Voidaan sopia, jos kaikki yhtä mieltä
Kotimaan verkkolehdessä (www.kotimaa.fi) keskiviikkona 9.5. päivätyssä haastattelussa arkkipiispa Jukka Paarma sanoo, että työvuorojärjestelyistä voidaan sopia seurakunnassa, jos kaikki osapuolet seurakunassa ovat asiasta yhtä mieltä. Arkkipiispan mukaan joissakin seurakunnissa tällaisesta on hyviä kokemuksia. Haastattelussa tarkoitetaan nimenomaan sen järjestämistä, ettei yhteentörmäyksiä messun toimittamisessa naispastoreiden ja naispappeuden torjujien välillä tulisi.
Toivon, että Vammalassa tarttuisimme näihin arkkipiispan sanoihin ja miettisimme, voimmeko löytää ratkaisun sillä, että sovimme työvuorojärjestelyistä. Jos ratkaisu löytyisi näin, se olisi hyvä ratkaisu. Pääsisimme tästä kuluttavasta kiistasta ja voisimme keskittyä seurakunnan varsinaiseen työhön.
Toivon, että Vammalassa tarttuisimme näihin arkkipiispan sanoihin ja miettisimme, voimmeko löytää ratkaisun sillä, että sovimme työvuorojärjestelyistä. Jos ratkaisu löytyisi näin, se olisi hyvä ratkaisu. Pääsisimme tästä kuluttavasta kiistasta ja voisimme keskittyä seurakunnan varsinaiseen työhön.
posted by Jari Rankinen | 7:58 ap.
17 Comments:
Saisinko esittää pari kysymystä, jotka varmasti on kysytty ja vastattu ennenkin mutta jotka silti haluan täällä kysyä?
1) Mikä johdonmukaisuus on yhteistyöstä kieltäytymisessä ja voiko sen perustella Raamatulla?
2) Jos naispappeutta vastustetaan sanoilla "nainen vaietkoon seurakunnassa" niin miksi muiden naisten kuin pappien ei tarvitse vaieta?
Laura Maria Latikka, Hyvinkää
Omasta puolestani voin sanoa kokeneeni, että yhteistyöstä kieltäytyjät yrittävät suojella tunnustuksellista jumalanpalveluselämää.Pelkkä papin sukupuoli ei ratkaise, vaan uudistukset ja antautuminen ajan hengen mukaisille demokraattisille päätöksille ovat rikkoneet paljon myös muuten. Tuntuma on sellainen, että Jumalan sana nostetaan ristille pilkattavaksi. Vieläkään, vaikka näistä asioista keskustellaan, yksikään naispastori ei nouse sanomaan, että hän kyllä haluaa opettaa jumalanpalveluksessa ja vastustaa viimeiseen asti feministiteologisia hairahduksia. He eivät vastusta, koska jokin muu tekijä kuin Jumalan kunnioitus on tullut määrääväksi. Asia on kyllä tätä monimutaksiempi, mutta halusin nyt sanoa jotain.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Tässä yksi perustelu Raamatulla:
http://www.taiwas.net/opetus/muukkonen/virkakysymys.htm
Petteri Lahikainen, Helsinki
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Petteri, anteeksi en löydä Muukkoselta perusteluja yhteistyöstä kieltäytymiselle, vaan naispappeuden vastustamiselle. Rankinen sivuaa asiaa jossain, mutta ei vastaa juuri tähän kysymykseen. Tosin en ole lukenut kaikkea hänen tekstiään.
Laura Maria Latikka
Hyvinkää
Moi Laura,
Täällä onkin ollut vähän yksinäistä.
Maria Siekkinen
Laura
Olen kirjoittanut yhteistyöstä kieltäytymisestä ja mihin raja vedetään ainakin seuraavissa nettipäiväkirjani kirjoituksissa:
- Täytyykö kieltäytyä kaikesta 20.4.
- Taas kommentteja kommentteihin 12.4.
- Kommentteja kommentteihin 4.4.
Naispappeutta käsittelevä mielestäni oikein hyvä artikkeli löytyy osoitteesta
www.sley.fi/luennot/ESITYS/NaispargumEK96.htm.
Jari Rankinen
Jarin antama linkki aukeaa, kun muistaa jättää pisteen perästä pois.
Ritu Savolainen, Kuopio
"Pääsisimme tästä kuluttavasta kiistasta ja voisimme keskittyä seurakunnan varsinaiseen työhön."
Seurakunnan oikealla kaitsijalla on kiire julistaa kaikille syntisille pelastavaa evankeliumia. Mutta koska vastapuolella ei ole intoa siihen, heillä on tuhlailevasti aikaa ja intohimoa keskittyä naispappeuden vastustamisen vastustamiseen.
Ken Takaki, Helsinki
"Mutta koska vastapuolella ei ole intoa siihen, heillä on tuhlailevasti aikaa ja intohimoa keskittyä naispappeuden vastustamisen vastustamiseen."
Hehheh, anteeksi että naurattaa, mutta eiköhän tältäkin puolelta rintamaa ole ihan riittävästi löytynyt panoksia paitsi naispappeuden vastustamiseen, myös naispappeuden vastustamisen vastustamisen vastustamiseen...
Niinpä niin. Itse ainakin myönnän, että näin on päässyt välillä käymään. Tuntuu vain niin väärältä se, miten kirkossa kohdellaan niitä pappeja, jotka haluavat pitäytyä Jumalan Sanassa - siten kuin sen ymmärtävät ja kuten kirkko on vuosisadat ymmärtänyt suhteessa niihin seurakuntien työntekijöihin, erityisesti pappeihin, jotka uskovat aivan täysin eri tavoin kuin kirkkomme on uskonut, että ei malta olla asiaan puuttumatta, varsinkin kun tunnen sekä Rankisen että Malmivaaran.
Anteeksi pitkä ja vaikeaselkoinen virkkeeni. Toivottavasti asia kuitenkin tuli ymmärretyksi.
Tuomo Vättö, Hki
Tuomo, ymmärrän kyllä, että vanhalla virkakannalla pitäytyviä harmittaa, sekä pappeja että seurakuntalaisia.
Mutta minusta taas tuntuu väärältä se millä tavalla vanhalla virkakannalla pysyttelevät kohtelevat papin tehtävässä toimivia naisia, olkoonkin että jotkut naiset näyttävät sietävän sitä aivan enkelimäisen hyvin.
Väistävien pappien toiminnassa en näe minkäänlaista kristillistä rakkautta suhteessa näihin virkasisariin, eikä se puhdasoppisuuskaan minua tähän mennessä ole vakuuttanut. Mutta vanhakantaisten harmin ymmärrän hyvin, koska olen miettinyt miltä minusta tuntuisi, jos kirkko yhtäkkiä päättäisikin kääntää kelkkansa, muuttaa naispappit lehtoreiksi jne. Kokisin sen vakavana takaiskuna ja miettisin, jälleen kerran, suhdettani kirkkoon.
"Mutta minusta taas tuntuu väärältä se millä tavalla vanhalla virkakannalla pysyttelevät kohtelevat papin tehtävässä toimivia naisia..."
Melkoinen yleistys. Varmasti monien toiminnassa olisi parantamisen varaa, mutta onko esim. Rankisen ja Malmivaaran toiminta teille tuttua? Kuitenkin minusta tuntuu väärältä myös se, miten jotkut "ei niin enkelimäiset" naispapit ja monet muut kohtelevat vanhalla virkakannalla pysytteleviä.
Kirkko tarvitsisi nykyajan puristuksessa nimenomaan niitä pappeja, jotka vielä uskaltavat postmodernin ajattelutavan vastaisesti luottaa siihen, että Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja pitää kyseistä kirjaa auktoriteettinaan, sillä parempi on totella Jumalaa kuin ihmistä. Ja mitä tekee kirkko? Ei keskimäärin mitään, kun on kyse sellaisista työntekijöistä, jotka eivät usko enää edes apostolisen uskontunnustuksen monia kohtia. Mutta annas olla, kun on kyse joistakin sellaisista työntekijöistä, jotka pitäytyvät uskontunnustuksessa, mutta eivät ole valmiita mukautumaan tämän maailmanajan mukaan, jos he ymmärtävät sen olevan Jumalan ilmoituksen kanssa ristiriidassa. Kyllähän sellaisista pitää päästä eroon, kun muuten kirkosta pelätään eroavan taas paljon lisää jäseniä.
Pydän anteeksi kärkevyyttäni. Joskus ottaa päähän hieman liikaa nämä asiat. Pitäisi keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten ilosanoman eteenpäin viemiseen, mutta kuinka vaikeaa se monesti onkaan. "Voi minua ellen evankeliumia julista."
Herra, anna meille viisautta ja taitoa rakastaa lähimmäisiämme ja puhua heille Sinusta ja rukoilla heidän puolestaan kuitenkaan unohtamatta sitä, että voisimme myös kertoa heille Sinusta.
Tuomo Vättö, Hki
Ei ollut yleistys, kysymyshän on selkeästä ristiriidasta. Tässä on vastakkain Rankisen ja kaltaistensa oikeus harjoittaa uskontoaan niin kuin he sen ymmärtävät, ja naispappien oikeus hoitaa tehtäviään kokematta syrjintää. On samantekevää, kuinka kohteliain sanakääntein, ilmein ja elein syrjintää harrastetaan, se ei siitä paljonkaan muuksi muutu. Nyt kirkko joutuu punnitsemaan, kumman osapuolen syrjiminen on suurempi synti ja enemmän Raamatun sanoman vastaista. Ja tästähän me olemme sitten eri mieltä.
"Pydän anteeksi kärkevyyttäni. Joskus ottaa päähän hieman liikaa nämä asiat. Pitäisi keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten ilosanoman eteenpäin viemiseen, mutta kuinka vaikeaa se monesti onkaan."
Niin, minusta onkin erikoista, että näin paljon nähdään vaivaa asian vuoksi, joka ei olisi tärkeä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että asia mitä ilmeisemmin on hyvinkin tärkeä, naispappeuden vastustajillekin sitä paljon kuulutettua evankeliumin julistamistakin tärkeämpi.
Kiitos Kirsti selkeästä viestistäsi!
Se, miten jokin henkilö kohtelee toista, on kaksipiippuinen juttu. Itse ymmärsin sillä lähinnä sen, miten henkilö itse ajattelee toista kohtelevansa, mutta ilmeisesti tarkoitit sitä, miten vastapuoli kokee, että häntä kohdellaan. Tämähän on tietenkin erittäin tärkeä näkökanta.
On upeaa, että muutamat naispapit sietävät vanhalla virkakannalla olevia niin hyvin. Mutta mielestäni on vähemmän upeaa, miten huonosti jotkut heistä tuntuvat sietävän heitäkin, joilla ei ole mitään naispappeja vastaan ihmisinä. Ja luonnollisesti ei myöskään ole ollenkaan hyvä se, miten jotkut vanhalla virkakannalla olevat ihmiset - myös seurakuntalaiset - kohtelevat naispappeja.
Meidän pitäisi sietää toisiamme paremmin ja peräti rakastaa vihollisiamme. Tämän päiväisessä (16.5.) Kirkko & Kaupungissa oli viimeisellä sivulla naispappeusasiaan liittyen hyvä mielipidekirjoitus.
Joka tapauksessa on hyvä muistaa myös tämä: "Joka on vähässä väärä, on paljossa väärä; joka on vähässä uskollinen, on paljossa uskollinen."
Jarin uusin kirjoitus blogiin on myöskin hänen virkaansa ajatellen aika oleellinen. On aika hullua, että hän on kaikesta huolimatta joutunut tällaiseen tilanteeseen.
Tuomo Vättö, Hki
Viehättävän epäloogisia nämä Raamattuun vetoavat naispappeuden vastustajat. Eivät vastusta naisen toimimista pyhäkoulun tai oppikoulun uskonnon opettajina vaikka Paavali selvästi sanoo, ettei siedä että nainen opettaa...
Edelleen unohtavat,että Jeeuksen piti olla viimeinen pappi heprealaisirjeen mukaan.
Vetoaminen johonkin virkaan on puppua.
Ei ole mitään evidenssiä, että nykyisten pappien kaltaisia virkoja olisi ollut alkukirkossa.
Seurakunnan paimen voi olla yhtähyvin talouspällikkö, johtaja mikä johtaja jne.
Nykyinen itse asiasa vanhasta liitosta adoptoitu pappismalli on seurausta kirkon putoamisesta eskatologiseen aukkoon. jeeuksen takaisintulon kun piti tapahtuman niin nopeasti,ettei mitään pappeja olisi tarvittu.
Lähetä kommentti
<< Home