Merkittävä puheenvuoro
Maanantaina kirkolliskokouksessa kirkolliskokousedustaja, joitakin vuosia sitten eläkkeelle siirtynyt Helsingin kaupungin syyttäjä Ritva Santavuori käytti puheenvuoron, jossa viittasi myös Vammalan seurakuntaan ja tilanteeseen täällä. Hän sanoi seuraavaa:
- Perustuslaki suojaa sukupuolten yhdenvertaisuutta, mutta toisaalta se suojaa myös mielipiteen vapautta ja omantunnon vapautta ja niin sanottua vakaumusta. Nämä perusoikeudet voivat olla kuten olemme havainneet myös keskenään ristiriidassa. Tämä ristiriita meidän nyt jollakin tavalla pitäisi ratkaista. Olen sitä mieltä, että maallinen oikeus ei sitä meidän puolestamme voi tehdä. Maallinen oikeus voi yksittäistapauksessa ratkaista syyllisyyskysymyksen eli sen, onko joku syyllistynyt syrjintään, mutta maallinen oikeus ei voi antaa yleisluontoisia ennakkopäätöksiä kirkon asioissa. Ja tässä olen eri mieltä arkkipiispan kanssa. Tulin hyvin surulliseksi, kun kuulin, että jossain poliisi jo suorittaa rikostutkintaa naispappeuskysymyksen vuoksi. Pelkään, että olemme sysänneet liikkeelle prosessin, josta ei voi seurata kirkon kannalta mitään hyvää. Vammalassakin saattaa loppujen lopuksi käydä niin, että työsyrjinnästä tuomitaan kirkkoherra, vaikka hän ei ole edes osapuoli riidassa. Työsyrjintään voivat näet lain mukaan syyllistyä vain työnantajat.
Tärkeä puheenvuoro. Puheenvuoron juridista painavuutta lisää se, että puheenvuoron pitäjä on merkittävä juristi. Kunpa löytäisimme kiistaan ratkaisun ja niin että se löytyisi ilman maallisia oikeusistuimia. Ratkaisu olisi käsittääkseni löydettävissä. Olen ehdottanut, että sitä etsittäisiin kirkossa neljän kohdan ohjelmalla: 1. Myönnämme, että ajattelemme pastorin sukupuolesta kahdella eri tavalla. 2. Emme painosta toista muutamaan kantaansa tai tapaansa toimia. 3. Ongelmatilanteissa se, joka torjuu naispappeuden, väistyy sivuun, jotta yhteentörmäykset vältetään. 4. Pyrimme Raamatun kehotuksen mukaan kilpailemaan toinen toistemme kunnioittamisessa.
- Perustuslaki suojaa sukupuolten yhdenvertaisuutta, mutta toisaalta se suojaa myös mielipiteen vapautta ja omantunnon vapautta ja niin sanottua vakaumusta. Nämä perusoikeudet voivat olla kuten olemme havainneet myös keskenään ristiriidassa. Tämä ristiriita meidän nyt jollakin tavalla pitäisi ratkaista. Olen sitä mieltä, että maallinen oikeus ei sitä meidän puolestamme voi tehdä. Maallinen oikeus voi yksittäistapauksessa ratkaista syyllisyyskysymyksen eli sen, onko joku syyllistynyt syrjintään, mutta maallinen oikeus ei voi antaa yleisluontoisia ennakkopäätöksiä kirkon asioissa. Ja tässä olen eri mieltä arkkipiispan kanssa. Tulin hyvin surulliseksi, kun kuulin, että jossain poliisi jo suorittaa rikostutkintaa naispappeuskysymyksen vuoksi. Pelkään, että olemme sysänneet liikkeelle prosessin, josta ei voi seurata kirkon kannalta mitään hyvää. Vammalassakin saattaa loppujen lopuksi käydä niin, että työsyrjinnästä tuomitaan kirkkoherra, vaikka hän ei ole edes osapuoli riidassa. Työsyrjintään voivat näet lain mukaan syyllistyä vain työnantajat.
Tärkeä puheenvuoro. Puheenvuoron juridista painavuutta lisää se, että puheenvuoron pitäjä on merkittävä juristi. Kunpa löytäisimme kiistaan ratkaisun ja niin että se löytyisi ilman maallisia oikeusistuimia. Ratkaisu olisi käsittääkseni löydettävissä. Olen ehdottanut, että sitä etsittäisiin kirkossa neljän kohdan ohjelmalla: 1. Myönnämme, että ajattelemme pastorin sukupuolesta kahdella eri tavalla. 2. Emme painosta toista muutamaan kantaansa tai tapaansa toimia. 3. Ongelmatilanteissa se, joka torjuu naispappeuden, väistyy sivuun, jotta yhteentörmäykset vältetään. 4. Pyrimme Raamatun kehotuksen mukaan kilpailemaan toinen toistemme kunnioittamisessa.
posted by Jari Rankinen | 8:23 ip.
25 Comments:
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
"1. Myönnämme, että ajattelemme pastorin sukupuolesta kahdella eri tavalla.
2. Emme painosta toista muutamaan kantaansa tai tapaansa toimia.
3. Ongelmatilanteissa se, joka torjuu naispappeuden, väistyy sivuun, jotta yhteentörmäykset vältetään.
4. Pyrimme Raamatun kehotuksen mukaan kilpailemaan toinen toistemme kunnioittamisessa."
1,2 ja 4 ovat äärimmäisen kannatettavia ja hyviä kohtia. 3:en kohdalla tulee ongelmia. Teille siis annettaisiin mahdollisuus olla tekemättä töitä tai laistaa niistä? Jos sovittaisiin, että torjuja aina väistää, tarkoittaisi se, että aina pitäisi löytyä jostain takataskusta joku muu tilalle.
Se tietenkin tarkoittaisi, että jäisi aikaa Raamatun tutkiskelulle ja perhekin saisi viikonloppuisin sitä kaivattua aikaa isältä, joka omantunnon syistä ei mene töihin.
Mitäköhän sitä alkaisi vastustaa? Koitan keksiä jotakin, olisi niin paljon enemmän aikaa perheelle, harrastuksille, lukemiselle jne. kun voi jättää tietyt työt tekemättä.
Ei ole realistista odottaa, että palattaisiin takaisin työvuorojärjestelyin hoidettuun väistämiseen. Sen aika tässä kirkossa taitaa olla ohi. Ja jos kerta siihen ei ole paluuta, jää jäljelle työtehtävien tekemättä jättäminen.
Maria Siekkinen, Hyvinkää
:)!
Voisivatko torjujat lähteä noissa väistämistilanteissa kadulle evankelioimaan? Siitä kyselty niin kauan kuin minä muistan. Kirkkoa pidetään etäisenä, koska papit eivät jalkaudu. Tämä nyt oli vain ajatus.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Voi Marsipaani,
luulenpa,ettei Rankisen Jarilla, eikä muillakaan vastaavassa tilanteessa olevilla, ole suurtakaan ongelmaa, mihin"ylimäämäräisen" vapaa-ajan käyttäisi. Seurakunnassa ei työ tekemällä lopu, vaikka väistyisikin jumalanpalveluksesta silloin,kun Raamattuun sidottu omatunto niin velvoittaa. Vai luuletko ehkä,että seurakuntapapin ainoa työ on jumalanpalveluksen toimittaminen?
Ville Auvinen,entinen seurakuntapastori,Turku
Haluan muistuttaa, että Jari Rankinen on antanut ymmärtää, että on olemassa myöskin se mahdollisuus, että hän toimittaa messun yksin. Itse olen ymmärtänyt, että hän ei missään mielessä ole laiskuri - päinvastoin, töitä Jarilla on vähintään riittävästi, vaikka joku yksittäinen messu sieltä täältä kirkon omituisten päätösten takia joudutaankin skippaamaan.
Hyvä ehdotus tuo jalkautuminen :D
Tuomo Vättö, Helsinki
Keskustelu naispappeudesta ja viimeaikaiset toimenpiteet kirkon johdon taholta pakottavat minut tuomaan julki kaksi äärimmäisen keskeistä asiaa, ensimmäinen niistä on jopa aivan uskomme ydinkysymys.
1. Luterilaisen kirkkomme piispaikokouksen linjaus naispappeuden vastustajista ja viimeaikaiset arkkipiispamme lausumat siitä, että kirkossa ei voi sallia minkäänlaista syrjimistä, vievät ihmiset lain alle ja pois evankeliumin ytimestä.
Jokaisella kristityllä, myös maallikolla, on velvollisuus taistella evankeliumin totuuden puolesta (Filippiläiskirje 1:27-30). Toisaalta meillä kenelläkään ei ole myöskään oikeutta muuttaa evankeliumia. Kaikista vakavin asia mihin apostolit ja myös uskonpuhdistajat puuttuivat, oli se, jos evankeliumiin sekoitettiin lakia ja ihmistöitä.
Kukaan ei voi kieltää, etteikö päätös naispappeuden hyväksymisestä Suomen kirkossa ollut ihmisen mielen mukainen ratkaisu. Päätöksessä ei kuunneltu eikä noudatettu Raamatun Sanaa vaan sitä, mikä sopii meidän aikaamme. Kirkossa on kuitenkin tähän asti suotu omantunnonvapaus niille, jotka eivät sitä hyväksyneet.
Nyt kun kirkkomme piispat ja myös arkkipiispa ottavat linjauksen, joka vaatii jokaista kirkon työntekijää (pappeja, kanttoreita, diakoneja, nuoristyöntekijöitä, suntioita, lähetystyöntekijöitä) alistumaan piispaikokouksen linjaukseen, on se yhtä kuin ihmisten alistamista ihmispäätöksiin. Tämä on evankeliumin vapaudesta ja uskonvanhurskaudesta poikkeamista, ja se pitää kirkkaasti ja voimakkaasti tuoda julki.
Aina kun joku kristillisessä kirkossa tekee inhimillisestä päätöksestä jumallisen päätöksen, johon on alistuttava, on se ”ihmisen pakottamista lainalaisuuteen pois evankeliumin totuudesta” (Galatalaiskirje 2:14-16). Tälle ei voi antaa mitään sijaa puhtaassa evankelimin uskossa.
Piispainkokouksen päätös on juuri tällainen pakottaminen inhimillisen säädöksen alaisuuteen. On eri asia, mikäli ihmiselle annetaan lupa pysyä Raamatun Sanan mukaisessa opetuksessa niinkuin Pyhä Henki on Sanan kirkastanut uskovalle. Naispappeuskysymyksessä on myönnettävä, että kirkko – ilmeisimminkin Pyhän Hengen opettamana – on pitäytynyt vanhassa virkakäsityksessä noin 2000 vuotta, muutoinhan kaikki kristityt ennen meitä olisivat täysin erehtyneet Raamatun ymmärtämisessä ja kieltäisimme sen, että Pyhä Henki on heitä opettanut.
Käsitteet tasa-arvo ja syrjintä ovat Raamatun ulkopuolelta tuotuja inhimillisiä käsitteitä. Ne ovat sinänsä hyviä käsitteitä, mutta ne eivät voi asettua Pyhän Hengen ja yksinkertaisen Raamatun Sanan yläpuolelle asioissa, jotka eivät edes liity syrjimiseen eikä tasa-arvoon. Mikäli kuitenkin näin tehdään, viedään ihmisten sydämet pois evankeliumn totuudesta ja vapaudesta koska ne sidotaan ihmisten aika-sidonnaisiin mielipiteisiin ja käsityksiin, joka on ihmisen pakottamista pois evankeliumin vapaudesta ja lain alle. Sentähden on piispojen kannanotto ja arkkipiispan kannanotto selvästi tuomittava koska se pakottaa ihmisiä pois evankeliumista.
2. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä – kirkolliskokouksella eikä piispainkokouksella ole mitää valtaa eikä oikeutta päättää mitään mikä on vastoin Jumalan Sanaa, Raamattua. Jos he sen kuitenkin tekevät, ei siitä seuraa Jumalan siunausta ja Jumala itse kuitenkin viime kädessä turhentaa heidän Raamatun vastaiset päätökset.
Kun lukee herännaisyyden historiaa Suomessa, palaa n. 170 vuotta taaksepäin historiassa. Niihin aikoihin pidettiin Kalajoen käräjiä. Heränneitä syytettiin kotiseurojen pitämisestä ja rahan keräämisestä lähetystyölle. Historia todistaa sen, että herännettein tuomitsijat ja vainoajat hävisivät. Sen sijaan Suomen kansa saa kiittää Jumalaa herännäisyydestä ja herätyksistä - se on vaikuttanut Suomen kansaan valtavan syvästi - ihmisten omattunnot sidottiin Jumalan Sanaan eikä ihmismielipiteisiin. Tähän toivoisi kirkon edelleen sitoutuvan - tulisi siunata niitä, jotka janoavat elää Sanan alla - ei sen yläpuolella. Tulisi siunata niitä jotka janoavat sitoa omantuntonsa Jumalan Sanaan. Toisin sanoen, tulisi siunata niitä, joiden omattunnot Jumala on Henkensä kautta sitonut Sanaan- ei ainoastaan virkakysymyksessä, vaan kaikessa elämässä.
Suomeen perustettiin myöhemmin lähetysjärjestö ja järjestöjä. Myöskin herätys levisi ja kiellot tulivat tehottomiksi.
Voimme olla vakuuttuneita siitä, että vaikka lyhyellä aikavälillä paine Raamattuun sitoutuvia pappeja ja muita Jeesuksen Kristuksen seuraajia kohtaan on kova, pitkällä kantamalla nämä pyhän Raamatun ulkopuolelta tuodut perustelut naispappeuden vastustajien savustamiseksi ulos kirkosta ovat tehottomia. Virkakysymys on edelleen Raamattukysymys. Raamattukysymyksen perusta on Raamattukäsitys - "näin sanoon Herra". Raamatun teksti taas seurakunnan paimenen virasta ja saarnavirasta on selvä - Sana ei sitä salli.
Nyt siis tuodaan perustelut Raamatun ulkopuolelta ja ne perustelut eivät kestä - eivät ainakaan Jumalan edessä. Sanaan sidottu omatunto sitävastoin saa levollisena ja iloisena seisoa Jumalan edessä.
Paahtavan kuumasta Kandaharin kaupungista, jossa juuri olen - uuden silmäsairaalan ja kansanopistoprojektin avajaisissa.
Harri Lammi
Paternalistinen toimintamalli? Kirkkomme prelaatit ovat pitkään halunneet "vallita" kristikansamme uskoa erilaisten sanktioitten avulla jotka nyt ovat erittäin akuutteja. Allekirjoittaneena olen saanut kokea tällaista kohtelua jo vuodesta 1993.
Toki olen aina ymmärtänyt että "luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä mikä Jumalan Hengen on"ja näin ollen luopiokristitty ei ymmärrä esim. 2 Kor 1:24 sanomaa: " ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat." -38 ja -92 sanoo: "En tarkoita, että haluaisimme määräillä teidän uskoanne, tahdomme vain auttaa teitä saamaan ilon. Teidän uskonne on kyllä luja."
Siis taas kerran Paavalin neuvot hylätään. Määräillään uskovien uskoa ja tuotetaan surua ilon sijasta. Kamalaa on.
Teininen Jukka Forssa
Kyllä tiedän, etteivät työt tekemällä lopu. Tiedän myös, että muut työntekijät kuormittuvat, jos aika ajoin tulee tilanne, jossa joku muu joutuu paikkaamaan toista työntekijää.
Tämä tilanne on tullut nyt tänä keväänä Vammalassa vastaan kahdesti, tulevaisuudessa se tulee yhä useammin. Tällä hetkellä teologiseen tiedekuntaan valittavista 80 prosenttia on naisia. Naisten määrä myös pappeina kasvaa jatkuvasti. Samalla vähenevät myös ne kerrat, jolloin Jari ja kumppanit voivat palvella messussa, jossa ei ole läsnä ainuttakaan papiksi vihittyä naista.
Sitä kautta ongelmatilanne tulee eteen yhtä usein, kuin messu, jota toimittamassa on useampi pastori kerralla.
Maria Siekkinen
Ei minustakaan tässä ole käytännön ongelmaa, todellinen ongelma piilee aivan varmasti muualla. - Pienissä maalaisseurakunnissa jumalanpalveluksen toimittaa usein vain yksi pappi, eikä se meitä liikarasita, vaikka väkeä on silloin tällöin kuulemma jopa enemmän kuin isoissa kaupunkiseurakunnissa.
Pasi Palmu
Maria Siekkinen,
Totta on paljon siinä, mitä otit esille. Naispappien suhteellinen määrä kasvaa. Toisaalta, et viitannut yhtään Harri Lammin ja Jukka Teinisen kirjoituksiin. Mielestäni niissä oli monia hyviä pointteja, erityisesti esille otetut raamatunkohdat.
Naisteologien runsauden keskellä ei sinänsä ollut arkkipiispa Paarmalta periaatteessa huono neuvo pyytää alttariyhteistyöstä naisten kanssa kieltäytyviä etsiytymästä sellaisiin tehtäviin kirkossa, jossa vastaavaa tilannetta ei olisi mahdollista tulla. Työpaikan vaihtaminen ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertainen juttu.
Mutta mikä siinä on niin vaikeaa ajatella työvuorojärjestelyihin palaamista, jos se seurakuntakohtaisesti seurakunnan työntekijöiden keskuudessa todetaan järkeväksi? Vammalan seurakunnan kirkkoherran viranhaltija, jota Hannu Kilpeläinen tuuraa, suostui tähän ennen piispainkokouksen lausuntoa. Tämän jälkeen kelkka kääntyi 180 astetta ja sillä tiellä ollaan. Millaisin seurauksin? Nyt ei näytä hyvältä.
Tällä hetkellähän Vammalan srk:n papeista neljäsosa on naisia. Ei tämä osuus tällaisessa seurakunnassa välttämättä kovin nopeasti nouse, mutta koskaanhan emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Sitä odotellessa ja sen puolesta rukoillessa,
Tuomo Vättö, Helsinki
Olen seurannut tätä Jarin blogia alusta asti ja nyt teki mieli myös kommentoida vähäsen.
Näyttää siltä, että "kansankirkko" on vajoamassa yhä syvemmälle lahkolaisuuteen. Piispatkin etsivät uskonoppinsa maailman mielipiteistä.
Tämä naispappeus ei tokikaan ole ainut harha mikä vallitsee ja sääliksi käy näitä naisia jotka ovat tulleet harhaan johdetuksi. Kysymys lienee isommasta kokonaisuudesta ja se kysymys on vanhurskauttamisopista.
Tunnustuskirjassa, yksimielisyyden ohjeessa Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus:
"Puolustus sanoo syystä tätä uskonvanhurskaudesta puhuvaa opinkohtaa koko kristillisen opin tärkeimmäksi; ilman sitä ei yksikään kurja omatunto voi saada kestävää lohdutusta eikä oppia oikein tuntemaan Kristuksen armon rikkautta. Samoin kirjoittaa tohtori Luther: "Mikäli tämä ainoa opinkohta varjellaan puhtaana, varjeltuu koko kristikunta puhtaana ja aivan yksimielisenä, ilman lahkoja. Jos taas tämä ei ole puhtaana, ei pystytä torjumaan mitään harhaa, ei yhtään lahkolaista", Tomus 5, 159 (Jena). Erityisesti tätä opinkohtaa koskee Paavalin sana: (1. Kor. 5:6) "Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan." Sen vuoksi apostoli niin kiivaan määrätietoisesti (Gal. 5:9) käyttää tästä puhuessaan sellaisia sanontoja kuin "ilman lakia" "ilman tekoja" "yksin armosta", joista käytetään nimitystä particulae exclusivae. Niillä suljetaan ihmisen teot tämän uskonkohdan ulkopuolelle ja osoitetaan samalla, kuinka tärkeää on juuri tässä esittää puhtaan opin vastakohtainen antithesis, väärä oppi, ja siten erottaa se oikeasta opista, torjua ja hylätä."
Matt. 9:35. Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.
36. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
37. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.
38. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."
Tässä tuli nyt paljon lainauksia, mutta erittäin turvallisista lähteistä. Näin maallikkona kun ei ole perillä kaikista teologisista kiemuroista, niin on paree välttää tilannetta, ettei vain lähde omassa lihan viisaudessaan laukomaan mitä sattuu.
Isän haltuun.
Markus Ristimäki
Nurmo
Tuomo,
Neljäsosa tänään, puolet ensi vuonna, kolme neljäsosaa kahden vuoden päästä? Ei voi tietää. Enkä myöskään usko, että Vammala imee itseensä kaikki Suomen miespapit. Kun naispappien suhteellinen määrä kasvaa huikeaa vauhtia (kannattaa tutkia tuomiokapitulien sivuilta, viime vuonna oli monta vihkimystä, jossa vihittiin pelkästään naisia) kasvaa se taatusti myös Vammalassa ja muissa "ongelmaseurakunnissa" ja näin yhteentörmäykset lisääntyvät.
Minä toivoisin, että pappeja olisi sekä miehiä että naisia, puolet ja puolet. Mutta toivoisin myös, että Jarin vetoomuksen tavoin yhteiselo järjestettäisiin molemminpuolisen kunnioituksen ja kristillisen rakkauden hengessä. Sitä ei ole se, että toinen puoli kieltää toisten viran ja osan heidän identiteettiään ja olemustaan.
Maria Siekkinen
Ritva Santavuori ja kaikki muut hyväksyivät hiljaa maallisen oikeuden silloin, kun vaimoaan pahoinpidellyt kirkkoherra joutui siihen prosessiin. Missä on ero? Millaiset seurakunnan piirissä tapahtuneet rikokset on hyväksyttävää käsitellä maallisella puolella? Entä jos kirkkoherra olisi vedonnut Raamattuun ja omaantuntoon?
Niihin vetoaminen on kaukaa haettua, vaikkei mielestäni täysin mahdotonta, mutta vastatkaa ihan totta missä teidän mielestänne menee raja erilaisten rikosepäilyjen välillä?
Laura Maria Latikka
Hyvinkää
Lauralle:
Vastaan nyt, vaikka sinun pitäisi oikeastaan vain tutustua asioihin, niin ymmärtäisit paremmin. On pappeja, jotka ymmärtävät paimenvirann ns. vanhakantaisesti, siis mielestäni oikein. On toinen ryhmä, joka ei hyväksy näiden näkemystä Raamatun ensisijaisuudesta. He vetoavat omaan ammatti-identiteetin tunteeseensa asiassa, joka on toiselle rehellinen omantunnon kysymys. Heille on tärkeintä saada alistettua nämä vähemmistöön jääneet papit. He puhuvat hengelliseltä kannalta uusin termein jopa välillisestä syrjinnästä, kun toinen ei ole samaa mieltä. He vaativat toisia hiljaisiksi, jotta oma ammatti-identiteetti voisi vahvistua - ikään kuin siinä olisi jotain vikaa. Ehkä sitten onkin. Kun vanhakantaisesta jumalanpalveluksesta on sovittu, ja tavalliset maallikot tehneet ahkerasti työtä, jotta kaikki sujuisi hyvin, nämä tekevät tempauksia. Näin kävi Hyvinkäällä, jossa palkkaa nauttivat kirkon virkamiehet (kuka nyt sitten olikin) järjestivät naispapin sellaiseen tilanteeseen, johon ei olisi pitänyt. Ei siis ollut kysymys siitä, että työvuorojen järjestely olisi vaikeaa, vaan ilmeisesti tahallaan järjestettiin työvuoron muutos, josta tuli ehdottomasti ikävä tilanne. Sellaista ei saisi tapahtua. Rikos omistaa omatunto ja vakaumus on ihmisessä itsessään. Se ei ole hyökkäämistä. Syrjinnän määrittely niin, että kunhan vain joku naispappi kokee, että hänen pappeuttaan ei hyväksytä aivan täysin, on kovin riitaisa asenne.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Minä olen varma, että täytyy olla olemassa sellaisia naisia, joilla ei ole pikkumaista tarvetta yrittää alistaa kirkon perinteisellä virkakannalla olevia miehiä. Ehkä Vamalassakin on tällainen.
Mielestäni on mielenkiintoista, että piispainkokous omalla ratkaisullaan vei naisilta valinnanvapauden. Nainen pappina ei voi enää itse päättää, käykö työvuoroista sopiminen hänelle. Piispat holhoavat isällisesti naisia. Kummallista, että naiset eivät ole itse huomanneet tätä. Tosin tämä antaa heille mahdollisuuden pestä kätensä ja esiintyä viattomina, kun toiset kärsivät. Edelleen painotan, että uskon joustavampia naispappeja olevan olemassa. Sellaisia, joiden vakaumus ei ole kiinni siitä, hyväksyvätkö kaikki maailmassa heidän virkansa. Mutta hekään eivät (ellei arkkipiispan uudet mietinnät ole muuttaneet asiaa) siis enää saa sopia työvuoroista, jos piispainkokousta kuunnellaan.
Tosiasia kuitenkin lienee se, että juuri piispainkokouksen linjaukset kärjistivät ongelmat näissä muutamassa seurakunnassa.
Juhalle:
En minäkään halua naisia syyttää siitä, että he eivät nouse esiin, vaan antavat naispappeusliikkeen lapsellisemman osaston temmeltää vapaasti. Oman mielipiteen esittäminen olisi varmaan monelle kerta kaikkiaan mahdotonta. Ehkä tässä asiassa johtamisen keinot ja tavoiteet eivät kohtaa. Pakottamattoman yhtesityötavan löytäminen olisi kovin tärkeää, sillä pian tulee kai ratkaistavaksi sekin, kenet ja miten pakotetaan uudistuksiin avioliittokäsityksessä. Seurakuntalaiset osuvat käytännössä mm. samoihin häihin eri tavoin opettavien kanssa. Toiset lukevat runoja, toiset Raamattua.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Marika
Asiaa melko läheltä seuranneena voin kertoa, että Hyvinkäällä ei ollut kyseessä "työvuoron muutos" kuten kirjoitit, vaan tuo kyseinen työvuorolista, jonka mukaan toimittiin loppuun asti, oli tehty tammikuussa 2007. Voin toimittaa siitä kopionkin niille, joita tämä asia askarruttaa.
Maria Siekkinen, Hyvinkää
Maria,
Aivan, sanoinhan itsekin että tulevaisuudesta ei voi tietää.
Varmaan saattoi työvuorolista olla muuttamaton, mutta miksi Ari Norro kuitenkin oli siinä luulossa, että naispappia ei kyseiseen jumalanpalvelukseen ollut tulossa? Oliko nimi kuultu väärin vai oliko tieto pimitetty Norrolta?
Tuomo Vättö
Tuomo,
Tiedän paljon sellaista mitä en viitsi ja voi tähän kirjoittaa.
Fakta on kuitenkin se, että yli kuukautta ennen kyseistä messua myös paikallislehti uutisoi asian tyyliin "naispappi ehtoollisavustajana sley:n kirkkopyhässä".
Kuulo-, näkö- ja ymmärryshäiriöihin on vaikea ottaa kantaa. Kun ne toistuvat, olisi ihmisen syytä huolestua ja mennä lääkäriin.
Ari Norrokin oli nähnyt lehtijutun, ehkä hänen olisi kannattanut itse kysyä asiaa kirkkoherralta eikä käyttää epävarmoja välikäsiä.
Tästä asiasta tuskin on tarpeen jatkaa tämän enempää. Oikeudessa tuskin saadaan totuutta ulos niistä, jotka sitä vääristelevät ja koko juttu kääntyy loppujen lopuksi aivan päälaelleen. Surullista.
Mielenkiintoista on, että naapuriseurakunnassa vietettiin juuri jonkin sortin sleyn lähetyspyhää. Siellä liturgina oli nainen ja sleyläinen pastori saarnasi ja tietääkseni kaikki sujui kitkatta. Voi kun voisikin olla niin.
Maria Siekkinen
Ok, mistäs minä tiedän, mikä on totuus näissä asioissa. Toivon vain, että omien tarkoitusperien ajamiseksi ei oltaisi niin rakkaudettomia kaiken kaikkiaan - oli sitten kyseessä valehtelu tai mikä tahansa inhottava asia.
Tuomo Vättö Jalasjärveltä
Marsipaanille:
Tuntematta Hyvinkään tilannetta sen tarkemmin, kysyn tässä
1. Pitääkö olettaa, että vieraaksi kutsuttu saarnamies, jolle on alunperin kerrottu, että "vanha käytäntö jatkuu", lukee paikallislehtiä ja orientoituu niiden mukaan?
2. Kuka on rikkonut velvollisuuksiaan, jos vieraalle saarnamiehelle, jonka kanta on tunnettu, ei ole kerrottu tammikuun työlistan myötä muuttuneesta tilanteesta?
Martti Vaahtoranta, Alzey
1. Vieraaksi kutsuttu saarnamies asuu paikallislehden levinnäisyysalueella ja on itse kertonut lukeneensa jutun.
Tällaisissa tilanteissa vierailijat ovat harvemmin yhteydessä kirkkoherraan, vaan yhteyttä pitävät ne tahot, jotka vieraan ovat kutsuneet. Siinä mielessä on toimittu aivan normaalikäytännön mukaisesti.
Minulla ei ole syytä epäillä kirkkoherran sanaa, kun hän on kertonut sanoneensa useaan otteeseen, että pastori Petra Pohjanraito on tilaisuudessa ehtoollisavustajana.
Jos yhteistyötahot eivät kuule/ymmärrä/halua kuulla tai ymmärtää, siihen en voi ottaa kantaa ja siitä on vaikea kenenkään muun kantaa vastuutakaan. Aiemmin tämäntyppisiä kommunikaatio-ongelmia ei ole ollut, joten niihin ei ole voitu varautua.
2. Työlista EI ole muuttunut missään vaiheessa.
Maria Siekkinen
Hyvä Marsipaani,
näyttää siis siltä, että tässä käräjöidään erilaisista "totuuksista" - kuka koskakin mitäkin sanoi, kuka oli mitäkin lukenut, kuka ei. Itse olen tietenkin vain sen tiedon varassa, jota julkisuudessa on asiasta ollut, ja se on näyttänyt toisenlaiselta.
Selvää kuitenkin on, että nämä eivät ole mitään poliisiasioita - tai jos ovat, niin voi Suomeamme ja meitä.
Martti Vaahtoranta, Alzey
Kiitos Hyvinkään vs. kirkkoherralle siitä, että hän on osannut käyttäytyä julkisuudessa. Mitä hyötyä olisi siitä, että juupas-eipäs keskustelua käytäisiin lehtien palstoilla? Kurjaa tietenkin on, että ihmisille välittyy tapahtuneesta vääristynyt kuva, mutta ehkä asia oikaistuu jossakin vaiheessa.
Maria Siekkinen, Hyvinkää
Lähetä kommentti
<< Home