Tarkennus
Kirjoitin eilen seuraavan kommentin nettipäiväkirjani edelliseen kirjoitukseen:
Korander veikkasi minun ymmärtäneen Hannu Kilpeläisen linjauksen väärin. Tyrvään Sanomien jutussa sanotaan seuraavaa: "Vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen valmistelee päätöstä, jonka mukaan naispappeuden vastustajia ei enää päästetä Vammalan kirkkoihin saarnaamaan. - Kesäkuun alusta lähtien myöskään Karkun kirkkoon ei oteta enää sellaisia pappeja saarnaamaan, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä muiden pappien kanssa. Asia on yksiselitteinen, Kilpeläinen sanoo. - Jos omilta papeilta edellytetään yhteistyötä, sitä pitää edellyttää myös vierailijoita."
Tyrvään Sanomien juttua on vaikea ymmärtää muuten kuin siten kuin kirjoitin kirjoituksessa, jota nyt kommentoidaan. Linjaus koskee myös oman seurakunnan pappeja. Tänään illalla kyllä kuulin, ettei Hannu Kilpeläinen tarkoittaisikaan oman seurakunnan pastoreita. Ettei heitä koskekaan ehdoton kielto. Me - siis minä ja Markus Malmivaara - pääsemme vielä toimittamaan jumalanpalveluksen Vammalan kirkkoihin, mikäli sattuu sellainen jumalanpalvelus, jossa voimme olla. Näin siihen saakka kunnes tuomiokapituli tekee ratkaisun minusta ja Markuksesta.
Yllä oleva kirjoittamani kommentti vastaa käsittääkseni sitä tilannetta, joka nyt on. Tyrvään Sanomien uutinen oli se, mikä oli. Hannu Kilpeläinen ei kuitenkaan sen tiedon mukaan, joka minulla on, tarkoittanut oman seurakunnan pastoreita. Markuksen ja minun saarnat ja liturgina toimiminen eivät siis näytä kokonaan loppuvan vielä toukokuun lopussa. Tuomiokapituli aikanaan ratkaisee, loppuvatko ne vai jatkuvatko.
Korander veikkasi minun ymmärtäneen Hannu Kilpeläisen linjauksen väärin. Tyrvään Sanomien jutussa sanotaan seuraavaa: "Vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen valmistelee päätöstä, jonka mukaan naispappeuden vastustajia ei enää päästetä Vammalan kirkkoihin saarnaamaan. - Kesäkuun alusta lähtien myöskään Karkun kirkkoon ei oteta enää sellaisia pappeja saarnaamaan, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä muiden pappien kanssa. Asia on yksiselitteinen, Kilpeläinen sanoo. - Jos omilta papeilta edellytetään yhteistyötä, sitä pitää edellyttää myös vierailijoita."
Tyrvään Sanomien juttua on vaikea ymmärtää muuten kuin siten kuin kirjoitin kirjoituksessa, jota nyt kommentoidaan. Linjaus koskee myös oman seurakunnan pappeja. Tänään illalla kyllä kuulin, ettei Hannu Kilpeläinen tarkoittaisikaan oman seurakunnan pastoreita. Ettei heitä koskekaan ehdoton kielto. Me - siis minä ja Markus Malmivaara - pääsemme vielä toimittamaan jumalanpalveluksen Vammalan kirkkoihin, mikäli sattuu sellainen jumalanpalvelus, jossa voimme olla. Näin siihen saakka kunnes tuomiokapituli tekee ratkaisun minusta ja Markuksesta.
Yllä oleva kirjoittamani kommentti vastaa käsittääkseni sitä tilannetta, joka nyt on. Tyrvään Sanomien uutinen oli se, mikä oli. Hannu Kilpeläinen ei kuitenkaan sen tiedon mukaan, joka minulla on, tarkoittanut oman seurakunnan pastoreita. Markuksen ja minun saarnat ja liturgina toimiminen eivät siis näytä kokonaan loppuvan vielä toukokuun lopussa. Tuomiokapituli aikanaan ratkaisee, loppuvatko ne vai jatkuvatko.
posted by Jari Rankinen | 8:49 ap.
30 Comments:
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sanasta miestä, sarvesta härkää - eipäs toimikaan nyt. On totta, että uudistukset ihmiskulttuurissa ovat peräisin pienistä yksittäisistä iduista, jotka itsepintaisesti valtaavat tilaa itselleen. Vammalan tilannetta ei voi verrata Kopernikuksen, Galileon ja Keplerin taisteluun vanhoillista kirkkoa vastaan, vaan tilanne on yllättävästi päinvastainen. Jos Rankinen ja hänen hengenheimolaiset nyt kääntävät näkemyksensä yhteiskunnan kulkusuunnan mukaiseksi, emme tule huutamaan, että ”Ähäpiti, hävisittepä” vaan kiitämme asiallisesti.
Kovaa linjaa eivät vaadi kirkon tai yhteiskunnan johtoportaat vaan juuri ne, joille Raamatun kirjaimellinen sana on niin pyhä ja koskematon käsky, että sille on löydyttävä sija yhteiskunnassa. Tämän näkemyksen huomioon ottaminen vaikkapa vain jouston muodossa johtaa yhteiskunnassamme kohtuuttomuuksiin. Kirkon ylin johto ja Vammalan seurakunnan vs. kirkkoherra edustavat olosuhteisiin nähden joustavinta kantaa. On valitettavaa, jos omaa raamatullisesti tiukkaa näkemystään ja vakaumustaan pakkosyöttävät henkilöt kompastuvat häviäjiksi. Lohduttaako heitä silloin enää se, että he hävisivät ”oikean sanan” marttyyreinä? Keiden asialla heidän kivettyneet vakaumuksensa silloin todella olivat?
Kirjaimellinen Pyhän kirjan tulkinta ei ole mikään uusi tai paikallinen ilmiö; vastaavaa tavataan myös Kristillisten kirkkojen ulkopuolella. Lienee kovin tuttu asia. Vaikka ilmiö on syntynyt saavutetun moraalisen ja näkemyksellisen tieto-taidon turvaamiseksi, se ei silti ole hyväksyttävä. Ihmisellä ei kerta kaikkiaan ole varaa jäädä ikuisuudeksi puolustusasemiin. Tarve reagoida jatkuvaan muutokseen on annettu meille ikiaikaiseksi kumppaniksi. Jos Kristillinen kirkko määritetään yksi yhteen 2000 vuotta vanhan Raamatun kirjainten kanssa ja samalla vaaditaan tälle asialle tila yhteiskunnassa, Kristillinen kirkko on degeneroitunut organisaatio ja saa mennä - sitähän se on pitkään jo tehnyt! Sitä ei pelasta yhä raivokkaampi tarrautuminen fossiileihin. Ihmeteltävän vähän asian ympärillä keskustellaan opillisten pääkohtien perusteista - tai pitäisikö kysyä, miksi keskustelusta kieltäydytään. Julman Jumalan koston pelossako?
Miten yksi kirja voi olla niin yli kaiken muun, että se ei siedä käskyjensä ja väitteittensä verifioimiseksi kirjan ulkopuolista kokemusta? Kysymyksellä ei vaadita uskon latistamista hauskanpidoksi, vaan päinvastoin halutaan johdonmukaistaa sitä. ”Etsikää, niin te löydätte.” Mistä ihmeestä fundamentaalisuuteen taipuvaisille on syntynyt sellainen pelkotila, että itselle ei anneta lupaa ajatella, katsella ja kuunnella? Kenen ”taivaspaikka” on vaarassa, jos poiketaan mikrometrikin kirjoitetusta?
Niin, kenen taivaspaikasta on kysymys? Saammeko me olla niin itsekkäitä, että huolehdimme vain omasta tai oman klikkimme ”pelastuksesta”? Saavatko yksittäiset henkilöt tarrautua omaan pelastukseensa niin tiukasti, että he tulevat hylänneeksi ympäröivän ja todellisen yhteiskunnan? Silloinhan on unohdettu, että uskonto ja uskonnot ovat yhteiskunnallisia organisointijärjestelmiä alusta loppuun asti. Jos uskonto muuttuu yksittäisten ihmisyksilöiden vivuksi päästä taivaan loistoon, se on muuttunut vastakohdakseen.
Vaikka naispappeusasia on pienen pieni yksityiskohta eikä kuulu lainkaan uskonnon perusasioihin, se paljastaa ongelmansa sitkeydessä taustalla olevan väärinkäsityksen, jonka merkitys on radikaalisti suurempi. Väärinkäsitys koskee meidän perustavia käsityksiämme asioista, jotka liittyvät ihmiseen, yhteiskuntaan ja kulttuuriin - ja toisaalta Raamattuun. Lukijat oivaltanevat, mistä kaikesta on kyse. Konservatiivien yleinen toteamus on ollut, että Kristinusko lakkaa siinä kohdassa, jossa Raamatun sanainen aita ylitetään. Siitä kai alkaa sitten pakanuus. Entä sitten?
Pienenä yksityiskohtana huomattakoon, että vastikään nimetyssä maan hallituksessa on suuri määrä naisia, mikä sinänsä kuuluu ajan henkeen. Rikkeeksi miehiselle hallintokulttuurille tulee kuitenkin tässäkin asiassa näennäinen edistyksellisyys; kaikki avainministeriydet lipsahtivat miehille! Kirkossa on vallinnut näihin asti samanlainen peitelty petos, minkä nyt sitten muutamat haluaisivat jatkuvan.
Se, että muualla maailmassa miehinen valtakulttuuri on edelleen vallalla, ei ole minkäänasteinen puolustus. Suomi oli naisten äänioikeudenkin suhteen edelläkävijä koko maailmassa. Pienenä pohjoisena valtiona sillä ei ollut muuta mahdollisuutta. Näin se on selvinnyt vaikeuksista todellisella yhteistyöllä. On käsittämätöntä, miten tätä asiaa vastaan voidaan edelleen taistella. Uskontoon kuuluvat toiminnat ja sakramentit eivät periaatteellisesti eroa muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta.
Ihmisyys ei tunne sukupuolta. Eläimillä sen sijaan on uros ja naaras. Uskonnot kuuluvat kaikkien kulttuurien ylimpiin kerroksiin, ja sellaisina ne eivät voi ottaa kantaa sukupuoleen. Kulttuurin kaikki osat ovat yhtäläisinä käsitteinä ja käsityksinä niin miesten kuin naistenkin päissä. Se pieni vivahde-ero, joka sukupuolisuudesta miesten ja naisten tajuntaan heijastuu, nimenomaan tarvitaan kulttuurin saattamiseksi täydelliseksi. Miksi fundamentalistit tätä vastustavat?
Raamatun kertomukset 2000 vuoden takaisista tapahtumista, toiveista, ohjeista ja määräyksistä sovellettuina nykypäivään tekevät tilanteesta mielettömän, jopa Raamatun hengen vastaisen. Kun vastineissa edellä on kosolti hymisteleviä raamatunlauseita, sopii kysyä, ovatko kirjoittajat varmasti olleet rehellisiä itselleen? Onko heidän vakaumustensa takana ollut huolellinen tutkiminen - vai sokea usko ja luottamus?
Rankinen odottanee uutta konfliktia levollisin mielin uskoen, että Jumala tulee hänen avukseen ja kääntää lopulta kirkon ja valtakunnan johtojen näkemykset itselleen sopiviksi. Mistä hän on saanut tähän oikeuden? Entä jos Jumala ei tulekaan avuksi? Jospa Jumala ei vaikutakaan fyysisen maailman ja yhteiskunnan ulkopuolelta? Olisiko Jumala sittenkin aivan konkreettinen voima? Millainen siis onkaan meidän pienten ihmisten jumalakuvamme? Entä jos Jumala vaikuttaakin aivan konkreettisesti ikiomassa yhteiskunnassamme ja vaatii nyt nimenomaan sellaista käyttäytymistä, joka on ahtaan Raamatuntulkinnan vastainen?
Methodius:
Tiedät varmaan, mitä sinun logiikallasi ja argumentaatiollasi tapahtui kirkolle Saksan Kolmannessa valtakunnassa. Valtakirkko noudatti ohjeitasi! Lopulta kuitenkin - Gott sei Dank - voittivat ne, jotka riippuivat kiinni siinä Wanhassa Kirjassa. Mutta sitä ennen piti miljoonien ja taas miljoonien kuolla - ja Jumalan Pojan huutaa ristillä: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit."
Mieluumin Ristin Herraa kuin herra Methodiusta seuraten
Martti Vaahtoranta
PS. Mihin perustat oletuksesi, että naispappeuden torjujat eivät olisi joutuneet lainkaan ajattelemaan eivätkä ottamaan elämänympäristöään huomioon? Aika ronski väite, joka ainakaan minun kohdallani ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa! Olisin mieluummin ajatellut vähän vähemmän viimeisten 25 vuoden ajan. Olisi ollut paljon leppoisampaa luottaa yleisen mielipiteen, viisaiden setien ja tätien sekä kirkolliskokousten viisauteen. Ja opportuuniakin se olisi ollut. Mutta se ei vain käynyt. Ja tässä sitä sitten ollaan - kun piti ajatella ja pohtia ihan itse.
Tiedän, mitä tapahtui Saksan valtakunnassa ja tiedän mitä tapahtui Stalinin Venäjällä, mutta valtakirkkopa ei noudattanut minun ohjeitani eikä sen kaltaisia ohjeita - eikä tietenkään tarvinnutkaan. Silloin, kun valtakunta luhistuu diktaattoreiden armoille, on etäännytty mahdollisimman kauas yhteisöstä, jossa on inhimillisesti järkevä kulttuuri ja sen tärkeimpänä osana toimintaamme ohjaava ja kokoava uskonto. Jokainen instituutio joutuu diktatuurissa (perustui se mihin tahansa) etsimään mahdollisimman vaaratonta tapaa elää ja reagoida. Vertaus Kolmanteen Valtakuntaan on siis mahdollisimman huono.
Jos esitän, että uskonnonharjoituksen on integroiduttava paremmin vallitsevaan ympäristöönsä ja todella olemassa olevaan yhteiskuntaan, se ei tarkoita sitä, että uskonto olisi latistettava ja alistettava päivänpolitiikalle tai muille satunnaisuuksille. Uskontohan kuuluu ihmiskunnan jokaiseen osakulttuuriin tärkeänä integroijana ja organisaattorina - oli se sitten tietoista tai ei, ja tahdoimme sitä tai emme. On totta, että Pyhät Kirjat ovat saavutettuja voittoja, mutta kuka on antanut luvan tyytyä niihin? Sinullako on Jumalan suora tieto asiasta? Tiedämmekö todella, mikä nykypäivässä vaikuttaa samalla tavalla kuin historiallisesti tunnetut uskonnot kauan sitten? Jos suostut ymmärtämään uskonnon aseman uudella tavalla, näet edessäsi sellaisen maailman, jonka rikkaus on radikaalisti suurempaa kuin fundamentalistinen jääräpäisyys. Kuka meidän on käskenyt romahduttaa uskontoa ja kulttuuriamme spongimaiseen lepertelyyn?
Wanha Kirja on luonnollisesti yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin historialliset tiedot ja taidot, mutta tuon kirjan nostaminen ylimaailmalliseksi perusprinsiippien lähteeksi on todellista taikauskoa ja johtaa hyvin pian uskonnon perusolemuksen vastaiseen toimintaan. Me olemme ihmisiä, ja meillä on silmät, korvat ja tuntoaisti; meillä on myös kyky luovaan ajatteluun. Näillä samoilla välineillä - muuta tiedonsaantiväylää en tunne - kaksi eri ryhmää on päätynyt erilaisiin näkemyksiin. Toinen ryhmä on omaksunut vakaumuksen, että Raamatun sana on kirjaimellisesti totta ja ehdoton sääntö. Toinen ryhmä katsoo, että edes Raamattuun ei sovi uskoa kirjaimellisesti. Mikä neuvoksi? Kompromissia tuskin on olemassa, eikä tasa-arvoajattelusta ole apua. On vain argumentoitava.
Jälkikirjoituksestasi ilmenee oletettavasti todellinen ongelma. Olenpahan sattunut lukemaan ennenkin kirjoituksiasi ja voin vakuuttaa uskovani, että olet joutunut ajattelemaan. Uskon, että myös Jari Rankinen on joutunut ajattelemaan paljon. Tuskin olisitte muutoin niin vakuuttuneita kannastanne. Hyvä niin, mutta onko tällainen peruste sittenkään riittävä? Kaikki muutkin ihmiset ovat ajatelleet tavattomasti, koska vuorokausi on kaikilla 24 tunnin mittainen. Olemmehan samanlaista lihaa ja luita. Jäljelle jää enää argumentaation premisseinä olevien seikkojen laatu. Mitä tahansa ei ole lupa ottaa ajattelunsa pohjaksi. Miksi tavallinen kadunkulkija ei tule koskaan sellaisiin johtopäätöksiin kuin kemisti laboratoriossaan? Sen vuoksi, että kadunkulkijalla ajattelun ainekset korkeamman tieteen kannalta ovat sekavia, puutteellisia, yksipuolisia ja virheellisiä.
Kun puhutaan kulttuurista ja uskonnosta, on samalla tavalla ensiarvoisen tärkeää etsiytyä sellaisten ajattelukomponenttien luo, joista voidaan tehdä hedelmällisiä ja ristiriidattomia päätelmiä. Tämä edellyttää kitkerää ja ennakkoluulotonta kokemusten penkomista. Pyhä ja profaani eivät elä toisistaan erillään. On totta, että Raamattu kuten muutkin Pyhät Kirjat kieltävät vilkuilemasta ympärilleen. Tuollainen sisäänlämpiävyys kuitenkin kuuluu asiayhteyteen! Siitä ei saa tehdä jumalista prinsiippiä, sillä prinsiippi ei voi todistaa itseään. Sitä varten inhimillinen yhteiskunta on kehittänyt tieteiden runsaan kirjon, että me voisimme pitkien ajanjaksojen ja lukemattomien ihmisten kokemusten tuloksena löytää ajattelullemme ja toiminnallemme hieman varmemman ja perustellumman pohjan. Kuulen vastalauseesi. Sen vuoksi en käskekään korvata uskontoa tieteillä, vaan totean valittaen ja ylimalkaisesti, että kaikilta tieteiltä puuttuu nykyään uskontojen hedelmöittävä yleinen kehys. (Tästä ei nyt sen enempää)
Kaikkien liian yksioikoisesti ajattelevien olisi hyväksyttävä se perushavainto, että uskontoja on monta muutakin kuin oma uskontomme eivätkä nämä muut välttämättä olekaan takapajuisia harhaoppeja ja pakanauskontoja. Kun eri opit tuodaan samalle pöydälle, ne havaitaan kohta keskenään ristiriitaisiksi, mutta samalla niiden kesken vallitsee tietty yhdenmukaisuus: kaikki ovat yhteisöjensä ikiomia keinoja turvata inhimillinen sivistys, olemassaolo ja ennen kaikkea jatkuvuus, siis meille yksilöille tuonpuoleinen. Jossakin vaiheessa yhteiskunnallinen kehitys oli niin retuperällä, että kaikkeen johtamiseen tarvittiin fyysistä miesvoimaa - eihän asian laita enää voi olla näin? Pyhien kirjojen lisäksi on olemassa muutakin yleistä yhteiskunnallista tietoa, taitoa ja tavoitetta. Miksi nämä inhimilliset saavutukset pitäisi heittää roskiin? Siksikö, että ne eivät ole Jumalan sanaa? Mitenkähän sen todella voisi tietää? Vastaa edes itsellesi rehellisesti.
Methodius:
Kumpaan kategoriaan me Jarin kanssa mielestäsi kuulumme, niihin sekavasti ajatteleviin kadunmiehiin vai kemistiin laboratoriossaan?
Mitä Kolmannen valtakunnan tapahtumiin tulee, voisin toimittaa sinulle saksankielisen väitöskirjan, jossa vavahduttavalla tavalla dokumentoidaan ne perusteet, joilla kirkko silloin tunnetuin seurauksin antoi Antikristukselle periksi. Voisit itse vavahtaa, kun lukisit ne omien viestiesi valossa. Pitää sopeutua ajan vaatimuksiin ...
Erikoista on, että näytät syyttävän minua (ja ilmeisesti muitakin naispappeuden torjujia) yrityksestä sulkea naisellinen viisaus ja kokemus yhteiskunnallisen elämän ulkopuolelle. Mihin perustat tämän väitteesi? Enhän ajattele enkä opeta näin edes seurakunnasta puheenollen! Tunnetko minut, nimimerkki Methodius?
> Kumpaan kategoriaan me Jarin
> kanssa mielestäsi kuulumme,
> niihin sekavasti ajatteleviin
> kadunmiehiin vai kemistiin
> laboratoriossaan?
Ette kumpaankaan. Kadunmiehiksi olette liian paljon lukeneita ja kemisteiksi liian yksipuolisia. Kieltäydytte keskiaikaisten piispojen tapaan katsomasta Keplerin kaukoputkeen - jotta ette menettäisi uskoanne. Pelko on turha.
> ... kirkko silloin tunnetuin
> seurauksin antoi
> Antikristukselle periksi.
Toistan: Vertaus on sopimaton. Tunnen asian. Tälläkään historiallisella episodilla ei ole muuta arvoa kuin inhimillisenä - tosin karmeana - kokemuksena. Raamatun synnyn aikoihin Hitlereitä, Mussolineja, Stalineja ja Göbbelsejä oli kasapäin. Mistään Antikristuksen esille marssittamisesta ei tietenkään ole kyse - älä kirjoita hölmöjä.
> yrityksestä sulkea naisellinen
> viisaus ja kokemus
> yhteiskunnallisen elämän
> ulkopuolelle. Mihin perustat
> tämän väitteesi?
Kaikki naispappeutta vastustavat oikopäätä kertovat antavansa naiselle arvon mitä moninaisimmilla tavoilla. He suorastaan ylistävät naista! Tätä en edes ole epäillyt. Kuitenkin juuri tähän ilmiöön kätkeytyy salakavala vuoto, jonka havaitseminen ei tunnu onnistuvan tällä kertaa naispappeuden vastustajilta. Tämä vuoto lopulta johtaa tasapainon täydelliseen kumoutumiseen. ("sinapinsiemenen verran" jne.)
Muodollisesti naispappeuden vastustusta perustellaan Raamatun tietyillä ja kaikkien asianosaisten hyvin tuntemilla kohdilla. Näkemyksen ovat toistaneet lukemattomia kertoja kirkonmiehet Lutheria myöten. Tämän muodollisen pätevyyden arviointiin liittyvät nuo aiemmat keskustelut Raamatun ehdottomasta luotettavuudesta tai luotettavuuden puutteesta. Niitä en toista tässä.
Naisten asemaa voidaan arvioida myös ei-muodollisesti, siis asiallisesti ja kokemukselliseen tietoon perustuen. Silloin hypähdetään näennäisesti Kristillisen seurakunnan ulkopuolelle, mutta vain näennäisesti. Jokainen pienikin ele ja atomi Kristillisessä yhteisössä ovat samalla osia tätä meidän yhteistä yhteiskuntaamme. Jokainen toimi on silloin samalla yhteiskunnallinen toimi ja päinvastoin. Pyhä ei ole erillään profaanista.
Jos minä huudan huutokaupassa jotakin hintaan 1.846.343,87 euroa ja jos huutosummilla ei ole rajoitusta ja jos naapuri huutaa summalla 1.846.343,88, niin minä häviän! Juuri tähän perustuu vallankäyttö, ja on perustunut kautta historian. Tämän havainnon toteamiseksi ei paljonkaan tarvitse lukea. Vallassa oleva päästää luonnollisesti yhteisörauhankin vuoksi alaisensa erittäin lähelle itseään, ei kuitenkaan aivan samalla tasolle eikä missään tapauksessa ylitse. Tai ehkä vallanpitäjä antaa ymmärtää - hämäten - asiantilan olevan jopa sellaisen, että todellinen alainen onkin ylempänä. Oikeastaan esimerkkejä löytyy mainitsemastasi Kolmannesta Valtakunnastakin, ja varmaan kaikista muistakin diktatuureista. Ja aivan arkisesta ympäristöstämme, jossa vaikuttajayksilöt huomaamattamme saavat tahtonsa toteutetuksi.
Naisen asema on ollut niin pitkään alistettu, että olemme tuon asetelman jo hyväksyneet kulttuuriimme kuuluvana itsestään selvyytenä. Status quo on tietenkin sementoitu Pyhiin Kirjoihin - kuinkas muuten! Alistaminen ei tietenkään nykyään ole suoranaista orjuuttamista, mutta se on silti todellista. Naisen elämänkehys on rikottu hajanaiseksi tehtävien kollaasiksi. Nainen itsekään ei havaitse olotilansa rajoittuneisuutta, vaan palvelee tyytyväisenä ja asiansa osaavana. Erilaisiin verukkeisiin vedoten muutosta ei voi muka tehdä; luonnon ja Raamatun laki. Viimeisimmän sanan sanoo aina lakonisesti johtaja, mies, ja siitä sanasta seuraa tavattomasti. Siitä seuraa liian paljon!
Kirkko ja papisto eivät luonnollisestikaan näe vastuutaan yhteiskunnallisista ongelmista. Nehän ovat Saatanan töitä, niinkö todella? Ihmisinä meidän on kuitenkin uskallettava katsoa kaikkea. Otetaanpa esimerkki sieltä karkeimmasta päästä: etsipä Googlella pieni joukko pornosivuja ja katso, kuka siellä on alistettu ja esineellistetty. Se on yllätys yllätys nainen! Kenen syy? Piirun tuhannesosan verran vallan siirtoa miehille kulttuurin ylimmissä kerroksissa tietää voimakkaasti kerrostuneessa yhteiskunnassamme kilometrien epäsuhdetta alempana. Entä sitten muualla yhteiskunnassa? (Jätän kotitehtäväksi)
Arvioikaa nyt hyvät papit suhteenne Raamattuun ja naiseen uudelleen. Astukaa rohkeasti ja tasavertaisina naisen kanssa alttarille. Sen paremmin Jumala kuin tekään ette häviä mitään. Jos ette niin tee, me kaikki kärsimme. Ette te kirkossa ja kirkollisissa yhdistyksissänne ole erillään meistä muista. Hyväksykää nainen yhdenvertaiseksi ja täsmälleen yhtä hyväksi johtajaksi kuin mies. Minä olen mies, ja hieman pelkään, että nainen saattaa olla jopa parempi johtaja kuin mies.
Rauhoitu nyt Methodius. On hienoa että olet naisasiamies.
Me naiset emme koe pelkästään huonona asiana sitä, että mies johtaa. Johtajahan kantaa vastuun. Hän on se, joka viime kädessä vastaa kaikesta.
Siksi olen suunnattoman kiitollinen siitä, että Jumala on luonut minut naiseksi. Minun ei tarvitse olla perheen eikä seurakunnan pää.
Mies on se, joka menee ovelle jos keskellä yötä joku soittaa ovikelloa. Varmasti nyt ilmaantuu joukko naisia jotka ilmoittavat menevänsä ennen miestä sinne. No, tällä hyvin yksinkertaisella kuvalla halusin vain kertoa miten minä tämän asian koen.
Minun ei tarvitse puolustaa laumaani raatelevilta susilta eikä muiltakaan hyökkäyksiltä niin kuin paimen joutuu tekemään. Minusta se on vapauttavaa. Voin toteuttaa sitä kutsumusta, jonka Jumala on valtakuntansa työhön antanut astumatta vääriin saappaisiin.
Mari Hiltunen
Teologian maisteri
Methodius,
pari lyhyttä ajatusta kommentteihesi liittyen.
On hyvä, että otat keskusteltavaksi Raamatun ja kristinuskon olemuksen ja luonteen, sillä näistähän on viime kädessä kysymys.
Sitä, että Raamattu on Jumalan Sana, voidaan tuskin tieteellisesti todistaa, ja ehkäpä on hyvä niin. Raamatun totuudesta voidaa vakuuttua sitä tutkimalla ja heijastamalla sen sanoja omiin ja muiden kokemuksiin. Ei kuitenkaan ilman Pyhän Hengen työtä, jonka kohteeksi asetumme, jos tutkimme Sanaa avoimilla mielin. Johanneksen evankeliumissa on myös kohta, jossa Jeesus sanoo: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. " - Joh. 7:16-17
Jos nyt ihminen Raamatun perusteella vakuuttuu siitä, että Raamattu todella on totta, Jumalan Sanaa, ja että on sellainen pyhä ja kiivas ja juuri sen tähden suuren rakkauden Jumala (ellei Jumalan viha syntiä kohtaan ole suuri, eipä voi hänen rakkautensakaan olla - vai kuinka oikeudenmukaista ja rakkaudellista olisi jättää rankaisematta se vähäinen paha, jota pelkästään meitä kohtaan on tehty, puhumattakaan koko ihmiskunnan kärsimyksestä?), josta tämä Raamattu kertoo, kuinka tämä ihminen voisi nostaa itsensä Sanan yläpuolelle ja ruveta valitsemaan sieltä kohtia, joita pitää Jumalan Sanana, ja hylkäämään toiset pelkkänä inhimillisenä tuotoksena?
Meidän keskustelumme täällä kohdistuvat yhteiskuntamme tilanteeseen, mutta jos nostamme katseemme menneeseen, tulevaan ja yliaistilliseen todellisuuteen, pelkän Pyhän Jumalan kohtaamisen mahdollisuuden luulisi tekevän selväksi, että suhtautuminen Raamattuun on kuolemanvakava asia. Mutta emmehän me, tai ainakaan minun sukupolveni ja sitä nuoremmat, osaa kunnioittaa enää edes vanhempiamme, vanhempia ihmisiä tai maallisia auktoriteetteja, joten miten meillä voisi olla pienintäkään käsitystä siitä, mitä merkitsee, että Jumala on Pyhä...
Kristinusko sitten. Kirjoitit uskonnoista, mutta kristinusko ei ole uskonto, vaan itse asiassa sotii ihmisen uskonnollisuutta vastaan. Ihmisen uskonnollisuus haluaa tehdä ja suorittaa, miellyttää jumalaa, jumalia tai Jumalaa. Kristinusko Raamatun perusteella julistaa, että tämä on mahdotonta, että voimme pelastua vain armosta, sillä emme yksinkertaisesti kykene miellyttämään Jumalaa millään mitä teemme. Sen jälkeen kun ihmisessä asuu Jumalan Pyhä Henki, tilanne on hiukan toinen - mutta silloinkin Jumalaa miellyttävät teot ovat lähtöisin juuri Pyhästä Hengestä, eivät ihmisestä itsestään.
Tässä on huomattava myös, että Jumalaa miellyttävä teko ja lähimmäisen kannalta hyvä teko, esimerkiksi köyhien auttaminen, eivät aina ole yksi ja sama, sillä myös kristinuskon torjujat voivat tehdä lähimmäisilleen hyvää. Sillä he eivät kuitenkaan voi miellyttää Jumalaa, niin että ansaitsisivat tällä itselleen pelastuksen.
Miehistä ja naisista; jos haluat tietää, kuinka perustavaa laatua miesten ja naisten välinen ero on, voit tutustua nykyaikaiseen neuropsykologiaan. Olen lukenut vähän myös psykologiaa, ja voin vakuuttaa, että neuropsykologian tenttikirjan kuvaus miesten ja naisten aivojen ja tätä myötä koko olemuksen eroista oli vaikuttava. Toki on olemassa persoonakohtaisia eroja, niin että monet miehisyyteen tai naisellisuuteen liitetyt asiat voivat olla vain stereotypioita, mutta sillä ei voida selittää pois todellista fyysistä eroavuutta aivoissa, jotka säätelevät niin elintoimintojamme kuin käytöstämmekin.
Lopuksi. Harvempi tässä on levollisin mielin muuten kuin siinä suhteessa, että Jumalan hyvä tahto tapahtuu. Se ei tarkoita, että kaikki kääntyisi parhain päin, kirkko antaisi vanhakantaisille tilaa, tai muuta sellaista. Se tarkoittaa, että tapahtuipa mitä tahansa, se on joko Jumalan sallimaa tai hänen tahtonsa, ja meille parhaaksi, vaikka aiheuttaisi miten suurta kärsimystä ja surua. Se tarkoittaa myös, että Jumala ei hylkää - kärsimys on kauheaa, mutta Jumalan vastaus siihen on täydellinen rakkaus.
Pahoittelut että lyhyet ajatukset venyivät näin pitkiksi.
Päivi Luukkainen
Methodius,
kovin surkuhupaisaa, että monet feministit puolustavat naisen oikeutta ruumiseensa, ja tällä perusteella ovat sitä mieltä, että huoran ammatti pitää laillistaa.
Käväisepä vilkaisemassa tätä Huorapäiväkirjaa. En tiedä, onko se faktaa vai fiktiota, mutta se on herättänyt sangen mielenkiintoisia keskusteluja, jotka lyhyesti referoituna kuuluvat: ihmisellä on oikeus tehdä ruumiillaan mitä haluaa, kaikki jotka ovat toista mieltä, ovat tekopyhiä moralisteja, jotka pitävät itseään muita, ja erityisesti tätä päiväkirjan pitäjää, parempina.
Minun mielestäni monet naiset ovat todella omaksuneet itselleen uhrin asenteen, usein juuri feministit. Se ei näy taisteluna omien oikeuksien puolesta, vaan taistelun tavoitteena on kääntää kuvio päälaelleen: kostaa miehille, ja päästä itse valtaan.
Nainen voi olla parempi johtaja kuin mies, mutta methodius siirryt toisenlaisen syrjinnän alueelle, jos sanot, että nainen on aina parempi johtaja kuin mies, ja vain siksi, että on nainen. Minusta tuntuu, että meidän yhteiskunnassamme miehet alkavat olla ahtaalla. Jos et ole feministimies, niin voi sinua, olet suuri pahantekijä.
Inhimillisesti katsottuna joku nainen voi olla parempi pappi kuin joku mies, joka on pappi. Tämä nainen saattaa olla sitoutuneempi Raamattuun, osaa kenties kohdata ihmisiä paremmin ja niin edelleen. Raamatun virkanäkemyksessä ei ole kuitenkaan kysymys ihmisten persoonallisista piirteistä. Minua lukeneemmat ja viisaammat voivat esittää arvioita, miksi Raamatun virkanäkemys on se kuin on, jos Raamattu siitä jotakin sanoo.
Päivi L
Methodius,
esseesi on hyvä. Tallensin sen jo opiskelupäiväkirjaani Foucault-sivulle tulevia mietiskelyjä varten. Kai se käy? En tunne copyright-asioita tällaisessa tapauksessa. En suhtaudu ollenkaan ylimalkaisesti siihen, että ajatus miehestä johtajana sisältää vaaran siemenen. Tasa-arvo luo turvallisuutta, epäoikeudenmukaisuus ei. Dekonstruktiosi on mielestäni luotettava, paitsi yhdessä kohdassa: alttarilla. Lisäksi ihmettelen, miksi feministimiehetkin kuljettavat antiikista periytyvää käsitystä, että tärkeät asiat ovat ulkoasioita ja esim. sota-asioita. Sota tuhoaa todella paljon, en kiellä sitä, mutta niin tuhoavat väärät arvotkin. Jälkimmäisiä ei perinteisesti pidetä yhtään minään. Jos nainen saa kirkossa Betanian (muistaakseni Betanian) Marian hyvän osan,ei sitä voi kukaan ottaa pois. Virkamieskirkko on vähän eri asia, eli hengellisessä mielessä on todella kaksi eri maailmaa. Monikulttuurisuusnäkökulma sopisi tähän kirkkoasiaan paremmin kuin yksimuotoisen opin vaatiminen. Valta, jonka kuvailit todella hyvin minun mielestäni foucaultlaisesti, muuttuu ja muuttaa kohdettaan. Se on kasvotonta ja analysoitavissa tarkkailemalla tiedostamatonta kuuliaisuutta. Tiedän, että kristillinen vallan dekonstruktio ja ilmaisemasi ajatus valtiaasta, joka pyrkii aina hallitsemaan, ovat ristiriidassa. Jälkimmäisen löytää maailmasta todennäköisemmin, kuinkas muuten. Mutta Kristuksen seurakunta onkin aivan erityinen. Paimenen virka ei täytä edes tehtäväänsä "herroina halliten". --Onko sinulla omakin sivu, kun kirjoitat noin pitkästi ?
Korjaus itselleni:
"Astukaa rohkeasti naisten kanssa alttarille" -siitä ehdotan alttari-sanan pois jättämistä, rohkeasti astelemisen säilyttämistä.Perustelut onkin jo kuultu.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kiitos Methodius pitkästä saarnastasi. Syytät minua vastuun pakoilusta. Vastuun ottaminen olisi ilmeisesti sitä, että toimisin IHMISYYDEN puolesta.
Tasa-arvoa kannatan toki lämpimästi. Minun ihmiskäsitykseni kuitenkin perustuu Raamattuun, jota luen mielestäsi liian tosissani.
Ajattelen, että ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi. Tukemaan ja täydentämään toinen toistaan.
Biologiaa ei voi mielestäni pitää kokonaan erillään ihmiskäsityksestä. Meidät on luotu erilaisiksi ja sillä eroavaisuudella on oma hyvä tarkoituksensa.
Ihmisyyden nostaminen korkeimmaksi arvoksi johtaa kilpailuasetelmaan. Tutkimusten mukaan naisten uupumus ja avoin aggressiivisuus on lisääntynyt tasa-arvokehityksen myötä. En usko että syy löytyy pelkästään naisia alistavista miehistä ja meistä rintamakarkurinaisista.
Mutta niinhän tämä keskustelu on kuin kuu tavoittaisi maata. Ei koskaan kohdata, koska ei ole yhteistä kieltä eikä yhteistä uskoa.
Nyt te arvoisat naiset räksytätte kuin koirat isäntänsä vierellä. Te osaltanne todistitte sen, mitä kirjoitin. Ette huomaa kieroutunutta asetelmaa. En ole naisasiamies enkä halua sellaiseksi tulla. En ole myöskään miesasiamies enkä sellaiseksi aio ryhtyä. Haluan olla ihminen, pelkkä ihminen! Biologisena oliona olen uros, mutta se on täysin eri kertaluokan asia.
Mari Hiltunen, näin ei saisi sanoa: ”Minun ei tarvitse olla perheen eikä seurakunnan pää.” Tämä on vastuun raukkamaista ja yhteiskunnanvastaista pakoilua. Tämä ei ole yksityisasiasi, tämä on ihmisen asia ja sen vuoksi yhteiskunnallinen asia, meidän kaikkien asiamme. Samaa virhettä yrittää ujuttaa marika a-s: hän pelkää alttaria! (Marika, saat luonnollisesti tallettaa ja käyttää kaiken sen, mitä olen kirjoittanut; minä kirjoitan yhteiskunnan jäsenenä ihmisille - en itselleni.) Marika kirjoitti: ”En suhtaudu ollenkaan ylimalkaisesti siihen, että ajatus miehestä johtajana sisältää vaaran siemenen.” Sanon vain, että hyvä, alat ymmärtämään.
Oikeudet ja vastuut kuuluvat meille ihmisille, kaikille meille ihmisille; ei miehille tai naisille. Marille, Marikalle ja Päiville kuuluvat periaatteessa ja täsmälleen kaikki ne oikeudet ja vastuut, jotka kuuluvat minulle. Kirkolliset rituaalitkaan eivät ole pelkästään kirkon yksityisasioita, koska kirkko on yhteiskuntamme keskellä ja vaikuttaa siihen. Ja taas päinvastoinkin. Vain yhtäläisen inhimillisen vastuun kantajina miehet ja naiset kohoavat yhteiskuntansa todellisiksi jäseniksi. Vasta silloin alkaa inhimillinen elämä. On sitten kyse valtioneuvostosta, alttarista, saarnatuolista, perheestä, suuryrityksestä jne. Jos luette Uutta Testamenttia ajatuksella (minun luvallani!), ette voi olla tulematta samantapaiseen johtopäätökseen.
Biologisina olentoina miehet ja naiset ovat tietenkin erilaisia, mikä heijastuu luonnollisesti ajasta ja paikasta riippuen myös yksilön omaksumaan kulttuuriainekseen. Ero on kuitenkin lähinnä vivahde-ero; se ei ole sellainen dramaattiseen valtasuhde-eroon pakottava seikka, josta Raamattuaan liian kuuliaisesti lukevat puhuvat. Kun ihmisen on huolehdittava myös ”maallisesta tomumajastaan”, on luonnollista, että miehet ja naiset painottavat käytännön elämässä eri asioita. Suurimmat erot syntyvät kuitenkin vallitsevien olosuhteiden seurauksina, satunnaisina.
Päivi Luukkaiselle sanoisin, että neuropsykologian perusteella ei voida tehdä mitään muita kuin biologisia johtopäätöksiä. Neuropsykologia on täysin soveltumaton kulttuuristen johtopäätösten tekemiseen. Oikeastaan on yhdentekevää mitä fyysisesti ihmisyksilöiden päissä piilee - edellyttäen, että pään informaationkäsittelyn kapasiteetti on kutakuinkin riittävä. Kulttuuri, siis käsitteelliset tiedot ja taidot ovat riippumattomia siitä, mikä niitä käsittelee. Periaatteessa (ei aivan käytännössä) pää voisi olla vaikka suunnattoman suuri mikroprosessori. Neuropsykologiasta ja jopa geeneistä yhdysvaltalainen muotitiede tajunnantutkimus on tehnyt ehdottomasti yliampuvia päätelmiä. Katso lähemmin esim. David Chalmersin sivuja (consc.net/chalmers/). Jopa Jumala jossakin mielessä on löydetty geeneistä. Laajemmat kulttuuriset rakenteet ovat avaamaton kirja Yhdysvalloissa. Toisaalta juuri ”hauki-on-kala” -fundamentalismi on saanut siellä suurimman jalansijansa. Suuntaamalla huomio pieniin yksityiskohtiin, saadaan ehkä valtarakennelmat ”turvallisiksi” - mm. miehille. (Muistutus: en ole minkäänasteinen feministimies, haluan vain tuoda ihmiset periaatteessa samalle viivalle.)
Edelleen Päiville: ”Ihmisen uskonnollisuus haluaa tehdä ja suorittaa, miellyttää jumalaa, jumalia tai Jumalaa.” Tämä on kulttuurisesti opittua virheellistä metodia ja nöyryyttä. Perustana on muinaisen ihmisen pyrkimys saada aikaiseksi jotakin silloinkin, kun varmaa keinoa ei ollut. Lepytettiin henkiä ja jumalia. Kuviteltiin kaikilla olleen sisäinen henkensä, joka kuulee ja vastaanottaa. Nyt kun tiedämme hieman enemmän, ei saisi enää tehdä samaa virhettä. Tämän taikauskon nimenomaan Kristinusko ja viimeistään Luther kitki pois. Ja vielä Päiville ja hänen antamaansa linkkiin nähden: ”… ihmisellä on oikeus tehdä ruumiillaan mitä haluaa”. Nimenomaan näin ei tietenkään ole, vaikka nykyinen kulttuurinen irrallisuuskausi näin vaatii. Tässä näet, miten hirvittävä epäkohta yhteiskunnissa vallitsee syystä, että moraali on jätetty tuuliajolle ja rahastaville helppoheikeille - ja samaan aikaan kirkkoon linnoittautuneet ”hurskaat munkit” ovat jo melkein päässeet taivaaseen. Me emme osaa nyt keskustella siitä, mitä me saamme haluta, mikä on oikein, mikä on väärin, mikä vahingollista jne. Vanhentuneet opinkappaleet peittävät nämä kysymykset nyt kaikkien tuntemien uskonnollisten peruskäsitteiden ja sakramenttien taakse. Todellisuudessa on kysymys hyvinkin konkreettisista asioista.
Ja vielä yksi kommentti Päiville: ”Raamatun virkanäkemyksessä ei ole kuitenkaan kysymys ihmisten persoonallisista piirteistä.” Nimenomaan ja vain tästä on kysymys ja ilmeisesti olikin kysymys. Paavali (huom!) katsoi, että sen ajan naiset olisivat persoonallisten piirteittensä vuoksi sotkeneet hienojen miesten hienoja asioita ja tehneet kai perustettavista seurakunnista ämmäjen riiteleviä ompeluseuroja tms. Se oli sitä aikaa. Joku ei sovi saarnatuoliin tai alttarille riippuen juuri persoonallisista piirteistään, mutta asialla ei ole oikeasti mitään tekemistä sukupuolen kanssa!
Edellisen jutun kommenteissa epäiltiin, että korander on Vammalan vs. kirkkoherra - siis tämä Kilpeläinen. Siltä minustakin tuntuu. Tuntuvat koranderin jutut mätsäävän niin hyvin herra harmaaparran lausuntoihin.
Jos nimimerkin takana on seurakunnan kirkkoherra, täytyy sanoa, ettei Vammalan seurakunnalla mene kovin vahvasti.
Korander kirjoitti: "Nyt hän aja tälläistä mallia suomen kirkkoon.
En ihan allekirjoittaisi tällaista lausetta. Rankinen tekee niin kuin tekee, mutta se ei tarkoita sitä, että hän ajaisi tällaista toimintamallia kaikille muillekin "Suomen kirkossa".
Mitä olen kuullut juttuja, niin minustakin tuntuu, ettei Vammalan seurakunnalla mene kovin vahvasti. Enkä usko, että seurakunnan hengellinen tilanne paranisi ollenkaan, jos Jari ja Markus pullautettaisiin ulos seurakunnan hommista.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jotkut puhuvat Vammalan koalitiosta, joka vastustaa naispappeutta ja kokoaa rivejään. Eikö yksinkertainen asia mene perille: Ihmiset pitävät Jarista ja Markuksesta eikä salli sitä, että muualta tulleet yrittävät heittää heidät ulos. Tätähän Vammalan kirkkokansa ei ole missään vaiheessa tahtonut, oli naispappeuskanta mikä hyvänsä. Mikä ihme siinä on, että ihmiset osoittavat tukeaan näille pastoreille? On tainnut käydä niinkin, että heidän naispappeuskantansa on saanut paljon lisää ymmärrystä tämän vuoden aikana.
Kotimaan mukaan Helsingin kirkkoneuvosto jätti eilisesssä kokouksessa SLEY:n avustuksetta.
Ei ole vaikea uskoa, että jatkoa seuraa.
SLEY:n sisällä kuohuu. Tässä vanhemmassa jutussa kuvattiin hyvin missä mennään. Koko naispappeuskeskustelusta on tullut juupas-eipäs väittelyä ja kaikki perinteiset kristilliset arvot ovat jääneet keskusteluissa unholaan.
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2006/2006-04-13/ajankohtaista/jaljelle_jaa_armo
Ystävät tällä palstalla:
Viime yönä ilmestyi Hesarin Verkkolehdessä uutinen, jonka mukaan poliisi nyt ihan oikeasti tutkii Hyvinkään kirkolla pari viikkoa sitten tapahtunutta (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Naispapin%20epäilty%20syrjintä%20poliisitutkintaan/1135226685061).Tutkinnan kohteena ei ole vain lähetystyöntekijä Ari Norro, vaan myös kirkkoherra, kappalainen ja tilaisuutta järjestämässä ollut naispuolinen maallikko.
Olenko asunut jo liian kauan ns. vapaassa maailmassa vai onko vika jossakin muualla, kun en ollenkaan käsitä, että kirkon sisäisiä kiistoja aletaan käsitellä poliisiasiana? Onko vika vain minussa, jos en saa teitä käsittämään, että tilanne pelottaa minua, pelottaa kovasti.
Lehtitietojen mukaan rikoksesta, josta nyt siis näitä henkilöitä epäillään, voi enimmillään seurata puoli vuotta vankeutta. En itse sinänsä pelkäisi suomalaisessa vankilassa istumista, mutta en tiedä, mitä sanoisin, jos esimerkiksi Ari Norrolle langettaisiin isot sakot tai peräti muutaman kuukauden kakku - koska hän kohteliaasti ilmoitti voivansa väistyä saarnamiehen paikalta tilanteessa, joka on 20 vuoden ajalta ollut osa Suomen kirkon elämää, ja laki edelleen ponsineen sama, kuin kaikkina näinä vuosina tähän asti.
Sitä en tiedä, ovatko virkavaltaan turvautuneet ajatelleet, mitä tämmöinen merkitsee Suomen kuvalle ja kuvalle Suomen kirkosta ulkomailla ja kirkon ekumeenisten kumppaneitten parissa. Tieto asiasta kyllä leviää. Mutta ehkä se on heille samantekevää, kunhan oma ideologia vain saadaan millä tahansa pakkokeinolla ajetuksi väkisin ja uhreja säästämättä läpi.
Martti Vaahtoranta
Piti sitten tämäkin päivä nähdä. Olkoon se kutsu rukoukseen meille kaikille.
Päivi Luukkainen
pekar, on tiedossa, kiitos koranderin. Kannattaa käydä lukemassa edellisen kirjoituksen kommentit.
Korander, sitä pelkään. Lepolasse ilmaisi asian hyvin heti edellisen viestisi jälkeen, olen pitkälti samaa mieltä tästä.
Martti Vaahtorannan kommentti oli myöskin perusteltu ja pysäyttävä:
"...en tiedä, mitä sanoisin, jos esimerkiksi Ari Norrolle langettaisiin isot sakot tai peräti muutaman kuukauden kakku - koska hän kohteliaasti ilmoitti voivansa väistyä saarnamiehen paikalta tilanteessa, joka on 20 vuoden ajalta ollut osa Suomen kirkon elämää, ja laki edelleen ponsineen sama, kuin kaikkina näinä vuosina tähän asti."
Olisihan se täysin käsittämätöntä, jos Suomi on oikeusvaltio (mitä se ei kyllä tähänkään mennessä ole onnistunut kovin menestyksekkäästi olemaan, jos Hannu Karpon ohjelmat eivät ole puuta heinää).
Onhan nyt erittäin epätodennäköistä että Norrolle mitään seuraamuksia Hyvinkään tilanteesta tulisi, hän kun oli vierailija. Vastuulliset henkilöt (krh ja vähemmässä määrin liturgi) joutunevat leivättömän pöydän ääreen.
Sen sijaan voidaan keskustella siitä, onko kohteliasta sanoa pastorille, kun hän oman kirkkonsa sakastiin saapuu, että "et ole tervetullut tänne", kuten Norron mainitaan sanoneen. Lehtitietojen varassa tässä tosin ollaan.
Samaten voidaan kysyä, onko kohteliasta juuri ennen jumalanpalvelusta ilmoittaa, että enpä pidäkään lupaamaani saarnaa, vaan haluan väistää. Siinä asetetaan palveluksesta vastaava liturgi melko hankalaan asemaan. Norro siis oli valmis rikkomaan antamansa lupauksen saarnata. Vanhoina aikoina kunnon mies ennemmin maansa möi kun sanansa söi.
Isukki
"Vanhoina aikoina" (yli 20 v. sitten!) ei tällaista ongelmaa syntynytkään.
Kummallista on se, että jos tämä naispappeus on kerran niin vähäpätöinen asia miksi sitä sitten puolustetaan näinkin järein asein.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Isukki sanoi:
"et ole tervetullut tänne", kuten Norron mainitaan sanoneen. Lehtitietojen varassa tässä tosin ollaan."
- Väärä tieto. Norron työtoverina voin todeta, ettei hän sanonut niin. Muuten suomalaisissa sanomalehdissä näyttää pahasti puuttuvan pyrkimys esitttää erityisesti uskonnon asioita aralla omalla tunnolla.
"Samaten voidaan kysyä, onko kohteliasta juuri ennen jumalanpalvelusta ilmoittaa, että enpä pidäkään lupaamaani saarnaa, vaan haluan väistää."
- Norrolle ei ole ilmoitettu jumalanpalveluksen työjärjestyksen muutoksesta etukäteen. Se aiheutti tämän sotkun.
Ken Takaki, SLEY:n määräaikainen työntekijä
tasa-arvo on parhaimmillaan Jumalan käskyjen noudattamista.
Rakkauden kaksoiskäskyn noudattaminen loisi todellisen tasa-arvon.
Tehtäväjaossa miehen ja naisen välillä ei voi koskaan päästä tasa-arvoon tai tasapuolisuuteen, mitä se sitten tarkoittaakin.
Mies ei voi mm. synnyttää.
jossakin kommentissa arveltiin, että kirkko ei kärsi naispappeudesta.
Kärsii todellakin. Omassa seurakunnassamme ei naispapin saarnasta saa sitä hengellistä ravintoa ja opetusta, mitä on lähtenyt hakemaan. Saarna on usein valmistamaton ja olipa kerran saarnan lopuksi pitkä runokin!!
Lähetä kommentti
<< Home