Jumala huolen pitää hulluistaan

Lensin tänään muutaman muun rauhanturvaajan kanssa pohjoisesta maan pääkaupunkiin Kabuliin. Kabul sijaitsee merenpinnasta huomattavasti korkeammalla kuin Masar-e-Sharif. Eron huomaa: lämpötila on täällä selvästi alhaisempi ja ilma ohuempaa. Viileästä säästä ei täälläkään voi puhua - on vain vähän vähemmän kuumaa kuin pohjoisessa.

Camp Katariina - suomalaisten leiri Kabulissa - on mukava paikka. On tilaa, körmyt - huoneet joissa asumme - ovat pääsääntöisesti yhden hengen huoneita. Saunoimme illalla, paistoimme makkaraa ja juttelimme niitä näitä ja syvempiäkin asioita. Tarkoitus oli päivällä tehdä muutamia ostoksia paikallisten myyjien kojuissa. Mutta kaupat eivät olleet auki. On perjantai - maan lepo- ja pyhäpäivä. Hyvä että nämä kauppiaat saavat pitää lepopäivän.

Piispa Kari Mäkinen vieraili eilen ja tänään Vammalassa. En ollut mukana keskusteluissa enkä kuullut piispan puheenvuoroa vierailun päätöstilaisuudessa. Muutaman viestin olen saanut. Näyttää siltä, että Markus Malmivaaralle ja minulle tarjotaan vain sitä mahdollisuutta, että muutamme käsitystämme. Tai ainakaan emme anna käsityksemme näkyä siinä, miten toimimme. Jos emme näin tee, meidän tulisi jättää virkamme Vammalan seurakunnassa. Tai meitä rangaistaan ja kurinpitotoimet johtavat siihen, että meidät erotetaan virastamme.

Toivoisin toisenlaista ratkaisua. Eihän käsityksessämme ole kyse harhaopista. Pidämme kiinni siitä, mikä on omankin kirkkomme perinteen mukainen käsitys papinvirasta. Toivon, että tälle käsitykselle ja sen mukaiselle toiminnalle olisi edelleen tilaa kirkossamme ja sen seurakunnissa. Ongelmat tuskin ratkeavat erottamalla Vammalassa kaksi pastoria ja muualla Suomessa muita pastoreita. Seurakunnissa on huomatta joukko seurakuntalaisia, jotka myös ajattelevat papinvirasta kirkon perinteen mukaisesti. Eivätkä nämä seurakuntalaiset lopu - kirkon perinteen mukainen käsitys papinvirasta kun löytyy Raamatusta. Mitä tehdään näille seurakuntalaisille? Työnnetäänkö heidät sivuun? Sanotaanko, että hekin joutaisivat mennä? Tämä ei rakenna seurakuntaa vaan hajottaa. Tuleeko pian muita asioita, joissa toimitaan samaan tapaan? Siis ei sallita, että pitää kiinni, minkä on oppinut Raamatun äärellä oikeaksi ja mikä on oman kirkkomme pitkän perinteen mukaista.

Tulevaisuus näyttää inhimillisesti ajatellen hyvin epävarmalta. Luotan kuitenkin suureen Jumalaan - hänen huolenpitoonsa ja johdatukseensa. "Tänne saakka on tultu Hänen voimassaan, huomispäivästä vielä en tiedä. Kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan, vieköön Hän minne tahtoo vain viedä." Näihin Pekka Simojoen sanoihin tuntuu turvalliselta yhtyä.

Tuntuu hyvältä olla täällä kauempana. Silloin tällöin pommit räjähtelevät mutta tuntuu kovin rauhalliselta. Toivon, että saan täällä keskittyä tähän työhön, jota pidän hyvin tärkeänä ja antoisana.