Onko tilaa?
Tänään arkkihiippakunnan tuomiokapituli käsitteli asiaani istunnossaan. Tuomiokapituli päätti lähettää asiani kurinpitoasiamies Ari Liikasen valmisteltavaksi. Lähiviikkoina tai -kuukausia kurinpitoasiamies päättää, vaatiiko hän asiassani rangaistusta vai ei. Päätöksen, rangaistaanko minua vai ei, tekee arkkihiippakunnan tuomiokapituli. Jos tuomiokapituli päätyy rangaistuksen antamiseen, vaihtoehdot ovat kirjallinen varoitus, virantoimituksesta erottaminen määräajaksi ja viraltapano.
Kun tuomiokapituli aikanaan päättää, rangaistaanko minua vai ei, se ottaa kantaa kysymykseen, onko Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tilaa pastoreille ja seurakuntalaisille, jotka ajattelevat ja toimivat omankin kirkkomme perinteisen papiskäsityksen mukaisesti. Ei aivan vähäpätöinen kysymys. Tuntuu oudolta, jos tälle joukolle ei kirkossamme ole enää tilaa - tilaa kun on niin monille muille.
Tuomiokapitulin tänään antamassa tiedotteessa (www.arkkihiippakunta.fi) todetaan, että jätin menemättä minulle merkittyyn työvuoroon 25.3. ja 22.4.2007. Tarkennettakoon sen verran, etten kyseisinä päivinä toimittanut messua Tyrvään kirkossa yhdessä naispastorin kanssa. Molempina päivinä hoidin kaikki muut minulle annetut työtehtävät. Olin myös ilmoittanut, että voin hoitaa kyseisinä päivinä messun Tyrvään kirkossa yksin tai voin tehdä messun toimittamisen sijaan mitä tahansa muita työtehtäviä. Vakaumukseni, etten voi toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa, oli työvuorolistan laatijan tiedossa hänen tehdessään listaa. Työvuorolistaa ei olisi ollut vaikea laatia siten, ettei yhteentörmäystä olisi tullut.
Kun tuomiokapituli aikanaan päättää, rangaistaanko minua vai ei, se ottaa kantaa kysymykseen, onko Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tilaa pastoreille ja seurakuntalaisille, jotka ajattelevat ja toimivat omankin kirkkomme perinteisen papiskäsityksen mukaisesti. Ei aivan vähäpätöinen kysymys. Tuntuu oudolta, jos tälle joukolle ei kirkossamme ole enää tilaa - tilaa kun on niin monille muille.
Tuomiokapitulin tänään antamassa tiedotteessa (www.arkkihiippakunta.fi) todetaan, että jätin menemättä minulle merkittyyn työvuoroon 25.3. ja 22.4.2007. Tarkennettakoon sen verran, etten kyseisinä päivinä toimittanut messua Tyrvään kirkossa yhdessä naispastorin kanssa. Molempina päivinä hoidin kaikki muut minulle annetut työtehtävät. Olin myös ilmoittanut, että voin hoitaa kyseisinä päivinä messun Tyrvään kirkossa yksin tai voin tehdä messun toimittamisen sijaan mitä tahansa muita työtehtäviä. Vakaumukseni, etten voi toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa, oli työvuorolistan laatijan tiedossa hänen tehdessään listaa. Työvuorolistaa ei olisi ollut vaikea laatia siten, ettei yhteentörmäystä olisi tullut.
posted by Jari Rankinen | 2:49 ip.
7 Comments:
HYVÄ VELI!
Murheellista että kirkkomme toimii tällä tavalla. Mutta Sinun taistelusi ja ahdistuksesi palvelevat nyt totuuden ja koko kirkon tulevaisuuden asiaa. Me tahdomme rukoilla Sinulle kestävyyttä, rohkeutta ja rakkautta näinä vaikeina aikoina. Herra Jeesus seisoo lupauksensa takana kun Hän sanoo olevansa meidän kanssamme joka päivä. Katso myös Joos.1:7-9.
Herran haltuun!
Stig-Olof Fernström
khra em., rovasti
Helppoa yhtyä edelliseen puheenvuoroon!
Herra kanssasi, hyvä veli, meitä on paljon jotka ihmettelemme ja kysymme "miten häätäjän käy" (Pekka Rytilä kirkolliskokouksen täysistunnossa hiljattain Turussa).
Minun mielestäni kyse on paljon suuremmasta problematiikasta.
Uskon vahvasti että kirkossa yhä kasvava joukko on sitä mieltä että nyt mennään liian pitkälle. Yli kaikkien mielipiderajojen.
Nyt rukoilen että Jumala puuttuisi asioiden kulkuun. Jeesuksella oli ihmeelinen "kyky" löytää ulospääsy mahdottomistakin tilanteista. Sitä viisautta ja johdatusta nyt tarvittaisiin, että voisimme elää (oikein ymmärrettynä) niin ettemme loukkaisi ketään. Siunatkoon ja varjelkoon Pyhä Jumala Teitä kaikkia, perheen jäseniä, ystäviä, esirukoilijoita.
2 Moos. 14:14
Henrik Perret, STI:n pääsihteeri, rovasti
Luterilaisen virkakäsityksen mukaan papilla ja piispalla on sama virka (episkopos ja presbyteros). Piispoilla ei ole tässä asiassa mitään muuta valtaa kuin Jumalan sanan valta. He ovat avoimesti todenneet, että virkakysymyksessä kumpikin kanta ei ole heresia. Näin ollen heillä ei ole mitään oikeutta toimia asiassa niinkuin toimivat. Ja heille ei tarvitse tässä asiassa kirkkomme pappien eikä seurakuntalaisten osoittaa kuuliaisuutta.
Lisäksi moni ajatteleva ihminen näkee, miten retoriikka toimii tässä asiassa. Sinua Jari yritetään julkisuudessa ja viranomaisten edessä asettaa siihen valoon, että haluaisit laistaa työtehtävistä. Tai olisit naisia syrjivä. Piispat ja kirkkoherran virkaa hoitava tietävät varsin hyvin, että näin asia ei ole. He tietävät, että kyseessä on sinun uskonvakaumuksesi, joka perustuu Raamatun kirjoitettuun sanaan. Ja juuri tätä uskonvakaumusta he eivät kutsu heresiaksi.
Psalmeissa sorrettuna oleva rukoilee Jumalan apua ja Psalmeissa vakuutetaan useaan kertaan, että Jumala kuulee tällaisen ahdistetun ihmisen rukouksen. Sinun ei tarvitse olla huolissasi Jari. Sortajan uskallusta minä tässä asiassa ihmettelen.
Ja sinun on hyvä tietää, että myös monet arvostamani naispapit ovat nähneet tämän julkisuudessa olevan petollisen retoriikan läpi.
Herra kanssasi ja perheesi kanssa tässä ahdistuksessa, Jari.
Antti Laato
Prof., Teol.fak. Åbo Akademi
Kun katsoin arkkipiispan taannoisen esiintymisen YLEn Lauantaiseurassa, niin ei voinut kuin ihmetellä, että miten kaksinaamaista kirkon virallinen kanta on. Kauniit puheet sovittelusta kuulostivat kovin ontoilta, kun on saanut lukea toisen osapuolen näkökulman.
Melkein tekisi mieli toivoa, että tämä Jarin ja muut vastaavat tapaukset repisivät kirkon kahtia.
Melkein, mutta ei kuitenkaan ihan.
Kimmo Puustinen, teol.yo, Joensuu
En ole roomalais-katolinen, mutta kyllä näyttää olevan Italian roomalais-katolisten piispojen ja Suomen "luterilaisten superintendenttien" tunnustusrohkeudessa huima ero. Katolisen tiedotuskeskuksen nettisivuilla oli oheinen uutinen:
"Italian piispainkokouksen puheenjohtajaa uhkaillaan
Genovan arkkipiispa Angelo Bagnasco, joka keväällä valittiin kardinaali Camillo Ruinin seuraajaksi johtamaan Italian piispainkokousta, on joutunut kirkonvastaisten voimien maalitauluksi. Tähän on vaikuttanut Bagnascon puuttuminen Italiassa käytävään keskusteluun samaa sukupuolta olevien parien mahdollisesta avioliitto-oikeudesta, jota katolinen kirkko vastustaa jyrkästi. Bagnasco piti aiheesta puheen maaliskuun 31. päivänä. Pian sen jälkeen Genovan katedraalin ovia ja seiniä töhrittiin arkkipiispan ja paavin vastaisin iskulausein. Myös muita kirkkoja on töhritty.
Huipennus tälle kampanjalle koettiin huhtikuun lopussa, kun arkkipiispa Bagnasco sai kirjeen, jonka sisältönä oli luoti ja hakaristillä tärvelty arkkipiispan kuva.
Vandalismi on saanut kirkon entistä yksimielisemmin ja selvemmin ottamaan kantaa mahdolliseen lakiuudistukseen. Arkkipiispa Bagnasco on saanut tukea muilta piispoilta ja Italian poliittiselta johdolta sekä paavilta, joka soitti hänelle maanantaina 30.4.
Pyhän istuimen lehdistöosaston mukaan paavin tekemä puhelu oli “henkilökohtaisen solidaarisuuden osoitus”. Sen kautta pyhä isä halusi ilmaista “syvän, kivuliaan järkytyksensä niiden vakavien ja hyljeksittävien tapahtumien johdosta, joiden tarkoituksena on häiritä maallisen ja kirkollisen yhteisön vakaata rinnakkaiseloa”.
Puhelua seuranneessa kardinaali Tarcisio Bertonen lähettämässä viestissä paavi kannusti Bagnascoa “jatkamaan työtään yhteisen hyvän puolesta, puolustaen ja edistäen niitä inhimillisiä ja uskonnollisia arvoja, joita ilman ei ole mahdollista rakentaa todellisia vapaita ja kestäviä demokratioita”.
Myös Italian presidentti Giorgio Napolitano on osallistunut tuenilmaisuihin. Hän kirjoitti viestissään, että “Italia ei anna arkkipiispa Bagnascon kohdata yksin näitä uhkauksia”. Bagnascon edeltäjä Italian piispainkokouksessa, kardinaali Camillo Ruini puolestaan vakuutti: 'Me (Italian piispat) puhumme jatkossa entistäkin selvemmin ja voimakkaammin.'..."
Olisiko meillä täällä Suomessakin varaa puhua "jatkossa entistäkin selvemmin ja voimakkaammin"?
Topi Jääskeläinen, Helsinki
Minua on nykyisessä naispappeuskeskustelussa häirinnyt kuluttajanäkökulman puuttuminen. Julkisesta keskustelusta saa sen käsityksen, että nyt olisi kyseessä vain muutaman änkyräpapin omatunto, vaikka tosiasiassa kirkko on panemassa peukaloruuviin kymmeniä, ehkä satoja tuhansia seurakuntalaisia, jotka ajattelevat kirkon perinteisen pappiskäsityksen mukaisesti. Ymmärtääkseni taannoinen kirkolliskokouksen ponsi tarkoitti, että myös naispappeuteen kielteisesti suhtautuvilla maallikoilla olisi mahdollisuus elää ja vaikuttaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Teemu Tast
Kotka
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Lähetä kommentti
<< Home