Kuka viheltäisi pelin poikki?
Eilen Ilta-Sanomat ja tänään Aamulehti kertoivat, että piispa Kari Mäkisestä on tehty tutkintapyyntö. Tutkintapyyntö liittyy tapahtumiin Vammalassa: minut on kaksi kertaa määrätty toimittamaan messu yhdessä naispastorin kanssa enkä ole näitä messuja yhdessä naispastorin kanssa toimittanut. Pyyntö on lähetetty keskusrikospoliisin Tampereen yksikköön, joka tutkii asiaa. Molemmissa lehdissä kerrottiin myös, että Keski-Uudenmaan poliisi tutkii, tapahtuiko Hyvinkäällä naispapin syrjintä, kun naispastori poistui kirkosta kuultutaan, ettei vieraileva pastori toimita messua yhdessä hänen kanssaan.
Olen aiemminkin kirjoittanut: Kunpa löytyisi riittävän arvovaltainen ja päätösvaltainen taho, joka viheltäisi tämän pelin poikki. Miettisimme kirkossa vielä uudestaan, tätäkö tahdomme. Pelkään, etteivät tutkintapyynnöt ja rikosilmoitukset pääty tähän. Eikö asioita voitaisi ratkaista toisin? Eikö voitaisi sopia? Eikö löytyisi sellainen ratkaisu, ettei tarvittaisi poliisia? Tottakai toivon ratkaisua, joka antaisi tilaa kirkossa myös niille seurakuntalaisille, pastoreille ja muille seurakuntien työntekijöille, jotka uskovat papinvirasta omankin kirkkomme perinteen mukaisesti ja joiden toimintaa ohjaa tämä usko.
Olen aiemminkin kirjoittanut: Kunpa löytyisi riittävän arvovaltainen ja päätösvaltainen taho, joka viheltäisi tämän pelin poikki. Miettisimme kirkossa vielä uudestaan, tätäkö tahdomme. Pelkään, etteivät tutkintapyynnöt ja rikosilmoitukset pääty tähän. Eikö asioita voitaisi ratkaista toisin? Eikö voitaisi sopia? Eikö löytyisi sellainen ratkaisu, ettei tarvittaisi poliisia? Tottakai toivon ratkaisua, joka antaisi tilaa kirkossa myös niille seurakuntalaisille, pastoreille ja muille seurakuntien työntekijöille, jotka uskovat papinvirasta omankin kirkkomme perinteen mukaisesti ja joiden toimintaa ohjaa tämä usko.
posted by Jari Rankinen | 8:05 ap.
13 Comments:
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
On helppo yhtyä sanoihisi, Jari! Juuri näin. Pieni opetus että "tapahtukoon minun tahtoni" ei ole ikinä hyvä asia, vaan kauheinta - riippuamatta rukoilijasta - mitä voi tapahtua!
Olen 100% samaa mieltä, mukaan lukien loppusanat.
Henrik Perret
Itse löysin tänään saman uutisen HS:sta, jota en juuri koskaan normaalisti lue. Tarkoittaako tämä siis todella sitä, että halutaan tietää onko Turun piispa syyllistynyt syrjintään, kun ei ole saanut sinua kuriin? Jos, niin aika uskomatonta. Amerikan oikeuskäytäntöjä kohtiko tässä ollaan menossa?
Siunattua helluntaita ja tosiaan - pyhän Jumalan tahto tapahtukoon!
Tuomo Vättö, Hki
Mikä sitten olisi riittävän arvovaltainen taho, kun piispat ja kapituli ei kelpaa teille? Presidentti? Eu:n ihmisoikeustuomioistuin? Greenpeace? Amnesty international? Eihän sellaista tahoa oikeasti olekaan. Kirkon asiat naemmä ratkaistaan maallisissa oikeusasteissa. Rankinenkin valitta varmasti kurinpitopäätöksestä hallinto-oikeuteen. Joka leikkiin ryhtyyy se leiki kestäköön.
Riittävän arvolatainen taho on ja voi olla ainoastaan kirkolliskokous ja eduskunta. Kirkolliskokous tämän valitettavan taistelun pani alulle. Jo silloin oli tiedossa positiot, joissa eri osapuolet tulevat toimimaan. Kuitenkin päätös tehtiin, ja siihen lisättiin ensimmäiseksi tulkintaohjeeksi ponsi. Ponnen ja eduskunnan hyväksymän kirkkolain ensimmäisen pykälän turvin on aivan laillisesti noudatettu väistämiskäytäntöä jo 20 vuotta.
Kirkolliskokouksen on tehtävä sellainen päätös, joka joko muuttaa opin siten, että ainoa oikea ja hyväksytty oppi on naispappeuden hyväksyvä tai sitten jatketaan nykyisellä mallislla, jossa vanhan muuttamattoman virkateologian päälle on liimattu hallinnollisena, siis vain hallinnollisena, asiana liimapaperitarralla naispappeuspäätös. Nykyisessä mallissa vanhauskoisten turvana on, yllättäen, eduskunta, joka on hyväksynyt kirkkolain uudistukset ja ponnen, eikä ole niitä velvoittanut muuttamaan myöskään perusoikeusuudistuksen voimaan tultua uudessa perustuslaissa (vai oliko se jo 1995).
Vaikka tietysti jännitän Jarin ja itseni puolesta, tahdon kuitenkin kilvoitella olla luottavainen oikeusjärjestelmäämme kohtaan. Uskonnolliset (so. omantunnon)perusoikeudet kuuluvat EU:ssa perusoikeuksien ytimeen. Olisi outoa, jos Suomessa uskontokysymykset hoidettaisiin poliisiasioina jonkin työmarkkinalain avulla.
Vesa Pöyhtäri, Karjasillan seurakunta
Vesa Pöyhtärille:
Voi, voi voi, maan päällä asuvaisia, kirjoitti Petter Schäfer "sotalippuunsa", jonka sitten ripusti Turun linnan, vankilansa ikkunasta roikkumaan. Ja kuinka perusteellisesti hän ajatuksissaan erehtyikään. Itseään hänen olisi pitänyt säälitellä eikä ihmisiä yleensä. Sama tilanne on nyt Rankisella ja Pöyhtärillä. Itse olette soppanne keittäneet ja itse se on myös nieltävä. Muistakaa kaiken aikaa se yksinkertainen seikka, että te olette käynnistämässänne kiistassa väärässä. Hoette sitä, ettei kantanne ole harhaoppi. Ei tietenkään, kun kysymys ei ole opista lainkaan. Kumpikaan kanta ei ole harhaoppi eikä kumpaakaan harhaopiksi julisteta vain tästä syystä.
Kikkailetta Paimen- ja pastori-sanoilla viimeisenä oljenkortena sortuvassa "raamatullisuudessanne". Tiedätte varsin hyvin, että ilmaisu esiintyy seurakunnan toimintaan liittyvässä merkityksessä UT:ssa yhden ainoan kerran eikä sitä millään tolkullisella logiikalla voida liittää Vammalan kappalaisen työtehtävistä kieltäytymiseen.
Teillä on nyt katumuksen ja parannuksen paikka, jos vielä tohditte lausua "minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan". Sitä te olette jo kylliksi raastaneet koko pahan sisunne voimalla. Säälikää edes paljon siunausta tuottanutta evankelista liikettä, joka on repeämäisillään ja vielä konkurssin uhan alla. Aiheuttamanne tilanteen laukaisemiseksi ei tarvita teitä arvovaltaisempia tahoja. Veli Pöyhtäri on kadottanut kaiken suhteellisuuden tajunsa, jos kuvittelee, että kirkolliskokous tai peräti eduskunta tähän asiaan vielä palaisi.
Katumusta, veljet, katumusta. Rakastava kirkkoäiti ottaa teidät avosylin vastaan.
Harri Raitis, Turku
Rakastava kirkkoäiti on minuakin hoitanut niin että kyyneleet ovat usein tulleet silmiini. Olin vuonna 1994 keväällä TAYKS:n sydänkirurgian osastolla valmistautumassa ohitusleikkaukseen. Osastolla oli leikkausta edeltävä iltana mahdollisuus Herran Pyhään Ehtoolliseen. Tilanteeni huomioon ottaen sydämen halusta kiiruhdin kappeliin. Mitä tapahtui kun avasin oven? Naispappi oli pukemassa päälleen liturgisia asuja! Murheellisena käännyin takaisin osastolle omaan vuoteeseeni itkien nukkumaan. Aamulla leikkauksen esilääkitys rauhoitti operaatioon joka onnistui hyvin koska tässä kirjoittelen. Mutta lopun ikäni muistan tämän rakkaan äitikirkkoni aiheuttaman murheen. Toinen, pienempi murhe oli juuri eilen. Jouduin jäämään pois hyvän, vanhauskoisen ystäväni ja naapurini siunaus – muistotilaisuudesta. Toimittajana oli naispappi. Valitettavasti poisjäännistäni tuli myös särö joka jäi ystäväni omaisten mieliin kun en ollut paikalla.
Jonkun Harri Raittiin mielestä edesottamukseni olisi ”kikkailua” tai jopa itse aiheutettua!? Tavallinen seurakuntalainen ei voi valita sairaalateologia eikä määrätä omaisten valintaa siunauksen toimittajaksi.
Miksi olen toiminut edellä kuvatulla tavalla? Vastaus: Minä haluan taivaaseen. Tämä halu johtaa Svebiliuksen katekismuksen kysymykseen: ”Minkä tähden eivät kaikki ihmiset tule autuaiksi? Vastaus: Sen tähden etteivät kaikki usko Kristuksen päälle, vaan katsovat ylen autuuden välikappaleet ja seisovat Pyhän Hengen vaikutusta vastaan, ja ovat niin itse syy heidän kadotukseensa.”
Niin, Harri Raitis; haluan taivaaseen. En osallistu Ehtoollisen viettoon jossa on tarjolla ”pelkkää leipää ja viiniä” eikä kuolemattomuuden lääkettä. En osallistu tilaisuuksiin joissa Kristuksen virkaa loukataan. Yritän elää autuuden välikappaleita, Sanaa ja sakramentteja kunnioittaen.
oto saarnaaja (eläk)
Jukka Teininen
Forssa
Jukka Teinisen kommentti nostaa esille asian ytimen. Sinun kohdallasi sen voisi muotoilla näin: "Kun Mirja Tenkanen asettaa ehtoollisen, onko tarjolla ”pelkkää leipää ja viiniä”. Kun hän siunaa hautaan, loukkaako hän Kristuksen virkaa. Oletko siinä vakaumuksessa, että vammalalainen, joka osallistua hänen toimittamaansa messuun, ei kunnioita Sanaa ja sakramentteja?"
Asian ydin on, että vastauksesi riippuu se, mitä asialle on tehtävissä tässä ajassa. Jos vastauksesi ensimmäisen kappaleen kysymyksiin on myönteinen, pelkään, että rakentavat vaihtoehdot ovat vähissä. Jos vastauksesi on kielteinen, en ymmärrä, miksi koko tilanne on kärjistynyt. Kolmas vaihtoehto lienee suunnilleen seuraava: "Raamatun pohjalta en voi ymmärtää, että nainen vihittäisiin papiksi. Toisaalta Pyhä Henki vaikuttaa, missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Lopullisen totuuden tiedämme vasta, kun usko muuttuu näkemiseksi."
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kadotettu lammas kysyi, miten me kaikki voimme kunnioittaa naispapin vakaumusta esim. alttariyhteistyöstä kieltäytymisestä huolimatta. No vaikka näin: Kannustetaan kaikkia käymään kirkossa ja usein ehtoollisella, pyritään opettamaan yhdessä oikein, olimme sitten pastoreita, lehtoreita tai maallikkoja. Jos yksi lammas itse tietää varmasti, minne haluaa mennä, hänen ei tarvitse painostaa toisia ymmärtämään sama hienous. Sillä verukkeella, että tasa-arvo toteutuisi, ei tarvitse estää vanhauskoisten heille tärkeitä jumalanpalvelushetkiä. On eri asia erehtyä kuin tehdä tahallaan väärin.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
-Onko koskaan sanottu että naispappeuden hyväksyntä tai kieltäminen olisi varsinaisesti pelastuskysymys.
-Mielestäni on tullut esille se että tottelemmeko Jumalaa eli Raamatun sanassa olevaa Jumalan sanaa.
-Jos voi nostaa esimerkiksi niin vanhan asian kuin Saulin tottelemattomuus Jumalan käskyä kohtaan, hän menetti kuninkuuden ja siunauksen.
-On kysymys siunauksista elämästä joita Jumala antaa omilleen jotka tahtovat noudattaa Hänen tahtoaan.
-Jumalan edessä ei väitellä, mutta saadan anteeksi väärät teot.
Eero Polsa
Parkano
Jukka Teininen käsitteli Raamatullisesti aihetta. Itse jouduin myös hautajaistilaisuudessa naispapille tuomaan esille kantani, vaikka olinkin saattoväessä, mutta silti. Sain paikalla ollen havaita naispapin puheestakin että väärä paimen toimii, oli se niin yksipuolista Raamatun ja tilanteen vakavuuden valossa. Tosin se seikka lie muutenkin aikamme vamma. Jos suola käy mauttomaksi niin mihinkä se enää kelpaa. Me kristityt olemme maan suola. Ei oppi kestä venyttämistä, meidän tulee nöyrtyä Sanan edessä.
Eiköhän laiteta nimiä esille, kun se oli Jarin ehdoton toivomus? Tässä on nyt kolme nimetöntä kommenttia, ja vaikka ovat kovin asiallisia, puhe oli ettei yhtään saisi olla.
Erkki Koskenniemi
Lähetä kommentti
<< Home