Piti kantansa
MTV 3:n tekstitelevision uutisissa kerrottiin, että Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys piti kantansa naispappeudesta.
Eilen lauantaina Evankeliumijuhla 2007:n yhteydessä Ylistarossa pidettiin Sleyn jäsenkokous - kuten aina kesän valtakunnallisen evankeliumijuhlan yhteydessä. Kokous ei siis muuttanut aiemmin ottamaansa kantaa. Tai kiristänyt linjaa. Se kanta, minkä jäsenkokous on ilmaissut ennenkin - hieman vajaa 20 vuotta sitten - säilyi.
Jäsenkokous hyväksyi äänin 452 - 172 Sleyn hallituksen vastauksen kokoukselle jätettyyn jäsenaloitteeseen. Hallituksen vastaus, jonka kokous hyväksyi, on seuraava:
Hallituksen lausunto jäsenaloitteeseen
Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen hallitus katsoo, että Sleyn jäsenkokouksessa Helsingin Kalliossa joulukuussa 1987 tehty päätös sisältää riittävän selkeän linjauksen virkakysymyksessä. Siinä todetaan: ”Koska Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys on sidottu sääntöjensä muuttumattomiin periaatepykäliin, se pitää kiinni kristikunnan perinteisestä virkaratkaisusta ja sen mukaisesta käytännöstä.” Sleyn hallitus esittää kunnioittaen jäsenkokoukselle pitäytymistä edellä mainitun jäsenkokouksen päätökseen.
Painokkaasti toteamme, että kannanotto virkakysymykseen ei estä ketään olemasta Sleyn jäsenenä tai tulemasta sen jäseneksi. Se ei myöskään estä Sleyn tai sen osastojen toimintaan osallistumista ja niissä vastuun kantamista.
Sleyn hallitus tulee kokoamaan työryhmän, johon valitaan virkakysymyksessä eri tavoin ajattelevia evankelisia kristittyjä. Työryhmän tehtävä on etsiä konkreettisia vastauksia kysymykseen, miten elämme sen tosiasian kanssa, että osa herätysliikkeemme piirissä toimivista evankelisista kristityistä hyväksyy naispappeuden, osa torjuu ja osa ei halua ottaa kantaa.
Tarvitsemme rakkaassa evankelisessa herätysliikkeessämme ja rakkaassa kirkossamme paljon toistemme kunnioittamista, kuuntelemista, yhteyden rakentamista ja anteeksiantamista. Aidon yhteyden rakentamiseen tarvitsemme avointa keskusteluyhteyttä ja varsinkin hoitavaa yhteyttä Jumalan sanaan ja pyhiin sakramentteihin.
Evankelinen liike haluaa olla vapaan armon ja pelastuksen julistaja. On tärkeää, että jatkamme yhdessä eteenpäin ja toteutamme yhdessä meille uskottua tehtävää kotimaassa ja lähetyskentillä. Jumala auttakoon ja varjelkoon meitä tässä kutsumuksessamme.
-------
Sleyn jäsenkokous myös valitsi erovuoroisten tilalle neljä uutta hallituksen jäsentä. Hallitukseen tulivat valituiksi Marjo Anttoora (540 ääntä), Tom Säilä (539 ääntä), Sirpa Honkanen (506 ääntä) ja Elina Hopeavuori (500 ääntä).
Eilen lauantaina Evankeliumijuhla 2007:n yhteydessä Ylistarossa pidettiin Sleyn jäsenkokous - kuten aina kesän valtakunnallisen evankeliumijuhlan yhteydessä. Kokous ei siis muuttanut aiemmin ottamaansa kantaa. Tai kiristänyt linjaa. Se kanta, minkä jäsenkokous on ilmaissut ennenkin - hieman vajaa 20 vuotta sitten - säilyi.
Jäsenkokous hyväksyi äänin 452 - 172 Sleyn hallituksen vastauksen kokoukselle jätettyyn jäsenaloitteeseen. Hallituksen vastaus, jonka kokous hyväksyi, on seuraava:
Hallituksen lausunto jäsenaloitteeseen
Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen hallitus katsoo, että Sleyn jäsenkokouksessa Helsingin Kalliossa joulukuussa 1987 tehty päätös sisältää riittävän selkeän linjauksen virkakysymyksessä. Siinä todetaan: ”Koska Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys on sidottu sääntöjensä muuttumattomiin periaatepykäliin, se pitää kiinni kristikunnan perinteisestä virkaratkaisusta ja sen mukaisesta käytännöstä.” Sleyn hallitus esittää kunnioittaen jäsenkokoukselle pitäytymistä edellä mainitun jäsenkokouksen päätökseen.
Painokkaasti toteamme, että kannanotto virkakysymykseen ei estä ketään olemasta Sleyn jäsenenä tai tulemasta sen jäseneksi. Se ei myöskään estä Sleyn tai sen osastojen toimintaan osallistumista ja niissä vastuun kantamista.
Sleyn hallitus tulee kokoamaan työryhmän, johon valitaan virkakysymyksessä eri tavoin ajattelevia evankelisia kristittyjä. Työryhmän tehtävä on etsiä konkreettisia vastauksia kysymykseen, miten elämme sen tosiasian kanssa, että osa herätysliikkeemme piirissä toimivista evankelisista kristityistä hyväksyy naispappeuden, osa torjuu ja osa ei halua ottaa kantaa.
Tarvitsemme rakkaassa evankelisessa herätysliikkeessämme ja rakkaassa kirkossamme paljon toistemme kunnioittamista, kuuntelemista, yhteyden rakentamista ja anteeksiantamista. Aidon yhteyden rakentamiseen tarvitsemme avointa keskusteluyhteyttä ja varsinkin hoitavaa yhteyttä Jumalan sanaan ja pyhiin sakramentteihin.
Evankelinen liike haluaa olla vapaan armon ja pelastuksen julistaja. On tärkeää, että jatkamme yhdessä eteenpäin ja toteutamme yhdessä meille uskottua tehtävää kotimaassa ja lähetyskentillä. Jumala auttakoon ja varjelkoon meitä tässä kutsumuksessamme.
-------
Sleyn jäsenkokous myös valitsi erovuoroisten tilalle neljä uutta hallituksen jäsentä. Hallitukseen tulivat valituiksi Marjo Anttoora (540 ääntä), Tom Säilä (539 ääntä), Sirpa Honkanen (506 ääntä) ja Elina Hopeavuori (500 ääntä).
posted by Jari Rankinen | 8:14 ap.
1 Comments:
Kiitos evankeliumijuhlista!
Oli hyvin sanottu tuo "tarvitsemme hoitavaa yhteyttä Jumalan sanaan ja pyhiin sakramentteihin". Siihen ei sisälly mitään pakottamista, johon kaikki kai ovatkin jo kyllästyneitä.
Eräs naisääni juhlilla kertoi, että rakkauden kaipuu saa monet keräämään eri uskonnoista asioita, jotka sopivat itselle. Sanotaan, että uskomme Jumalan olemassaoloon, mutta kristinusko itsessään ei riitä täyttämään ihmisen kaikkia tarpeita. Toinen nainen sanoi saarnassaan, että erilaisuuden kuunteleminen ja hyväksyminen on vaikeaa. Jumala on kuitenkin enemmän kuin kaikki ihmisten tekemät opin määrittelyt tai oppirakennelmat. Näin hän sanoi. Mietin sääli-sanan merkitystä seuraavassa kauniissa pyynnössä: "Auta minua armahtamaan, niin etten säälisi toisinajattelijoita, vaan iloiten osoittaisin Sinun pohjatonta rakkauttasi ja hyvyyttäsi". Kolmas nuori nainen pyysi, että yhteisissä tilaisuuksissa ei olisi naispappeja. Hän ei moittinut eri lailla ajattelevia, mutta kertoi, ettei itse koe oikeaksi osallistua jumalanpalvelukseen, jossa noudatetaan uutta virkakäsitystä.
Kolmessa puheenvuorossa tulivat siis esiin uskonkäsitysten sekavuus ajassamme, yleisuskonnollisuus, opinkohtien heikkoudet -tunnustuksettomuus- ja omantunnon vakaumus. Turvapaikkoja tarvitaan. Näyttääpä siltä, että niitä löytyykin.
Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski
Lähetä kommentti
<< Home