Juhannus
Johannes Kastaja – juhannuksen päivänsankari - saarnasi ja kastoi. Suuret joukot kokoontuivat kuuntelemaan häntä ja pyysivät saada häneltä kasteen. Sitten Jeesus aloitti toiminnan ja väki siirtyi Johanneksen luota Jeesuksen luokse. Johanneksen oppilaatkin lähtivät seuraamaan Jeesusta. Johannekselta kysyttiin, eikö hän ole Jeesukselle kateellinen. Hän vastasi: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi” (Joh 3:30).
Jeesuksen on tultava suuremmaksi ja minun pienemmäksi. Uskomme keskeinen sana on usein minä. Minun täytyy tehdä, osata, jaksaa, olla enemmän ja tulla paremmaksi. Ja sitten tuntuu, ettei minusta ole uskovaksi, kristityksi – kun en ole läheskään niin paljon kuin pitäisi olla. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi. Uskon pääasia en ole minä. Pääasia on Jeesus. Hän jaksaa, osaa ja riittää. Minä olen sellainen kuin olen. Ja sellaisena kuin olen saan turvautua Vapahtajaan. Hän kykenee tekemään minusta Jumalalle kelvollisen. Hän on tehnyt puolestani kaiken, mitä tarvitsen ollakseni Jumalan lapsi. Hän on tehnyt sen elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Uskossa kasvaminen ei niinkään ole, että muutun ja tulen yhä paremmaksi. Vaan että Jeesus tulee suuremmaksi ja minä pienemmäksi. Rakennan yhä vähemmän itseni varaan ja yhä enemmän sen varaan, mitä Jeesus on ja mitä hän teki puolestani.
Kaksi ystävääni muisteli kuollutta ystäväänsä. Toinen sanoi: - Hän oli hieno ihminen. Hänen lähellään oli hyvä olla. Hän oli tavallinen kansan mies, ei juuri kouluja käynyt, mutta syvästi sivistynyt. Toinen jatkoi: - Hänellä oli usko Jeesukseen. Eikä hän sitten voinut ylpeillä. Hän tiesi, ettei hän ole jotakin suurta. Toisaalta hänen ei tarvinnut nöyristellä ihmisten edessä. Hän tiesi, että hänen Herransa on suuri ja ettei toinen ihminen ole häntä parempi, vaikka olisi millaisessa asemassa. Ja tämä teki hänestä hienon ihmisen.
Se, että Jeesus tulee suureksi ja ihminen pieneksi, muuttaa ihmistä. Se voi vaikuttaa tällaistakin.
Jeesuksen on tultava suuremmaksi ja minun pienemmäksi. Uskomme keskeinen sana on usein minä. Minun täytyy tehdä, osata, jaksaa, olla enemmän ja tulla paremmaksi. Ja sitten tuntuu, ettei minusta ole uskovaksi, kristityksi – kun en ole läheskään niin paljon kuin pitäisi olla. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi. Uskon pääasia en ole minä. Pääasia on Jeesus. Hän jaksaa, osaa ja riittää. Minä olen sellainen kuin olen. Ja sellaisena kuin olen saan turvautua Vapahtajaan. Hän kykenee tekemään minusta Jumalalle kelvollisen. Hän on tehnyt puolestani kaiken, mitä tarvitsen ollakseni Jumalan lapsi. Hän on tehnyt sen elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Uskossa kasvaminen ei niinkään ole, että muutun ja tulen yhä paremmaksi. Vaan että Jeesus tulee suuremmaksi ja minä pienemmäksi. Rakennan yhä vähemmän itseni varaan ja yhä enemmän sen varaan, mitä Jeesus on ja mitä hän teki puolestani.
Kaksi ystävääni muisteli kuollutta ystäväänsä. Toinen sanoi: - Hän oli hieno ihminen. Hänen lähellään oli hyvä olla. Hän oli tavallinen kansan mies, ei juuri kouluja käynyt, mutta syvästi sivistynyt. Toinen jatkoi: - Hänellä oli usko Jeesukseen. Eikä hän sitten voinut ylpeillä. Hän tiesi, ettei hän ole jotakin suurta. Toisaalta hänen ei tarvinnut nöyristellä ihmisten edessä. Hän tiesi, että hänen Herransa on suuri ja ettei toinen ihminen ole häntä parempi, vaikka olisi millaisessa asemassa. Ja tämä teki hänestä hienon ihmisen.
Se, että Jeesus tulee suureksi ja ihminen pieneksi, muuttaa ihmistä. Se voi vaikuttaa tällaistakin.
posted by Jari Rankinen | 10:52 ap.
1 Comments:
+ Kiitos, Jari, jalosta evankeliumin saarnasta! Tästä on kysymys. Teki hyvää vaivatulle sielulle.
Lisään vain itse puoleltani, että vaikuttavaa on sekin, kun oikein valtavan oppinut, syvällisesti sivistynyt aristrokraatti on ihmisenä nöyrä ja "alhainen", kuten lounaisessa Suomessa sanotaan - koska hän uskoo Jeesukseen. Minulla on elämäni aikana ollut tilaisuus tutustua joihinkin tällaisiin oppineisiin, ja se riisuu ehkä vieläkin enemmän aseista, kuin se, että sellainen uskova on nöyrä, jolla ei muutenkaan ole Jumalan eikä ihmisten edessä kerskailun aihetta. Mutta kummaltakin haluaisin oppia iloista Jeesuksen seuraamista.
Siunattua Juhannusta!
Martti Vaahtoranta, Alzey
Lähetä kommentti
<< Home