Pahempi tapaus

Tulin eilen Suomeen ja kotiin Afganistanista, muutama päivä suunniteltua aiemmin. Täällä on joitakin työtehtäviä, sen jälkeen palvelusvapaa ja sitten paluu Afganistaniin. Tuntuu, että Afganistanissa on kovin rauhallista verrattuna, mitä on täällä. Juttu eilen jaetussa Tyrvään Sanomissa oli melkoinen tervetulotoivotus Vammalaan.

Lehdessä haastatellaan kirkkoherra Osmo Ojansivua. Haastattelussa todetaan mm. seuraavaa:

- Kappalainen Jari Rankisen ja pastori Markus Malmivaaran tapaukset ovat erilaiset, vaikka molemmat miehet ovat nyt tutkittavana työtehtäviensä laiminlyömisestä. Tätä mieltä on Vammalan seurakunnan kirkkoherra Osmo Ojansivu. ... "Malmivaara ymmärtää, että kirkossa noudatetaan kirkon päätöksiä. Hän ei ole sanonut minulle, mitä minun pitäisi kirkkoherrana tehdä. Hän sanoo myös, ettei aio valittaa tuomiokapitulin päätöksestä", Ojansivu luonnehtii Malmivaaraa. Rankista Ojansivu pitää astetta vaikeampana tapauksena. "Rankinen ajatteli, että hän määräisi, mikä on kirkossa oikea toimintatapa. Hän on pyrkinyt muuttamaan minun ratkaisujani."

- Kirkkoherra Ojansivun mielestä Rankinen veti tietoisesti koko Vammalan seurakunnan mukaan ikävään julkisuuteen. "Hänellä olisi ollut mahdollisuuksia hakeutua jonnekin muualle, mutta hän näki ilmeisesti asian julkisuusarvon ja menetteli näin."

- "Ei olisi häpeällistä perääntyä. Pitäisin sitä kunniallisena, hyvänä tapana. Pelkään, että vahvat taustavoimat ovat laittaneet heidät kahleisiin", Ojansivu sanoo viitaten naispappeutta vastustavaan Suomen luterilaiseen evankeliumiyhdistykseen.

Voisi olla parempi olla kommentoimatta tällaisia juttuja. En kuitenkaan malta olla sanomatta muutamaa asiaa.

Hajoita ja hallitse on ollut usein toimiva toimintatapa. Ehkä se tuntuu siltä nytkin. Markus Malmivaara ja minut täytyy yrittää saada ja pitää erillään toisistaan. Yhdessä olemme selvästi vaikeampi ongelma. Minä olen se pahempi tapaus, Markus ei ole niin paha. Minun suhteeni toivoa ei ole, Markuksen on. Kuitenkin olemme Markuksen kanssa toimineet samalla tavalla. Olemme molemmat esittäneet toivomuksen, ettei meidän tarvitsi toimia vastoin käsitystämme ja toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa. Kun tähän ei ole suostuttu, olemme jääneet pois messusta. Olisimme molemmat olleet valmiit toimittamaan messun yksin. En ymmärrä, miten meidän tapauksemme ovat niin erilaisia.

Mitä muuten kirkkoherra ajattelisi, jos piispa vertailisi julkisuudessa häntä, hänen käsityksiään ja toimiaan toiseen kirkkoherraa? Ja moittisi toista ja kehuisi toista. Tai mitä opettaja ajattelisi, jos rehtori vertailisi lehdessä häntä toiseen opettajaan? Mitä ajateltaisiin tällaisesta piispasta tai rehtorista?

En ymmärrä myöskään, miten olen pyrkinyt muuttamaan Osmo Ojansivun ratkaisuja. Olen esittänyt toivomuksen, ettei minua laitettaisi toimittajaksi samaan messuun naispastorin kanssa. Tähän Osmo Ojansivu ei ole suostunut. Puhe siitä, että ajattelin voivani määrätä, miten kirkossa on toimittava, tuntuu oudolta. Ikään kuin minulla ei olisi tajuta siitä, mitä voin määrätä ja mitä en. Toivomukseni olen kyllä esittänyt ja pyytänyt, että se otettaisiin huomioon, kuten se on otettu huomioon vuosia.

Tuntuu, että niillä, joilla on valta päättää, jatkanko pastorina Vammalan seurakunnassa vai en, oli toive, että asia saadaan hoidettua vähin äänin - lähden itse, minut painostetaan lähtemään tai erotetaan melkein huomaamatta - ja kaikki jatkuu kuten ennen. Ehkä harmittaa, että näin ei tapahtunut. Pidän asiaani - siis pastorin mahdollista erottamista virasta sen takia, että tämä yrittää seurata, minkä ymmärtää Raamatun opetukseksi - sen verran merkittävänä, että olen halunnut julkisuutta näkökohdille, joilla perustelen toimintaani. En pidä hyvänä, että asia hoidettaisiin vähin äänin. Tai että käsityksensä saisivat kertoa julkisuudessa lähinnä ne, jotka ovat kanssani eri mieltä.

Osmo Ojansivu puhui meitä kahlehtivista taustavoimista. Olen ennenkin sanonut: En koe, että toiset ihmiset ovat sitoneet minut. Tai että joudun toimimaan vastoin tahtoani, koska en uskalla pettää näiden ihmisten luottamusta. Haluan toimia niin kuin toimin. Toivon, että olen kiinni Jumalan sanassa ja että sen takia olen tehnyt ratkaisut, jotka olen tehnyt. On sanottu, että sitoutuminen Jumalan sanaan on parasta vapautta. Tätä olen kokenut. Jumalan sanassa on ihmeellinen voima.

Tuntuu, että minun suhteeni ollaan tekemässä kovia päätöksiä. Ehkä tällaisilla jutuilla niistä yritetään tehdä hyväksyttävämpiä. Olen ongelma Vammalan seurakunnassa ja ongelmat vaativat toisinaan kovia ratkaisuja. Ehkä tätä käsitystä pyritään luomaan ja vahvistamaan.

Tyrvään Sanomien tervetulotoivotuksesta huolimatta on hyvä olla Suomessa ja kotona perheen luona. Suomen syksykin tuntuu hyvin vihreältä sen hiekan ja pölyn jälkeen, joka Afganistanissa on. Olen pitänyt tehtävästä, jossa saan palvella Afganistanissa. Tuntuu hyvältä palata sinne palvelusvapaan jälkeen.