Miksi vain yhtä?
Luin netistä uutisen, että pastori Markus Malmivaara ei ollut osallistunut piispantarkastukseen liittyneeseen messuun Tyrvään kirkossa eilen sunnuntaina. Hänellä ei ollut messussa erityistä tehtävää - hänet oli velvoitettu osallistumaan jumalanpalvelukseen, kuten ilmeisesti muutkin seurakunnan työntekijät. Tuskin sentään määräys tulla jumalanpalvelukseen annetaan yhdelle muttei toisille.
Messun yhtenä toimittajana oli naispastori. Markus oli ilmoittanut hyvissä ajoin ennen messua, ettei hän osallistu tähän jumalanpalvelukseen. Hän ei karttanut piispaa mutta ei halunnut osallistua jumalanpalvelukseen, jonka toimittamiseenkaan hän ei olisi osallistunut. Syy on hänen käsityksensä siitä, että pastorin virka on Raamatun mukaan miehen virka. Uutisessa kerrottiin, että Markuksen poissaolosta tehdään tutkinta ja häntä mahdollisesta tullaan syyttämään siitä, ettei hän ollut mukana jumalanpalveluksessa.
Kuulin, että Tyrvään kirkossa oli ollut piispantarkastuksen messussa väkeä hieman vajaa 200. Olivatkohan kaikki muut Vammalan seurakunnan työntekijät mukana? Tuskin. Jos olisivat olleet, muita seurakuntalaisia messussa olisi ollut noin 130. Suoritetaanko tutkinta myös muista mahdollisista poissaolijoista? Kuulustellaan seurakuntalaisia, ketkä seurakunnan työntekijöistä on nähty jumalanpalveluksessa. Ja keiden epäillään olleen pois kirkosta. Onko kaikkien voitava todistaa olleensa messussa? Ja niiden, jotka eivät olleet mukana, tulee esittää pätevä syy, minkä takia ei ollut jumalanpalveluksessa. Onko ainoa pätevä syy sairaus, joka on voitava osoittaa lääkärintodistuksella?
Hullultahan tämä tuntuu. Mutta jos yhtä työntekijää - häntä joka avoimesti ja rehellisesti etukäteen kertoo jäävänsä pois messusta - syytetään siitä, ettei hän osallistunut jumalanpalvelukseen, kai muitakin, jotka eivät olleet mukana, täytyy syyttää. Ellei heillä sitten ole messussa poisjäämiseen syy, jonka takia syyte ei uhkaa. Minusta tämä ei vain tunnu hullulta.
-----
Vaimoni lähetti eilen illalla viestin ja kertoi, että Aamulehden uutisen mukaan messuun osallistuminen oli papistolle määrätty työtehtävä, jonka Markus siis oli jättänyt hoitamatta. En tiedä, oliko messuun osallistuminen määrätty työtehtäväksi kaikille seurakunnan työntekijöille vai vain pastoreille. Oudolta jälkimmäinenkin tuntuisi. Papit velvoitetaan osallistumaan jumalanpalvelukseen mutta muita työntekijöitä ei. Jos näin toimittiin, siihen taisi olla syy: juuri Markuksen rankaisemiseen täytyi saada lisää syitä.
Messun yhtenä toimittajana oli naispastori. Markus oli ilmoittanut hyvissä ajoin ennen messua, ettei hän osallistu tähän jumalanpalvelukseen. Hän ei karttanut piispaa mutta ei halunnut osallistua jumalanpalvelukseen, jonka toimittamiseenkaan hän ei olisi osallistunut. Syy on hänen käsityksensä siitä, että pastorin virka on Raamatun mukaan miehen virka. Uutisessa kerrottiin, että Markuksen poissaolosta tehdään tutkinta ja häntä mahdollisesta tullaan syyttämään siitä, ettei hän ollut mukana jumalanpalveluksessa.
Kuulin, että Tyrvään kirkossa oli ollut piispantarkastuksen messussa väkeä hieman vajaa 200. Olivatkohan kaikki muut Vammalan seurakunnan työntekijät mukana? Tuskin. Jos olisivat olleet, muita seurakuntalaisia messussa olisi ollut noin 130. Suoritetaanko tutkinta myös muista mahdollisista poissaolijoista? Kuulustellaan seurakuntalaisia, ketkä seurakunnan työntekijöistä on nähty jumalanpalveluksessa. Ja keiden epäillään olleen pois kirkosta. Onko kaikkien voitava todistaa olleensa messussa? Ja niiden, jotka eivät olleet mukana, tulee esittää pätevä syy, minkä takia ei ollut jumalanpalveluksessa. Onko ainoa pätevä syy sairaus, joka on voitava osoittaa lääkärintodistuksella?
Hullultahan tämä tuntuu. Mutta jos yhtä työntekijää - häntä joka avoimesti ja rehellisesti etukäteen kertoo jäävänsä pois messusta - syytetään siitä, ettei hän osallistunut jumalanpalvelukseen, kai muitakin, jotka eivät olleet mukana, täytyy syyttää. Ellei heillä sitten ole messussa poisjäämiseen syy, jonka takia syyte ei uhkaa. Minusta tämä ei vain tunnu hullulta.
-----
Vaimoni lähetti eilen illalla viestin ja kertoi, että Aamulehden uutisen mukaan messuun osallistuminen oli papistolle määrätty työtehtävä, jonka Markus siis oli jättänyt hoitamatta. En tiedä, oliko messuun osallistuminen määrätty työtehtäväksi kaikille seurakunnan työntekijöille vai vain pastoreille. Oudolta jälkimmäinenkin tuntuisi. Papit velvoitetaan osallistumaan jumalanpalvelukseen mutta muita työntekijöitä ei. Jos näin toimittiin, siihen taisi olla syy: juuri Markuksen rankaisemiseen täytyi saada lisää syitä.
posted by Jari Rankinen | 7:25 ip.
9 Comments:
Ei vain yhtä
Jari Rankinen kommentoi virheellisin ja puutteellisin tiedoin Vammalan seurakunnan piispantarkastusta, erityisesti siihen liittyvää piispanmessua laskiaissunnuntaina 3.2.2008. Messun toimitti ja siinä saarnasi Turun arkkihiippakunnan piispa Kari Mäkinen Vammalan papiston avustamana. Messun jälkeen seurasi yleinen piispantarkastus.
Messu oli kirkkoherran velvoitteella työtehtävä jokaiselle seurakunnan työntekijälle, ei vain papeille. Pastori Markus Malmivaara oli kirjallisesti ilmoittanut kirkkoherralle jäävänsä pois messusta, siis kirkon penkistä, koska sitä oli toimittamassa pastori, jolla hänen mielestään ei Raamatun näkemyksen mukaan olisi oikeutta toimia pappina, naispuolinen pappi.
Raamatun mukaan pappisvirka ei kuitenkaan ole yksin miehen virka, kuten Rankinen ilmeisesti Malmivaaran ajatuksia myötäilee. Kirkossa ei ole miespappeja ja naispappeja, on vain pappeja, kuten piispa vammalalaisille koululaisille vastasi kysymykseen naispappeudesta. Toisekseen ilmoitus esimiehelle ei riitä perusteeksi työtehtävästä kieltäytymiseen. Miten toimii sellainen työpaikka ja työtehtävät hoituvat, jossa työntekijät vain ilmoittavat, että työt eivät hänelle sovi?
Rankisen ilmoittama väkimäärä messussa ja siihen liittyvät spekulaatiot ovat myös virheellisiä, kirjoittajan ilmoituksen mukaan kuulopuheita. Suntion laskun mukaan messussa oli läsnä n. 300 seurakuntalaista, ei 130. Rankisen laskuopin mukaan Vammalan seurakunnassa olisi työntekijöitä 70 (130 + 70 = 200). Entinen kappalainen kyllä tietää, että seurakunnassa on alle 50 työntekijää (300 - 50 = 250 seurakuntalaista).
Jari Rankinen epäilee, että muut työntekijät kuin papit saivat olla vapaasti pois, tai ainakaan siihen ei kiinnitettäisi huomiota. Tämä ei ole totta. Malmivaaran kirjallisen ilmoituksen lisäksi poissa oli kaksi työntekijää lääkärintodistuksen perusteella. Muita minun tietooni tulleita poissaoloja ei ollut.
Olen samaa mieltä kuin Rankinen siitä, että enemmänkin olisi voinut olla. Yksi syy tähän on kirkossakäyntiboikotti, jota noudattavat valikoiden kirkon virkakäsitystä vastustavat Vammalan seurakuntalaiset. Ehkä he olivat Karkun Evankelisella Opistolla samaan aikaan (klo 11)järjestetyssä messussa.
Olisin kaivannut Rankisen blogissa tietoa myös piispantarkastuksen sisällisestä annista. Edelliseen viitaten piispa korosti loppulausunnossaan, että seurakunnan jumalanpalvelus- ja ehtoollisyhteydestä irroittautuninen ei ole oikein. Samalla tavalla piispa painotti, että millään ryhmällä kirkon sisällä ei ole oikeutta vaatia erityiskohtelua. Seurakunta on yksi.
Hannu Kilpeläinen
vs, kirkkoherra
Vammalan seurakunta
Hannu Kilpeläinen kirjoitti minun kommentoineen virheellisesti Vammalan piispantarkastukseen liittyvää messua ja laskeneen väärin niiden messuun osallistuneiden lukumäärän, jotka eivät ole seurakunnan työntekijöitä.
Kuulin siis, että messussa oli osallistujia hieman vajaa 200. Vammalan seurakunnassa on työntekijöitä 50. Lisäksi yleensä aina on joitakin kausityöntekijöitä ja harjoittelijoita. Käsittääkseni myös näillä on työsuhde seurakunnan kanssa. Kun tämä joukko vähennetään hieman vajaasta kahdesta sadasta - esimerkiksi luvusta 190 - ollaan melko lähellä lukua 130, jonka mainitsin kirjoituksessani.
Varmistin messuun osallistuiden määrän. Henkilö, joka varmasti tietää määrän, kertoi, että osallistujia oli noin 195. Aamulehdessäkin näytti olevan hyvin samansuuntainen luku: lehti kertoi, että messuun osallistui noin 200 ihmistä.
Voi olla, että kaikki seurakunnan työntekijät - kolmea lukuunottamatta - osallistuivat messuun. Kuitenkin rohkenen epäillä, että joku tai jotkut muutkin olivat pois. Viime syyskuussa oli vastaava tilanne: Piispan vierailun yhteydessä Vammalassa järjestettiin messu, jonka toimittamiseen osallistui naispastori. Markus ei ollut mukana ja häntä mahdollisesti tullaan syyttämään myös tästä. Tiedän, etteivät kaikki seurakunnan työntekijät osallistuneet tuolloin jumalanpalvelukseen - vaikka silloinkin oli annettu työmääräys tulla messuun. Eikä syy ollut sairaus. Mutta vain yhtä mahdollisesti syytetään työtehtävän laiminlyönnistä.
Olemme Hannu Kilpeläisen kanssa eri mieltä siitä, onko naispappeus Raamatun mukainen ratkaisu vai ei. Siltä näyttää, että Hannu Kilpeläisen mielestä kirkossa ei ole tilaa niille, jotka edustavat kirkon perinteen mukaista käsitystä tässä asiassa ja toimivat tämän käsityksen mukaisesti. Heidät yritetään pakottaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, joka sotii heidän omaatuntoaan vastaan. Surullista. Minusta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa saisi olla tilaa niin niille, jotka edustavat kirkon nykyistä ratkaisua, kuin niille, joiden kanta on kirkon perinteen mukainen.
Jari Rankinen
Viittaan Kilpeläisen kommenttiin: "Yksi syy tähän on kirkossakäyntiboikotti, jota noudattavat valikoiden kirkon virkakäsitystä vastustavat Vammalan seurakuntalaiset".
Kuluneen parin vuoden kuluessa on tullut harvineisen selväksi se tosiasia, etten minä ja moni muu ole tervetullut oman vakauksemme kanssa seurakuntaan. Tuntuu kuin olisi jyrä ajanut yli. Helpompi on lyödä pää seinään kotona kuin mennä puhumaan "kuuroille korville" esimerkiksi piispantarkastukseen tai kirkkovaltuustoon näistä asioista.
Kyse ei ole ainakaan omalla kohdallani boikotista vaan siitä, että haluan hakea uskovien yhteyden sellaisesta paikasta missä halutaan edelleen pitää kiinni Jumalan sanasta. Sellaisesta paikasta mihin voin hyvällä omallatunnolla mennä. En ole teologi, enkä pysty perustelemaan asiaa hienoilla korulauseilla. Sen olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei minulla pienellä mitättömällä ihmisellä ole varaa nousta Raamatun sanomaa vastaan ajan hengen vaatimuksia mukaillen.
Olen lopen kyllästynyt tähän naispappeusvääntöön ja voi kun kysymys olisikin vain siitä.
Kokonaisuuteni voin sanoa että olen äärimmäisen pettynyt, ettei ongelman ratkaisuun ole löytynyt pienintäkään halua seurakunnan johdolta tai kirkolta ylipäätään. Minun mittani on täysi ja piste. Onneksi seurakunnan ongelmat ratkeavat Jarin ja Markuksen häätämiseen..
T:Jouni Perttula
Vammala
Hannu Kilpeläinen kirjoitti: "Edelliseen viitaten piispa korosti loppulausunnossaan, että seurakunnan jumalanpalvelus- ja ehtoollisyhteydestä irroittautuninen ei ole oikein."
Vs. khra Kilpeläinen on seurakunnan joululehdessä puolestaan kirjoittanut seuraavasti: "Yksi lainsuojaton ei tee koko Vammalasta
villiä – eikä nyt tuomittu
toimi yksin. Kyllä hänellä on tukijoukkonsa, pyssysankarinsa, jotka kasvot silmiin saakka peitettyinä ovat valmiita ampumaan sheriffiä selkään. Kirkolliselle maailmankartalle Vammalan ovat nostaneet ne seurakunnan taloudellista ja muutakin tukea saaneet, herätysliikkeiden naamioasuun
pukeutuneet urheat miehet, jotka ovat tehtailleet bumerangeina takaisin tulleita valituksia, rikosilmoituksia ja valheellisia
ilmiantoja seurakunnan ja hiippakunnan johdosta tuomiokapituleihin ja rikospoliisiin."
Jos minä joutuisin turvautumaan omassa seurakunnassani laillisiin oikeussuojakeinoihin ja tämän johdosta seurakunnan kirkkoherra julkisesti leimaisi minut huivipäiseksi pyssysankariksi, en varmasti osallistuisi enää oman seurakuntani jumalanpalvelukseen, vaan etsisin alttarin ja saarnatuolin muualta. En kokisi olevani tervetullut kirkkoon.
Miten Kilpeläinen kuvittelee, että kohtelemalla osaa seurakuntalaisista näin epäkunnioittavasti hän kykenisi pitämään kaikki seurakuntalaiset ehtoollisyhteydessä?
Ja pientä sanaleikkiä käyttäen: jos osa seurakuntalaisista on pyssysankariroistoja, miten nämä edes uskaltavat tulla sinne, missä seriffi (Kilpeläinen) on paikalla? Heidäthän viedään putkaan saman tien, jos tulevat kirkkoon...
Kimmo Jaatila
Savonlinna
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Yleensä olen tyytynyt seuraamaan näitä keskusteluja, koska en ole varsinaisesti naispappeuden tai teologian asiantuntija. Mutta tällä kertaa yksi asia sai minutkin kirjoittamaan.
Hannu Kilpeläinen kysyi:
"Miten toimii sellainen työpaikka ja työtehtävät hoituvat, jossa työntekijät vain ilmoittavat, että työt eivät hänelle sovi?"
"Normaalissa" työpaikassa tällaisen ilmoituksen jälkeen työnantajalla on yleensä kaksi vaihtoehtoa: 1) todeta työntekijälle, että tämän kannattaisi etsiä muita työpaikkoja, tai 2) etsiä yrityksestä työntekijälle sopivampia töitä.
Mikäli kyseessä on laiska ja saamaton työntekijä, astuu yleensä kohta 1 voimaan. Jarin tapauksessa ei onneksi näin ole, joten mikä on ongelma vaihtoehdossa 2? Oli kyseessä sitten kumpi vaihtoehto tahansa, ei "normaalissa" työpaikassa asiaa kuitenkaan selvitellä blogien tai sanomalehtien välityksellä, vaan kahden kesken työnantajan ja -tekijän välillä.
Emme varmaan ole Jouni Perttulan kanssa yksin, suuri joukko Vammalalaisia ja varmasti moni muukin on lopen kyllästynyt tähän naispappeusvääntöön. Mutta kuten Jounikin totesi, onneksi kuitenkin Vammalan seurakunnan työilmapiiri muuttuu vaaleanpunaisen ruusuiseksi, kunhan saadaan nämä pari pahinta ongelman aiheuttajaa savustettua ulos. Kannattaisi varmastikin jo alkaa suunnittelemaan kirkkoon ja seurakuntataloon lisäsiipeä satoja uusia jäseniä ja työntekijöitä varten.
Harri Inkinen
Vammala
"Miten toimii sellainen työpaikka ja työtehtävät hoituvat, jossa työntekijät vain ilmoittavat, että työt eivät hänelle sovi?"
"Normaalissa" työpaikassa tällaisen ilmoituksen jälkeen työnantajalla on yleensä kaksi vaihtoehtoa: 1) todeta työntekijälle, että tämän kannattaisi etsiä muita työpaikkoja, tai 2) etsiä yrityksestä työntekijälle sopivampia töitä."
Minä olen ammatiltani työnantaja. Esimieskokemusta on yhteensä viitisentoista vuotta, josta viimeiset kaksitoista vuotta noin 20-30 hyvin koulutetun ja ammattitaitoisen henkilön suorana ylimpänä esimiehenä. Tuntipalkkioisia y.m. välillisesti työllistämiäni ihmisiä on ollut useita satoja.
Muutaman kerran on tullut vastaan kysymyksen tilanne. Joku ei suostu työtehtäviin. Mitä olen tehnyt? Yleensä katsonut ensiksi peiliin. Vihoviimeistä kömpelöyttä olisi kaataa ongelma työntekijän päälle. Kun sen tekee kerran, tekee toistekin ja siitä tulee tapa.
Itselle pitää tehdä useita kriittisiä kysymyksiä.
Olenko neuvonut ja ohjannut huonosti? Olenko sijoittanut ihmisiä vääriin tehtäviin? Olenko varustanut puutteellisesti? Onko työntekijällä väärä käsitys tehtävästä, johon hänet on määrätty? Mikä haraa vastaan? Olenko itse aiheuttanut kieltäytymisen? Olenko toiminut tyhmästi? Murjonko härkäpäisesti ihmistää, kun en osaa tai uskalla tunnustaa olevani väärässä? Haluanko sovittaa tilanentta, etsinkö yhteistä hyvää ja kompromissia? Puhunko lööperiä?
Silloinkin, kun työntekijä on ns. väärässä, avaimet ovat minun käsissäni. Mitä voitan sillä, että saan pakotettua toisen minun määräämiini tehtäviin? Minun pitää olla tasapuolinen ja oikeudenmukainen koko työyhteisölle, ja siksi täydellistä sooloilua ja nirppanokkaisuutta ei pidä sallia. Mutta niihinkin pattitilanteisiin avaimet ovat vain ja ainoastaan minulla. Siitä johtajalle maksetaan ja siksi hänet on hommiinsa valittu.
Se johtaja, joka lähtee sotaan alaistaan vastaan julkisesti on jo hävinnyt oman johtajuutensa.
Yleensä kaiken takana on jokin ymmärrettävä syy, usein aivan hyväksyttävä syy. Eivät ihmiset ilkeyttään kieltäydy työtehtävistä. Minun osaamistani kysytään siinä, miten käännän tilanteen työyhteisön yhteiseksi hyväksi. Siihen minulla joko on tai ei ole halua. Keinoista on vain harvoin pula, yleensä tahdosta.
Kirkossa on yleensä pula sekä osaamisesta ja tahdosta. Tahdon puute johtuu katsomuksellisista syistä, jotka konkretisoituvat kirkkopolitiikaksi. Kirkkopolitiikka ja sen takana olevat katsomukselliset syyt ikään kuin oikeuttavat epäoikeudenmukaisuuden ja epäviisauden. Psykologinen silmä, hyvät tavat ja perussuomalainen oikeudentaju sokeutuvat uskonnosta. Uskonto myrkyttää työyhteisön ja uskonto pilaa johtajat. Samaa sössöyttää on poliittisissa ja aatteellisissa yhteisöissä, mutta kirkko ja uskonto lienee pahin säälimättömyyden ja itsekkyyden temmellyskenttä. Irvokkain siksikin, että se tekopyhästi perustelee toimensa rakkaudella, sosiaalietiikalla ja jumala-suhteilla.
Kirkossa ei mikään toimi normaalisti. Säälimättömyys, lynkkausmieliala, juoruilu, mustamaalaus, vallanjuopumus, syrjäyttäminen, kiusaaminen ja kaiken tuon mädännäisyyden harsoava jumalaton tekopyhyys ovat uskonnon lieveilmiöitä. Jumala varjelkoon meitä uskonnolta ja vallankäyttöönsä tukehtuneilta valtiokirkoilta ja pikkusieluisuudesta ummehtuneilta uskonyhteisöiltä.
Teemu Kakkuri
Kaksi kommenttia Teemu Kakkurille:
1. Kukahan nyt on tekopyhä?
2. Ei valehdella saa.
Harri Raitis
Tarkoitatko Harri Raitis, että minä valehtelin jotain?
TK
Lähetä kommentti
<< Home