konkreettisiin tuloksiin ja antaa tuloksensa Evankeliumiyhdistyksen hallitukselle. Yhteyttä, toisten kuuntelemista, yhdessä miettimistä ja rukousta tarvitaan muuallakin kuin hallituksen asettamassa työryhmässä. Sitä tarvitaan paikallisella tasolla, paikallisosastoissa ja yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa.
Hallituksen vastauksessa todetaan, että Evankeliumiyhdistyksen tehtävä on julistaa vapaata armoa ja pelastusta. Se on tärkein tehtävämme. Yksinkertainen evankeliumi Kristuksesta, koko maailman syntien Sovittajasta, pitäisi olla, mistä Evankeliumiyhdistys tunnetaan. Ei kiistely naispappeudesta.
Toivon ja vetoan, että jäsenkokous hyväksyy hallituksen vastauksen jäsenaloitteeseen. Evankeliumiyhdistyksen melkein koko toimiva johto on suhteellisen uusi – toiminnanjohtaja, sisälähetysjohtaja ja lähetysjohtaja. Hallintojohtajamme on ollut tehtävässään jo pidempään. Tämä joukko on hallituksen vastauksen takana. Toivon ja vetoan, että jäsenkokous antaa nyt tuen hyvälle toimivalle johdollemme.
Perheen äiti sanoi ymmärtävänsä niitä, jotka hyväksyvät naispappeuden ja jotka voivat osallistua messuun tai muihin tilaisuuksiin, joita naispastorit pitävät. Hän kertoi ymmärtävänsä senkin, että joillekin on hyvin kipeää, ettei tuttu naispastori ole julistajana Sleyn tapahtumassa. Kuitenkin hän suositteli samantapaista ratkaisua kuin mihin jotkut ruokalat tai ravintolat ovat päätyneet: Sleyn piirissä on huomattava joukko niitä, jotka eivät voi osallistua messuun tai evankeliumijuhlaan, jossa julistajana on naispastori. Eikö tilaisuudet voitaisi järjestää siten, että kaikki voivat tulla? Eikö voitaisi ottaa huomioon nämä, jotka ajattelevat virkakysymyksessä kirkon perinteen mukaisesti ja eivätkä voi toimia vastoin sitä, mitä pitävät Jumalan tahtona?
Tämä ratkaisu on kristillisempi kuin yritys pakottaa toinen kristitty sellaiseen, minkä tämä kokee väärääksi. En vaadi, että näin on toimittava kaikissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnoissa. Mutta voiko herätysliike olla joltakin osin toisenlainen kuin paikallinen kirkko? Mielestäni voi olla. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ollut kuin sateenvarjo, jonka alle on mahtunut joissakin asioissa eri tavalla ajattelevia ja toimivia. Toivon, että sateenvarjon alla olisi jatkossakin tilaa myös meille, jotka emme osaa pitää papinviran avaamista naisille oikeana ratkaisuna.
Esittelin Sleyn vuosikokouksessa Ylistarossa hallituksen vastauksen jäsenaloitteeseen. Hallituksen vastaus on edellisessä nettipäiväkirjani kirjoituksessa. Esittelyssäni kommentoin hallituksen vastausta seuraavasti:
Hallituksen vastauksessa todettiin, että Evankeliumiyhdistyksellä on kanta virkakysymyksessä. Kanta on kristikunnan perinteinen virkaratkaisu. Paimenen virka seurakunnassa on miehen virka. Kyse ei ole miehen paremmuudesta vaan naisen ja miehen erilaisuudesta ja erilaisista tehtävistä. Kirkko on perinteisesti ajatellut näin ja muodostanut tämän käsityksen Raamatun äärellä. Että tämä on myös Evankeliumiyhdistyksen kanta, se on hyvin perusteltavissa yhdistyksen säännöillä. Niissä sanotaan: ”Yhdistys pitäytyy kaikessa toiminnassaan Pyhään Raamattuun ja siinä ilmoitettuun Jumalan Sanaan … Pyhä Raamattu asetetaan aina ensimmäiselle sijalle kaiken perustaksi.” Kirkolle tai hengelliselle liikkeelle elämän ja kuoleman kysymys on, pitääkö se kiinni, mitä Raamattu opettaa.
Kotimaa-lehden selvityksen mukaan kristikunnan perinteen mukainen kanta virkakysymyksessä on kirkkomme kolmen muunkin virallisen lähetysjärjestön kanta. Jos Evankeliumiyhdistys on näiden kolmen muun rinnalla, kirkkomme virallisten lähetysjärjestöjen enemmistö edustaa kristikunnan ja omankin kirkkomme perinteen mukaista kantaa virkakysymyksessä.
Tästä kannasta seuraa epäilemättä vaikeuksia. Millaisia ja missä määrin, siihen voimme vaikuttaa, miten toimimme, käyttäydymme ja miten osoitamme kantamme. Jumalan sana neuvoo meitä kunnioittamaan toista ihmisistä, erityisesti toista kristittyä. Raamattu käskee tehdä toisille, mitä tahtoo, että toiset tekevät meille. Muistamme myös, ettei Herramme luvannut seuraajilleen helppoa tietä. Uskon, että kirkossamme on tilaa myös niille, jotka pitävät kiinni kirkon perinteisestä virkaratkaisusta.
On hyvä, että tässä asiassa Evankeliumiyhdistyksellä on linja. Usein juuri linjattomuus tuottaa epävarmuutta, sekavuutta, ristiriitoja ja kiistoja.
Hallituksen vastauksessa puhutaan perinteisen virkaratkaisun mukaisesta käytännöstä. Pidän hyvänä, että perinteen mukainen virkaratkaisu näkyy käytännössä. Silloin jokainen voi osallistua toimintaan, tulla mukaan ja kantaa vastuuta. On suuri joukko niitä, jotka eivät voi, jos emme seuraa käytännössä kristikunnan perinteen mukaista virkaratkaisua. Ellemme seuraa valtakunnallisen evankeliumijuhlan tai piirin talvijuhlan järjestelyissä perinteen mukaista virkaratkaisua, uskon, että se hajottaa entisestään herätysliikettämme. Kiistat tulevat valtakunnallisen evankeliumijuhlan juhlakentälle tai rukoushuoneeseen, jossa on piirin juhla. Pysytään yhdessä. Jatketaan matkaa yhdessä. Pidetään senkin takia kiinni kristikunnan perinteen mukaisesta käytännöstä.
Tämä ei tarkoita, että jokainen evankelinen kristitty omissa ratkaisuissaan on sidottu toimimaan juuri tietyllä tavalla. Mihin kukin meistä menee, mihin osallistuu, se on oma ratkaisumme. Toinen tekee toisella tavalla, toinen toisella.
Hallituksen vastauksessa todetaan painokkaasti, että Evankeliumiyhdistyksen toiminnassa on tilaa. Riippumatta mikä on kanta virkakysymyksessä, ketään ei saa torjua, ajaa pois tai kohdella tylysti. Riippumatta mikä on kanta virkakysymyksessä, kaikkia kutsutaan mukaan – kuulijaksi, osallistujaksi, vastuunkantajaksi, jäseneksi.
Hallitus kertoo perustuvansa työryhmän, jonka tehtävä on etsiä konkreettisia, käytännöllisiä vastauksia kysymykseen, miten elämme sen tosiasian kanssa, että herätysliikkeessämme on virkakysymyksessä eri tavalla ajattelevia kristittyjä. Tällaista työryhmää tarvitaan. Tarvitaan, että tässä asiassa eri tavalla ajattelevia tulee yhteen, kuullaan toisten näkökohtia, mietitään, miten jatkamme yhdessä eteenpäin, rukoillaan. Tätä tarvitaan työryhmässä, jonka pyrkii konkreettisiin tuloksiin ja antaa tuloksensa Evankeliumiyhdistyksen hallitukselle. Yhteyttä, toisten kuuntelemista, yhdessä miettimistä ja rukousta tarvitaan muuallakin kuin hallituksen asettamassa työryhmässä. Sitä tarvitaan paikallisella tasolla, paikallisosastoissa ja yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa.
Hallituksen vastauksessa todetaan, että Evankeliumiyhdistyksen tehtävä on julistaa vapaata armoa ja pelastusta. Se on tärkein tehtävämme. Yksinkertainen evankeliumi Kristuksesta, koko maailman syntien Sovittajasta, pitäisi olla, mistä Evankeliumiyhdistys tunnetaan. Ei kiistely naispappeudesta.
Toivon ja vetoan, että jäsenkokous hyväksyy hallituksen vastauksen jäsenaloitteeseen. Evankeliumiyhdistyksen melkein koko toimiva johto on suhteellisen uusi – toiminnanjohtaja, sisälähetysjohtaja ja lähetysjohtaja. Hallintojohtajamme on ollut tehtävässään jo pidempään. Tämä joukko on hallituksen vastauksen takana. Toivon ja vetoan, että jäsenkokous antaa nyt tuen hyvälle toimivalle johdollemme.
posted by Jari Rankinen | 9:14 ap.
10 Comments:
Nuo laktoosipuheet ovat pelkkää hurskastelua. Jos joku yhdistys haluaa osoittaa naispapeille ja naispappeuden kannattajille ovea, niin osoittakoon, mutta ilman typeriä vertauksia, pliis.
Jaakko Heinimäki, Helsinki
Jaakko,
kertoisitko vielä, mikä kyseisessä vertauksessa oli typerää?
Miika Luukkainen, Jyväskylä
Hyvä Jaakko
Voisitko selventää millä perusteella Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys on osoittanut ovea kannattajilleen, siis kehoittanut naispappeuden hyväksyjiä eroamaan ?
Tämä syytös on noussut esiin edellisen jäsenkokouksen jälkeen. En siis ymmärrä miten jäsenkokouksen päätöksien perusteella voidaan väitää,että jäseniä on kehoitetaan jättämään yhdistys. Selvennetään vielä: Olen itse näitä änkyröitä, mutta en kehoita ketään jättämään hengellistä liikettä, joka on rakas.
Kunnioittaen
Siis edellisen kirjoituksen oli kirjoittanut:
Jussi Lehtimäki, Korpilahti
Samaa itsekin ihmettelen kuin Miika ja Jussi. Näkökannasta näköjään riippuu, millaiseksi vertaus koetaan. Se ilmeisesti osui niin hyvin naulan kantaan, että eri mieltä olevan on pakko lyntätä se maan rakoon ;D eli perusteluja kaipaamme.
Tuomo Vättö, Jalasjärvi
Mutta keksinpä pähkinän, johon ei varmasti kukaan osaa vastata. Vertaus roskasta toisen silmässä ja hirrestä, parrusta tms. toisen silmässä kaipaa selitystä. Voiko olla niin, että ihmisen kielenkäytön metaforinen taso on kaikille yhteinen ja syvä, mutta ei toimi kaikille samalla lailla? Eihän hirsi edes pysy kenenkään silmässä, ja jos pysyy, tilanne on surullinen. Tunteeko kukaan ketään, joka katselisi toisten silmiä etsien jotain roskia? Yleensähän roska silmässä ilmenee siten, että ihminen rupeaa hieromaan, silmä tulee punaiseksi jne. Tilanne paheneekin helposti, ainakin jos on taipumusta allergiaan. (vrt. laktoosi-intoleranssi) Onko tässä Raamatun opetus, että ei saa lääkitä? Ehkä J.H. edellyttää, että vertaukset olisivat tip top viimeisteltyjä ja merkityksiltään hiottuja, mutta toisille kelpaa vähäisempikin analogisuus.
;)
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Kerronpa "vertauksen" omasta kokemuksesta laktoosi-intoleranssiin.
Olen aina ollut kova maidon juoja, kunnes huomasin ettei maito enää sopinutkaan vatsalleni. Naapurini jolla oli parikymmentä lehmää sanoi, että kokeileppa juoda oikein kunnon maitoa (siis käsittelemätöntä, suoraan lehmästä tullutta). Kun sitä sitten sain hakea suoraan tilatankista ja aloittaa taas maidon juontini n. litra päivässä, se oli kuin lääkettä vatsalle. Onhan tällainen kunnon maito paljon paremman makuistakin ja on kuin olisi syönyt kunnon aterian sitä juotuaan. Tällainen maito muodostaa todennäköisesti vatsaan suojakalvon, että vatsa kestää siten kovempiakin ruokia. Valitettavasti naapurini joutui luopumaan karjastaan. En kyllä aio enää kokeilla kaupan käsiteltyjä purkkimaitoja. Se on uuden maitopaikan katseleminen edessä ja onhan niitä, onneksi vielä.
Tällaista on (sanan) väärentämätön maito.
Ps. Sanan väärentämätön maito ei lopu sitä tarjoilee meille itse Jumala pojassaan Kristuksessa Sanassaan joka tuli lihaksi ihmisten keskelle ja on täynnä armoa ja totuutta.
Markus Ristimäki Nurmo
Minusta laktoosi-intoleranssi-vertaus on hyvä. Ja olen myös tosi iloinen siitä, että hallitus on päättänyt perustaa työryhmän pohtimaan, miten tämän virkakysymyksen kanssa tulisi elää ja toimia, kun on monenlaisia kantoja asiaan.
Jussin tapaan olen ihmetellyt, miksi naispappeuden puoltajat uskovat vakaasti, että heille näytetään ovea. Tunteen tasolla voin ymmärtää asian; tokihan tuntuu pahalta, jos jotkut sanovat vahvasti ei omalle kannalle, joka taas itsestä tuntuu oikealta ja perustellulta. Asiatasolla ja puheessa ei ole kuitenkaan missään vaiheessa näytetty kenellekään ovea - paitsi piispan (piispojen?) toimesta vanhakantaisille änkyröille. Sen sijaan niin Jari kuin muutkin vanhakantaiset ovat enneminkin puhuneet yhteyden säilyttämisestä. Ja eikö tämä ollut nimenomaan yksi perustetun työryhmänkin tavoite?
Niinpä minusta tuntuu omituiselta, että evankeliset toisinajattelijat (kuten Rytkönen naispappeuden puoltajia Kotimaan nettiartikkelissa Evankelisten toisinajattelijoille työryhmä nimittää) ovat perustaneet oman työryhmänsä. Tämän voisi pahimmillaan ymmärtää niin, että vanhakantaisten puheita pidetään joko poliittisesti korrekteina tyhjinä puheina, jotka eivät johda mihinkään, taikka suorana valehteluna, jolloin vanhakantaisten todellinen tavoite olisikin ajaa toisin ajattelevat ulos liikkeestä. En myöskään ymmärrä, miten tämän toisen työryhmän perustaminen palvelee liikkeen ykseyttä.
Olen saanut sellaisen vaikutelman, että evankelisessa liikkeessä toimivat naispappeuden puoltajat kokevat pelkän eri mieltä olemisen ja sen mukaan toimimisen niin loukkaavana, että tekevät edeltävän johtopäätöksen - siis että heitä ollaan ajamassa ulos. Asiatasolla ja rationaalisesti ajateltuna, kuten jo todettua, en löydä tälle tulkinnalle perusteita.
En ole kieltämässä kenenkään tunteita. Tunteiden kanssa on kuitenkin muistettava (eritoten minun tunneihmisenä), että ne kertovat tarpeista, ja että niiden mukaan toimiminen ei aina ole viisasta. On selvää, että jokainen kaipaa ajatuksilleen ja kannanotoilleen hyväksyntää. Vaikka emme hyväksyisi kantoja, voimme hyväksyä ihmiset. Vaikuttaa siltä, että naispappeuden puoltajat kokevat, että kun vastustetaan asiaa, vastustetaan heitä persoonina. Näin ei ymmärtääkseni ole eikä saa olla, mutta myös toisinajattelijoiden olisi hyvä nähdä tämä.
Ilman tällaista erottelua olemme hukassa - ei vain tässä yhdessä kysymyksessä vaan kaikessa. Olemmehan kristittyjä, armahdettuja syntisiä, joiden tulisi yhtä aikaa hyväksyä itsemme ja toiset persoonina, mutta kuitenkin tuomita kaikki synti, myös se, joka vaikuttaa persoonallisuutemme piirteisiin vääristävästi. Ei ole pienen kilvoittelun paikka tämä, vaan suuren.
Siunauksin,
Päivi Luukkainen
Jyväskylä
Hei, Pälli, tosi hyvä kirjoitus sinulla. Siitä ovivertauksesta luulen, että sitä käyttävät hyvin jyrkkälinjaiset eli ne, joiden mielestä vain yksi kanta mahtuu mukaan. Jonkun mielestä kilpaileva jakkaravertaus (että sovitetaan jokaiselle oma istuin) olisi jotenkin alentava. Varsinkin naisten pitäisi saada ottaa istuimensa itse. Poikkeuksia on, mutta yleensä naiset eivät pidä siitä, että tulevat miesten määrittelemiksi.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Kirkon virkaa käsittelvä sivusto
http://users.utu.fi/pertkoiv/
Lähetä kommentti
<< Home