Jälleen Masarissa

Tulin viime torstaina yhdessä toisten palvelusvapaalta palaavien rauhanturvaajien kanssa Kabuliin. Sieltä lähdimme kohti pohjoista ja Masar-e-Sharifia lauantaina. Lauantaiaamuna Kabulissa oli kaksi lämpöastetta. Olin ottanut palvelusvapaalle mukaan vain T-paitoja ja lyhyitä alushousuja ohuen maastopuvun lisäksi. Tuntui melko kylmältä.

Kaksi joukostamme - minä toisena - lensi tällä kerralla pohjoiseen norjalaisella Fokker-kuljetuskoneella. Koneessa oli matkan aikana jopa kahvitarjoilu. Sitä ei ole, kun ollaan Herculeksen karussa kuljetustilassa. Herculeksen ruumasta ei myöskään katsella maisemia. Nyt sitäkin saattoi tehdä. Lensimme mahtavan vuoriston yli. Vuorten laaksoissa, hiekan ja kivien keskellä, näkyi kyliä. Läheskään kaikkien kylien läpi ei virrannut vuoristojokea. Ihmettelen, miten ihmiset tulevat toimeen näissä kylissä.

Nyt siis olen jälleen tutussa leirissä. Työ jatkuu täällä - mielenkiintoinen työ mukavassa joukossa.

Eilen olin seuraamassa jalkapallo-ottelua suomalaiset ja ruotsalaiset rauhanturvaajat vastaan paikalliset jalkapalloilijat. Peli pelattiin täältä noin 100 kilometrin päässä. Toimitan yhdessä joukkomme tiedotusupseerin kanssa blogia. Siinä kerromme sanoin ja kuvin Afganistanin rauhanturvaajien elämästä ja työstä. Blogi löytyy osoitteesta www.mil.fi/ruotuvaki/afganistan. Lähipäivinä blogissa kerrotaan pelastusta jalkapallo-ottelusta.