Seurakunta kielsi ehtoolliset

Tämän päivän Aamulehdessä (www.aamulehti.fi) oli otsikko "Seurakunta kielsi ehtoolliset Karkun evankeliselta opistolta".

Otsikko ei kerro asiaa oikein - mikä käy ilmi lehden jutustakin. Vammalan seurakunnan kirkkoneuvosto ei kieltänyt ehtoollisenviettoja Karkun evankelisella opistolla. Se päätti ilmoittaa opistolle, että siellä on oikeus viettää ehtoollista vain erityisistä ja perustelluista syistä. Ja että lupa kuhunkin ehtoollisenviettoon on haettava kirkkoherralta.

Kuten kirjoitin edellisessä nettipäiväkirjani kirjoituksessa, Vammalan kirkkoherra on kertonut, ettei hän tee seurakunnan messujen suhteen mitään järjestelyjä, jotka voitaisiin katsoa sukupuoliseksi syrjinnäksi. Tämä tekee Vammalan seurakunnan messuun osallistumisen vaikeaksi niille, joiden omantunnonvakaumus on, että pastorin tulisi olla mies. Näitä on myös Karkun evankelisen opiston kurssien osallistujissa ja vetäjissä.

Viime keväänä Vammalan vs. kirkkoherra ilmoitti, ettei Vammalan seurakunnan jumalanpalveluksissa toimi messun johtajana, avustajana, ehtoollisenjakana tai saarnaajana yksikään vieraileva pastori, joka ei hyväksy naispappeutta. Tämä tuntuu monista Vammalan seurakuntalaisista pahalta. Mielellään he kuulisivat myös seurakunnan kirkoissa niiden pastoreiden julistusta, joihin ovat oppineet luottamaan ja jotka ovat vierailleet Vammalan seurakunnassa säännöllisesti vuosia tai vuosikymmenniä. Jos toimitaan vs. kirkkoherran linjauksen mukaan, se tarkoittaa, etteivät monet Karkun evankelisen opiston kurssien vetäjät saa osallistua Vammalan seurakunnan messujen toimittamiseen - eivät silloinkaan kun messu on osa kurssin ohjelmaa ja kurssin osallistujat ovat pääosa messuun osallistujista.

Vammalassa on viime aikoina kohdeltu kovalla kädellä naispappeuden torjujia tai niitä, jotka osoittavat luottamusta ja tukea naispappeuden torjujille. Niiden herätysliikkeiden tilaisuuksia, joissa on runsaasti näitä ihmisiä, ei pidetä seurakunnan tilaisuuksina - vaikka niihin osallistujat, ainakin melkein kaikki, ovat Vammalan seurakunnan jäseniä ja vaikka niissä julistajana toimisi Vammalan seurakunnan pastori. Seurakunnan johto on päättänyt, ettei näiden herätysliikkeiden tilaisuuksia ilmoiteta seurakunnan ilmoituksissa. Monet, jotka edustavat kirkon perinteen mukaista kantaa virkakysymyksessä, tai ne, jotka osoittavat tukea heille, ovat kokeneet, että seurakunnan johto työntää heitä pois seurakunnasta. Heitä ei kuunnella, heidän toiveitaan ei oteta huomioon. He ovat kuin toisen tai viidennen luokan seurakuntalaisia. Tältä monista ainakin tuntuu. Joulun alla seurakunnan joululehdessä seurakunnan pastori kirjoitti, että nämä seurakuntalaiset ovat Vammalassa kuin villinlännen lainsuojattomia, jotka uhkaavat tavallisten, kunnon vammalalaisten elämää.

Karkun evankelisella opistolla pidetään suuri määrä viikonloppukursseja. Pääsääntöisesti näihin kursseihin kuuluu sunnuntaina jumalanpalvelus. Koska osallistuminen Vammalan seurakunnan messuun on vaikeaa tai tarkoittaisi, että kurssissa ehkä osa osallistuu, osa ei, kurssien jumalanpalveluksia on alettu pitää entistä enemmän opistolla. Eikö tämä ole aika luonnollinen seuraus tilanteessa, joka on Vammalassa nyt? Karkun evankelisella opistolla on pidetty vuosikymmeniä jumalanpalveluksia, joihin on kuulunut myös ehtoollinen. Nyt niitä on vain pidetty enemmän kuin aiemmin. Tähän on aikanaan saatu lupa.

Niitä seurakuntalaisia, joiden on vaikea tai mahdoton osallistua Vammalan seurakunnan messuihin, on ollut mukana näissä jumalanpalveluksissa. Eikö tämäkin ole aika luonnollinen seuraus tilanteessa, joka on Vammalassa?

Karkun evankelisen opiston messut tarjoavat monille seurakuntalaisille mahdollisuuden päästä Jumalan sanan kuuloon ja Herran ehtoolliselle. Eikö tätä voisi pitää hyvänä asiana? Tämä mahdollisuus voi vähentää sitä jännitettä, joka on Vammalan seurakunnassa. Niilläkin seurakuntalaisilla, joiden on vaikea osallistua jumalanpalvelukseen seurakunnan kirkossa, on paikka, missä viettää jumalanpalvelusta.

Asiat olisi voitu hoitaa kahden menneen vuoden aikana toisin. Olisi voitu toimia niin, ettei nyt oltaisi tässä tilanteessa. Tietyillä ratkaisuilla seurakuntaa ei olisi hajoitettu tällä tavalla. Ajattelen myös omaa toimintaani. Erityisesti ajattelen ratkaisuja, joita olisi voitu tehdä. Tietyillä ratkaisuilla olisi annettu tilaa myös niille, joiden mielestä papinviran avaaminen naisille ei ole Raamatun mukainen päätös. Voitaisiinko vielä tehdä tällaisia ratkaisuja? Minun mielestäni voitaisiin. En usko, että kieltäminen, käskeminen ja pakottaminen ovat ne tavat, joilla seurakuntaa hoidetaan ja rakennetaan.

Kyse ei ole vain naispappeudesta. Markus Malmivaara on haastatteluissaan korostanut, että sen perässä tulevat monet muut Raamatun vastaiset asiat. Hän on sanonut, että Raamatun opetuksista luopuminen johtaa lopulta kristinuskon ytimen - pelastussanoman - hukkaamiseen. Kysymys naispappeudesta liittyy siihen suureen kysymykseen, mitä uskomme Raamatusta. Puhuuko Jumala Raamatussa ja ilmoittaako hän siinä totuutensa? Monet Vammalan seurakuntalaisista kantavat huolta, hukataanko Raamattu, sen ohjeet ja pelastussanoma. Siksi monilla on halu kokoontua siellä, missä toimitaan ja julistetaan Raamatun mukaan.