Työtehtävien laiminlyönti
Muutama kuukausi sitten kirjoitin nettipäiväkirjassani, ettei minua tulla syyttämään syrjinnästä. Rikos, josta minua tullaan syyttämään, on työtehtävien laiminlyönti. Näyttää siltä, että juuri näin tulee tapahtumaan.
Asiaani ei käsitellä teologisena kysymyksenä. Tuntuu oudolta, että asiassa, joka on nimenomaan teologinen kysymys, kartellaan teologiaa. Ja että näin tapahtuu kirkossa. Näin tehdään varmaankin siksi, että teologialla kaltaiseni pastorit olisi vaikea todeta syyllisiksi. Syyte syrjinnästä olisi sikäli ongelmallinen, ettei olisi mitenkään varmaan, saisinko sillä perusteella rangaistuksen. Jos olen ymmärtänyt oikein, syyte syrjinnästä siirtyisi maallisen oikeusistuimen käsiteltäväksi. Se saattaisi vedota siihen, mitä tasa-arvolaissa sanotaan. "Tämän lain säännöksiä ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoituksiin liittyvään toimintaan." Siksi minua tullaan syyttämään työntehtävien laiminlyönnistä. Asia pysyy tuomiokapitulin käsissä ja se saadaan näyttämään näin yksinkertaiselta: ellei hoida työtään, saa rangaistuksen.
En voi mitään sille, että minusta tämä tuntuu melkoiselta peliltä. Kenenkään ei tarvitsisi laiminlyödä työtehtäviä, ellei työtehtäviä järjestettäisi niin, että joudun niistä kieltäytymään. Yhtään vaikeaa ei olisi tehdä työvuorolistoja siten, ettei työtehtävistä kieltäytymisestä tarvitsisi puhua. Mutta sellaisia listoja ei nimenomaan haluta tehdä, jotta asiaani päästään käsittelemään työtehtävien laiminlyöntinä. Tuntuu pahalta, että kirkossa pelataan tällaista peliä.
Sain eilen postia Ilta-Sanomista. Toimittaja Milla Rautiainen lähetti viime keskiviikon lehden, jossa oli hänen kolumninsa. Kolumnissa hän kirjoittaa: "Silti jokin särähtää myös siinä, millä tyylillä ja volyymilla osa naispappeuden puolustajista potkii vanhoillisia ulos kirkosta. Osa liberaaleista on kielenkäytössään aivan yhtä armotonta kuin kovimmat konservatiivit. Niskuroija ja sovinisti. Niillä termeillä leimataan säännöstään kaikki naispappeuden vastustajat. Kutsuipa joku naispappeuden vastustamista lehdessä jopa 'henkiseksi häiriintyneisyydeksi'. Voi vain kuvitella minkälainen meteli syntyisi, jos julkisuudessa asetettaisiin kyseenalaiseksi naispappeuden torjuvien ortodoksien ja katolisten mielenterveys."
Milla Rautianen viittaa kolumnissaan myös minuun: "Vammalan kappalainen Jari Rankinen jätti väliin jumalanpalveluksen, johon hänet oli merkitty työvuoroon naispapin kanssa. Rankinen on todennut, että ottaa vaikka potkut, mutta Raamattuun sidotun omatuntonsa vastaisesti hän ei voi toimia. Syrjintäkö on Rankiselle niin luovuttamaton arvo, että ellei sitä saa toteuttaa, hän mieluummin jättää kutsumusammattinsa ja kirkkonsa? Vai voiko hänen näkökulmastaan olla kysymys jostakin muusta?"
Erinomainen kysymys. Todellakin kyse on aivan muusta kuin naisten syrjimisestä. Kyse on siitä, ettei voi toimia vastoin sitä, mihin juuri pastorin pitäisi sitoutua - vastoin Raamattua ja sen äärellä muodostettua omantunnonvakaumusta.
Asiaani ei käsitellä teologisena kysymyksenä. Tuntuu oudolta, että asiassa, joka on nimenomaan teologinen kysymys, kartellaan teologiaa. Ja että näin tapahtuu kirkossa. Näin tehdään varmaankin siksi, että teologialla kaltaiseni pastorit olisi vaikea todeta syyllisiksi. Syyte syrjinnästä olisi sikäli ongelmallinen, ettei olisi mitenkään varmaan, saisinko sillä perusteella rangaistuksen. Jos olen ymmärtänyt oikein, syyte syrjinnästä siirtyisi maallisen oikeusistuimen käsiteltäväksi. Se saattaisi vedota siihen, mitä tasa-arvolaissa sanotaan. "Tämän lain säännöksiä ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoituksiin liittyvään toimintaan." Siksi minua tullaan syyttämään työntehtävien laiminlyönnistä. Asia pysyy tuomiokapitulin käsissä ja se saadaan näyttämään näin yksinkertaiselta: ellei hoida työtään, saa rangaistuksen.
En voi mitään sille, että minusta tämä tuntuu melkoiselta peliltä. Kenenkään ei tarvitsisi laiminlyödä työtehtäviä, ellei työtehtäviä järjestettäisi niin, että joudun niistä kieltäytymään. Yhtään vaikeaa ei olisi tehdä työvuorolistoja siten, ettei työtehtävistä kieltäytymisestä tarvitsisi puhua. Mutta sellaisia listoja ei nimenomaan haluta tehdä, jotta asiaani päästään käsittelemään työtehtävien laiminlyöntinä. Tuntuu pahalta, että kirkossa pelataan tällaista peliä.
Sain eilen postia Ilta-Sanomista. Toimittaja Milla Rautiainen lähetti viime keskiviikon lehden, jossa oli hänen kolumninsa. Kolumnissa hän kirjoittaa: "Silti jokin särähtää myös siinä, millä tyylillä ja volyymilla osa naispappeuden puolustajista potkii vanhoillisia ulos kirkosta. Osa liberaaleista on kielenkäytössään aivan yhtä armotonta kuin kovimmat konservatiivit. Niskuroija ja sovinisti. Niillä termeillä leimataan säännöstään kaikki naispappeuden vastustajat. Kutsuipa joku naispappeuden vastustamista lehdessä jopa 'henkiseksi häiriintyneisyydeksi'. Voi vain kuvitella minkälainen meteli syntyisi, jos julkisuudessa asetettaisiin kyseenalaiseksi naispappeuden torjuvien ortodoksien ja katolisten mielenterveys."
Milla Rautianen viittaa kolumnissaan myös minuun: "Vammalan kappalainen Jari Rankinen jätti väliin jumalanpalveluksen, johon hänet oli merkitty työvuoroon naispapin kanssa. Rankinen on todennut, että ottaa vaikka potkut, mutta Raamattuun sidotun omatuntonsa vastaisesti hän ei voi toimia. Syrjintäkö on Rankiselle niin luovuttamaton arvo, että ellei sitä saa toteuttaa, hän mieluummin jättää kutsumusammattinsa ja kirkkonsa? Vai voiko hänen näkökulmastaan olla kysymys jostakin muusta?"
Erinomainen kysymys. Todellakin kyse on aivan muusta kuin naisten syrjimisestä. Kyse on siitä, ettei voi toimia vastoin sitä, mihin juuri pastorin pitäisi sitoutua - vastoin Raamattua ja sen äärellä muodostettua omantunnonvakaumusta.
posted by Jari Rankinen | 8:56 ip.
4 Comments:
Tulee mieleen Keisarin uudet vaatteet-satu. Jopa maallisen lehden toimittaja näkee että eihän tässä touhussa ole mitään järkeä.
Rohkaisuksi:
"Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille." Lk 6:22-23
Rukouksissa sinua ja perhettäsi edelleen kantaen
Mari Hiltunen, Valkeala
Jari ja muut:
Tekee uskomattoman hyvää nähdä, ettei media ole suinkaan niin yksituumaisesti mielipidevähemmistön kimpussa, kuin itsekin olen luullut ja tällä palstalla väittänyt.
Jumala siunatkoon kaikkia niitä toimittajia ja lehden julkaisijoita, jotka - vakaumuksestaan riippumatta - tahtovat asettua kulttuurisen vähemmistön asemaan ja kuvata tilannetta myös sen näkökulmasta!
Itse pahoittelen mahdollisia ylilyöntejäni tämän palstan keskustelujen puitteissa. Monessa me hairahdumme.
Toivotan siunausta sekä niille, joiden kanssa olemme yhdessä tukeneet ja edelleen tuemme Jaria, ja niille, jotka ovat eri mieltä kanssamme. Ja ainakin yritän harventaa kirjoitteluani tälle palstalle.
Martti Vaahtoranta, Alzey
Jari sanoo: "Siksi minua tullaan syyttämään työntehtävien laiminlyönnistä. Asia pysyy tuomiokapitulin käsissä ja se saadaan näyttämään näin yksinkertaiselta: ellei hoida työtään, saa rangaistuksen."
Miten tämä voisi olla mahdollista? Jarihan osaa ilmaista itseään niin hyvin että tuomiokapituli varmasti on tietoinen siitä että kysymyksessä ei ole "tavallinen laiminlyöminen", jos hetkellisesti nyt käytettäisin näitä sanoja; Jari ei siis ole ollut krapulatilanteessa, ei ole ollut psyykkisesti heikko, ei ole jäänyt pois heikon elämänhallinan takia, eikä siksi että hän epäilisi kristinuskon perusteita y.m., vaan siksi että hän pitää tiukasti kiinni kirkomme syvimmästä periatteesta, Kirkkojärjestys 1:1 "Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan."
Tästä syystä Jari - ja Jumala varjelkoon muutkin - tekevät kuten he tekevät näissä vaikeissa tilanteissa. Kysymyksessä ei ole laiminlyöminen! Päinvastoin.
Ainoa syy rangaistukseen on jos Tuomiokapituli osoittaisi kirkkokansalle että kysymyksessä on harhaoppi.
terveisin
Kjell Granström
Jari, sinä olet kyllä ihan hyvällä asialla ja sinun linjasi on kyllä Raamatun mukainen. Jarille ja muille: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu." Ps. 23. Jeesus on meidän Herramme, joka on korjannut syntiinlankeemuksessa rikki menneen sillan ihmisen ja Jumalan välillä. Älkäämme luopuko Sanasta, olkaamme siinä mielessä fundamentalisteja, että pidämme Sanaa täydellisesti Jumalan Sanana, vaikka se onkin ihmisten kirjoittama, mutta Jumala on sen Pyhän Henkensä kautta vaikuttanut. Meidän tehtävämme on luottaa siihen ja noudattaa sitä. Jari, voimia sinulle ja tsemppiä ja voimia myös kaikille muille Tyrvään seurakuntapapeille. Tämän kautta jos luet, niin terveisiä myös Selkeen Paulille. Olit silloin samalla teologikurssilla kuin Rusaman Matti ja Häkämiehen Johannes. Minä olin silloin lukiossa Karkussa.
Marko Laitila, Ikaalinen
Lähetä kommentti
<< Home