Näinkö meilläkin?
Edellisen kirjoitukseni kommenteissa professori Antti Laato kertoi terveisiä Ruotsista:
- Terveisiä Uppsalasta, olin siellä vastaväittäjänä ja karonkassa keskustelin Ruotsin kirkossa vaikuttavan naispapin kanssa, joka kertoi seuraavaa: Hän on muuttanut hiljattain Uppsalaan ja yrittää saada työtä. Tuomiokapitulissa häneltä kysytään yhtä ainoaa asiaa. Suostuuko hän vihkimään homoseksuaaleja kirkossa? Hänen vakaumuksensa ei anna tässä periksi ja siksi hänellä on vaikeuksia saada työtä. Näin siis Ruotsissa kohdellaan naispappeja. On hyvä muistaa tästä virkakysymyksestä keskusteltaessa, että meidän kirkossa on monia naispappeja, jotka haluavat tässä kysymyksessä seurata Raamatun avioliittonäkemystä. Sen seuraaminen ei tarkoita sitä, että oltaisiin jotakuta ihmisryhmää vastaan, vaan annetaan tuki niille homoseksuaalisuuteen taipumusta tunteville, jotka haluavat omassa elämässään päätyä toisenlaiseen ratkaisuun: he etsivät eheytymistä ja kristillistä avioliittoa omalle elämälleen. Tiedämme, että tässä on myös onnistuttu.
Onko meilläkin muutaman vuoden kuluttua ratkaiseva kysymys, suostuuko vihkimään tai ainakin siunaamaan homosuhteessa elävän parin? Nyt ratkaiseva kysymys tuntuu olevan, suostuuko toimittamaan messun yhdessä naispastorin kanssa. Oma kirkkomme on monissa asioissa seurannut muutaman askeleen jäljessä tietä, jota Ruotsin kirkko on kulkenut. On asioita, joissa ei pitäisi seurata Ruotsin kirkon mallia.
- Terveisiä Uppsalasta, olin siellä vastaväittäjänä ja karonkassa keskustelin Ruotsin kirkossa vaikuttavan naispapin kanssa, joka kertoi seuraavaa: Hän on muuttanut hiljattain Uppsalaan ja yrittää saada työtä. Tuomiokapitulissa häneltä kysytään yhtä ainoaa asiaa. Suostuuko hän vihkimään homoseksuaaleja kirkossa? Hänen vakaumuksensa ei anna tässä periksi ja siksi hänellä on vaikeuksia saada työtä. Näin siis Ruotsissa kohdellaan naispappeja. On hyvä muistaa tästä virkakysymyksestä keskusteltaessa, että meidän kirkossa on monia naispappeja, jotka haluavat tässä kysymyksessä seurata Raamatun avioliittonäkemystä. Sen seuraaminen ei tarkoita sitä, että oltaisiin jotakuta ihmisryhmää vastaan, vaan annetaan tuki niille homoseksuaalisuuteen taipumusta tunteville, jotka haluavat omassa elämässään päätyä toisenlaiseen ratkaisuun: he etsivät eheytymistä ja kristillistä avioliittoa omalle elämälleen. Tiedämme, että tässä on myös onnistuttu.
Onko meilläkin muutaman vuoden kuluttua ratkaiseva kysymys, suostuuko vihkimään tai ainakin siunaamaan homosuhteessa elävän parin? Nyt ratkaiseva kysymys tuntuu olevan, suostuuko toimittamaan messun yhdessä naispastorin kanssa. Oma kirkkomme on monissa asioissa seurannut muutaman askeleen jäljessä tietä, jota Ruotsin kirkko on kulkenut. On asioita, joissa ei pitäisi seurata Ruotsin kirkon mallia.
posted by Jari Rankinen | 10:41 ip.
46 Comments:
Eiköhän tässä homoasiassakin hiihdetä samaa latua kuin Ruotsin kirkko. Sopeuttamisprosessihan on jo hyvässä vauhdissa. Maaperää muokataan myönteisemmäksi asialle. Kukaan meistä ei voi olla osaton tästä ajan hengestä. Se leviää kuin häkä, huomaamatta ja salakavalasti. Sen vaikutuksen huomaa vaikkapa siinä, että kohta on yhtä vaikea pitää esillä raamatullista avioliittokäsitystä kuin virkakäsitystäkin.
Ja vieläkin löytyy ihmisiä jotka sanovat että näillä kahdella kysymyksellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Toki on. Kristillinen ihmiskäsityshän näissä molemmissa murjotaan uuteen uskoon. Eikä auta sekään, että professori Laato on löytänyt ruotsalaisen naispapin joka vastustaa homoliittojen siunaamista.
Voi meitä.
"Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?" Luuk.18:8
Mari Hiltunen, Valkeala
Kiinnostaako teitä joku muukin kuin sukupuoliasiat? Minua ihmetyttää, miksi ennen kaikkea pastorin sukupuoli ja homoseksuaalisuus ovat ne asiat, joiden ympärille raamattunäkemys näyttää kiertyvän?
Jaakko Heinimäki, Helsinki
Niinpä. Sen lisäksi tuntuu jotenkin surulliselta ja myös käsittämättömältä, että joidenkin uskonnollisuus voi niin keskeiseltä sisällöltään olla joidenkin ihmisryhmien oikeuksien polkemista.
Jaakko Heinimäki: "Minua ihmetyttää, miksi ennen kaikkea pastorin sukupuoli ja homoseksuaalisuus ovat ne asiat, joiden ympärille raamattunäkemys näyttää kiertyvän?"
Luulen, että tässä on eräänlainen näköharha. Tuskinpa nämä ovat kenellekään maailman tärkeimpiä asioita.
Naispappeus on vain todella suuri käytännön ongelma sille, joka ei voi omantuntonsa tähden toimia yhteistyössä naispapin kanssa, koska kokee tekevänsä vastoin Raamatun sanaa. Vaikka se ei ole hänelle suurin asia, se voi ulkopuolisesta näyttää siltä, varsinkin jos perinteisestä virkakäsityksestä kiinnipitävä ei taivu painostukseen edessä.
Mitä tulee homoseksuaalisuuteen, niin kyseessä taitaa olla karkein osoitus siitä, miten kirkko on käytännössä luopunut kunnioittamasta Raamattua Jumalan sanana. Jos kirkko ei nyky-yhteiskunnassa voikaan sanoa, että homous pitäisi kieltää, sen ei kuitenkaan tarvitsisi hyväksyä kyseistä ilmiötä. Ja kuitenkin kirkko on siellä täällä mennyt jopa pidemmälle ja alkanut siunata homosuhteita eli selvää syntiä.
Asia on hyvin yksinkertainen. Annetaan Jarin tapaisille papeille lupa toimia omantuntonsa mukaan ja opetetaan kirkossa seksuaalisuudesta Raamatun pohjalta. Silloin kenenkään ei tarvitse pitää yllä näköharhaa siitä, että konservatiivien raamattunäkemys kiertyisi seksuaalisuuden ympärille.
Juha Vihriälä
Vimpeli
Se on muuten mielenkiintoista, että kun vedotaan naispappeuden tai homoseksuaalisuuden epäolennaisuuteen ja vähemmän keskeiseen paikkaan kristilliselle uskolle, niin tästä vedetään joka kerta se kummallinen johtopäätös että yksinomaan näissa asioissa "perinteistä" käsitystä edustavien pitäisi vaieta ja joustaa.
Jos nyt joku oikeasti ajattelee, että nämä asiat eivät ole keskeisiä, miksi tämä vaatimus joustaa tai keskittyä olennaisimpaan ei koske häntä? Miksi epäolennaisuusväitteestä pitäisi väistämättä seurata kyseisen epäolennaisuuden salliminen? Miksi vaatimus keskittyä olennaiseen käytännössä koskee vain toista osapuolta?
Aiheita koskevia keskusteluja seuratessa olen saanut sen vaikutelman, että helposti tällaisen epäolennaisuusretoriikan taakse kätkeytyvillä asia ei ilmeisesti olekaan niin epäolennainen kuin väitetään.
Vesa Ollilainen
Turku
"Kiinnostaako teitä joku muukin kuin sukupuoliasiat?"
Niin, mielenkiintoista on, että tuomiokapituleja ja seurakuntia ei näytä kiinostavan muu, koska pappiskandidaateilta ei juuri muuta haastattelussa kysytä kuin suhtautumista naispapputeen(Suomessa) tai samaa sukupuolta olevien siunaamiseen (näin siis näyttää olevan Ruotsissa ja kai pian meilläkin). Voi kunpa ksysyisivät edes sitä, miten kandidaatti suhtautuu Raamattuun Jumalan sanana tai Jeesukseen syntien sovittajana - mutta eiväthän nämä ole tärkeitä, eiväthän?
Ville Auvinen,
Turku
On tietysti totta, että uskon ja opin keskus on Kristus ja hänen sovitustyönsä. On kuitenkin mielestäni tarpeen huomata, ettei klassisessa kristinuskossa pelastusopin keskeisyys merkitse muiden opinkohtien reduktiota.
Vanhastaan on puhuttu "opin ruumiista" (corpus doctrinae), jolla kuvataan sitä kokonaisuutta, jossa yksittäiset opinkohdat liittyvät kiinteästi toinen toisiinsa muodostaen uskon kokonaisuuden.
Toinen kielikuva on kuva sormuksesta: Jos otat yhden kohdan pois, kokonaisuus särkyy. Mitä enemmän otat pois, sitä vaillinaisempi on sormus. Ja jos otat kovin paljon pois, uhkaa koko sormus tippua sormestasi.
Jotenkin tuntuu, että nykyprotestantismi on kuin torsoksi leikelty ihmisruumis. Tekisi mieleni kysyä, kuinka paljon Suomen ev.lut. kirkon johto haluaa reparoida/redusoida?
Joka seuraa aikaa, voi nähdä kansankirkon johdon avuttomuuden. Jos mistään ei enää kunnolla osata olla mitään mieltä, niin kuinka realistista on odottaa, että joku vielä kuuntelisi ja ottaisi vakavasti? Oliko se Zen Cafe, jonka biisissä lauletaan: "Harri on tehnyt itsestään pellen..."?
Topi Jääskeläinen, Helsinki
Onpa taas ollut hyviä näkökulmia täällä blogissa. Voi meitä.
Raamattu on homokäsityksessään niin yksiselitteinen, että homouden toteuttaminen on sen mukaan yksiselitteisesti synti, Vt:ssä vieläpä kauhistus, jota titteliä ei kovin moni asia edes saa.
Synti on myös avioliiton ulkopuolinen heteroseksi. Pikkuhiljaa ja salakavalasti tosiaan ilmapiiri muuttuu ensin yhdessä asiassa, sitten toisessa...
Toki olemme joka ikinen syntisiä, toinen ei ole toistaan parempi omassa itsessään. Jeesuksen kautta meillä on ainut tie taivaaseen!
Kiitos Ville Auvinen, tuo lyhyehkö kommenttisi sisälsi kyllä erittäin hyvän havainnon! :D
Hyvän Jumalan siunausta teille kaikille.
Tuomo Vättö, Helsinki
Eero kyselee
Saakohan kohta enää julistaa pelastusta yksin Jeesuksessa ja että on helvetti ja taivas. Lisäksi että ihminen on itsessään todella paha ja näin tosi kelvoton syntymästään saakka, eikä voi itseään auttaa, eli on selkeä jako kahteen, niitä jotka pelastuvat Jeesuksen sovituksen kautta ja niitä jotka sen hylkäävät.
Missä on näkyvissä se että ihmisen omat todelliset pyrkimykset olisivat saaneet aikaan rauhaa, poistanut eriarvoisuuden. Maailma kuohuu ympärillä sellaista ristiriitaa ettei millonkaan, jo 100 vuotta on ollut yhtä mylläkkää. Ihmiset etsii rauhaa kaikkialta muualta kuin pitäisi. Voisi jatkaa nykyistä kuvausta enemmänkin, mutta sehän näkyy jokaiselle joka haluaa nähdä.
Kuitenkin siellä missä Herraan uskova joukko on koolla on lepo ja rauha, enkä halua nyt osoittaa mitään nimenomaista yhtä joukkoa, niittä löytyy moni nimisistä yhteisöstä jotka ovat sitoutuneet Raamatun sanaan.
Eero Polsa
Parkano
Ehkä ei ole lainkaan merkillistä, että raamattukysymys on kietoutunut meidän aikanamme juuri sukupuolisuuteen. Onhan tätä aikaa nimitetty seksihulluksi, ja minun mielestäni aivan syystä. Juuri pappeudessa ja homoseksuaalisuuteen suhtautumisessa on myös lähdetty räikeimmin kulkemaan kauemmas Raamatun sanasta.
Lisäksi on huomattava se, että sukupuolisuus on hyvin perustavaa ihmisyyttä. Johan se todetaan heti luomiskertomuksessa, ja harvemmat sitä lähtevät kiistämään. Ei kai siis ole merkillistä, että ne kysymykset, jotka koskettelevat meidän ihmisten olemista miehinä ja naisina, herättävät suuria tunteita ja ovat tapetilla - onhan kyseessä syvin olemuksemme.
Ennen kuin kukaan ehtii tulla kommentoimaan, että homoseksuaaliksi synnytään, sanon vain, että niin syntiseksikin. Syntisyys on meissä vielä paljon lujemmassa kuin homoseksuaalisuus kenessäkään.
Uuden tien keskustelupalstalla on käsitelty juuri homoseksuaalisuutta viime viikkoina. Tänään tulleessa lehdessä (24.5.07, nro 21; verkossa www.uusitie.com) oli Ari Puontin todella hyvä kirjoitus aiheesta. Kirjoituksen painoa lisää se, että hän on itse entinen homoseksuaali ja muutenkin perehtynyt aiheeseen. Puonti toteaa, että akateemisissa piireissä väite homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä hylättiin jo 80-luvulla. Seksuaalisen suuntautumisen kehittyminen ja ihmislapsen kasvu ja kehitys yleensäkin on huomattavan monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin perimä.
Päivi Luukkainen
Jyväskylä
Onkohan nykyaika niin seksihullua ja ovatko ihmiset olleet joskus historiassa vähemmän seksuaalisia?
Käsitykseni on, että tavallisen ihmisen elämässä seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät ole kovinkaan korostuneessa asemassa nykyäänkään. Seksiä harrastetaan, se kiinnostaa ja sen avulla tehdään lapsia. Olisi kiva joskus kuulla, että mitä tarkalleen se "Raamatun mukainen" seksuaalisuus ja sukupuolielämä oikein on ja miten se eroaa ihmisten harjoittamasta.
Mielenkiintoista on, että tämä sukupuoliasioista vaahtoominen itse asiassa ylläpitää yhteiskunnan seksuaalikorostuneisuutta (jos se nyt sitä jollakin tasolla on). Esim. nuorten keskuudessa jotkut liikkeet tekevät siitä oikein elämäntehtävän.
En muista nähneeni toista suomalaista "asiantuntijaa" Ari Puontin lisäksi, joka olisi tuota mieltä. Uuden tien journalismista en sano mitään.
Henri Järvinen, Vantaa
Jaakko
Kyllä minua kiinnostaa myös leipominen, huonekasvit ja teologia.
Siinä sinulle savolaisen vastaus.
Kysymyksesi todisti olettamukseni oikeaksi. Jos sanoo että papin on oltava mies ja avioliitto on miehen ja naisen välinen juttu on taantumuksellinen, suvaitsematon ja yksinkertainen.
Näin se on.
Mari Hiltunen, Valkeala
Joskus mietin sitäkin, onko tässä kyse siitä, lähestytäänkö asioita järjen vai tunteen näkökulmasta. Järki hakee auktoriteetin ulkopuoleltaan, tunne tutkii itseään. Järki vetoaa oppiin, tunne tuntee elämän.
Henri Järvinen,
Tuskin ihmiset ovat olleet vähemmän seksuaalisia aiemmin, mutta kyllä nykyajassa on selvästi monia piirteitä, jotka tekevät siitä seksikyllästetymmän kuin mitä se aiemmin on ollut (esim. vaatteet, joita myydään varhaisnuorille tytöille). Tai ehkä on kyse myös hedonismin kukoistuksesta. Nautintojen hakeminen tuntuu olevan monille elämän syvin
tarkoitus. Samalla kuitenkin syntyy paljon haavoja ja vahinkoa, joka olisi voitu estää kun ei oltaisi niin innokkaasti haviteltu nopeita ja lyhytaikaisia nautintoja. Oma makeanhimoni esimerkiksi on hyvä esimerkki tästä ikävästä asiasta...
Käsittääkseni aika monessakin paikassa on nykyään mahdollisuus kuulla, mitä on Raamatun mukainen sukupuolielämä. Mutta eihän kukaan meistä tälläkään alueella synnitön ole. Silti ei liene haitaksi, jos mahdollisimmat monet synnit pystyy pitämään ajatustasolla eikä lähde toteuttamaan niitä käytännössä. Mutta vaikka näin olisikin, emme saisi sillä ylpeillä. Millään omilla ansioillamme ei pelastusta ansaita.
Homoseksuaalisuuden syntyyn on olemassa aika pätevää tutkimusaineistoa. Se on ilmeisesti jossain määrin perinnöllistä, mutta ei missään tapauksessa täysin synnynnäistä, vaan myös ympäristötekijöistä riippuvaa. Miten muuten voitaisiin selittää, että tutkittujen homomiesten täysin identtisistä kaksoisveljistä 52 % oli homoja ja tutkittujen lesbojen täysin identtisistä kaksoissiskoista 48 % lesboja? Identtisillä kaksosilla on 100-prosenttisesti samat geenit, joten tutkimusten perusteella on täysin kiistatonta, että homouden syntyyn vaikuttaa jokin muukin asia kuin geenit.
Tuomo Vättö, Hki
Emme löydä Jumalan tahtoa järjellä emmekä tunteella. Järkeä saa toki käyttää ja olemme tuntevia ihmisiä. Silti järkemme on synnin sumentama ja tunteemme heittelevät ja vievät usein harhaan.
Omaa sisintä tönkimällä toki löytää totuuden itsestään. "Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset", sanoo Jeesus (Matt.15:19).
Oppi voi perustua vain Jumalan Sanaan, Hänen ilmoitukseensa Raamatussa. Siitä tosiasiasta, että kukaan meistä syntiinlangenneista ihmisistä ei löydä Jumalan tahtoa "sinänsä" (an sich), emme voi tehdä johtopäätöstä ettei Jumalan ilmoitus ole kuitenkin ainoa auktoriteetti opissa ja elämässä.
Pelastuksen täytyykin tulla meidän matosäkkien ulkopuolelta, muuten olemme hukassa. Onneksi Raamattu ei muutu vaikka me ihmiset kierrämme sitä kuin kissa kuumaa puuroa ja puhumme hienosti loppumattomista tulkintojen kehistä.
Mari Hiltunen, Valkeala
Sitä minä vaan, että esimerkiksi pasifismista on Raamatussa vielä selvempi "Herran käsky" kuin naisten vaikenemisesta seurakunnassa. En silti muista nähneeni näissä blogeissa kauhistelua siitä luopumuksesta, että kenttärovastit vannottavat varusmiehillä sotilasvaloja - ihan vain yhden esimerkin ottaakseni.
Jari Rankinen näyttää matrikkelitietojen mukaan olevan reservin luutnantti. Eikö Herra kieltänytkään tarttumasta aseeseen vai katsotaanko tappamista läpi sormien toisin kuin homostelua tai naisten kanssa messuamista?
"Raamatullisuus" merkitsee aina valintoja. Minua kiinnostaa, miksi ihmeessä juuri naispappeus ja homot ovat tälle Paavalin synodi - Luther-säätiö -jengille Se Juttu, miksi he ovat valinneet juuri sellaisen raamatullisuuden.
Sydämen kyllyydestä suu puhuu raamattunäkemyksessäkin. Jostakin syystä joidenkin sydän roihuaa papin sukupuolelle ja toisten ihmisten seksuaalisuudelle.
Jaakko Heinimäki, Helsinki
Oi, mikä sen terveellisempää kuin tutustua totuuteen itsestään. Kun tuntee omat pelkonsa, vihansa, syyllisyytensä ja häpeänsä, armossa ei enää ole kyse opista vaan elämästä.
Merja Auer, Turku
Seksuaalisuudesta:
Elämme aikaa, jota leimaavat yhtäältä aivan kuvottavuuteen asti ällöttävä lihallisuus, toisaalta ajattelu tai oikeastaan yhä voimistuva elämäntunne, jonka mukaan seksuaalisuus ei olekaan m mitään muuta kuin tätä "lihallisuutta" eikä niin ollen todellakaan millään tavoin olennainen osa ihmisyyttä. Puhutaan loputtomasti seksistä ja harjoitetaan sitä missä vain ja kenen kanssa tahansa, mutta silti elämä muuttuu aina vain epäeroottisemmaksi. Siitä puhe, mistä puute: niinkö?
Raamatullinen ihmiskuva sen sijaan rakentuu pysyvällä tavalla mieheyden ja naiseuden suhteen ja myös siihen sisältyvän jännitteen varaan. Ei siis ole ihme, jos juuri seksuaalisuuteen liittyvät asiat herättävät intohimoja ja saattavat klassisen kristinuskon kannattajat ja konservatiivit uskovat korottamaan äänensä uutta, mutta samalla vanhaa, antiikin gnostilaisuuteen palautuvaa ihmiskuvaa ja sen lihallisia reunailmiöitä vastaan.
Martti Vaahtoranta, Alzey
Jaakko Heinimäki, kirjoituksistasi päätellen olet sivari?
Tämä taitaa olla vähän "off topic", mutta vietimme viime sunnuntaina sodissa kaatuneiden muistopäivää.
Sen päivän tarkoitus on muistuttaa meitä siitä, että isänmmaamme vapaus ei ole itsestäänselvää, se ei tullut ilmaiseksi, vaan se vaati kovia uhrauksia. Jumalan armosta saamme elää itsenäisessä Suomessa.
Sen uhrin takia, jonka sodassa kaatuneet antoivat, saavat kaikenmaailman sivarit nyt tässä vapaassa Suomenmaassamme käyttää oikeuttaan sananvapauteen...
Sirkka Heikkilä, Tampere
Ad Sirkka Heikkilä:
Pieleen meni, olen käynyt armeijan.
Siitä huolimatta, että Jeesus edellyttää ehdotonta pasifismia.
Jaakko Heinimäki
Ajatelin sitä pappisnaista, joka ei halua vihkiä kirkossa homopareja. Asiaan voi liittyä muutakin. Ehkä hän ei halua, että alttari koristellaan sateenkaarilipulla tai uskontunnustus korvataan ylistystanssilla. Kirkon usko korvataan sanattomuudella tai uusilla sanoituksilla. Kun kuitenkin on niitäkin pappeja, jotka ilomielin korvaavat Raamatun tekstit lesborunoilijattarien teoksilla, miksi pitää pakottaa? Entä jos jarruttajan vakaumus olisi sittenkin siunaukseksi kaikille, loppujen lopuksi? Kammoksun tätä pakottamisen mekanismia ja yksilöllisten ihmisoikeuksien polkemista, en niinkään demokraattisesti syntyneitä ratkaisuja. Voiko olla oikein tehdä papeista sellainen ammattikunta, jolla ei saa olla uskontoa eikä omaatuntoa?
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
-Olen kirjoittanut tässä pari juttua aikaisemmin ja on ollut kiva nähdä erilasia ajatuksia näillä sivuilla. Tuntuu silta, että heitetään välistä koepaloja siimat viuhuen, mitä niihin tartuisi. On hyvä mielestäni, että tämä Jarin sivu on liikahtanut eteenpäin ja alkanut pysymään kohteliaasti asialinjalla.
-Heinämäen heitto siitä, että Jeesus oli pasifisti, on tälläinen fraasi syötti jota mielelään käytetään kun se sopii, niinkuin se kuuluisa keisarin raha.
-Tutkin mielelläni Bo Giertziä, hän selittää näitä ase juttuja hyvin.
-Luukkaassa mainitaan 2 miekasta joita oli opetuslapsilla mukana, Jeesus sanoi niiden riittävän. Miekat olivat mukana rosvojen pelotukseksi. Kun taas Matteuksessa Jeesus kieltää niiden käytön jyrkästi.
-Giertz selittää tätä, että yhteiskunta on Jumalan asettama (niinkuin Luther) jota ei saa vastustaa väkivalloin. Yhteiskunta suojaa kansalaisia vaikka miekalla jos tulee sisäinen tai ulkoinen uhka. Yksittäinen kansalainen ei saa otta väkivälloin asioita hoitaakseen, muuta kuin yhteiskunnan määräämänä.
-Epäilen ettei Heinämäki eikä kukaan muukaan, jos voi, jää tumput suorana odottamaan kun heikomman kimppuun käydään, vaikka nyrkein puolustamaan, ja se on sama asia kuin miekan käyttö.
Tässä eläkeläis suntion ajatuksia joissa voisi ehkä näkyä ruohonjuuri tason ajatuksia ja kirjoitusvirheitä
Eero Polsa Parkano
Vaikkakin olen sitä mieltä, että keskustelua homoseksuaaleista ei pitäisi sotkea virkakysymykseen, on nyt pakko kommentoida.
Marika A-S sanoi "Ehkä hän ei halua, että alttari koristellaan sateenkaarilipulla tai uskontunnustus korvataan ylistystanssilla - - - on niitäkin pappeja, jotka ilomielin korvaavat Raamatun tekstit lesborunoilijattarien teoksilla, miksi pitää pakottaa?"
Haluaisin tietää, missä näin on tehty ja/tai mistä päättelet, että näin joku haluaisi tehdä?
nimi unohtui,
Maria Siekkinen, Hyvinkää
HULLUJEN EVANKELIUMI
Anteeksi nyt kun vielä tuon julki ajatuksiani.
-Kun katselee yli tämän sivuston monipolvisen keskustelun, on pää asiallisena teema kiistely Raamatun arvovallasta.
-Kuinkahan moni on ihmetellyt sitä miksi on pakko saada taottua Sanaan luottavien mieleen sen, ettei Sanalla olekkaan enää sitä arvovaltaa kuin se on ollut meneiden sukupolvien aikana.
-Sitä että elämme kait hirmuisessa harhassa josta meidät on pakko saada heräämään.
-Kuinka suuressa harhassa ovat olleet ne sukupolvet jotka ovat nukkuneet rauhassa uskoen Jeesukseen.
-Kuinka ne monet yksikertaiset ihmiset ovat suuressa hädässä ja ahdistuksessa huutaneet Jeesuksen puoleen apua toivoen ja ovat olleet siinä väärässä kun mitään auttajaa ei olekkaan ollut.
-Kuin pellon juolavehnä jota on yritetty repiä, kyntää, myrkyttää, toivossa, että siitä päästäisiin kerrankin eroon, se on kuitenkin tullut uudestaan esiin, ehkä entistä ehompana.
-Eräissä totalitaarisissa valtiossa näin on yritetty tehdä, kun uskovia on yritetty opettaa uudestaan tai vainota että surmattu. Ja mitä onkaan tapahtunut, uskovat ovat kenties vain lisääntyneet, mikäli mahdollista, entistä enemmän.
- Mikä hätä on viisailla siitä jos täällä ihmiset pitävät Jeesusta ainoana toivonaan ja jos vaikka ollan väärässä, mitä haitta siitä pitäisi olla. Antaisivat meidän tyhmien elää uskossamme jos me kuitenkin koemme saavamme siitä apua elämään, meitä hulluja ja tyhmiä on paljon. Me joskus halutaan yhdessä iloita jeesuksesta suureen ääneen, häiritseekö se jotain.
Tietenkin on muistettava että kirkko on toistaiseksi sitoutunut Raamatuun ja Luterilaisiin periaateisiin, siksi olemme vieläkin täällä, omassa kodissa.
Eero Polsa
Parkano
Entinen suntio
Jaakko Heinimäki kirjoitti, että "Jeesus edellyttää ehdotonta pasifismia".
Ihmettelen, mihin tämä väite perustuu. Uuden testamentin evankeliumeissa Jeesus ei vaadi ehdotonta pasifismia. Eivätkä sitä vaadi Jeesuksen lähimmät oppilaat, apostolit. Näiltä ei löydy sotilaille esimerkiksi sitä käskyä, että heidän on jätettävä ammattinsa voidakseen seurata Jeesusta.
Jeesus ei ota kantaa sotaan - onko sotiminen aseilla kaikissa tilanteissa väärin - selittäessään viidettä käskyä. Hän kertoo käskyn kieltävän toista loukkaavat puheet (Matt 5). Jos hän olisi vaatinut ehdotonta pasifismia, viidennen käskyn selitys olisi ollut hyvä tilaisuus esittää vaatimus.
Jaakko - jos todella ajattelet Jeesuksen vaatineen ehdotonta pasifismia, miksi kuitenkin suoritit aseellisen varusmiespalveluksen? Ajatteletko, että on Jeesuksen vaatimuksia, joista ei tarvitse välittää? Että me tiedämme häntä paremmin, miten kuitenkin on viisasta toimia. Minusta se on outo ajatus.
Jari Rankinen
Hei, Marsipaani, ja kiva kun kysyit!
Ensimmäiseksi tulee mieleen Svenska kyrkan ja sen Välsignelse över registrerat partnerskapkap- remissversion. Se löytyy googlettamalla ja siinä on vaihtoehtoisia vihkikaavoja. Taivaallinen Isä on siinä jäljellä. Lopun tekstiehdotuksissa on Raamatun kohtia, mutta myös muita tekstejä. Naispuolisina tekijöinä ovat ainakin Eva Dahlgren ja Anna Karin Hammar. Kaikki ovat kauniita kirjoituksia, joissa on kiitollinen tunnelma. Sanoma on rakkauden ylistystä ja uskoa, että Jumala on ihmisten välinen rakkaus. Yksi rukous ilmaisee kiitollisuutta siitä, että Jumala on sytyttänyt tähdet taivaalle ja tähdet partnerin silmiin.
Toinen esimerkki oli Tukholman Pride-tapahtuman papin haastattelu. Hän kertoi, miten ”Psalmbokens texter var inte homo nog”, joten tuohon rakkauden messuun tehtiin uusia sanoituksia, homompia. Tavoitteena oli tehdä omannäköistä jumalanpalveluselämää ja tietenkin saada tuntea vapautta ja saada lohdutusta omassa seurassa, sillä homokansa kokee ihan aidosti ahdinkoa.
Suomessakin on jo ollut yksi kiista synnintunnustuksen (tai sitten se oli uskontunnustus, vielä pahempaa) tekijänoikeuksista. Se ei tietääkseni koskenut parisuhdekysymyksiä, mutta kertoo siitä, että tekstejä muokataan.
Sateenkaarilipulla verhottu alttari oli tässä lähiaikoina Helsingin seudulla. Siellä myös tanssittiin uskontunnustus lehtitiedon mukaan, mutta sisällöstä en tiedä. Saattoihan se olla sanomaltaan kristillinenkin. Ruotsalaisissa nettilähteissä (mm. EKHO-Stockholm) on korostettu paljon sitä, että vanhat kirkkotekstit eivät tunnu kaikkien mielestä omilta ja esim. tanssi vapauttaa.
Uudistusten määrä ja pakottaminen on tässä mielestäni ikävä yhdistelmä. Seksuaalisille vähemmistöille en haluaisi sälyttää mitään lisätaakkaa.
Eero, kiitos upeasta rohkaisusta ja siunausta sinun elämääsi!
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Ad Jari Rankinen:
"Älkää tehkö pahalle vastarintaa", "Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin", "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu" - onhan näitä Herran käskyjä vaikka kuinka.
Ihmettelen että ihmettelet, mistä olen saanut käsityksen Jeesuksen pasifismista.
Ei minun varusmiespalvelukseni ihan itsestäänselvyys ollutkaan - mutta toisaalta ei minun käsitykseni Raamatusta ole koskaan ollut sellainen, että olisin yksittäisiä käskyjä pitänyt aina ja kaikissa oloissa velvoittavina. Tätä yritin esimerkilläni ajaa takaa: ilmeisesti sinäkään et pidä. Mutta joitakin "Herran käskyjä" pidät.
Miksi juuri naisen vaikeneminen seurakunnassa on sellainen (toisen käden) Herran käsky, josta ei tingitä, mutta ei esimerkiksi Herran käsky siitä, että sananjulistajalla ei saa olla salkkua tai kenkiä (Matt. 10:10) tai että aseeseen ei saa tarttua?
Jaakko Heinimäki
Enemmän nuo Jaakko Heinimäen mainitsemat evankeliumin kohdat taitavat puhua lähimmäisenrakkaudesta kuin "ehdottomasta pasifismista". Luther näkee tunnetusti eron näiden käskyjen yksilöllisen ja yhteisöllisen sovelluksen välillä - mikä ei ole minusta yhtään keinotekoinen tulkinta, vaikka dogman kahleista vapautuneet eksegeetit sen niin nykyään näkevätkin. Lutherin selitys regimenttioppeineen on tietenkin ajalta, jolloin oli lupa puhua raamatullisesta teologiasta ja muodostaa systemaattinen kokonaiskäistys Raamatun pohjalta. Niinpä Room. 13:1-7 on hänelle samaa ilmoituksen sanaa kuin nuo Jeesuksen opetuksetkin. Samanlaiseen raamattukäsitykseen monet meistä ovat jässähtäneet edelleen, ja siksi tuntuu niin erikoiselta lukea kristityksi eli Jeesuksen opetuslapseksi tunnustautuvalta, ettei Jeesuksen ehdoton käsky pasifismiin tarkoitakaan velvoitusta pasifismiin.
Kun en ole huomaavinani Heinimäen pyrkimystä osoittaa ns. perinteinen virkakäsitys mahdottomuudeksi, kirjoitan häpeämättömänä fundamentalistina hänen viimeisen esimerkkinsä rinnalle nämä Jeesuksen sanat (Luuk. 22:36): "Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan." Näin siksi, että alun alkaen kristikunnassa on ymmärretty, että vaikka kaikki Raamatussa on Jumalan sanaa, kaikki ei ole meitä koskevaa Jumalan sanaa. Sen selvittäminen, kumpaan kategoriaan kuuluvat ne kohdat joiden vanhastaan on ymmärretty kieltävän naispappeus, on sitten raamattuteologisen työskentelyn tehtävä. Toistaiseksi tämä työskentely ei ole tuottanut sellaista tulosta, joka olisi vakuuttanut meidät kaikki naispappeuden oikeutuksesta kirkossa. Mutta tämä on tainnutkin tulla keskustelun jossakin vaiheessa esille.
Pasi Palmu
Eero Polsa,
aamen! Kiitos, että toit julki ajatuksiasi.
Tuo kristillisten seurakuntien kasvu ja vaino tosiaan monesti liittyvät yhteen, kuten mainitsit. Monet tosin ovat sitä mieltä, että syy-yhteys menee toisinpäin (itsekin aiemmin ajattelin ja ihmettelin asiaa niin päin kuin kirjoitit): jos Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassa ja se on elävä ja kasvava, niin siitä seuraa se, että sitä myös vainotaan rankasti. Se on upeaa, että jo apostoleilla oli Pyhän Hengen saatuaan niin vahva usko ja luottamus, että olivat valmiit evankeliumin tähden uhraamaan henkensäkin.
Kiitos kaikista kirjoituksista! On taso tosiaan ollut mukavan asiallinen. :)
Siunattua viikonvaihdetta!
Jaakko Heinimäki lainasi Jeesuksen sanoja, jotka hänen mielestään osoittavat Jeesuksen edellyttäneen ehdotonta pasifismia. Olen Pasi Palmun - ja monien kirkon suurten opettajien - kanssa samaa mieltä: Lainatut Jeesuksen sanat puhuvat lähimmäisen rakkaudesta. Niiden mukaan kristityn tulisi toimia yksilöinä - tietysti kysyen, mikä missäkin tilanteessa on todellista toisen posken kääntämistä. Jeesuksen sanoista ei voi tehdä johtopäätöstä, että missään tilanteessa kristitty ei voi asein puolustaa yhteiskuntaa.
Siitäkin olen Pasin - kuten monien suurten kirkon opettajien - kanssa samaa mieltä, että kaikki Raamatun käskyt eivät koske kaikkien aikojen kaikkia kristittyjä. Tästä ei voi tehdä johtopäätöstä, että voi itse valikoida, mitä käskyjä noudattaa, mitä ei. Eikä sitä ettei välttämättä tarvitse noudattaa mitään Raamatun käskyjä. Mitkä ovat kaikkina aikoina kaikkia kristittyjä velvoittavia käskyjä, sitä tulee Raamatun äärellä kysyä. Usein vastaus on selvä. Naispappeus taitaa olla niitä kysymyksiä, joissa vastaus ei ole aivan selvä. Siksi on huomattava joukko meitä, joita eivät ole vakuuttaneet esitetyt perustelut. Siis perustelut, että Uuden testamentin käskyt, jotka torjuvat naispappeuden, kuuluivat ensimmäiselle vuosisadalle mutta eivät 2000-luvulle.
Raamattu tulisi nähdä kokonaisuutena. Se on Jumalan ilmoitus, joka muodostaa mielekkään, itse itseään täydentävän kokonaisuuden. Tästä luterilaisuuden keskeisestä käsityksestä monet ovat luopuneet.
Minun on yhä vaikea ymmärtää Jaakon ajattelua: Jeesus kyllä vaatii pasifismia mutta kristitty voi toimia toisin kuin hänen Herransa vaatii. Ja vaatii ehdottomasti.
Kyse taitaa olla siitä, että pitäisi saada osoitettua naispappeuden torjujien valikoivan mielivaltaisesti Raamattua. He ottavat todesta heille mieluisat käskyt ja jättävät ottamatta heille epämiellyttävät käskyt. Tämän väitteen tueksi kelpaavat teologisesti heppoisemmatkin perustelut.
Jari Rankinen
Vielä pasifisimista ja aseistakieltäytymisestä.
Aihe sopii hyvin analogiaksi naispappeuskeskusteluun. Nimittäin, uskoakseni ne, jotka edustavat Palmun ja Rankisen tulkintaa (kuten minä itse) ovat kuitenkin sitä mieltä, että jos joku ymmärtää Jeesuksen sanat siten kuin Heinimäki, siis ehdottoman pasifismin vaatimuksiksi, on hänelle suotava omantunnon vapaus olla suorittamatta aseellista palvelusta. Itse olen sitä mieltä, että vastoin omaatuntoaan ei edes pidä suorittaa aseellista palvelusta, vaikka itse en ymmärräkään Raamatun opettavan pasifismia. Eikö tätä voisi muutettavat muuttaen soveltaa naispappeuskysymykseen?
Ville Auvinen, Turku
SPD(sotilaspappi- ja diakoni) -kurssin käynyt tammikuussa -85
Ad Jari Rankinen:
En minä kelpaa esimerkilliseksi kristityksi. En pysty elämään evankelimin mukaan. En kykene myymään kaikkea omistamaani ja jakamaan köyhille. Monesti murehdin siitä mitä söisin ja joisin ja pukisin päälleni. Kannan huolta huomisesta jne. Näistä kaikista on Herran käsky. Ja korostan: paljon selvempi Herran käsky kuin naisten vaikenemisesta seurakunnassa.
En sano tätä rehennelläkseni. Minusta ei vain ole seuraamaan Kristusta Franciscus Assisilaisen tapaan. Minulla on siihen omat pikkuporvarilliset esteeni. Pari lasta ja rakas rouva ja asuntolainaa, esimerkiksi.
Jaa että kaikki Raamatun käskyt eivät koskekaan kaikkia. Miksi ihmeessä jotkin antiikinaikuiset patriarkaaliset rakenteet sitten ovat niitä, joiden pitäisi olla aina voimassa? Varsinkin, kun ne näyttävät olevan ristiriidassa Jeesuksen oman opetuksen kanssa? Miksi soveltaa sellaisia tekstejä tilanteeseen, johon ne eivät kerta kaikkiaan kuulu?
Ja edelleen intän: Jos kaikki Raamatun käskyt eivät ole kaikkia sitovia, niin miksi ihmeessä naisten vaikeneminen seurakunnassa on sellainen? Ja miksi ei sekään sitten kokonaan? Miksi nainen saa kumminkin seurakuntaillassa esittää kysymyksiä vaikka Paavali nimenomaan ehdottomasti kieltää ja käskee kysymään vasta kotona mieheltään?
Jaakko Heinimäki
Jaakko Heinimäki ja muut:
Anteeksi minultakin, että aina vain viittailen omaan tekstiini, mutta mitä Raamatun käskyjen sitovuuteen tulee, voisi pikkuisen asiaa valaista uusimmassa Gladiolus-lehdessä (www.sley.fi) julkaistu juttuni "kahdesta korista". Se on tosin tyylillisesti sekava ja ortografisesti kehno monine lainausmerkkeineen ja kursiiveineen, mutta ehkä kuitenkin osoittaa Raamatun käskyjen hermeneutiikalle jonkinlaista suuntaa.
Muuten suosittelen luterilaista lain ja evankeliumin paradoksaalia dialektiikkaa esimerkiksi Vuorisaarnan tulkitsemisessa.
Martti Vaahtoranta, Alzey
Jaakko Heinimäki on kritiikkinsä ydinajatuksissa oikeassa sen suhteen, mitä tulee Vuorisaarnaan. On aivan totta, että herätysliikeväellä on silmälasien vääristymiä siinä kuin muillakin. Vuorisaarnan ohjeet ja elämänasenne on laiminlyötyä aihepiiriä herätysliikeväen keskuudessa. Toinen asia sitten, onko sen auktoritettia kielletty tai merkitystä vähätelty.
Ei kai ole mikään yllätys tai salaisuus, että meistä jokaisella on taipumus plokata erilaisia asioita korostuksiimme.
Tänään Turussa alkaneille kirkkopäiville tulee sellaista väkeä, jotka pyrkivät raamatulliseen etiikkaan asioissa, jotka koskevat ilmastonsuojelua ja globaalia oikeudenmukaisuutta. Kaikki mitä Jeesus on suustaan päästänyt, on heidän mielestään yhteiskunnallista ja etiikka on aina sosiaalietiikkaa. Kuukauden päästä tulee Evankeliumijuhlille ihmisiä, joiden huutomerkit nousevat konservatiivisemmista teemoista. Etiikka on yksilöetiikkaa, jossa avioliittoon ja seksuaalisuuteen kuuluvat kysymykset ovat keskeisiä.
Erkki Koskenniemen artikkelit kirjassa "Kadonnut horisontti - näkökulmia uskoon, valtaan ja totuuteen" ovat piristäviä poikkeuksia tähän vaihtoehdottomaan ja tylsään stereotyyppisyyteen, joka ainakin minua joskus rasittaa.
Naispappeuden vastustajista osa voi olla myös sellaisia ihmisiä, jotka kanavoivat tähän toimintaansa yleistä muutosvastarintaansa ja epävarmuuttaan tulevaisuudesta. Samoin kirkkopäivillä saattaa olla ihmisiä, joiden yhteiskunnallisiin vääryyksiin kulminoituva hengellisyys on vain yleistä pirullisuutta ja parrankasvatusta.
Jari Rankisen ja hänen tapauksensa kohdalla ei kuitenkaan liene kysymys seksuaalisiin kysymyksiin fiksoituneesta konservatiivisuudesta, vaan identiteetin kiinnittymisestä kolmioon, jossa ovat kirkko, sana ja sakramentti.
Vuorisaarna kontra Paavali?
On kuitenkin vaikea vertailla erilaisten Herran sanojen selkeyttä ja merkittävyyttä. Vuorisaarnassahan puhuu Jeesus Matteuksen mukaan, Korinttilaiskirjeissä Paavalin mukaan. Ei Matteuksen evankeliumi ole sen suorempaa Jeesuksen tekstiä kuin Paavalin kirjeetkään, vaan molemmilla on syntyhistoriansa alkukirkon kaanonin muodostumisessa. Voihan sen halutessaan niinkin ajatella, että Korinttilaiskirjeessä kohtaamme selvän Herran käskyn (kuten kirje itse alleviivaa) ja Vuorisaarnassa lähinnä Matteukselaista tulkintaa Jeesuksen nimissä kulkeneista alkukirkon teeseistä.
Uuden testamentin äärellä olemme aina tulkitsijoita. Herätysten historiassa on aina ollut ihmisiä, jotka ovat tulkinneet Vuorisaarnan opetukset hyvinkin konkreettisesti ja kirjaimellisesti. Ensivaikutelma on hyvinkin raamatullinen, mutta vähäinenkin perehtyminen puheiden retoriikkaan ja kontekstiin osoittaa aika helposti, ettei silmän päästään repijä tai prikulleen kaksi virstaa kävelevä Jeesuksen seuraaja ehkä kuitenkaan ole "raamatullisin" ts. tavoittanut parhaiten kirjoitusten ja sitä kautta Jeesuksen intentioita.
Tehdessään käytännöllisiä ratkaisuja kirkko lepää aina paksun perinteensä päällä. Asepalveluksen ja sodankäynnin etiikkaan ei astuta kylmiltään yksi raamatunkohta ohjenuorana. Se, joka ajattelee seuraavansa yksin Raamattua eikä traditioita, on kaikkein ohuimman tradition – nimittäin oman ymmärryksensä – varassa. Kirkko taas lukee koko Raamattua ja tekee sen opetuksisesta synteesin ja johtopäätöksiä. Se lukee kirkkoisiä ja opettajiaan aina Augustinuksesta alkaen.
Samoin Rankisen naispappeuden vastustuskaan ei ymmärtääkseni ole mitään yksinajattelua tai yhden raamatunkohdan tuijottamista, vaan osallisuutta teologiseen tulkintaan, joka on pitkäikäistä ja laajalevikkistä.
Kiitos Jaakko Heinimäki!!
Toivon oikein tosissani että pistät koville noilla kysymyksilläsi, kun tietoa sinulla varmasti on. Ilman kysymyksiä ei jouduta miettimään omia perusteluja terkemmin.
Toivonkin että kaikki joutuu miettimään omia periaatteitaan. Rehellinen tutkiminen kaataa tai pitää pystyssä omia ajatusrakenteita. On kuitenkin merkillistä miten Elävä ja todellinen Jumala vastaa, jopa jumalan kieltäjille, vaikkeivat sitä pyytäisi.
Eero Polsa
Parkano
Tuskimpa tässä blogissa vierailee ketään militaristia, enkä minäkään sellainen ole, mutta Heinimäki kyllä lataa nyt räkäpäillä. Rankisen kanssa olisin kyllä valmis lähtemään vaikka kaukopartioon.
Voisiko/ehtisikö joku pastoreista hieman valottaa kysymystä oikeasta lain ja evankeliumin erottamisesta. Näyttää nimittäin siltä, että nämä ns. liperaaliteologit eivät sitä hallitse.
Markus Ristimäki Nurmo/Seinäjoki
Jaakko Heinimäen viimeisimpään kirjoitukseen muutama ajatus:
- Jaakko tuntuu ajattelevan, että Jeesuksen käsky rikkaalle miehelle koskee kaikkien aikojen kaikkia kristittyjä (Mark 10). Oikeastaan meidänkin siis pitäisi myydä omaisuutemme. Apostolit eivät ajatelleet näin. He opastavat kristittyjä mutta eivät käske, että jokaisen on myytävä omaisuutensa ollakseen todella Jeesuksen seuraajia. En tekisi tästä johtopäätöstä, että Jeesus ja apostolit opettavat ristiriitaisesti. Ennemmin sen että Jeesuksen käsky oli käsky nimenomaan tälle rikkaalle miehelle, ei kaikkien aikojen kaikille kristityille.
- Me emme pysty noudattamaan Raamatun käskyjä. Se ei tarkoita, ettei meidän tarvitse välittääkään Raamatun käskyistä - voimme huoletta elää toisin kuin Raamattu opettaa kristittyjä elämään. Ne Raamatun käskyt, jotka on tarkoitettu kaikille kristityille, on tarkoitettu noudatettaviksi - vaikkemme pystykään noudattamaan niitä niin kuin tulisi.
- Paavali ei kiellä naisilta kaikkea puhumista seurakunnan jumalanpalveluksessa. Hän sallii, että nainen johtaa rukousta ja profetoi jumalanpalveluksessa (1 Kor 11). Minusta luontevin selitys Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 14. luvun kohtaan, johon Jaakko viittaa, on, että kyse on opettamisesta seurakunnan jumalanpalveluksessa. Se on seurakunnan paimenen tehtävä. Ja kyse on nimenomaan siitä seurakunnan keskeisestä kokoontumisesta, jossa vietetään ehtoollista. Siellä seurakunnan paimenet opettavat. Tämä sopii hyvin yhteen sen opetuksen kanssa, jonka löydämme Ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle.
- Keskeinen luterilaisen uskon opetus on, että Raamattu on kokonaisuus. Ellei tätä myönnetä, on ehkä helppo nähdä ristiriitoja Raamatussa. Varsinkin jos tekee Raamatun henkilön sanoista tai kirjoittajan kirjoituksista johtopäätöksiä, joita voi pitää liian pitkälle menevinä tai jopa mielikuvituksellisina. Jos Raamattua pidetään kokonaisuuteena, jossa toinen kohta selittää ja täydentää toista, ristiriitoja on huomattavasti vaikeampi nähdä.
Jari Rankinen
Ehkä kukaan ei enää lue näihin vanhoihin päiväkirjamerkintöihin ilmestyviä kommentteja. Silti tuo puheena ollut Raamatun tulkintaongelma (mikä koskee Raamatun ajan ihmisiä, mikä taas meitä) on niin keskeinen, että siihen teki mieli vielä palata. Ja nimenomaan siitä näkökulmasta, miten ennen meidän päiviämme on ymmärretty nuo Kristuksen rajut käskyt. Roomalaiskatolisen perinteen pääuoma on selvä: on erikseen käskyt, joita kaikki kristityt ovat velvolliset seuraamaan, ja sitten on "evankeliset neuvot", jotka koskevat vain kovan luokan kilvoittelijoita kuten munkkeja ja nunnia. Näitä ovat Kristuksen käskyt omaisuuden myymisestä, sukulaisista ja maallisesta rakkaudesta luopumisesta ja ehdottomasta kuuliaisuudesta kaikessa. Mutta Luther tunnetusti hylkäsi tällaisen raamatunselityksen, jossa oikeat kristityt jaetaan kahden kerroksen porukkaan. Näin hän selittää Kristuksen sanoja:
"Jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai vaimosta tai lapsista tai pellosta minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Matt. 19:29
Aviopuolisoiden on yleensä pysyttävä yhdessä, ja isän ja äidin kasvatettava lapsiaan eikä erottava toisistaan. Jos kuitenkin joku hirmuvaltias tulisi sanomaan: Kiellä Jumala ja hänen sanansa tai salli ottaa itseltäsi kaikki, mitä sinulla on, tai jos isä tai äiti tai kuka muu tahansa tahtoisi estää lastensa autuutta, on annettava kaikkien hirmuvaltiaitten, isän ja äidin ja keitä lienevätkin mennä menojaan, että Jumalan armo ja ystävyys säilyisi. Silloin on sanottava: Jumala on antanut minulle isän ja äidin, rahaa ja ravinnon, mutta jos minun on menetettävä ne Jumalan tähden, niin menkööt menojaan.
Mutta ellei tällainen hätä kohtaa sinua, vaan saat pysyä vaimon ja lapsen, isän ja äidin ja omaisuutesi luona kieltämättä Jumalaa, niin hän kyllä suo sinun pitää vaimosi, lapsesi, omaisuutesi ja henkesikin.
Jos kuitenkin asia saa sellaisen käänteen, että isästä ja äidistä olisi luovuttava Kristuksen nimen tähden, silloin luovu kaikista näistä ennen kuin Kristuksesta, jopa luovu itsestäsikin. Sinä olet Kristuksen opetuslapsi ja saat satakertaisesti takaisin."
Jos joku haluaa nähdä lainaamassani Lutherin selityksessä viittauksia tämän blogin muihin yhteyksiin, niin nähköön.
Pasi Palmu
Pasi Palmu,
suoraan Raamattua lukemalla löytyy kolmas näkökulma yhtäältä kaikkia koskevan lain ja toisaalta nunnien ja munkkien pyhityselämän sääntöjen välillä. Pyhä Paavali huolehti seurakunnista. Ovatko ne ohjeet evankelisia neuvoja, vai mitä ne ovat? "Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan." 1Tess4:1-
Nuo ohjeet luovat turvallisuutta, esim. heikomman tukemista ja toisten parhaaksi toimimista. Siitä näkökulmasta virkakysymyskin näyttää erilaiselta kuin maailmasta käsin.Ohjeet seurakunnille tuntuvat meistä toivottomilta, koska emme pysty emmekä osaa kuvitella muuttuvamme "niin hyviksi". Niille naureskellaan, niitä pidetään idealistisina. Mutta Tessalonikalaiskirjeessä seurakunnan yhteys onkin ihan helppoa: veljesrakkaudesta ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne. Kuulin muuten jostain, että Tessalonikin seurakunta olisi vielä jäljellä päin vastoin kuin monet muut Raamatusta tutut.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
JEESUS JA PASIFISMI
Vuorisaarnassa Jeesus kehottaa "älkää tehkö pahalle vastarintaa" käyttämällä verbiä anthisteemi, jolla on mm. juridinen merkitys. Konteksti puhuu vahvasti ns. normaalioikeudellisista seikoista eikä väkivallasta.
Toisen posken kääntäminen liittynee tapaan lyödä oikean käden ulkosyrjällä loukkausmielessä poskelle. Kyseessä ei siis ollut fyysisessä vahingoittamistarkoituksessa tehty isku. Rabbiinisten lähteiden mukaan tästä määrättiin sakkorangaistus. Kyseiset seikat ovat Matteuksen evankeliumin eksegetiikassa perustavaraa.
Kuten täällä on jo mainittu, kantoivat Jeesuksen opetuslapset miekkoja, joille ei tutkimuksen parissa ole löydetty muuta merkitystä kuin itsepuolustus. Myös Qumranin munkit kantoivat vastaavia teräaseita itsepuolustustarkoituksessa.
Vuorisaarna, jos joku on nähdäkseni kristittyjä "sitovaa" opetusta. Lähetyskäskyn "pitämään kaikki" viitannee tähän tarkasti luotuun opetuskokonaisuuteen, jonka evankelista on Jeesuksen opetuksista koonnut.
Matti Kankaanniemi, Tyrvää
Edellinen kirjoittaja löysi nähdäkseni jo neljännen lajin Raamatun opetuksia, kehotuksia jne.
"Vuorisaarna, jos joku on nähdäkseni kristittyjä "sitovaa" opetusta. Lähetyskäskyn "pitämään kaikki" viitannee tähän tarkasti luotuun opetuskokonaisuuteen, jonka evankelista on Jeesuksen opetuksista koonnut."
Vuorisaarna, kuten muukin Jeesuksen kaltaiseksi pyrkimään ohjaava, osoittaa suuntaa. Jos sitä ei voikaan toteuttaa, pitäisi kai ainakin haluta sinne päin. Se ohjaa omaan kärsimykseenkin, esim. kääntämään toisen posken. Sellaiset Paavalin ohjeet kuin "älkää te kaksi riidelkö siellä" järjestävät elämää enemmän lähietäisyydeltä. Elämä paranee siitä paikasta, kun riitely loppuu. Kymmentä käskyä pidetään erityisen painokkaina. Hartaisiin elämäntapoihin pyrkimisellä on myös vahva asema uskovien perheissä ja yhteisöissä. Viides aivan erilainen ohjeryhmä on ne ohjeet juutalaisille, joita ei meillä noudateta eikä arvosteta.Niitä on Raamatussa jopa samassa luvussa, samassa luettelossa sellaisten kanssa, jotka sopivat luontevasti Vuorisaarnaan.
Ehkä nämä syyt selittävät erilaisia näkemyksiämme.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Mutta eikö noille kaikille kategorisoinneille vedä hyvinkin vertoja vanhaluterilainen tulkintalinja? Sehän on sinänsä selkeä: 1) Raamatun keskus ja sen koko laajan aineksen jäsennysperiaate (ei karsintaperiaate!) on Kristus ja vanhurskauttamisoppi - niin kuin Jeesus itse Emmauksen tiellä ja muuallakin evankeliumien mukaan selittää ja apostolit Ap.t.:ssa saarnaavat. 2) Lain ja evankeliumin erottaminen on hyvin kirkas valo edellä mainitun ymmärtämiseksi - ja tähän tulkintaperiaatteeseen ohjaa myös Raamattu itse (vars. Room. ja muutkin Paavalin kirjeet). 3) Quod ad nos, quod ad illos (mikä koskee meitä, mikä joitakin muita) on kysymys, josta yllä puhuttiin. Tähänkin kysymykseen yksittäistapauksissa etsitään vastausta itse Raamatusta, ei maailman kulloisistakin mieltymyksistä. Tätä kohtaa ei voi tietenkään irrottaa edellisistä.
Totta kai on muitakin tulkintaperiaatteita. Täälläkin on todettu, että kaikkeen lukemiseen liittyy aina tulkinta. Rehellinen lukija on kuitenkin tietoinen niistä periaatteista, jotka hänen tulkintaansa ohjaavat. Kun tämän pitää mielessä, ei tarvitse ihmetellä puolin ja toisin sitä, miksi kaikki eivät lue Raamattua luokitellen sen sisältöä esim. sen mukaan, miten se ilmentää sukupuolten välistä tasa-arvoa viimeaikaisten muotivirtausten mukaisesti ja miksi taas toiset hyppäävät niiden kohtien yli, jotka sotivat heidän mielestään kristillistä ihmiskäsitystä vastaan, tai miksi monet eksegetiikan perusteisiinkin tutustuneet eivät ole innostuneita hakemaan erilaisia kristologioita ja Jeesuksen omia sanoja UT:n mitä moninaisimman aineksen seasta.
Tuo yllä kuvailtu "vanhaluterilainen" tulkintaohjelma ei ollut täydellinen. Siihen kuuluu vielä ainakin vakaumus Raamatun tosiasiallisesta selkeydestä sekä tähän nähden paradoksaalinen lähtökohta, että Pyhä Henki on Raamatun ainoa oikea selittäjä. Uskonpuhdistuksen isille oli tärkeää torjua hurmahenkisyys muistuttamalla, ettei Pyhän Hengen antama selitys kuitenkaan koskaan ole vastakkainen hänen inspiroimalleen ulkoiselle sanalle.
Onkohan tällä palstalla enää ketään? Minuakin kiinnostaa ajatus lain ja evankeliumin kirkkaasta valosta, koska se on keskeinen, mutta tuntematon. Mitä evankeliumi on? Bo Giertzin mukaan evankeliumi opettaa näkemään Kristuksen sellaisena kuin hän todella on. Lain valaisu osoittaa, että Jumala on oikeassa vaatimuksissaan.Koska koko Raamatun ilmoitus on luterilaisen ajattelun mukaan lakia ja evankeliumia, sen tiedostamisen määrä ja luonne saattaa vaikuttaa ymmärtämiseen hyvässä tai pahassa. Sen ymmärtäminen, että Raamattu on täysin yhtenäinen ja tarkoituksenmukainen ja luettavissa vain kokonaisuutena, ei kuitenkaan voi edellyttää esitietoja. Reflektion käsitekin kuuluu enemmän postmoderniin aikaamme kuin Jumalan luomiin, inhillisiin ymmärtämisen perusvalmiuksiin. Tarkoitan sanoa, että ymmärtäminen on mahdollista myös ihan vaan lukemalla, juuri Pyhän Hengen avulla. On paljon esimerkkejä sellaisesta Raamatun sanasta, jonka edessä ihmisen tietoisuus on puutteellinen. Onko jokin asia lakia vai evankeliumia? "Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin me olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa." (Room 6:5)Omat kokemukset vaikuttavat paljon edellisen ymmärtämiseen.
Epäilen Jumalan tarkoittaneen, että Raamatussa on koko joukko sellaisiakin asioita, jotka eivät sovi lain ja evankeliumin jaotteluun. Siitä, mitä evankelisilla neuvoilla oikein käytännössä tarkoitetaan, pitäisi olla paljon ekumeenista keskustelua. Saatan olla väärässäkin.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Hei Marika
Olen ehkä viimeinen jonka pitäisi tässä blogissa sinua opastaa, sinulla voipi olla tietoa paljon, kun katselen sinun kirjoitustasi.
Itse olen ymmärtänyt niin. että laki ajaa Kristuksen luo ja evankeliumi kirkastaa Kristusta. Kaikki tähtää yksinomaan Kristukseen. Laki osoitaa ehdottomuudessaan mitä me todellisuudessa olemme, laki ei anna mitään anteeksi, pilkkuakaan, se vaatii ehdotonta täydellisyytä.
Jumalan lain tähden meidät on potkastu ulos Jumalan luota. Me emme omaa mitään kykyä jolla me päästäisiin itse Jumalan luo, meillä on täydellisesti seinä edessä.
Evankeliumi Jeesuksesta osoittaa että Jumala on itse päättänyt keinoista jolla meillä on mahdollista pelastua. Me olemme saaneet seistä tumput suorina kun Jumala on toiminut ja toimii yhä. Evankeliumissa Jumala kertoo meille, että kaikki on jo tehty, jopa niin että, Jumala liitti itseensä sinut kasteessa, teki liiton sinun kanssa, vaikka et mitään vielä ymmärtänyt, kaikki on valmista,usko evankeliumi.
Eero Polsa
Parkano
Kiitos, Eero
Oikein sinä kirjoitit.Kun sanot, että laki ajaa Kristuksen luo ja evankeliumi kirkastaa Kristusta, niin osa Raamatun kehotuksista on oikeastaan evankeliumia. Tarkoitan niitä kohtia, joissa sanotaan "jolla on korvat se kuulkoon". Ne ovat puhetta seurakunnille, ja ne kirkastavat Kristusta aivan erityisellä tavalla. Se on yksi asia, ei koko usko, mutta puhuttelee kyllä.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Lähetä kommentti
<< Home