Ei tuumaakaan periksi
Arkkipiispa Jukka Paarmaa haastateltiin eilen Ylen Lauantaiseurassa. En nähnyt tätä ohjelmaa, pidin tuolloin rippikoulua. Kuulin, että itsekin olin esiintynyt ohjelmassa. Ohjelmassa oli näytetty Ylen joskus aiemmin minusta tekemä lyhyt haastattelu.
Tänään jaetun Aamulehden mukaan Jukka Paarma oli todennut haastattelussa seuraavaa: - Jos papin asenne on sellainen, että tuumaakaan en anna periksi enkä mihinkään sovitteluun lähde, minusta mahdollisuudet näyttävät aika huonoilta.
Olen aiemmin kirjoittanut keskusteluista, joita olen käynyt hiippakunnan ja seurakunnan johdon kanssa. En kutsuisi näitä keskusteluja neuvotteluiksi tai sovitteluiksi. Hiippakunnan ja seurakunnan johto ei mielestäni ole neuvotellut tai etsinyt sovittelevaa ratkaisua. On esitetty tämä vaatimus: messu on toimitettava naispastorin kanssa. Eikä ainakaan vielä ole voitu neuvotella siitä, löytyisikö jokin ratkaisu, jossa minun ei tarvitsisi toimia vastoin vakaumustani. Toisaalta mitään muita vaatimuksia ei minulle ole esitetty. Itse olen yrittänyt esittää muutamia ratkaisuja. Tai joku työtovereistani on niitä esittänyt. Mitä jos Tyrvään kirkossa yhä useammin messun toimittaisi vain yksi pastori avustajinaan diakoniatyöntekijä ja joukko maallikkoja? Tai jos minut siirrettäisiin Sammaljoen kirkon pastoriksi - siellä messun toimittaa pääsääntöisesti yksi pappi? Löytyisikö ratkaisu siitä, että minut siirrettäisiin työalalle tai työtehtävään, jossa vain harvoin on messun toimittaminen pääkirkossamme? Näitä hiippakunnan tai seurakunnan johto ei ole pitänyt mahdollisina ratkaisuina. On ollut vain tämä yksi vaihtoehto: messu täytyy toimittaa myös naispapin kanssa. Tai on ollut toinenkin: jätän virkani. Tätä voisi kutsua asenteeksi, että tuumaakaan ei anneta periksi eikä mihinkään sovitteluun lähdetä.
Tai ehkä hiippakunnan ja seurakunnan johto pitää vastaantulona sitä, ettei se vaadi minua muutamaan käsitystäni papinvirasta, vain sitä miten käsitykseni vaikuttaa toimintaani.
Tänään jaetun Aamulehden mukaan Jukka Paarma oli todennut haastattelussa seuraavaa: - Jos papin asenne on sellainen, että tuumaakaan en anna periksi enkä mihinkään sovitteluun lähde, minusta mahdollisuudet näyttävät aika huonoilta.
Olen aiemmin kirjoittanut keskusteluista, joita olen käynyt hiippakunnan ja seurakunnan johdon kanssa. En kutsuisi näitä keskusteluja neuvotteluiksi tai sovitteluiksi. Hiippakunnan ja seurakunnan johto ei mielestäni ole neuvotellut tai etsinyt sovittelevaa ratkaisua. On esitetty tämä vaatimus: messu on toimitettava naispastorin kanssa. Eikä ainakaan vielä ole voitu neuvotella siitä, löytyisikö jokin ratkaisu, jossa minun ei tarvitsisi toimia vastoin vakaumustani. Toisaalta mitään muita vaatimuksia ei minulle ole esitetty. Itse olen yrittänyt esittää muutamia ratkaisuja. Tai joku työtovereistani on niitä esittänyt. Mitä jos Tyrvään kirkossa yhä useammin messun toimittaisi vain yksi pastori avustajinaan diakoniatyöntekijä ja joukko maallikkoja? Tai jos minut siirrettäisiin Sammaljoen kirkon pastoriksi - siellä messun toimittaa pääsääntöisesti yksi pappi? Löytyisikö ratkaisu siitä, että minut siirrettäisiin työalalle tai työtehtävään, jossa vain harvoin on messun toimittaminen pääkirkossamme? Näitä hiippakunnan tai seurakunnan johto ei ole pitänyt mahdollisina ratkaisuina. On ollut vain tämä yksi vaihtoehto: messu täytyy toimittaa myös naispapin kanssa. Tai on ollut toinenkin: jätän virkani. Tätä voisi kutsua asenteeksi, että tuumaakaan ei anneta periksi eikä mihinkään sovitteluun lähdetä.
Tai ehkä hiippakunnan ja seurakunnan johto pitää vastaantulona sitä, ettei se vaadi minua muutamaan käsitystäni papinvirasta, vain sitä miten käsitykseni vaikuttaa toimintaani.
posted by Jari Rankinen | 10:26 ip.
12 Comments:
Hei Jari ja siunattua alkanutta viikkoa!
On tämä mielenkiintoista. Sekä sinä että monet, jotka ovat vastakkaista mieltä, sanovat antavansa myöten, ja kuitenkin kokevat, että vastapuoli ei anna tarpeeksi myöten.
Mielestäni nuo ratkaisumallisi voisivat olla aivan toimivia - ainakin niistä pitäisi neuvotella ja perustella, miksi ne ovat tai eivät ole hyviä ja/tai toimivia. Kirkossa pitäisi olla valmiuksia suostua kokeiluun, jossa jumalanpalveluksessa tosiaan olisi useammin, miksei jatkuvastikin, vain yksi toimittava pastori. Maallikkojen voimavaroja voisi seurakunnan toiminnassa olla paljon enemmän, vaikkapa myös ehtoollisavustuksissa. Tämä olisi siihen hyvä keino.
Tietysti joku varmaan ajattelee, että tämä arkkipiispan ehdotus hakeutua sellaisille toimialoille, joissa tällaisia tilanteita ei tulisi vastaan, olisi isokin myönnytys. No, on sekin parempi kuin ei mitään. Ei sentään olla ajamassa kokonaan ulos papinvirasta - ainakaan vielä.
"Jos papin asenne on sellainen, että tuumaakaan en anna periksi enkä mihinkään sovitteluun lähde, minusta mahdollisuudet näyttävät aika huonoilta." Tämä asenne sopii mielestäni paremmin vastapuolelle kuin Jarille.
Ken Takaki, Helsinki
Niin kauan kuin evl.kirkon puolelta vastaantulohalukkuus on tätä Paarman ym. esilläpitämää tasoa, kaikenlainen "keskustelusta" puhuminen on ko. termin pilkkaamista.
Tämä uusinkin ajatus (perinteisellä kannalla olevat siirtyisivät muihin tehtäviin kirkossa) nostaa esiin kysymyksen siitä, että kuinkahan pitkään ko. ihmiset saisivat toimia näissä tehtävissä ennen kuin heitä alettaisiin savustaa sieltäkin ulos.
Kirkkoinstituutio on puolensa valinnut ja näyttää vähät välittävän siitä, mitä keinoja sen edistämiseksi joudutaan käyttämään. Surullista.
Kimmo Puustinen, teol.yo, Joensuu
Pohdiskelin tuota neuvotteluasennetta. Ehkä on lopulta niin, että raamatullinen usko on kirkollekin niin suuri utopia, että sille ei anneta institutionaalista tilaa. Yleisin väite taitaa olla se, että Raamattu olisi epäselvä ja tulkinnallinen. Sopimukselta odotetaan tämän, tavallaan moniuskontoisuuden, tunnustamista ruumiillisesti messunäyttämöllä. Se olisi merkki, joka riittäisi rauhoittamaan äänet, jotaka sanovat, ettei ole totuutta, että kaste ilman uskomista (suostumista) pelastaa, että omatunto on ihmisen mielikuvituksessa ja että kaikki uskonnot ovat perimmältään yhtä.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Niin, olisi mukavaa, jos kenenkään ei tarvitsisi enää käpertyä omiin käsityksiinsä siitä, minkälainen Jumala on, vaan ihmiset uskaltaisivat heittäytyä hänen ja elämän kannattelemiksi.
Tässä se taas nähdään - unohdin ensimmäisestä kommentista koko nimeni. Eli Tuomo Vättö Helsingistä oli sen ja on tämänkin kirjoituksen takana.
Hyvä tietysti, jos uskaltaa heittäytyä Jumalan kannattelemaksi, mutta siinä sivussa olisi hyvä myös muistaa, että Jumala on ilmoittanut itsensä erityisella tavalla Pyhässä Sanassaan, jonka on meille lukuisten ihmisten kautta välittänyt ja näin antanut siihen inhimillisenkin tuulahduksen - ja toisaalta, kyllähän Raamattu antaa myös Jumalasta välillä melko inhimilliseltä vaikuttavan kuvan. Lisäksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen - mutta siis kuitenkin vain ja ainoastaan kuvakseen.
Ohops, lipsahti vähän sivuun. Ei kai tässä ihmeempiä. Jatketaan Herraan luottaen :)
Sinäpä sen sanoit: sivussa ovat.
Ohhoh. Niinpä, en toki tarkoittanut, että sen tulisi olla sivuasia, kuten varmaan arvasitkin.
Minkähän takia minusta tuntuu, että usein meille ihmisille kuitenkin käy tiedostamattamme niin, että heittäydytämme elämän vietäviksi, Jumala kyllä kannattaa mutta siitäkin pyrimme rimpuilemaan irti samalla kun kuitenkin etsimme Jumalaa omalla tavallamme, joka on kovin vajavainen? Tämänkaltaiseen toimintaan lienen itse syyllistynyt useasti, mutta lienemme kaikki jossain määrin samassa veneessä.
Herra meitä armahtakoon!
Jos joskus joutuisit valitsemaan sen välillä, onko tärkeämpää luottaa Jumalan johdatukseen omassa elämässä vai yhteisiin opillisiin muotoiluihin, kumman valisisit?
Kummatkin ovat tärkeitä. Milloinhan tuollainen tilanne voisi tulla, että nuo kaksi olisivat ristiriidassa? Uskon, että Jumalan johdatus omassa elämässä ei sodi Sanaa vastaan.
Tuomo Vättö, Hki
Minulle on tullut vastaan tilanteita, joissa rakkauden vaatimus huutaa muuta kuin vanhat käytänteet: ihminen ei ole sapattia varten vaan sapatti ihmistä.
Aivan. Sapatti on ihmistä varten, että ihminen voisi levätä ja pyhittää sen Herralle - mutta kuten Jeesus sanoi, sapattina on lupa tehdä hyvää. :) Tämä asia onkin Jeesuksen omien sanojen pohjalta suhteellisen helppo, mutta monien muiden asioiden suhteen on toisin; Sana ei selkeästi kerro, miten jossain tilanteessa tulisi toimia. Silloin on tietystikin tosi hyvä, jos rukoilee Jumalan johdatusta.
Tuomo Vättö
Lähetä kommentti
<< Home