Suuri muutos
Eläkkeelle siirtyvä rovasti sanoi tähän tapaan: - Sinä aikana, jona olen palvellut kirkkoamme, kirkkomme on muuttunut hyvin paljon. Tuntuu, etten enää palvele samaa kirkkoa, jota ryhdyin palvelemaan nuorena pappina. Rovasti ei ajatellut niinkään myönteisiä muutoksia, joita kirkossa on tapahtunut. Myös niitä on.
Yksi suuri muutos kirkossamme on suhtautuminen niihin, jotka ovat sitoutuneet kirkon uskoon ja osallistuvat aktiivisesti messuun ja muuhun seurakuntien toimintaan. Aina tai ehkä useinkaan nämä eivät enää ole se joukko, josta varsinkin halutaan pitää kiinni ja jonka kanssa seurakuntien johto ja työntekijät haluavat rakentaa seurakuntaa. Niitä, jotka sitoutuvat lujasti kirkon uskoon ja osallistuvat seurakunnan toimintaan, saatetaan jopa työntää etäämmälle. Kirkossa ja seurakunnissa tehdään ratkaisuja, jotka monet kirkon uskoon sitoutuneet ja toimintaan aktiivisesti osallistuvat kokevat etäämmälle työntämisenä. Saatetaan sanoa, että näitä täytyykin työntää etäämmälle, koska he vieraannuttavat muita seurakunnan jäseniä seurakunnasta.
Kirkon uskolla tarkoitan, miten kirkkomme määrittelee kirkon uskon: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa" (Kirkkolaki 1 §). "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristllistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan" (Kirkkojärjestys 1 §).
Nykyiset länsimaiset yhteiskunnat arvoineen ja uskomuksieen etääntyvät klassisesta kristinuskosta - sen käskyistä, kielloista ja opista. Länsimaissa kirkot joutuvat usein valitsemaan: Jos kirkko toimii siten, että se on uskollinen omalle perustalleen, ja siten, että kirkon uskoon sitoutuneet tuntevat siihen luottamusta, se joutuu tekemään ratkaisuja, jotka eivät miellytä nykyisiin länsimaiden arvoihin ja oppeihin sitoutuneita. Jos taas kirkko toimii niin, että se miellyttää nykyisiin yhteiskunnan arvoihin ja oppeihin sitoutuneita, joudutaan työntämään etäämmelle niitä, jotka ovat sitoutuneet kirkon uskoon, ja heidän luottamuksensa kirkkoon ohenee.
Tuntuu, että kirkkomme valitsee usein jälkimmäisen tavan toimia. Luultavasti tällä pyritään siihen, että pääosa suomalaisista pysyy kirkkomme jäseninä. Halutaan säilyttää yhteys mahdollisimman moniin. Ehkä halutaan taata mahdollisuus julistaa evankeliumia mahdollisimman monille. Tai on kyse raadollisemmasta: pyritään säilyttämään kirkon asema ja tulot. Siksi pääosa kansalaisista on pidettävä kirkon jäseninä. Uskotaan, että pääosa pysyy kirkon jäseninä, mikäli kirkko muuttaa - ainakin joiltakin osin - opetustaan sellaiseksi, että se vastaa pääosan ajatuksia.
En pidä tätä ratkaisua oikeana. Kirkon tulisi olla uskollinen juuri sille, minkä kirkko itse määrittelee uskokseen. Kirkomme tulisi opettaa Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaisesti. Se on kirkon tehtävä. Toteuttamalla tätä tehtävää kirkko palvelee parhaiten myös suomalaista yhteiskuntaa. Juuri niistä, jotka ovat uskollisia kirkon uskolle, tulisi pitää kiinni. Uskon, että kirkko tulee menettämään jäseniään erityisesti, mikäli se ei pysy uskollisena sille, mikä on kirkon usko. Näin tulee tapahtumaan ainakin pidemmän ajan kuluessa.
Hetkellinen muutos on tapahtumassa omassa elämässäni. Olen hakenut hieman yli puoli vuotta virkavapautta. Tarkoitus on, että olen tänä aikana työssä kaukana Vammalasta. Tehtävä, johon näillä näkymin siirryn elokuussa, on mielenkiintoinen, haastava ja tuo varmasti uutta elämään. Toivottavasti pystyn myös antamaan jotakin. Toivon, että asiat etenevät suunnitellun mukaisesti. Mennyt puolitoista vuotta on ollut Vammalassa raskasta aikaa. Siksikin on hyvä toimia hetki muissa tehtävissä.
Olen miettinyt, voinko lähteä Vammalasta tällaisessa tilanteessa. Tarkoitus ei ole lähteä pysyvästi. Mikäli asiat etenevät suunnitelmien mukaan, palaan Vammalan seurakunnan kappalaisen virkaan maaliskuun alussa ja jatkan työtäni toivottavasti yhä suuremmalla innolla. Tuntuu oikein hyvältä, että pastori Markus Malmivaara aloittaa työnsä virkavapautensa jälkeen jotakuinkin samaan aikaan kuin minä jätän puoleksi vuodeksi työni Vammalassa.
Yksi suuri muutos kirkossamme on suhtautuminen niihin, jotka ovat sitoutuneet kirkon uskoon ja osallistuvat aktiivisesti messuun ja muuhun seurakuntien toimintaan. Aina tai ehkä useinkaan nämä eivät enää ole se joukko, josta varsinkin halutaan pitää kiinni ja jonka kanssa seurakuntien johto ja työntekijät haluavat rakentaa seurakuntaa. Niitä, jotka sitoutuvat lujasti kirkon uskoon ja osallistuvat seurakunnan toimintaan, saatetaan jopa työntää etäämmälle. Kirkossa ja seurakunnissa tehdään ratkaisuja, jotka monet kirkon uskoon sitoutuneet ja toimintaan aktiivisesti osallistuvat kokevat etäämmälle työntämisenä. Saatetaan sanoa, että näitä täytyykin työntää etäämmälle, koska he vieraannuttavat muita seurakunnan jäseniä seurakunnasta.
Kirkon uskolla tarkoitan, miten kirkkomme määrittelee kirkon uskon: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa" (Kirkkolaki 1 §). "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristllistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan" (Kirkkojärjestys 1 §).
Nykyiset länsimaiset yhteiskunnat arvoineen ja uskomuksieen etääntyvät klassisesta kristinuskosta - sen käskyistä, kielloista ja opista. Länsimaissa kirkot joutuvat usein valitsemaan: Jos kirkko toimii siten, että se on uskollinen omalle perustalleen, ja siten, että kirkon uskoon sitoutuneet tuntevat siihen luottamusta, se joutuu tekemään ratkaisuja, jotka eivät miellytä nykyisiin länsimaiden arvoihin ja oppeihin sitoutuneita. Jos taas kirkko toimii niin, että se miellyttää nykyisiin yhteiskunnan arvoihin ja oppeihin sitoutuneita, joudutaan työntämään etäämmelle niitä, jotka ovat sitoutuneet kirkon uskoon, ja heidän luottamuksensa kirkkoon ohenee.
Tuntuu, että kirkkomme valitsee usein jälkimmäisen tavan toimia. Luultavasti tällä pyritään siihen, että pääosa suomalaisista pysyy kirkkomme jäseninä. Halutaan säilyttää yhteys mahdollisimman moniin. Ehkä halutaan taata mahdollisuus julistaa evankeliumia mahdollisimman monille. Tai on kyse raadollisemmasta: pyritään säilyttämään kirkon asema ja tulot. Siksi pääosa kansalaisista on pidettävä kirkon jäseninä. Uskotaan, että pääosa pysyy kirkon jäseninä, mikäli kirkko muuttaa - ainakin joiltakin osin - opetustaan sellaiseksi, että se vastaa pääosan ajatuksia.
En pidä tätä ratkaisua oikeana. Kirkon tulisi olla uskollinen juuri sille, minkä kirkko itse määrittelee uskokseen. Kirkomme tulisi opettaa Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaisesti. Se on kirkon tehtävä. Toteuttamalla tätä tehtävää kirkko palvelee parhaiten myös suomalaista yhteiskuntaa. Juuri niistä, jotka ovat uskollisia kirkon uskolle, tulisi pitää kiinni. Uskon, että kirkko tulee menettämään jäseniään erityisesti, mikäli se ei pysy uskollisena sille, mikä on kirkon usko. Näin tulee tapahtumaan ainakin pidemmän ajan kuluessa.
Hetkellinen muutos on tapahtumassa omassa elämässäni. Olen hakenut hieman yli puoli vuotta virkavapautta. Tarkoitus on, että olen tänä aikana työssä kaukana Vammalasta. Tehtävä, johon näillä näkymin siirryn elokuussa, on mielenkiintoinen, haastava ja tuo varmasti uutta elämään. Toivottavasti pystyn myös antamaan jotakin. Toivon, että asiat etenevät suunnitellun mukaisesti. Mennyt puolitoista vuotta on ollut Vammalassa raskasta aikaa. Siksikin on hyvä toimia hetki muissa tehtävissä.
Olen miettinyt, voinko lähteä Vammalasta tällaisessa tilanteessa. Tarkoitus ei ole lähteä pysyvästi. Mikäli asiat etenevät suunnitelmien mukaan, palaan Vammalan seurakunnan kappalaisen virkaan maaliskuun alussa ja jatkan työtäni toivottavasti yhä suuremmalla innolla. Tuntuu oikein hyvältä, että pastori Markus Malmivaara aloittaa työnsä virkavapautensa jälkeen jotakuinkin samaan aikaan kuin minä jätän puoleksi vuodeksi työni Vammalassa.
posted by Jari Rankinen | 8:28 ap.
3 Comments:
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Muistutan, että vain nimellä kirjoitetut kommentit pysyvät toisten luettavina. Siis nimi ja paikkakunta tekstin alle.
Jari Rankinen, Vammala
"Tai on kyse raadollisemmasta: pyritään säilyttämään kirkon asema ja tulot. Siksi pääosa kansalaisista on pidettävä kirkon jäseninä. Uskotaan, että pääosa pysyy kirkon jäseninä, mikäli kirkko muuttaa - ainakin joiltakin osin - opetustaan sellaiseksi, että se vastaa pääosan ajatuksia."
Tästähän tässä on kyse. Asiaa voi tarkastella myös siltä kannalta, että ei edes yritä erottaa ketään harhaoppisia. Aivan selkeästi kristinuskoa totenapitämättömiä ja sitä vastaan toimivia kuuluu kirkkoon, mutta asialle ei tehdä mitään, koska heidän maksamansa kirkollisvero kyllä kelpaa.
Kun uutisoidaan jatkuvasti kasvavia eromääriä, niin kukaan kirkosta ei kommentoi, että "ihan hyvä, että sellaiset lähtevät pois, jotka eivät usko oppeihimme". Pikemminkin päinvastoin. Jäsenmäärän vähentymisen myötä luterilaisen kirkon valta yhteiskunnassa vähentyy, ja se tuntuu merkitsevän huomattavasti enemmän kuin opillisen puhtauden ylläpitäminen (tai pikemminkin sen saavuttaminen).
Samuli Pahalahti, Salo
Lähetä kommentti
<< Home