Mukavaa taistelua
Meillä on käyty viime päivinä pientä ja ihan mukavaa kamppailua.
Koiramme Saku ei ole ollut lainkaan tyytyväinen siihen, että sen pitäisi pysyä omalla pihalla. Ja me emme ole olleet ollenkaan iloisia, että Saku on tämän tästä karannut tutkimaan naapureiden kukkapenkkejä, kaivamaan naapurin kompostia - ja tuonut sieltä mukanaan milloin mitäkin - ja tekemään tuttavuutta milloin kenenkin tai minkäkin kanssa. Usein uutta tuttavuutta on pitänyt haukkua oikein kunnolla. Karkaaminen on tietysti myös vaarallista. Naapurimme kertoi, että heidän koiransa jäi joitakin vuosia sitten auton alle ja jouduttiin lopettamaan.
Niinpä pystytimme verkkoaidan takapihamme ympärille. Se ei Sakua pidätellyt. Koira hivutti itsensä läpi aidan aika pienistä raoista. Hankin rautalankaa, jota laitoin ristiin verkkoaidan aukkoihin. Pian Saku huomasi, miten selvittää tämä este: kuonolla ja tassuilla voi painaa rautalangan niin paljon sivuun, että pitkä ja laiha koira mahtuu aukosta ulos. Tämän jälkeen sidoin aukkoihin lisää rautalankaa - niin että rautalanka estää ristiin laitettujen lankojen sivuun työntämisen. Luulin, että tällä koira pysyy aidatulla alueella. Ei pysynyt. Se kaivoi itsensä aidan ali ja oli jälleen teillä, joilla ei saisi olla.
Menin kauppaan ja ostin 230 kappaletta pihakiviä. Nämä laitoin aidan alareunaan. Koiran pitäisi kaivaa melkoinen luola ennen kuin se selviäisi aidan toiselle puolelle. Kovaan saviseen maahan se ei taida kaivaa sellaista.
Pihakivet loppuivat hieman kesken. Noin metrin matkalle laitoin tavallisia pienempiä kiviä ja ajattelin niidenkin estävän koiran työntymisen aidan alitse. Saku siirsi näitä kiviä sivuun ja oli taas siellä, minne tekee mieli kovasti. Tänään aamulla kävin ostamassa muutaman pihakiven lisää ja laitoin ne tälle metrin matkalle.
Tänään Saku on pysynyt aidan sisäpuolella. Se on kyllä tutkinut aitaa, nuuhkinut sitä, välillä ottanut aidan hampaisiinsa ja kiskonut sitä kaikin voimin. Pitkän tunnelin kaivamistakin se on hieman koittanut. Olen siinä toivossa, ettei aidasta löydy enää heikkoa kohtaa ja koiramme on alistunut osaansa.
Ihan mukavia tällaiset lomapäivät.
Koiramme Saku ei ole ollut lainkaan tyytyväinen siihen, että sen pitäisi pysyä omalla pihalla. Ja me emme ole olleet ollenkaan iloisia, että Saku on tämän tästä karannut tutkimaan naapureiden kukkapenkkejä, kaivamaan naapurin kompostia - ja tuonut sieltä mukanaan milloin mitäkin - ja tekemään tuttavuutta milloin kenenkin tai minkäkin kanssa. Usein uutta tuttavuutta on pitänyt haukkua oikein kunnolla. Karkaaminen on tietysti myös vaarallista. Naapurimme kertoi, että heidän koiransa jäi joitakin vuosia sitten auton alle ja jouduttiin lopettamaan.
Niinpä pystytimme verkkoaidan takapihamme ympärille. Se ei Sakua pidätellyt. Koira hivutti itsensä läpi aidan aika pienistä raoista. Hankin rautalankaa, jota laitoin ristiin verkkoaidan aukkoihin. Pian Saku huomasi, miten selvittää tämä este: kuonolla ja tassuilla voi painaa rautalangan niin paljon sivuun, että pitkä ja laiha koira mahtuu aukosta ulos. Tämän jälkeen sidoin aukkoihin lisää rautalankaa - niin että rautalanka estää ristiin laitettujen lankojen sivuun työntämisen. Luulin, että tällä koira pysyy aidatulla alueella. Ei pysynyt. Se kaivoi itsensä aidan ali ja oli jälleen teillä, joilla ei saisi olla.
Menin kauppaan ja ostin 230 kappaletta pihakiviä. Nämä laitoin aidan alareunaan. Koiran pitäisi kaivaa melkoinen luola ennen kuin se selviäisi aidan toiselle puolelle. Kovaan saviseen maahan se ei taida kaivaa sellaista.
Pihakivet loppuivat hieman kesken. Noin metrin matkalle laitoin tavallisia pienempiä kiviä ja ajattelin niidenkin estävän koiran työntymisen aidan alitse. Saku siirsi näitä kiviä sivuun ja oli taas siellä, minne tekee mieli kovasti. Tänään aamulla kävin ostamassa muutaman pihakiven lisää ja laitoin ne tälle metrin matkalle.
Tänään Saku on pysynyt aidan sisäpuolella. Se on kyllä tutkinut aitaa, nuuhkinut sitä, välillä ottanut aidan hampaisiinsa ja kiskonut sitä kaikin voimin. Pitkän tunnelin kaivamistakin se on hieman koittanut. Olen siinä toivossa, ettei aidasta löydy enää heikkoa kohtaa ja koiramme on alistunut osaansa.
Ihan mukavia tällaiset lomapäivät.
posted by Jari Rankinen | 8:25 ip.
1 Comments:
Olipa hauska juttu! Tai ainakin lukijalle. :)
Koirat ovat kyllä loistavia eläimiä. Tuo Saku näyttää tosi suloiselta! Ja nämäkin rajat ihan konkreettista rakkautta.
Päivi Luukkainen
Jyväskylä
Lähetä kommentti
<< Home