Tutkinta

Tapasin eilen pastori Ari Norron. Hän oli ollut poliisiviranomaisen kuulustelussa. Kuulustelussa oli selvitetty tunnettuja tapahtumia Hyvinkäällä. Naispastori poistui kirkosta, kun vieraileva pastori oli ilmoittanut, ettei hän voi toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa. Oli sovittu etukäteen, ettei tällaista tilannetta tulisi kirkon sakastiin, mutta sellainen tuli. Itse olin vastaavassa tilanteessa - siis kuulustelua vastaavassa - tänään. Selvitettiin, mitä tapahtui Vammalassa sunnuntaina 25.3. ja 22.4. ja miksi en ollut toimittamassa messua yhdessä naispastorin kanssa. Tutkintaa ei suorittanut poliisi vaan juristi, jolle arkkihiippakunnan tuomiokapituli oli antanut kyseisen tehtävän. Aika näyttää, johtavatko nämä tutkinnat syytteisiin. Tämä selvinnee lähiviikkoina. Jos edetään syytteisiin, luultavasti lähikuukausina tiedetään, johtavatko syytteet rangaistuksiin.

Olen ennenkin kirjoittanut: On vaikea uskoa tätä tilannetta todeksi. Kaksi vuotta sitten en olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että keväällä 2007 olen kuulustelussa sen takia, että edustan kirkon perinteen mukaista käsitystä papinvirasta ja toimin sen mukaan. Vieläkin toivon, ettei tätä asiaa päästettäisi oikeusistuinten käsiin. Eikö sittenkin voitaisi löytää muita ratkaisuja? Olen vakuuttunut, että muita ratkaisuja löydetään, jos on halua löytää.

Tänään Kotimaan verkkolehti (www.kotimaa.fi) kertoi arkkipiispa Jukka Paarman pitävän mahdollisena, että muutamat naispappeuden torjuvat pastorit eroavat Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Kotimaa uutisen mukaan arkkipiispa pitäisi tätä jopa ilmapiiriä kirkastavana tekijänä. Ehkä tämä kertoo juuri siitä, ettei halua löytää muita ratkaisuja ole.

Kotimaan uutinen kertoi myös, että arkkipiispan mukaan kirkolliskokouksen aikanaan hyväksymän ponnen merkitys tultanee ratkaisemaan käräjäoikeuksissa, joissa käsitellään naispappien syrjintään syyllistyneiden tapauksia. Käsittääkseni kirkon johto on aiemmin nimenomaan pyrkinyt siihen, että kirkko saa itse ratkaista asiansa. Tarkoitan kirkon oppiin, elämään ja käytäntöihin liittyviä asioista. Nyt näyttää siltä, että asia, johon on vaikea löytää ratkaisu, annetaan maallisen oikeusistuimen ratkaistavaksi. Missä muissa asioissa tullaan toimimaan näin? Eikö parempi olisi, että kirkolliskokous, joka on aikanaan päättänyt ponnesta, ottaisi kantaa, onko ponsi edelleen voimassa vai ei? Mielenkiintoista on, jos käräjäoikeus käsittelee kaltaisteni pastoreiden mahdollista syyllistymistä naispappien syrjintään. Jos oikein muistan, tuomio syrjinnästä voi olla vuosi vankeutta. En kyllä jaksa uskoa, että käräjäoikeus pitäisi syrjintänä sitä, että väistyy sivuun vedoten vakaumukseensa, joka perustuu Raamattuun ja luterilaiseen uskoon ja jota kirkko ei pidä harhaoppina. En jaksa uskoa sitäkään, että käräjäoikeus pitäisi syrjintänä sitä, että keskustelun jälkeen naispastori itse poistuu kirkon sakastista - kuten Hyvinkään kirkossa tapahtui. Toisaalta enpä kaksi vuotta sitten uskonut, että tilanne voisi olla se, mikä se nyt on.