Mitä minulle tapahtuu?

Hieno perinne suomalaisessa kirkollisessa elämässä ovat herätysliikkeidemme kesäjuhlat. Niistä suurimmat kokoavat kymmeniä tuhansia, pienemmät tuhansia ihmisiä. Sanaa julistetaan, lauletaan, rukoillaan ja kokoonnutaan viettämään Herran pyhää ehtoollista. Tavataan tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia. Mukana on lapsia ja aikuisia, nuoria ja vanhuksia. Uskomme, että hyvä Herramme tekee monien sydämessä työtä.

Tässä viikonvaihteessa on evankelisen herätysliikkeen kesäjuhla - valtakunnallinen evankeliumijuhla - Ylistarossa Etelä-Pohjanmaalla. Avajaisissa pidin seuraavan puheen:

Olin silloin 14-vuotias ja rippikoulussa. Mitä tapahtuu, kun kuolen? Mitä minulle tapahtuisi, jos kuolisin nyt? Niin kysyin 14-vuotiaana rippikoulussa. En miettinyt asiaa viileästi. En ajatellut, että tämä on mielenkiintoinen, haastava kysymys, jolle rippikoulussa voi uhrata muutaman ajatuksen. Kysymys oli pysäyttänyt minut. En päässyt siitä irti. Kysymys ahdistikin. Tuntui, ettei minun kävisi hyvin, jos kuolisin. Asiani Jumalan kanssa eivät ole kunnossa. Mikä tahansa vastaus ei kelvannut. Täytyi löytää, mistä voisi sanoa: Nyt olen löytänyt vastauksen, jonka kanssa voin kuolla.

Pojat tai nuoret miehet eivät mieti tällaisia asioita. Tai ihmiset ylipäänsä eivät mieti. Niin ajatellaan ja ehkä on perusteltua ajatella. Harvinaista on, että joku kertoo miettivänsä, mitä hänelle tapahtuu, kun hän kuolee. Elämän ja ajatukset näyttävät täyttävän niin monet muut asiat.

Sittenkin näitä asioita mietitään. Ehkä syvällä sydämessä. Silloin kun ei ole lähellä sitä toista, joka kanssa puhua aivan muita. Ehkä nämä herättävät yöllä eivätkä anna rauhaa. En minäkään näyttänyt muille, että mietin näitä. Luulen, että moni ei edes aavistanut minun miettivän tällaisia.

Kysytkö sinä, mitä sinulle tapahtuu, kun tämä elämä loppuu? Hienoa, että sinä, joka kysyt, olet täällä. Toivon, että löydät vastauksen, jonka kanssa voi kohdata kuoleman.

Mikä saa ihmisen kysymään: Mitä minulle tapahtuu, kun kuolen? Jumala pysäyttää ihmisen ja laittaa kysymään, mitä minulle tapahtuu. Sinutkin, joka mietit näitä, Jumala on pysäyttänyt ja laittanut miettimään. Se on hyvän Jumalan työtä sinussa. Jumala on koskettanut sinua.

Mietin aiemminkin – ennen kuin olin 14-vuotias ja rippikoulussa – miten saisin asiani kuntoon Jumalan kanssa. Muistan hyvin, että päätin elää paremmin. Olla koulussa ja kotona rauhallinen ja kiltti. Tehdä toisille hyvää. Jättää pahat sanat sanomatta. Olla tönimättä ja kiusaamatta toisia. Yritin tosissani - niin kuin vain hieman yli kymmenvuotias poika voi. Ja sen ikäinen voi olla tosissaan. Jaksoin hetken elää niin kuin ajattelin, että elää se, jonka asiat Jumalan kanssa ovat kunnossa. Sitten epäonnistuin. En osannut, en jaksanut elää niin kuin ajattelin, että pitäisi. Tuntui, ettei minusta ole sellaiseksi, jonka asiat Jumalan kanssa ovat kunnossa. Jos lapsi tai varhaisnuori ajattelee näin, miksei sitten aikuinenkin.

Olisinpa silloin osannut katsoa kauas taaksepäin ja lähemmäksi taaksepäin. Mitä tarkoitan? Tarkoitan ajassa taaksepäin katsomista. Kauas taaksepäin katsomisella tarkoitan Jeesuksen ristiin katsomista - siihen mitä tapahtui Golgatalla 2000 vuotta sitten. Jeesuksen risti julistaa: Synnit on sovitettu, anteeksiannettu. Yhteys Jumalaan on avattu. Tie taivaaseen on avattu. Kaikki on tehty, mitä tarvitaan, että asiasi Jumalan kanssa ovat kunnossa. Tämän kaiken risti sai aikaan.

Lähemmäksi taaksepäin katsomiselle tarkoitan kasteeseen katsomista. Sinut on kastettu. Kasteesi julistaa: Sait kasteessasi kaiken, mitä Jeesuksen risti sai aikaan. Silloin, kun sinut kastettiin, sinun ei tarvinnut tehdä jotakin saadaksesi asiat kuntoon Jumalan kanssa. Ei tarvinnut ansaita ja tulla paremmaksi – olla kiltimpi ja tehdä tarpeeksi hyvää. Sellaisena kuin olit, sait lahjana sen, mitä Jeesus ansaitsi meille ristillä. Niin on nytkin. Ei tarvitse suorittaa, jaksaa ja onnistua. Ei tarvitse muuttua joksikin toiseksi. Sellaisena kuin on, saa lahjana sen, mitä Jeesus on ansainnut. Saa uskoa Jeesukseen. Jokainen, joka turvautuu häneen, omistaa sen, mitä risti sai aikaa ja mitä kasteessa sai. Asiat Jumalan kanssa ovat kunnossa. Ja käy hyvin, kun tämä elämä päättyy.

Katso Jeesuksen ristiin ja katso kasteeseesi. Katso juuri sinä, joka kysyt, mitä minulle tapahtuu, kun kuolen.

Se on Jumalan työtä, että pysähtyy kysymään, mitä minulle tapahtuu. Mutta Jumala tahtoo tehdä enemmän kuin vain pysäyttää miettimään ehkä ahdistuneena tätä kysymystä. Hän tahtoo synnyttää turvallisen luottamuksen siihen, että Jeesus on tehnyt puolestani kaiken, mitä tarvitsen päästäkseni taivaaseen. Ja että tämän kaiken saa omistaa sellaisena kuin olen. Tämän kaiken omistan, kun olen kastettu Jeesuksen omaksi ja uskon häneen, joka kuoli, sovitti kuolemallaan syntini, nousi kuolleista ja avasi tien taivaaseen. Tässä on vastaus, jonka kanssa voi elää ja voi kuolla.

Voiko tästä vastauksesta olla varma? Voi. Jumalan sana lupaa niin – Jumalan sana joka on kirjoitettu Raamattuun. Hienoa että saa luottaa siihen, mitä Raamattu sanoo. Sitten voi myös sanoa: Minun käy hyvin, kun tämä elämä loppuu. Siitä minulla on Jumalan lupaus.

Entä jos uskot Jeesukseen ja kuitenkin se kysymys vaivaa sinua. Pelkäät, ettei sinun käy hyvin, kun kuolet. Ei sinun pelkosi tee tyhjäksi sitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestasi, mitä kasteessasi sait ja mitä omistat, kun uskot häneen. Hän pelastaa – vaikka pelkäisit. Hän pelastaa taivaaseen – riippumatta siitä pelkääkö uskova ihminen vai ei.

Jumalan sana lupaa: Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room 8:1). Siinä toivo toivon etsijälle.

Eipä voi olla hienompaa juhlapaikkaa kuin tämä, jossa olemme. Lämmin kiitos teille, jotka olette rakentaneet meille tällaisen juhlapaikan ja juhlan. Rukouksemme on, että Jumala siunaa viikonvaihteemme.