Vain nimillä
Nettikeskusteluissa nimimerkkien takaa kirjoitetaan usein asiatonta tai harhaanjohtavaa - sellaista, mitä ei kehtaisi kirjoittaa, jos pitäisi kertoa, kuka on kirjoittaja. Tai jankataan samaa asiaa. Näin näyttää käyneen tämänkin sivuston kommenteissa.
On nettisivuja, joiden idea on keskustelu nimimerkkien takaa. Nettipäiväkirjaani en pidä tällaisena sivustona. Jatkossa toimin seuraavasti: Vain ne kommentit jäävät luettaviksi, joissa on kirjoittajan nimi ja asuinpaikkakunta alla. Pidän itselläni oikeuden siihen, että voin poistaa asiattoman tai samaa asiaa jankkaavan kommentin, vaikka siinä olisi nimi. En tietenkään poista niitä kommentteja, joissa ollaan eri mieltä kanssani. Että ollaan asiallisesi eri mieltä, väitellään ja perustellaan väitteet, on parasta keskustelua.
Eilen seurakuntamme vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen oli lähettänyt minulle sähköpostin, jossa hän kertoi, ettei ole nimimerkki korander - kuten nettipäiväkirjani kommenteissa on arveltu.
On nettisivuja, joiden idea on keskustelu nimimerkkien takaa. Nettipäiväkirjaani en pidä tällaisena sivustona. Jatkossa toimin seuraavasti: Vain ne kommentit jäävät luettaviksi, joissa on kirjoittajan nimi ja asuinpaikkakunta alla. Pidän itselläni oikeuden siihen, että voin poistaa asiattoman tai samaa asiaa jankkaavan kommentin, vaikka siinä olisi nimi. En tietenkään poista niitä kommentteja, joissa ollaan eri mieltä kanssani. Että ollaan asiallisesi eri mieltä, väitellään ja perustellaan väitteet, on parasta keskustelua.
Eilen seurakuntamme vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen oli lähettänyt minulle sähköpostin, jossa hän kertoi, ettei ole nimimerkki korander - kuten nettipäiväkirjani kommenteissa on arveltu.
posted by Jari Rankinen | 8:56 ap.
19 Comments:
"Rakkauden kori"
Melko pitkään olen seurannut tätä Jari Rankisen nettipäiväkirjaa, sen kommentteja ja itsekin osallistunut kirjoitteluun. Kommenteissa on paljonkin ehkä menty "sivuraiteille" mutta onhan hyvä kun kaikista asioista keskustellaan.
Nyt kuitenkin itse asiaan eli Herran Pyhään Ehtoolliseen.En nyt muista missä kohden Luther on todennut myös seuraavaa: Hänen mukaansa Jeesuksen asettaessa Ehtoollisen, se oli demonstraatio. Havainnollinen esitys ja todistus siitä miten Ehtoollista tulee viettää, keiden se tulee toimittaa, mitä aineita Ehtoollinen pitää sisällään. Me ymmärrämme myös että Alttarin sakramentti on Jeesuksen testamentti. Testamentti on tulkittava tekijänsä tahtoa vastaavasti.
Nyt "rakkauden korin" verukkeella on suoritettu muutos testamentin edellyttämien Ehtoollisen toimittajissa eli selebranteissa. Näin Ehtoollisen vietto on joutunut kauas alkuperäisestä toimittamisesta. Jos vielä muistamme Lutherin neuvoa siitä että mitä lähempänä Ehtoollisen vietto on alkuperäistä käytäntöä, sen parempi. Jos kunnioitamme seurakunnan Herran Jeesuksen testamenttia ja sen noudattamista ei Messun viettoon tarvitse välttämättä kysellä edes Herran ( 1 Kor 14:34) käskyn tottelemista.
Jukka Teininen Forssa
Erittäin hyvä asia, että tänne voi kirjoittaa vain nimellä. Ei tämä ole ensimmäinen verkkokeskustelu, jonka nimimerkit ovat muuttaneet mahdottomaksi. Jospa nyt tästä tulisi hiukan luettavampi. Lämmin kiitos niille, jotka ovat jaksaneet yrittää omalla nimellään, suuntaan tai toiseen.
Ja minä puolestani jatkan:
Jos haluamme todella edistyä tässä keskustelussa, pelkän nimen lisäksi voisivat taustatiedot (asuinpaikka, ikäluokka, ehkä ammatti, mahdollisesti hengellinen tausta ja mitä nyt sitten itse kukin itsestään haluaakin kertoa) kirjoittajasta auttaa ymmärtämään häntä ja hänen ajatuksiaan.
En sano tätä vaatimuksena, vaan paremminkin mahdollisuutena. Nettikeskustelut kärsivät muutenkin siitä ongelmasta, joka syntyy, kun ei näe keskustelukumppaniaan, ei voi tehdä lyhyitä vastakysymyksiä - eikä mennä lihavan riidan jälkeen yhdessä kaffelle.
Martti Vaahtoranta
S. 1958 Raumalla
TT, pastori
Lähetystyöntekijä (ELRIM/SEKL)
Alzey, Saksa
Lääkärivaimo ja kolme lasta, joista kaksi aikuista opiskelijaa. Ei minkäänlaisia estoja kertoa itsestään. Sielun pysyvänä pohjamaisemana Saaristomeri.
Tämän ja monen muun vastaavan blogin suosio kertoo yksinäisyydestä ja osallistumisen tarpeesta. Ihmisillä on kova tarve ottaa kantaa, vaikka asiatiedot olisivat vähän sinnepäin ja argumentaatio pelkkää inttämistä. Miksi joku muuten kirjoittaisi viestin toisensa perään raamatuntulkinnasta, vaikkei osaa edes kirjoittaa Raamatun kirjojen nimiä oikein.
Teemu Kakkuri, Kerava
Sinänsä mielenkiintoista on ollut seurata argumentaatiota puoleen jos toiseen - mutta samalla kyllä näkee tuon Teemun mainitseman ilmiön. Työsarkaa on siis lähellä ja kaukana. Onneksi saamme julistaa evankeliumia vapaasti Suomessa ilman että (vielä) näin käy:
http://www.virtueonline.org/portal/modules/news/article.php?storyid=5861
Siunauksin Kristuksessa
Juha Santala, Turku
Virkakysymys on Raamattu-kysymys. Tietääkö joku sellaisen pappisvirassa olevan naisen, joka opettaa julkisesti ja selkeästi seksuaalietiikastä (mm. avoliitto, avioero, uudelleen avioituminen, homoliitto) Raamatun ohjeiden mukaisesti? Poikkeuksia saattaa löytyä vaikkapa herätysliikkeiden piiristä. Minulla on kuitenkin sellainen ennakkoluulo, ettei löydy, koska nämä kysymykset ovat myös Raamattu-kysymyksiä.
Ken Takaki, Japanin ev.-lut. kirkon jäsen, Helsinki
Minäkin tulen nyt sitten esiin nimimerkkini (mariko)takaa.
En ole kyllä kovin aktiivisesti kirjoittanut vaikka Jarin sivuja ja keskustelua on seurannutkin.
Nimimerkillä kirjoittelu ei aina ole huono asia. Kun ei tiedä kirjoittajaa, varsinaiseen tekstiin voi perehtyä puolueettomammin.
Mari-Liisa Havukainen
Nuorisotyönohjaaja
Japaninlähetti 1987-2003
Hei kaikki!
Tekee aivan mahdottoman hyvää yhtäkkiä tavata ihmisiä kummallisten nimimerkkien sijasta. On paljon helpompi hengittää näin. Tosin täällä on oltu vielä varsin maltillisia verrattuna esimerkiksi isojen päivälehtien nimettömiin nettikirjoituksiin. Niitä lukiessa on välillä tullut yhtäaikaa vilu, nälkä ja hiki - ja joskus vilahtanut mielessä, että pitäisikö sittenkin emigroitua pysyvästi Keski-Eurooppaan eikä palata sinne pelottavaan Pohjolaan, kuten suunnitelma on.
Martti Vaahtoranta, Alzey
Haluaisin esittäytymisen lisäksi muistuttaa Rakentavia ratkaisuja -vetoomuksesta, joka luovutettiin arkkipiispalle 8.9.2006. Allekirjoittaneita oli 11 091. Se on mielestäni aivan erityisen hyvä ja erikoinen, koska se perustuu erimielisyyden tunnustamiseen ja haluun elää yhdessä siitä huolimatta. Jos naispappeuden puolustajat voisivat antaa vähän periksi ja sallia mm. vanhan virkakäsityksen jumalanpalveluksia, nykyisessä opillisesti sekavassa tilanteessa yhteiselo olisi hyvin mahdollista. Perinteinen virkakäsitys ei uhkaa monimuotoisia uusia messuja, mutta se ylläpitäisi jumalanpalveluselämän jatkuvuutta kirkon sisällä. Tulin itse allekirjoittaneeksi vetoomuksen, koska Paulus-jumalanpalvelusyhteisön pastori tiedotti siitä varhaisessa vaiheessa. En boikotoi naispappeja, koska perheessäni on monta innokasta seurakuntanuorta, jotka käyvät tavallisessa kirkossa. Miehenikään ei vastusta naispappeja, mutta tätä naispappeuden torjujien kohtaamaa vainoa kylläkin. En pidä naispappeutta syntinä kuten riehumista ja varastelua, Raamatun vastaisena kylläkin. Olisin mieluummin kertomatta oman kantani, koska haluan kannustaa yllä mainittua kahden käsityksen myöntämistä. Tyytyisin mielelläni virkavallan päätöksiin, jos tuo virkavalta pysyisi rehtinä ja pitäisi huolta koko kirkosta, myös vanhaan virkakäsitykseen sitoutuvista.
Marika Auranen-Seppälä, 50 v.
Kuusankoski
Tämä on hyvä idea, että tulee kirjoittaa omalla nimellä. Nyt tuli vain aika hiljaista. No, jos on tähdellistä tai painavaa sanottavaa rohkeuttakin riittää. Rukoillaan Jumalalta ratkaisua vaikeisiin asioihin, ja viisautta niille, jotka ovat myrskyn silmässä. Jarille erityisesti terveisiä täältä tuimien tuiskujen mailta!
Janne Aikio, Utsjoki
Minusta olisi hauska tietää nyt vasta omalla nimellään kirjoittavien aiemmat nimimerkit. Janne Aikio on "Jessenjuuri", keitäs muut ovat?
Jaakko Heinimäki, Helsinki
Käväisin juuri Aamulehden keskustelupalstalla ja siellä jo päiviteltiinkin tämän blogin muuttumista vain fundamentalistien foorumiksi. Jaria sääliteltiin meidän "päähänsilittelijöiden" takia, kun painostamme häntä pitämään kantaansa. Olipa linkki uskontojen uhrien sivullekin. No, eiköhän rakas luterilainen kirkkomme täytä kohta nuo kaikki vaarallisen lahkon tuntomerkit. Poliisillahan on jo uhkailtukin, ellei ajatusmaailmamme muutu yhtenäisemmäksi.
On ollut mielessäni kohta Luther-elokuvasta (Joseph Fiennes 2003), jossa Luther saa ohjeita kardinaalin edustajalta. "Sanot vain yhden sanan: ´Revoco. Minä kadun.´ Se riittää. Paavi kyllä tietää mikä on hyväksi kirkolle."
Näin Lutheria neuvotaan perumaan kritiikkinsä paavia kohtaan.
Aivan sama asetelmahan tässäkin keskustelussa on ollut. Jaria on opastettu: "Sanot vain yhden lauseen:´Suostun yhteistyöhön.´Se riittää. Piispat kyllä tietävät mikä on hyväksi kirkolle."
Luther halusi seurata Raamattuun sidottua omaatuntoaan. Kirkko uudistui.
Kirkon uudistukseen en oman elämänhistoriani takia jaksa uskoa.
Mutta siihen uskon kyllä, että Jumalan sanassa kiinni riippuminen on ainoa toivomme. Ei vain tässä asiassa vaan aivan kaikessa.
Tällaisia ajatuksia tänä iltana täällä Valkealassa.
Terveisiä Koranderille, Isukille, Laurille ja muillekin nimimerkin takaa kirjoittaneille. Haluan vilpittömästi toivottaa hyvän Vapahtajan siunausta elämäänne.
Mari Hiltunen
Uskonnon ja psykologian opettaja
P.S. Hengelliset juureni ovat kansankirkossa. Rakastan Siionin virsiä. Tunnen olevani anonyymi evankelinen. Ihailen rukoilevaisuutta, ja radion iltahartuksista kuuntelen aina ehdottomasti lestadiolaisen Seppo Lohen hartaudet, koska haluan kuulla saavani "kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä". Hengellinen kotini on Suomen Luther-säätiön Paulus-yhteisö Kouvolassa.
Mari,
Kiitos terveisistä ja toivotuksista.
En ole nimimerkin takaa kirjoittaja.
Koen olevani sen verran lähellä osoitetta, jossa vain etunimi riittää.
Kuulantyöntäjä Conny Karlsson on kohtalotoverini sillä erotuksella, ettei tapauksessani leikkaus tule kyseeseen. Eikä muu hoito. Ovat solumuutokset sen verran ylempänä viime syksyisten ja tämän talvisten kamerakuvien perusteella. Huumaushoito voi joskus olla edessä. Samaan vaivaan nuorena kuollut serkkuni sai morfiinia nelisen viimeistä viikkoa. Se rohkaisee, että jaksoi näyttää pysyvänsä hyvin tolkussaan.
Toinen serkkuni lausui kerran: Herra, auta meitä laskemaan päivämme oikein.
Niinpä käytän tässä tilaisuutta hyväkseni.
Vaikkei taivasmatkassa pelkäämistä ole eikä pidä olla, yksi hankaluus kuitenkin nyt on. Ei tule mieleen yhtään syntiä, joka olisi tullut niin pahasti ja tahallaan tehdyksi, että pitäisi oikein kunnolla tai oikeastaan juuri ollenkaan katua. Onko tuossa nyt jotakin neuvoksi?
Mielen olen usealta pahoittanut. Sitä pyydän tässä tämän blogin lukijoilta anteeksi. Mutta, mutta: ei siinäkään löydä sellaista katumusta, että kovasti toisin olisi kyennyt menettelemään. No, sentään. Kadun sitä, että käytin Marille suggerointi-sanaa. Katumusta mielessäni laimentaa heti se, että kuuntelin samalla ortodoksista jumalanpalvelusta ja tulin siksi jättäneeksi tekstin hätäisesti sisään.
Onko vakaumuksen puolesta sanankäyttö sitä, ettei tarvitse tuon suurempaa katumusta jyrkistä mielenilmauksista tuntea?
Vakaumuksiahan on - kuten nähty - moneksi. Ei Jari koe katumusta sellaisesta teosta, josta taas itse aivan valtavasti tuntisin, ja ilmeisesti täsmälleen päin vastoin.
Ihmisten erilaisuus siinä, mitä pitää oikeana missäkin tilanteessa, on aikamoinen arvoitus.
Yhteiskunta, sen lait ja käytännöt menevät muotivirtausten mukaan, sanotaan. Mutta toisaalta ne yrittävät kehittyä oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden suuntaan.
Sitten meillä on valtiokirkko - kansamme onneksi. Luin juuri lehdestä, että lähes kaikki käyvät rippikoulun. Miten se on mahdollista, kun pitkänäperjantainakaan ei tule radiosta kuin rokkia. Ja kun päiväkodissa tai koulussa ei ole aamuhartauksia eikä ruokarukouksia? Pitäkäämme siis kiinni valtiokirkosta.
Se pelastaa sieluja eritoten tulevissa sukupolvissa siihen verrattuna, ettei sitä olisi.
Miten valtiokirkon säilyminen liittyy naispappeuteen? Liittyy se valtion ja kirkon yhteisen tasa-arvo-säännöstön ja -arvoperustan kautta. Ei se liity, arvailee toinen. Onneksi enemmistö ajattelee, että liittyy. Se voi riittää.
Lauri (jolla pian varmaan on sukunimikin ja kotipaikka):
Emme tarvitse uskonnonopetuksen ja aamuhartauksien säilyttämistä varten "valtiokirkkoa". Eihän Suomessakaan virallisesti enää semmoista ole, mutta käytännössä kyllä. Uskonnonopetuksen ja muiden tällaisten hyvien asioiden säilymiseen riittäisi nimittäin sellainen demokraattinen valtiomalli, jossa valtio tosin on jyrkästi erotettu kirkosta ja kirkoista (Suomessakin on kaksi virallista kansankirkkoa, ja täällä Saksassa on kahden kansankirkon lisäksi muita kirkkoja, joilla on tunnustettu julkisoikeudellinen status, kuten oma tunnustuksellinen luterilainen kirkkoni SELK - ja kaiken lisäksi Saksan Evankeliseen Kirkkoon kuuluu alunperin kahta eri tunnustusta edustavia protestantteja), mutta ei periaatteessa uskonnon vastainen eikä edes siinä suhteessa "neutraali" (kuten Ranskan mallissa), vaan sellainen, joka suhtautuu uskonnollisuuteen positiivisesti ja tukee sitä (Saksan malli). Uskonyhteisöt itse päättävät, mitä ne omasta uskostaan koulussa opettavat, mutta koulut antavat siihen mahdollisuuden, ja sama koskee aamuhartauksia tai päiväkotien ruokarukouksia. Vähemmistöjä suojellaan laajalla oikeudella olla osallistumatta tällaiseen uskonnonharjoitukseen.
Mikäli olen saanut oikeaa tietoa, jo nyt Suomessa on tilanne, jossa "valtiokirkosta" huolimatta positiivinen uskonnonvapaus on pahasti uhattuna. Kouluissa pelätään kristillisiä virsiä, ja uskonnonopetuksen tunnustuksellisuus lienee vaakalaudalla. Vai olenko ymmärtänyt väärin?
Martti Vaahtoranta, Alzey
Lauri kirjoitti, että on yksi hankaluus: En tunne tehneeni syntiä. Taivasmatka pelottaa.
Olen joskus kuullut, että silloin ei pidäkään katsoa taakse, vaan ylös- ja eteenpäin.Kaikki, mitä voi tulla, tulee sieltä. Jossain aikaisemmissa viesteissä papit kirjoittivat uskon salaisuudesta, mutta se juttu jäi vähän kesken. Paavali puhuu suuresta salaisuudesta, joka tarkoittaa Kristusta ja hänen seurakuntaansa. Toisaalla hän puhuu meistä pakanoista, joista tulee myös Kristuksen omia. Siis ne, jotka eivät ole kulkeneet Mooseksen kanssa eivätkä oppineet Jumalan tahtoa juutalaisesta opetuksesta, saavat jotenkin tuntea evankeliumin. Kai siihen liittyy kirkkokin jollakin lailla, pyhien yhteys. Mari kirjoitti hyvin Sanassa riippumisesta.
Lauri
Yllä oleva kirjoituksesi oli viimeinen nimimerkillä. Eikö niin. Seuraavan joudun poistamaan. Yksi poikkeus vahvistaa säännön.
Jari Rankinen
Laurille
Luther-sitaatti:
"Sentähden, rakas veli, opettele tuntemaan Kristusta ja häntä ristiinnaulittuna, opettele ylistämään häntä ja kokonaan epäilemään itseäsi ja sano hänelle: ´Sinä Herrani Jeesus, olet minun vanhurskauteni, mutta minä olen sinun syntisi. Sinä olet ottanut kantaaksesi sen, mikä on minun, ja antanut minulle sen, mikä on sinun. Sinä olet tullut siksi, mitä minä olen ollut, ja tehnyt minut siksi, mitä minä en ollut.´Varo etsimästä sellaista pyhyyttä, ettet enää pidä itseäsi syntisenä, jopa et tahdokaan olla syntinen. Sillä Kristus asuu vain syntisissä ja on sitä varten tullut alas taivaasta, jossa hän asui Vanhurskaassa, asuakseen myös syntisissä."
Ja vielä Siionin virrestä 119:
"Minut, Jeesus voimallasi
syntiseksi taivuta,
ikävöimään opeta
yksin sinun armoasi,
että luokses rientäisin
veren voiman tuntisin."
Pitäkäämme kiinni Jumalan sanasta, ei niinkään valtiokirkosta.
Ihmisten käsitykset siitä mikä on oikein kyllä vaihtelevat eri aikoina. Sitä tärkeämpää on Raamatun avulla etsiä sitä mikä on totta ja oikeaa. Iso ongelma nykyään on se, että yhteiskunnassamme vallitsevien arvojen ja Raamatun ilmoituksen välillä on niin suuri kuilu. Raamattua on kyllä uskollisesti yritetty muovata nykyaikaisemmaksi, mutta sellainen karsimistyömaa johtaa karuun lopputulokseen. Se vie lopulta epäuskoon ja epätoivoon.
Siksi: "Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava." Hepr.10:23
Muistan sinua rukouksin.
Mari
Lauri,
hienoa että avauduit näinkin paljon. Siunausta jos voimia sinulle erityisesti. Luota Herraan, joka johdattaa meitä parhaiten, vaikka siltä ei aina tunnukaan.
Tuomo Vättö, Helsinki
Martti,
uskonnonopetus Suomessa ei enää ole tunnustuksellista. Se on enemmistön uskonnon opettamista - siis kovaa vauhtia ollaan menossa kohti Ruotsin mallia kohti: uskonnosta tulee uskontotietoa, siis täysin "objektiivista" kylmien faktojen opettamista. Ateistit eivät näe tässä mitään ongelmaa.
Ja minä siis olen Päivi ja myös ihan oikeasti Pälli - vanha lempinimi, jota käyttävät oikeastaan enää siskorakas ja siippani Miika. Olen kolmikymppinen keskipohjalainen, joka ei pääse eikä halua päästä juuristaan. Olen enisimmäiseltä koulutukseltani sosionomi (AMK) ja nykyisin opiskelen filosofiaa, yleistä teologiaa, psykologiaa sekä sitä sun tätä mielenkiintoista; tavoitteena valmistua opettajaksi kahden tai kolmen vuoden kuluessa. Lisää elämästäni selviää blogin profiilista. :)
Siunausta Jari sinulle ja perheellesi sekä blogin lukijoille ja kommentaattoreille :)
Päivi Luukkainen
Burnaby B.C. Kanada (2.5. asti)/ Jyväskylä
Lähetä kommentti
<< Home