Vanhan testamentin kurssi ja kärsitty rangaistus
Ensi viikonloppuna Sastamalassa opiskellaan Vanhaa testamenttia. On viikonvaihteen mittainen raamattukurssi, jolla luetaan Malakian kirja, käydään läpi sen keskeiset opetukset, selvitellään, millaista oli Israelissa profeetta Jeremian ja Hesekielin aikana ja mitä nämä profeetat julistivat, sekä puhutaan siitä, miten kristityn tulisi suhtautua Vanhaan testamenttiin.
Kurssi alkaa perjantaina 9.4. klo 18. Lauantaina 10.4. aloitamme klo 12 ja sunnuntaina 11.4. klo 11. Kurssi päättyy sunnuntaina noin klo 16. Perjantaina olemme rukoushuoneessa Liekolankatu 5:ssa ja lauantaina Luther-talossa (Valkamakatu 4). Sunnuntaina klo 11 messu on Karkun evankelisella opistolla. Messun jälkeen raamattukurssin tilaisuudet alkavat klo 14 Liekolankadun rukoushuoneessa. Opettajina ovat Erkki Koskenniemi, Markus Malmivaara, Juha Silmu ja tämän nettipäiväkirjan kirjoittaja. Sunnuntaina messussa saarnaa Markku Sumiala. Lauantaina kuulemme tuoreet terveiset Keniasta. Lähetystyöntekijät Hanna-Leena ja Mika Piittala tuovat nämä terveiset. Kurssi on Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ja Vammalan seudun ev.lut. Kansanlähetyksen yhteistyötä.
Toivotan sinut tälle kurssille lämpimästi tervetulleeksi. Hienoa jos pääset mukaan. Kurssi ei maksa osallistujille mitään.
Aika monet ovat kysyneet, miltä tuntuu, kun tuomiokapitulin määräämä rangaistus on kärsitty. Se on nyt tosiaan kärsitty. Kiirastorstaina olin taas papin asussa ja toimittamassa messua. Kolme kuukautta, jotka olin pidätettynä pappisvirasta, meni nopeasti. Kovinkaan paljon rangaistus ei vaikuttanut työhöni. Oli paljon sellaista työtä, jota voi tehdä, vaikka ei olisikaan pappisvirassa. Ikävimpiä olivat ne tilanteet, joissa joku tuttu soitti ja pyysi toimittamaan kirkollisen toimituksen - kastamaan, siunaamaan vainajan tai jakamaan ehtoollisen vanhukselle - ja jouduin sanomaan, etten nyt voi tulla. Henkisesti rangaistus vaivasi vähemmän kuin olin ajatellut. Varmaan tähän vaikutti se, etten osaa pitää vääränä toimintaa, josta minut tuomittiin. Toimisin samalla tavalla, jos nyt olisin vastaavassa tilanteessa. Siihen, miten raskaalta tai kevyeltä rangaistus tuntuu, vaikuttaa tietysti myös se, mitä ajattelee rangaistuksen antajista. Jos rangaistuksen määrää ihminen tai ihmiset, joita arvostaa kovin, rangaistus tuntuu raskaalta. Tässä tapauksessa näin ei ollut. Kun olemme puhuneet tästä kotonamme, Minna on muistuttanut minua siitä, miten Paavali suhtautui ylipappiin. Tästä kerrotaan Apostolien tekojen 23. luvun alussa. Tätä muistutusta olen tarvinnut.
Joku kysyi, mitähän tällä rangaistuksella saavutettiin, ja totesi, että tuskin mitään. Minun on helppo yhtyä tähän käsitykseen.
Sinä päivänä, jona rangaistus päättyi, vanhempani lähettivät minulle tekstinviestin. Siinä luki: "Taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto. Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan. 1 Tim 1:18-19. Siunauksen toivotuksin äiti ja isä".
Toki on hyvä, että tämä vaihe on nyt takana.
Kurssi alkaa perjantaina 9.4. klo 18. Lauantaina 10.4. aloitamme klo 12 ja sunnuntaina 11.4. klo 11. Kurssi päättyy sunnuntaina noin klo 16. Perjantaina olemme rukoushuoneessa Liekolankatu 5:ssa ja lauantaina Luther-talossa (Valkamakatu 4). Sunnuntaina klo 11 messu on Karkun evankelisella opistolla. Messun jälkeen raamattukurssin tilaisuudet alkavat klo 14 Liekolankadun rukoushuoneessa. Opettajina ovat Erkki Koskenniemi, Markus Malmivaara, Juha Silmu ja tämän nettipäiväkirjan kirjoittaja. Sunnuntaina messussa saarnaa Markku Sumiala. Lauantaina kuulemme tuoreet terveiset Keniasta. Lähetystyöntekijät Hanna-Leena ja Mika Piittala tuovat nämä terveiset. Kurssi on Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ja Vammalan seudun ev.lut. Kansanlähetyksen yhteistyötä.
Toivotan sinut tälle kurssille lämpimästi tervetulleeksi. Hienoa jos pääset mukaan. Kurssi ei maksa osallistujille mitään.
Aika monet ovat kysyneet, miltä tuntuu, kun tuomiokapitulin määräämä rangaistus on kärsitty. Se on nyt tosiaan kärsitty. Kiirastorstaina olin taas papin asussa ja toimittamassa messua. Kolme kuukautta, jotka olin pidätettynä pappisvirasta, meni nopeasti. Kovinkaan paljon rangaistus ei vaikuttanut työhöni. Oli paljon sellaista työtä, jota voi tehdä, vaikka ei olisikaan pappisvirassa. Ikävimpiä olivat ne tilanteet, joissa joku tuttu soitti ja pyysi toimittamaan kirkollisen toimituksen - kastamaan, siunaamaan vainajan tai jakamaan ehtoollisen vanhukselle - ja jouduin sanomaan, etten nyt voi tulla. Henkisesti rangaistus vaivasi vähemmän kuin olin ajatellut. Varmaan tähän vaikutti se, etten osaa pitää vääränä toimintaa, josta minut tuomittiin. Toimisin samalla tavalla, jos nyt olisin vastaavassa tilanteessa. Siihen, miten raskaalta tai kevyeltä rangaistus tuntuu, vaikuttaa tietysti myös se, mitä ajattelee rangaistuksen antajista. Jos rangaistuksen määrää ihminen tai ihmiset, joita arvostaa kovin, rangaistus tuntuu raskaalta. Tässä tapauksessa näin ei ollut. Kun olemme puhuneet tästä kotonamme, Minna on muistuttanut minua siitä, miten Paavali suhtautui ylipappiin. Tästä kerrotaan Apostolien tekojen 23. luvun alussa. Tätä muistutusta olen tarvinnut.
Joku kysyi, mitähän tällä rangaistuksella saavutettiin, ja totesi, että tuskin mitään. Minun on helppo yhtyä tähän käsitykseen.
Sinä päivänä, jona rangaistus päättyi, vanhempani lähettivät minulle tekstinviestin. Siinä luki: "Taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto. Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan. 1 Tim 1:18-19. Siunauksen toivotuksin äiti ja isä".
Toki on hyvä, että tämä vaihe on nyt takana.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home