Täysin mahdotonta

Tänään jaetussa Aamulehdessä (www.aamulehti.fi) Vammalan seurakunnan kirkkoherran sijainen Hannu Kilpeläinen otti kantaa arkkipiispan eilen pitämään puheeseen: "Olen iloinen näistä selventävistä sanoista." Hannu Kilpeläinen kuvaa Aamulehdessä tilannetta seurakunnassamme: "Toiminta täällä seurakunnassa on ollut täysin mahdotonta, kun työyhteisössä on pappi, joka kieltäytyy yhteistyöstä naisen kanssa." Hannu Kilpeläisen kerrotaan joutuneen kevään aikana paikkaamaan minua jo kahdessa messussa, joiden toimittamisesta olen kieltäytynyt.

Kahdeksas käsky - älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi - on tärkeä käsky. Sen merkitystä olen viime aikoina oppinut hieman enemmän ymmärtämään. Martti Luther selittää Vähä katekismuksessa tätä käskyä: "Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestä perättömiä ... tai tahraa juoruillamme hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen." Rippikoulussa - kun opiskelemme kahdeksatta käskyä - puhumme siitä, miten helppo toisen maine on liata ja miten vaikea sitä voi olla puhdistaa. Nämä ajatukset tulivat mieleeni lukiessani tänä aamuna Hannu Kilpeläisen lausuntoa.

Hannu Kilpeläisen taktiikka näyttää tältä: On luotava kuva, että tilanne Vammalan seurakunnassa on täysin mahdoton. Mahdottomuuden aiheuttajia on yksi. Se olen minä. Mahdottomuuden aiheuttaja täytyy poistaa seurakunnasta ja sitten asiat ovat kunnossa - työyhteisö ja seurakunta palaavat normaaliin elämään. Ne, jotka toimivat tämän tavoitteen mukaisesti, toimivat seurakunnan parhaaksi. Tuntuu, että tietyillä toimilla tehdään tätä kuvaa todellisemmaksi. Tehdään ratkaisuja, jotka vaikeuttavat seurakunnan elämää. Luodaan ilmapiiriä, joka tekee olon raskaaksi. Ehkä tällä pyritään siihen, että monista alkaa tuntua: jokin ratkaisu täytyy löytää ja ainoa ratkaisu lienee se, että kappalainen saa lähteä.

Olen saanut palvella Vammalan seurakuntaa kohta kymmenen vuotta. Tänä aikana tilanne seurakunnassa ei ole ollut mahdoton. Olemme voineet pääsääntöisesti keskittyä seurakunnan varsinaisiin tehtäviin. Olen tietysti väärä henkilö arvioimaan sitä, miten työtoverini ja seurakuntalaiset ovat kokeneet minut ja työni seurakunnassa. Ainakaan kukaan ei ole sanonut, että työyhteisön ja seurakunnan asiat saataisiin kuntoon sillä, että minusta päästäisiin. Tilanne muuttui suuressa määrin vuosi sitten kevättalvella Mikko Heikan johtaman työryhmän toimenpide-ehdotusten julkaisemisen myötä. Ja sen myötä, että seurakuntamme johto kiirehti ilmoittamaan, että toimenpide-ehdotuksia ryhdytään noudattamaan seurakunnassamme. Entisestään tilanne on kärjistynyt viime viikkojen ja kuukausien aikana. Eikö voitaisi palata tilanteeseen, joka oli vielä puolitoista vuotta sitten? Eikö voitaisi sopia seurakunnan elämästä ja toimintatavoista siten, että kaikille olisi tilaa? Tuntuu, että tähän ei ole halua ja ne, joilla ei ole halua, luovat kuvaa, että tilanne seurakunnassa on mahdoton ja ratkaisuja on vain yksi.

Vammalan seurakunnan työtekijät ja monet Vammalan seurakunnan jäsenet tuntevat minut. He osaavat arvioida, mihin olen syyllinen ja minkä verran. Paljon on niitä, jotka ovat vain niiden tietojen varassa, joita lukevat lehdestä. Rukoilen tänään erityisesti vaimolleni voimia. Hän on työssä Tampereella ja työtovereina on niitä, jotka eivät tunne minua. Heille muodostuu kuva vaimoni puolisosta mm. sen perusteella, miten Hannu Kilpeläinen kuvaa minua ja tilannetta seurakunnassamme.