Tiedettiinkö?
Silloin tällöin on kysytty, tiesikö Tyrvään seurakunnan seurakuntaneuvosto kantani naispappeuteen ja miten kantani vaikuttaa toimintaani esittäessään minulle kutsun seurakuntapastoriksi vuonna 1998. Ja tiesikö Vammalan seurakunnan kirkkovaltuusto kantani ja miten kantani vaikuttaa toimintaani valitessaan minut kappalaiseksi vuonna 2004? Tänään Aamulehdessä vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen sanoo, etten hänen tietääkseen kertonut kirkkoneuvostolle suoraa kantaani siihen, miten tulen toimimaan yhteistyössä naispappien kanssa.
Keväällä 1998 kirkkoherra Osmo Ojansivu kysyi minulta, tulisinko vähän yli puoleksi vuodeksi Tyrvään seurakuntaan seurakuntapastoriksi. Ennen vastaustani keskustelimme Osmon kanssa monista työhön liittyvistä asioista. Tässä yhteydessä kerroin kantani myös naispappeuteen ja etten voi toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa. Tämä oli jo ennestään Osmon tiedossa. Hän sanoi, ettei asia ole ongelma. Minulle luvattiin, että työvuorot voidaan järjestään siten, että voin toimia käsitykseni mukaan. Näin oli toimittu Vammalassa jo vuosia toisenkin pastorin kanssa. Osmo piti hyvänä, että tästä informoidaan seurakuntaneuvostoa ja seurakuntaneuvosto voi ratkaista, esittääkö se minulle kutsun seurakuntapastorin virkaan kannastani ja toimintatavastani huolimatta. Niin tapahtui. Seurakuntaneuvosto kutsui minut yksimielisesti seurakuntapastorin määräaikaiseen virkaan. Määräaikaisuutta jatkettiin muutaman kerran ja aina sain seurakuntaneuvostolta kutsun ja tuomiokapitulilta määräyksen virkaan. Käsittääkseni kaikki päättäjät tiesivät kantani ja toimintatapani. Tapasin myös silloisen piispan Ilkka Kantolan. Keskustelimme Porissa tunnin verran naispappeudesta eikä kantani tai toimintatapani jäänyt epäselväksi.
Vuonna 1999 jätin vakituisen työni Sleyn palveluksessa. Ellei minulle olisi luvattu, että voin toimia sen käsityksen mukaan, joka minulla on papinvirasta, en olisi jättänyt vakituista työtäni.
Vuonna 2004 ennen kappalaisen valintaa toinen virkaa hakenut ja minut testattiin tamperelaisessa testifirmassa. Testifirman testaaja kysyi myös kantaani naispappeuteen ja sitä toimintanko messun yhdessä naispastorin kanssa. Näihin kysymyksiin vastasin selvästi: en pidä naispappeutta Raamatun mukaisena ratkaisuna ja siksi en toimita messua yhdessä naispapin kanssa. Testaaja kysyi myös, jaanko ehtoollisen naispapille. Kerroin jakavani. Kirkkoneuvoston asettama työryhmä kysyi minulta samoja asioita. Vastasin niihin siten, ettei epäselvyyttä jäänyt. Työryhmässä minulta kysyttiin myös, tulenko aina ajattelemaan naispappeudesta ja toimimaan samalla tavalla kuin nyt. Kerroin miettiväni naispappeutta, suhtautumista siihen ja toimintaani useinkin - kuten mietin monia muitakin asioita. Ja etten voi olla varma, mitä ajattelen tai miten toimin 10 tai 20 vuoden kuluttua. Sitä mieltä olen nytkin.
Työryhmä esitti kirkkoneuvostolle, että minut valitaan kappalaisen virkaan. Käsittääkseni työryhmä informoi kirkkoneuvostoa kannastani naispappeuteen ja etten toimita messua yhdessä naispastorin kanssa. Joudun sanomaan: "Käsittääkseni", koska en tietenkään osallistunut kirkkoneuvoston kokoukseen. Selvää lienee, että kantani naispappeuteen tuli esille - silloinkin käytiin asiasta julkista keskustelua. Kantani ja toimintatapani eivät olleet Vammalassa yllätys - olin toiminut seurakuntapastorina Vammalassa jo yli kuusi vuotta. Kirkkoneuvosto esitti yksimielisesti minun valitsemistani kappalaisen virkaan.
Päivää ennen kirkkovaltuuston valintakokousta Tyrvään Sanomissa julkaisiin nimimerkin allekirjoittama kirjoitus, jossa sanottiin kutakuinkin suoraan, että mikäli minut valitaan kappalaisen virkaan, on epävarmaan, jaetaanko Tyrvään kirkossa kaikkina sunnuntaina naispappeuden kannattajille ehtoollinen. Muutamat kirkkovaltuutetut ottivat yhteyttä ja kysyivät, mitä mieltä olen kirjoituksesta. Kerroin tietysti jakavani ehtoollisen myös naispappeuden kannattajille. Keskustelimme yhteyttä ottaneista joidenkin kanssa naispappeudesta hieman laajemmin. He tiesivät kantani ja toimintatapani ja kuulivat nämä vielä käydyssä keskustelussakin. Pyysin kirkkoherraa informoimaan kirkkovaltuustoa siitä, että jaan ehtoollisen myös naispappeuden kannattajille. Kuulin, että hän oli tehnyt näin. Kuulin myös, että kantani naispappeuteen ja toimintatapani oli tuotu kirkkovaltuuston valintakokouksessa selvästi esille. Samoin kuin se, etteivät kantani ja toimintatapani tuota mitään sellaisia ongelmia, joita ei voitaisi hoitaa työvuorojärjestelyillä tai muilla kirkkoherran toimenpiteillä. Näin minullekin oli luvattu tullessani työhön Tyrvään seurakunnan. Valtuusto äänesti valinnastani. Jos muistan oikein, sain 23 ääntä. Jäseniä kirkkovaltuustossa oli 27.
Keväällä 1998 kirkkoherra Osmo Ojansivu kysyi minulta, tulisinko vähän yli puoleksi vuodeksi Tyrvään seurakuntaan seurakuntapastoriksi. Ennen vastaustani keskustelimme Osmon kanssa monista työhön liittyvistä asioista. Tässä yhteydessä kerroin kantani myös naispappeuteen ja etten voi toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa. Tämä oli jo ennestään Osmon tiedossa. Hän sanoi, ettei asia ole ongelma. Minulle luvattiin, että työvuorot voidaan järjestään siten, että voin toimia käsitykseni mukaan. Näin oli toimittu Vammalassa jo vuosia toisenkin pastorin kanssa. Osmo piti hyvänä, että tästä informoidaan seurakuntaneuvostoa ja seurakuntaneuvosto voi ratkaista, esittääkö se minulle kutsun seurakuntapastorin virkaan kannastani ja toimintatavastani huolimatta. Niin tapahtui. Seurakuntaneuvosto kutsui minut yksimielisesti seurakuntapastorin määräaikaiseen virkaan. Määräaikaisuutta jatkettiin muutaman kerran ja aina sain seurakuntaneuvostolta kutsun ja tuomiokapitulilta määräyksen virkaan. Käsittääkseni kaikki päättäjät tiesivät kantani ja toimintatapani. Tapasin myös silloisen piispan Ilkka Kantolan. Keskustelimme Porissa tunnin verran naispappeudesta eikä kantani tai toimintatapani jäänyt epäselväksi.
Vuonna 1999 jätin vakituisen työni Sleyn palveluksessa. Ellei minulle olisi luvattu, että voin toimia sen käsityksen mukaan, joka minulla on papinvirasta, en olisi jättänyt vakituista työtäni.
Vuonna 2004 ennen kappalaisen valintaa toinen virkaa hakenut ja minut testattiin tamperelaisessa testifirmassa. Testifirman testaaja kysyi myös kantaani naispappeuteen ja sitä toimintanko messun yhdessä naispastorin kanssa. Näihin kysymyksiin vastasin selvästi: en pidä naispappeutta Raamatun mukaisena ratkaisuna ja siksi en toimita messua yhdessä naispapin kanssa. Testaaja kysyi myös, jaanko ehtoollisen naispapille. Kerroin jakavani. Kirkkoneuvoston asettama työryhmä kysyi minulta samoja asioita. Vastasin niihin siten, ettei epäselvyyttä jäänyt. Työryhmässä minulta kysyttiin myös, tulenko aina ajattelemaan naispappeudesta ja toimimaan samalla tavalla kuin nyt. Kerroin miettiväni naispappeutta, suhtautumista siihen ja toimintaani useinkin - kuten mietin monia muitakin asioita. Ja etten voi olla varma, mitä ajattelen tai miten toimin 10 tai 20 vuoden kuluttua. Sitä mieltä olen nytkin.
Työryhmä esitti kirkkoneuvostolle, että minut valitaan kappalaisen virkaan. Käsittääkseni työryhmä informoi kirkkoneuvostoa kannastani naispappeuteen ja etten toimita messua yhdessä naispastorin kanssa. Joudun sanomaan: "Käsittääkseni", koska en tietenkään osallistunut kirkkoneuvoston kokoukseen. Selvää lienee, että kantani naispappeuteen tuli esille - silloinkin käytiin asiasta julkista keskustelua. Kantani ja toimintatapani eivät olleet Vammalassa yllätys - olin toiminut seurakuntapastorina Vammalassa jo yli kuusi vuotta. Kirkkoneuvosto esitti yksimielisesti minun valitsemistani kappalaisen virkaan.
Päivää ennen kirkkovaltuuston valintakokousta Tyrvään Sanomissa julkaisiin nimimerkin allekirjoittama kirjoitus, jossa sanottiin kutakuinkin suoraan, että mikäli minut valitaan kappalaisen virkaan, on epävarmaan, jaetaanko Tyrvään kirkossa kaikkina sunnuntaina naispappeuden kannattajille ehtoollinen. Muutamat kirkkovaltuutetut ottivat yhteyttä ja kysyivät, mitä mieltä olen kirjoituksesta. Kerroin tietysti jakavani ehtoollisen myös naispappeuden kannattajille. Keskustelimme yhteyttä ottaneista joidenkin kanssa naispappeudesta hieman laajemmin. He tiesivät kantani ja toimintatapani ja kuulivat nämä vielä käydyssä keskustelussakin. Pyysin kirkkoherraa informoimaan kirkkovaltuustoa siitä, että jaan ehtoollisen myös naispappeuden kannattajille. Kuulin, että hän oli tehnyt näin. Kuulin myös, että kantani naispappeuteen ja toimintatapani oli tuotu kirkkovaltuuston valintakokouksessa selvästi esille. Samoin kuin se, etteivät kantani ja toimintatapani tuota mitään sellaisia ongelmia, joita ei voitaisi hoitaa työvuorojärjestelyillä tai muilla kirkkoherran toimenpiteillä. Näin minullekin oli luvattu tullessani työhön Tyrvään seurakunnan. Valtuusto äänesti valinnastani. Jos muistan oikein, sain 23 ääntä. Jäseniä kirkkovaltuustossa oli 27.
posted by Jari Rankinen | 7:19 ap.
1 Comments:
Tämä samainen Aamulehden uutinen kirvoitti minutkin nyt lyhyesti osallistumaan tähän keskusteluun. Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa hiljaisesti, mutta nyt tekee myös minun mieli ottaa edes jotain asiaan kantaa.
Hannun kommentti lehdessä voi olla ihan rehellisellä mielellä esitetty: hänen tietääkseen et ole kertonut kirkkoneuvostolle kantaasi tähän asiaan vuonna 1998. Mutta nyt voidaankin kysyä, mikä mies hän on ottamaan kantaa tai antamaan lehdistölle kommentteja asioihin, joista ei tiedä? Onko kyseessä suora lainaus vai Aamulehden toimittajan väärinymmärrys, sitä en taas itse osaa sanoa. Kummallista tuntuu tämä meno taas vaihteeksi olevan.
Voimia kuitenkin Jari sinulle tähän kevääseen ja kesään!
Harri Inkinen, Tampere
Lähetä kommentti
<< Home