Mitä tämän jälkeen?
Eroni Vammalan kappalaisen virasta astuu näillä näkymin voimaan 12.4.2008 – hieman vajaan kuukauden kuluttua. Siihen saakka olen vuosilomalla. Monet ovat kysyneet, mitä aion tehdä tämän jälkeen.
Päätöksiä ei ole tehty. Keskusteluja on käyty ja yksi suunnitelma on mietitty. Aikaa näyttää, toteutuuko se.
Tarkoitus on, että voisin jäädä Vammalaan ja jatkaa pastorin työtä täällä. Tai jonkin verran laajemmalla alueella – lähinnä Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Opettaisin Raamattua, pitäisin jumalanpalveluksia, tekisin nuorisotyötä, vetäisin rippikouluja, puhuisin seuroissa ja muissa tilaisuuksissa, kirjoittaisin kirjoituksia. Olisin käytettävissä myös kirkollisiin toimituksiin – kasteisiin, avioliittoon vihkimisiin ja hautaan siunaamisiin.
Olen keskustellut tästä mahdollisuudesta Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen toimivan johdon kanssa. Se on suhtautunut asiaan myönteisesti. Tietysti Sleyn hallitus päättää asiasta – eikä päätöksiä ole tehty.
Sleyn budjettiin ei ole varattu rahoja minun palkkaamiseeni. Sleyn toimiva johto on kertonut, että sen mielestä siirtymiseni Sleyn palvelukseen on mahdollista, mikäli tukijoita löytyy riittävästi. Siis niitä, jotka voivat rukoilla työni puolesta ja mahdollisuuksiensa mukaan tukea taloudellisesti työtäni. Olisitko halukas tukemaan minua kaavaillussa tehtävässä? Tiedän, että moni on jo mukana monissa tukirenkaissa tai antaa muuten sen tuen, johon on mahdollisuus. Ehkä kuitenkin jotkut kokevat tämän kanavakseen tukea evankeliumin työtä.
Jos ajattelet, että voisit olla tukijoitteni joukossa, toivon, että ilmoitat siitä Seppo Laaksoselle (sirse.laaksonen@pp.inet.fi), Jouni Perttulalle (jouni.perttula@kopteri.net) tai minulle (jari.rankinen@kopteri.net). Sähköposti on kätevä tapa. Ilmoittaa voi myös puhelimella tai kun tavataan. Pienikin tuki on tärkeä asia. Rukoustuki on taloudellista tukea vielä tärkeämpää. Jotta asiaa voidaan suunnitella eteenpäin, tarvittaisiin tietoa mahdollisista tukijoista.
Jos asiat etenevät tämän suunnitelman mukaisesti, siirryn Sleyn palvelukseen. En kuitenkaan haluaisi olla vain yhden herätysliikkeen palveluksessa ja palvella vain yhden herätysliikkeen väkeä. Mielelläni tulen – kuten tähänkin asti – myös muiden herätysliikkeiden tilaisuuksiin. Tai tilaisuuksiin, jotka eivät ole minkään herätysliikkeen tilaisuuksia. Mielelläni tulen paikallisseurakunnan tapahtumiin. Haluan järjestää tilaisuuksia, jotka kokoavat niin eri herätysliikkeiden väkeä kuin niitä, jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen. Olen kokenut Vammalassa hienona, että monet eri herätysliikkeisiin kuuluvat ja herätysliikkeisiin kuulumattomat kristityt ovat toimineet yhdessä. On kokoonnuttu, oltu Jumalan sanan äärellä, järjestetty tapahtumia, puhuttu ja rukoiltu yhdessä. Minä ja perheeni olemme saaneet paljon tukea monelta eri taholta. Siitä suuri kiitos. On paljon, mikä yhdistää meitä. On halu luottaa Raamattuun ja Raamatun Kristukseen.
On mahdollista, tai todennäköistä, että hyvä ystäväni ja taistelutoverini Markus Malmivaara on kohta samassa tilanteessa kuin minä nyt. Toivon – mikäli näin käy – että hän löytää paikan, jonka Jumala on tarkoittanut hänelle. Toivon, että myös häntä tuetaan tavoilla, joita hän ja hänen perheensä tarvitsevat.
Mielelläni olisin palvellut nykyisessä virassani. Ehkä Jumala avaa uuden oven. Pyydän, että hän sulkee ovet, joista ei ole tarkoitus mennä, ja avaa ne, joista on.
Päätöksiä ei ole tehty. Keskusteluja on käyty ja yksi suunnitelma on mietitty. Aikaa näyttää, toteutuuko se.
Tarkoitus on, että voisin jäädä Vammalaan ja jatkaa pastorin työtä täällä. Tai jonkin verran laajemmalla alueella – lähinnä Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Opettaisin Raamattua, pitäisin jumalanpalveluksia, tekisin nuorisotyötä, vetäisin rippikouluja, puhuisin seuroissa ja muissa tilaisuuksissa, kirjoittaisin kirjoituksia. Olisin käytettävissä myös kirkollisiin toimituksiin – kasteisiin, avioliittoon vihkimisiin ja hautaan siunaamisiin.
Olen keskustellut tästä mahdollisuudesta Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen toimivan johdon kanssa. Se on suhtautunut asiaan myönteisesti. Tietysti Sleyn hallitus päättää asiasta – eikä päätöksiä ole tehty.
Sleyn budjettiin ei ole varattu rahoja minun palkkaamiseeni. Sleyn toimiva johto on kertonut, että sen mielestä siirtymiseni Sleyn palvelukseen on mahdollista, mikäli tukijoita löytyy riittävästi. Siis niitä, jotka voivat rukoilla työni puolesta ja mahdollisuuksiensa mukaan tukea taloudellisesti työtäni. Olisitko halukas tukemaan minua kaavaillussa tehtävässä? Tiedän, että moni on jo mukana monissa tukirenkaissa tai antaa muuten sen tuen, johon on mahdollisuus. Ehkä kuitenkin jotkut kokevat tämän kanavakseen tukea evankeliumin työtä.
Jos ajattelet, että voisit olla tukijoitteni joukossa, toivon, että ilmoitat siitä Seppo Laaksoselle (sirse.laaksonen@pp.inet.fi), Jouni Perttulalle (jouni.perttula@kopteri.net) tai minulle (jari.rankinen@kopteri.net). Sähköposti on kätevä tapa. Ilmoittaa voi myös puhelimella tai kun tavataan. Pienikin tuki on tärkeä asia. Rukoustuki on taloudellista tukea vielä tärkeämpää. Jotta asiaa voidaan suunnitella eteenpäin, tarvittaisiin tietoa mahdollisista tukijoista.
Jos asiat etenevät tämän suunnitelman mukaisesti, siirryn Sleyn palvelukseen. En kuitenkaan haluaisi olla vain yhden herätysliikkeen palveluksessa ja palvella vain yhden herätysliikkeen väkeä. Mielelläni tulen – kuten tähänkin asti – myös muiden herätysliikkeiden tilaisuuksiin. Tai tilaisuuksiin, jotka eivät ole minkään herätysliikkeen tilaisuuksia. Mielelläni tulen paikallisseurakunnan tapahtumiin. Haluan järjestää tilaisuuksia, jotka kokoavat niin eri herätysliikkeiden väkeä kuin niitä, jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen. Olen kokenut Vammalassa hienona, että monet eri herätysliikkeisiin kuuluvat ja herätysliikkeisiin kuulumattomat kristityt ovat toimineet yhdessä. On kokoonnuttu, oltu Jumalan sanan äärellä, järjestetty tapahtumia, puhuttu ja rukoiltu yhdessä. Minä ja perheeni olemme saaneet paljon tukea monelta eri taholta. Siitä suuri kiitos. On paljon, mikä yhdistää meitä. On halu luottaa Raamattuun ja Raamatun Kristukseen.
On mahdollista, tai todennäköistä, että hyvä ystäväni ja taistelutoverini Markus Malmivaara on kohta samassa tilanteessa kuin minä nyt. Toivon – mikäli näin käy – että hän löytää paikan, jonka Jumala on tarkoittanut hänelle. Toivon, että myös häntä tuetaan tavoilla, joita hän ja hänen perheensä tarvitsevat.
Mielelläni olisin palvellut nykyisessä virassani. Ehkä Jumala avaa uuden oven. Pyydän, että hän sulkee ovet, joista ei ole tarkoitus mennä, ja avaa ne, joista on.
7 Comments:
No nyt siis tuli meille maalintekopaikka. Eiköhän koota porukka!
Olen tehnyt Jarin kanssa yhdessä työtä aiemmin ja nauttinut siitä sydämestäni. Olisi loistava asia saada hieno työkaveri takaisin. Siihen tarvitaan nyt ystävien apua
Erkki Koskenniemi
Piankos tuota nyt parikymppia kuussa vanhalle ystävälle. Sama, minkä yhdistyksen palveluksessa.
Parempi kun en lupaa rukoilla, se kun itsestä kiinni, mutta rahasuoritukset hoitaa pankin automaattinen maksupalvelu. Se on paljon luotettavampi yhteistyökumppani kuin vanha aatami.
Teemu Kakkuri ja Sampo Bank
En voi tukea Luterilaista evankelioimisyhdistystä, sillä käsittääkseni se on osa Suomen luterilaista valtiokirkkoa.
Sinua Jari Rankinen voin tukea hengellisesti ja pienin taloudellisin panostuksin omien mahdollisuuksieni mukaan.
Toivottavasti totuus aukenee sinulle ja näet puhtaan valon ilman varjoja.
Tsemppiä matkaan!
Matti Vehviläinen
Kerava
Matti,
Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys on itsenäinen järjestö, joka toimii pääosin vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Se ei valtiokirkon palveluksessa (sellaista Suomessa ei ole ollut 90 vuoteen), vaan tekee työtä Kristuksen ruumiin rakentamiseksi - vaikkakin luterilaisen kirkon sisällä. Siinä se on pelkkä Jumalan työrukkanen.
Kimmo Jaatila
(myös SLEYn palveluksessa pienen pätkän palvellut)
Joo, olen pahoillani, olin käsittänyt Sleyn roolin väärin. Pahoittelen vilpittömästi virhettäni.
Tuossa oli tämänaamuisessa Helsingin Sanomissa juttu, että seurakuntayhdistys on päättänyt lakkauttaa taloudellisen tuen Sleylle.
Ehkä sitten voin pari ropoa laittaa myös Sleyn suuntaan mahdollisuuksieni mukaan jahka näen mihin suuntaan toiminta kehittyy.
Mitä taas tulee valtionkirkkoon niin näen luterilaisen kirkon nimenomaan osana valtiollista järjestelmää.
Tästä asiasta tuskin pääsisimme yhteisymmärrykseen vaikka siitä peistä taittaisimmekin.
Matti Vehviläinen
Kerava
Hienoa Jari! Runsaasti siunausta uuteen elämänvaiheeseen. Herra varmasti avaa ne ovet, joista Hän tahtoo sinun kulkevan ja päinvastoin.
Vaikka itse naispappien kanssa yhteistyötä teenkin, olen ollut suurimman osan elämäni jonkin verran enemmän sen vastustaja kuin kannattaja, eli käytännössä olen toiminut hieman samoin kuin lestadiolaiset. Asia on kuitenkin minulle vielä hieman epävarma, koska ihan Raamatun pohjalta jotkut tuttuni ovat kuitenkin ymmärtäneet, että naispappeus ei ole väärin. Sietäisi kyllä tutkia sitä itse vielä paremmin ja että Jumala antaa ymmärrystä.
Kuitenkin voi hyvin olla, että jossain vaiheessa minullakin on edessä sama tilanne kuin sinulla. En oikein tiedä edes mitä muuta toivoisin, kuin että saisin ainakin jonkin aikaa työskennellä kanttorina ilman, että kukaan painostaa minua tekemään kompromisseja uskoni kanssa ja että Herra sitten johdattaisi elämässä eteenpäin tahtonsa mukaan.
Toivottavasti saat pitää hyvät ystävyyssuhteesi kotipaikkakunnallasi.
Tuomo Viherjuuri, Hki
Jes 66:5: "Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: -- Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään."
Lähetätkö Jari tilinumeron?
Jumalan iloa sinun työhösi. Kun saa tehdä työtä hyvällä omallatunnolla, niin ilo säilyy.
Lähetä kommentti
<< Home