Totta vai ei?
Tänään jaetussa Tyrvään Sanomissa vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen kiistää lähettäneensä minulle törkeitä sähköpostiviestejä ja uhkailleensa minua. Hän sanoo, että olen vahvasti liioitellut asioita ja värittänyt niitä tarkoituksiini sopiviksi.
Hannu Kilpeläinen otti kantaa siihen, mitä kirjoitin edellisessä nettipäiväkirjani kirjoituksessa. Totean siinä mm. seuraavaa: "Olen joutunut viimeisen kahden vuoden, erityisesti viime kuukausien ja aivan erityisesti menneen viikon aikana sellaiseen kohtelun kohteeksi, jota en ole ennen kokenut. Varsinkin menneellä viikolla koin, että mielenterveyteni alkaa olla vaarassa. Esimiestoiminta kirkossa ja seurakunnassa voi olla sellaista, että työntekijästä tuntuu tältä. Liataan mainetta julkisesti, käytetään tarkoituksella ilmaisuja, jotka antavat väärän kuvan, tehdään syyllinen liki kaikkiin työyhteisön suurempiin ongelmiin, nolataan työkokouksessa työtovereiden edessä, otetaan pois työtehtäviä ja sanotaan, ettet ehkä ole kykenevä siihen, mitä olet tehnyt vuosia, lähetetään törkeitä sähköpostiviestejä, esitetään uhkauksia, syyllistetään sellaisesta, mihin ei voi mitenkään olla syyllinen. Myös tästä syystä katsoin välttämättömäksi lähteä virastani niin nopeasti kuin mahdollista.”
Vein tänään Vammalan seurakunnan työympäristötoimikunnalle kirjeen, jossa pyysin toimikuntaa selvittämään, onko totta se, mitä yllä kirjoitan. Olenko mm. saanut törkeitä sähköpostiviestejä? Vai liioittelenko ja väritänkö asioita minulle sopiviksi? On hyvä, että asiaa selvitetään ja käsityksensä lausuvat muutkin kuin Hannu Kilpeläinen ja minä.
Mikäli toinen sanoo yhtä ja toinen toista, kahdenkeskisistä keskusteluista on mahdotonta tietää, mitä on puhuttu ja mitä ei. Sen, mitä on kirjoitettu sähköpostiviesteissä, voi lukea. Sähköpostiviestit, jotka olen saanut Hannu Kilpeläiseltä, ovat tietysti hallussani. Niitä on melkoinen määrä. Myös muutamat ystäväni ovat saaneet Hannu Kilpeläiseltä sähköpostia. He ovat luonnehtineet kirjoituksia samansuuntaisin sanoin kuin minä. Hannu Kilpeläinen on kirjoituksissaan tai lausunnoissaan mm. lehdissä lausunut minusta sellaista, ettei ehkä ole vaikea kuvitella, mitä hän on kirjoittanut tai sanonut minulle henkilökohtaisesti.
Tyrvään Sanomissa Hannu Kilpeläinen väittää myös, ettei kirkkoherra Osmo Ojansivun kanssa ole sovittu mitään – siis mitään sellaista ettei minulla olisi messua yhdessä naispastorin kanssa. Tästä minulla ei ole muuta näyttöä kuin sanani. Voin vakuuttaa, että se, mitä kirjoitan tästä edellisessä nettipäiväkirjani kirjoituksessa, pitää paikkansa. Siitä, että kirjoitukseni pitää paikkansa, kertoo sekin, että Osmo Ojansivun laatimassa työvuorolistassa tälle keväälle minulla ei ollut messun toimittamista yhdessä naispastorin kanssa. Sellainen tilanne tuli vasta sitten, kun Hannu Kilpeläinen pyysi ehtoollisavustajaksi naispastorin jumalanpalvelukseen, jota myös minut oli määrätty toimittamaan. Tultuaan kirkkoherran sijaiseksi Hannu Kilpeläinen laati uuden työvuorolistan kevääksi. Siinä on otettu huomioon, että Osmo Ojansivu on virkavapaalla. Tässä listassa minut oli laitettu toimittamaan messu yhdessä naispastorin kanssa.
Hannu Kilpeläinen otti kantaa siihen, mitä kirjoitin edellisessä nettipäiväkirjani kirjoituksessa. Totean siinä mm. seuraavaa: "Olen joutunut viimeisen kahden vuoden, erityisesti viime kuukausien ja aivan erityisesti menneen viikon aikana sellaiseen kohtelun kohteeksi, jota en ole ennen kokenut. Varsinkin menneellä viikolla koin, että mielenterveyteni alkaa olla vaarassa. Esimiestoiminta kirkossa ja seurakunnassa voi olla sellaista, että työntekijästä tuntuu tältä. Liataan mainetta julkisesti, käytetään tarkoituksella ilmaisuja, jotka antavat väärän kuvan, tehdään syyllinen liki kaikkiin työyhteisön suurempiin ongelmiin, nolataan työkokouksessa työtovereiden edessä, otetaan pois työtehtäviä ja sanotaan, ettet ehkä ole kykenevä siihen, mitä olet tehnyt vuosia, lähetetään törkeitä sähköpostiviestejä, esitetään uhkauksia, syyllistetään sellaisesta, mihin ei voi mitenkään olla syyllinen. Myös tästä syystä katsoin välttämättömäksi lähteä virastani niin nopeasti kuin mahdollista.”
Vein tänään Vammalan seurakunnan työympäristötoimikunnalle kirjeen, jossa pyysin toimikuntaa selvittämään, onko totta se, mitä yllä kirjoitan. Olenko mm. saanut törkeitä sähköpostiviestejä? Vai liioittelenko ja väritänkö asioita minulle sopiviksi? On hyvä, että asiaa selvitetään ja käsityksensä lausuvat muutkin kuin Hannu Kilpeläinen ja minä.
Mikäli toinen sanoo yhtä ja toinen toista, kahdenkeskisistä keskusteluista on mahdotonta tietää, mitä on puhuttu ja mitä ei. Sen, mitä on kirjoitettu sähköpostiviesteissä, voi lukea. Sähköpostiviestit, jotka olen saanut Hannu Kilpeläiseltä, ovat tietysti hallussani. Niitä on melkoinen määrä. Myös muutamat ystäväni ovat saaneet Hannu Kilpeläiseltä sähköpostia. He ovat luonnehtineet kirjoituksia samansuuntaisin sanoin kuin minä. Hannu Kilpeläinen on kirjoituksissaan tai lausunnoissaan mm. lehdissä lausunut minusta sellaista, ettei ehkä ole vaikea kuvitella, mitä hän on kirjoittanut tai sanonut minulle henkilökohtaisesti.
Tyrvään Sanomissa Hannu Kilpeläinen väittää myös, ettei kirkkoherra Osmo Ojansivun kanssa ole sovittu mitään – siis mitään sellaista ettei minulla olisi messua yhdessä naispastorin kanssa. Tästä minulla ei ole muuta näyttöä kuin sanani. Voin vakuuttaa, että se, mitä kirjoitan tästä edellisessä nettipäiväkirjani kirjoituksessa, pitää paikkansa. Siitä, että kirjoitukseni pitää paikkansa, kertoo sekin, että Osmo Ojansivun laatimassa työvuorolistassa tälle keväälle minulla ei ollut messun toimittamista yhdessä naispastorin kanssa. Sellainen tilanne tuli vasta sitten, kun Hannu Kilpeläinen pyysi ehtoollisavustajaksi naispastorin jumalanpalvelukseen, jota myös minut oli määrätty toimittamaan. Tultuaan kirkkoherran sijaiseksi Hannu Kilpeläinen laati uuden työvuorolistan kevääksi. Siinä on otettu huomioon, että Osmo Ojansivu on virkavapaalla. Tässä listassa minut oli laitettu toimittamaan messu yhdessä naispastorin kanssa.
posted by Jari Rankinen | 4:05 ip.
2 Comments:
Hei Jari,
meitä seurakuntalaisia kiinnostaa varsin paljon noiden paljon puhuttujen sähköpostien sisältö. Olisiko asiallista julkaista ne, jotta me pimennossa totuudesta pidetyt kansalaiset saisimme vihdoinkin tietoomme sen, mitä on oikeasti asioista puhuttu ja kuka on herjannut tai panetellut ketä.
Viestintäsalaisuus ei estä lähettäjää tai vastaanottajaa julkaisemasta saamaansa kirjettä. Eri asia on, pidetäänkö kirjeen tai sen sisällön julkistamista ilman lähettäjän lupaa moraalisesti oikeana. Moraalisen paheksunnan verhoaminen syytöksiin kirjesalaisuuden rikkomisesta ei kuitenkaan ole asiallista.
(lähteet: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/5.5.html, Rikoslaki: 38 luku)
Harri Inkinen
Vammala
Itse en ole Vammalan seurakunnan toimintaan perehtynyt. Nuorena poikana (1980) äitini asui Keikyällä. Kaipa se antaa minulle jotain kontaktia paikkakuntaan, mutta asiaanhan saa mielestäni jokainen ottaa kantaa.
Minullahan ei ole ollut helppo elämä. Olen saanut kasvaa kristityksi kovan elämän kautta. Se on antanut minulle myös voimaa ja pelottomuutta kohdata ikäviäkin asioita.
Jos olen kokenut vääryyttä, en ole sitä hiljaisesti hyväksynyt. Ja milloin en ole voinut vaikuttaa asiaan niin olen pessyt käteni asiasta ja ihmisistä.
Joskus pitää osata olla tyly ja kova. On osattava erottaa seurakunta ja Jumalan sana toisistaan.
Tässä Jari soisin sinullekin voimaa kasvaa nyt kriisisi ylitse. Miten sinua voi pitää sielunpaimenena ja seurakunnan auktoriteettina jos sinä romahdat käsiin?
Nyt näyttää että sinä romahdat. Juuri tuossa aiemmin näin mielessäni, että sinä rakennat kirkon uusiksi. Et sisältä päin vaan teet sen kokonaan uusiksi. Sinä olet käynyt uskoakseni vilpittömästi auktoriteetteja ja kirkollista oppia vastaan sen tähden, että näet sen opin kasvaneen väärään suuntaan.
Se on hieno ja kunnioitettava teko ainakin meidän mielestämme, jotka näemme asian tavallasi. Totta kai tiesit, että siitä ei päätäsi silitellä. Mikään kivi ei jää totisesti kääntämättä, että sinut ja koko sukusi viallisiksi havaittaisiin ev.lut. seurakunnan toimesta.
Ei minua kiinnosta julkaistaanko jonkun kirkkoherran mielipide, joka on yksityisesti lähetetty. Eiköhän sen kirkkoherran mielipide ole yleisesti tiedossa.
Et hyvä Jari voi voittaa kamppailuasi muutoin kuin antamalla periksi. Et anna aatteillesi periksi etkä seurakunnallesi, vaan annat periksi totuudelle ettet voi yksin muuttaa ev.lut. seurakuntaa.
Olet tehnyt viisaasti jättämällä paikkasi. Eroamalla. Siihen eivät pysty suuretkaan herrat yhteiskunnan huipulla. Se vaatii rohkeutta ja omaatuntoa.
Opilliset kiistat ovat vaikeita ja hajottavia. Naispappeus oli viimeinen naula luterilaiseen maallisuuteen. Vain valtion rooli on pitänyt kirkon kasassa vuosikymmeniä verotusoikeuden kautta.
Tuo verotusoikeus on nykyisin laajennettu koskemaan kaikkia kirkkoja aatesuuntaan riippumatta. Siksi minä Jari sinua tarkemmin tuntematta suosittelen, että pidät mietiskelytauon ja pohdit, olisiko oikeasti mahdollista aloittaa uusi lehti ev.lut. kirkossa uuden seurakunnan kautta.
Olet astunut rohkeasti aatteesi puolesta esille ja olisi mielestäni surullista nähdä sinun ja muitten kaltaisesi tavoin ajattelevien vaipuvan ev.lut kirkon tarjoamaan unohduksen pannaan.
Minulla ei ole mitään naisia vastaan, tai ylipäätäinsäkään ketään vastaan. Olen liikaa nähnyt elämää, muuallakin kuin Suomessa, että alkaisin ylimmäiseksi tuomariksi ja päättäjäksi.
Ei silti ole vaikeaa kysyä, miksi Paavalin rakkauden kehotukset rakkaudesta ja sen ylikäyvyydestä halutaan pitää ohjenuorana, mutta kehotukset seurakunnan kaitsijan miehisyydestä halutaan sivuuttaa.
Halutaan tehdä kirkon opista tasa-arvokysymys, mitä se ei voi olla. Jumalan edessä olemme kaikki tasa-arvoiset, eikä meillä ole tuomintavaltaa edes itseemme.
Silti meille on annettu oppikirja, uusi testamentti, jota voimme käyttää kävelykeppinä kristityn vaikealla polulla. Emme voi lyhentää tai pidentää keppiä kuoppien mukaan vaan meidän on kohdattava esteet ja vaikeudet yhtäläisellä mitalla.
Tsemppiä pohdintaasi!
Matti Vehviläinen
Kerava
Lähetä kommentti
<< Home