Joulu jonka muistamme

- Tehdään tästä joulusta ikimuistoinen. Yksi meistä totesi niin, kun suunnittelimme, miten vietämme joulun. Toinen jatkoi: - Ei meidän tarvitse tehdä tästä ikimuistoista joulua. Siitä tulee sellainen joka tapauksessa.

Meillä, joille tämä joulu jää varmasti mieleen, tarkoitan suomalaisia rauhanturvaajia täällä Afganistanissa. Vietämme joulun Masar-e-Sharifissa, Aybakissa tai Kabulissa. Osa meistä juhlii joulua Suomessa.

Mikä tekee joulustamme ikimuistoisen? Nämä puitteet: Olemme kaukana Suomesta, kotoa ja rakkaistamme. Olemme maassa, jossa soditaan. Olemme keskellä kansaa, joka ei vietä joulua. Voimme nähdä täällä kuin palan maailmaa, josta jouluevankeliumi kertoo: on lampaita ja paimenia, ratsastetaan aaseilla vuoren rinteillä. Olemme tiivis joukko. Luultavasti joulu painaa meitä vielä lähemmäksi toisiamme. Ehkä jouluyönä Afganistanin vuoristojen ja aavikoiden yllä loistavat kuu ja tähdet. Voi olla, että jouluna maa on valkoinen. Ainakin leirimme eteläpuolella kohoavien vuorten huiput ovat valkoisia.

* * *

Moni meistä on puhunut tunnoistaan ennen joulua: - En kaipaa ollenkaan hulinaa, joka on Suomessa ennen joulua. En kaipaa ahtaita kauppoja, ruuhkia ja melkein epätoivoista joululahjojen etsimistä. En kaipaa meteliä, jonka yli soitetaan joululauluja. Tai hätäilyä, onko varmasti kaikki mahdollinen tullut hankittua. Niitä rakkaita ihmisiä, jotka ovat Suomessa, varmasti kaipaan jouluna. Tai että pääsisin jouluaattona sytyttämään kynttilän läheisen haudalle.

Oikeastaan on hienoa, että ikävöimme ja meitä ikävöidään. Se kertoo, että on niitä, jotka ovat meille ja joille me olemme hyvin rakkaita.

On tärkeää ja vähemmän tärkeää. Jouluvietossamme on sellaistakin, mikä voisi jättää kokonaan pois. Rakkaat ihmiset ovat tärkeitä. Hulina ja hätäily saisivat jäädä pois.

* * *

Joulun vietossamme täällä on myös samanlaista kuin Suomessa. Leireissämme on suomalaisia ja ruotsalaisia kokkeja, jotka ovat luvanneet tehdä tuttuja jouluruokia – kinkkua, laatikoita, rosollia. Pidämme joulujuhlan. Laulamme – niin hyvin kuin osaamme – joululauluja. Tiernapojat esiintyvät. On joulukirkko. Kuulemme jouluevankeliumin. Kaikki saavat ainakin yhden lahjan. Ehkä tulee paketteja myös Suomesta niiltä rakkailta. Toivomme, että saamme levätä, rauhoittua ja kerätä voimia.

Kuulemme jouluevankeliumin. Se kertoo joulusta kaikkein tärkeimmän. On syntynyt Vapahtaja. Jumala syntyi ihmiseksi. Taivaan ja maan Herra tuli ihmisten keskelle. Hän toi pelastuksen. Vapahtaja on meitä kaikkia varten. Jokainen saa uskoa häneen. Tämä sanoma tekee joulusta joulun Suomessa ja Afganistanissa.

* * *

Yksi joukostamme totesi, että joulusta tulee ikimuistoinen ilman meidän tekemisiämmekin. Siinä tuli sanottua keskeistä joulusta. Joulu ei synny siitä, että me teemme, valmistelemme ja järjestämme. Joulu ei riipu siitä, osaammeko virittyä joulun tunnelmaan. Joulu tulee ja on riippumatta meistä. Joulun tärkein asia – sanoma Vapahtajasta – on totta riippumatta, teemmekö tai osaammeko me.

Jumalan suuret lahjat – anteeksiantamus, yhteys Luojaan, ikuinen elämä – nekään eivät ole kiinni siitä, paljonko me teemme ja jaksamme. Ne kaikki ovat valmiina ja tarjolla jokaiselle. Niihin saa tarttua. Ne ovat siksi, että kerran oli ensimmäinen joulu ja maailmaan syntyi Vapahtaja.