Arkkipiispan valinnan jälkeen
Eilen kirkkomme arkkipiispaksi valittiin piispa Kari Mäkinen. Vaali oli äärimmäisen tasainen: jos kuusi äänestäjää olisi äänestänyt toisin, vaalin tulos olisi ollut toinen.
Piispa Kari Mäkinen sai kuitenkin enemmistön äänioikeutettujen äänistä. Enemmistö halusi hänet arkkipiispaksi. Se kertoo paljon siitä, millainen kirkkomme tällä hetkellä on.
Juttelin eilen ystäväni kanssa vaalin tuloksesta. Totesimme, että esimerkiksi niiden herätysliikkeiden asema, joihin kuulumme, ei tule olemaan helppo kirkossa, jonka arkkipiispa on Kari Mäkinen. Toisaalta puhuimme siitä, että tilanne on selkeä - varmaankin paljon selkeämpi verrattuna siihen, että vaalin lopputulos olisi ollut toinen. Emme tule saamaan ymmärtämystä kirkon ylimmän johdon tahdolta, meidät halutaan työntää marginaaliin tai pois kirkosta, meidän on toimittava entistä enemmän kirkkomme seurakuntien rakenteiden ulkopuolella, meitä ja meidän toiveitamme tuskin kuunnellaan. Siitä huolimatta, että tilanne on nyt selkeämpi, olisin toki toivonut, että vaalin toinen kierros olisi mennyt toisin.
Toinen ystäväni lähetti viestin, jossa kertoi parikymppisen poikansa kysyneen vaalin tuloksesta kuultuaan, joko nyt saa erota kirkosta. Isä oli perustellut pojalleen, miksi edelleen kannattaa pysyä kirkon jäsenenä. Samantyyppinen keskustelu käytiin meillä kotona. Ymmärrän hyvin nämä ajatukset: miksi kuulua kirkkoon, joka tuntuu entistä enemmän vieraalta, joka saattaa kurittaa kovalla kädellä ja josta saa niin kovin vähän? Silti ajattelen, ettei nyt ole aika lähteä kirkosta, jonka jäseniksi meidät on kastettu, jonka keskuudessa olemme oppineet tuntemaan Jumalan suuria tekoja ja jota olemme halunneet rakentaa. En tiedä, tuleeko sellainen aika.
Kari Mäkisen valinta varmasti tulee jakamaan kirkko. Toiset haluavat, että kirkko kulkee siihen suuntaan, johon Kari Mäkinen haluaa viedä sitä ja epäilemättä toisinaan kovillakin otteilla vie. Toiset eivät nimenomaan tahdo tätä. Varmasti Miikka Ruokasen valinta olisi myös jakanut kirkkoa. Uskon kuitenkin, että vähemmän kuin Kari Mäkisen valinta. Aika näyttää.
Rukoilen Jumalan siunausta ja sitä, että hänen tahtonsa tapahtuu. Näitä rukoilen, kun ajattelen kirkkoamme. Tai nyt arkkipiispan virkaan valittua.
Tänään alkaa - kuten edellisessä kirjoituksessani kirjoitin - viikonvaihteen mittainen raamattukurssi Huittisissa. Opiskelemme Ensimmäistä Pietarin kirjettä. Aloitamme tänään Sleyn rukoushuoneessa (Karpintie 7) klo 18, huomenna lauantaina klo 12 ja sunnuntaina 16. Olet lämpimästi tervetullut.
Piispa Kari Mäkinen sai kuitenkin enemmistön äänioikeutettujen äänistä. Enemmistö halusi hänet arkkipiispaksi. Se kertoo paljon siitä, millainen kirkkomme tällä hetkellä on.
Juttelin eilen ystäväni kanssa vaalin tuloksesta. Totesimme, että esimerkiksi niiden herätysliikkeiden asema, joihin kuulumme, ei tule olemaan helppo kirkossa, jonka arkkipiispa on Kari Mäkinen. Toisaalta puhuimme siitä, että tilanne on selkeä - varmaankin paljon selkeämpi verrattuna siihen, että vaalin lopputulos olisi ollut toinen. Emme tule saamaan ymmärtämystä kirkon ylimmän johdon tahdolta, meidät halutaan työntää marginaaliin tai pois kirkosta, meidän on toimittava entistä enemmän kirkkomme seurakuntien rakenteiden ulkopuolella, meitä ja meidän toiveitamme tuskin kuunnellaan. Siitä huolimatta, että tilanne on nyt selkeämpi, olisin toki toivonut, että vaalin toinen kierros olisi mennyt toisin.
Toinen ystäväni lähetti viestin, jossa kertoi parikymppisen poikansa kysyneen vaalin tuloksesta kuultuaan, joko nyt saa erota kirkosta. Isä oli perustellut pojalleen, miksi edelleen kannattaa pysyä kirkon jäsenenä. Samantyyppinen keskustelu käytiin meillä kotona. Ymmärrän hyvin nämä ajatukset: miksi kuulua kirkkoon, joka tuntuu entistä enemmän vieraalta, joka saattaa kurittaa kovalla kädellä ja josta saa niin kovin vähän? Silti ajattelen, ettei nyt ole aika lähteä kirkosta, jonka jäseniksi meidät on kastettu, jonka keskuudessa olemme oppineet tuntemaan Jumalan suuria tekoja ja jota olemme halunneet rakentaa. En tiedä, tuleeko sellainen aika.
Kari Mäkisen valinta varmasti tulee jakamaan kirkko. Toiset haluavat, että kirkko kulkee siihen suuntaan, johon Kari Mäkinen haluaa viedä sitä ja epäilemättä toisinaan kovillakin otteilla vie. Toiset eivät nimenomaan tahdo tätä. Varmasti Miikka Ruokasen valinta olisi myös jakanut kirkkoa. Uskon kuitenkin, että vähemmän kuin Kari Mäkisen valinta. Aika näyttää.
Rukoilen Jumalan siunausta ja sitä, että hänen tahtonsa tapahtuu. Näitä rukoilen, kun ajattelen kirkkoamme. Tai nyt arkkipiispan virkaan valittua.
Tänään alkaa - kuten edellisessä kirjoituksessani kirjoitin - viikonvaihteen mittainen raamattukurssi Huittisissa. Opiskelemme Ensimmäistä Pietarin kirjettä. Aloitamme tänään Sleyn rukoushuoneessa (Karpintie 7) klo 18, huomenna lauantaina klo 12 ja sunnuntaina 16. Olet lämpimästi tervetullut.
posted by Jari Rankinen | 7:57 ap.
5 Comments:
Juttelinpa minäkin eilen muutamien ystävieni kanssa. Kukaan heistä ei kertonut kenenkään ulostyöntämisestä kirkosta. Kirkkoomme mahtuvat kaikki kirkkomme päätöksiä ja opillisia linjauksia noudattavat. Mitä tästä (VAALISTA) opimme: Kristuken kirkko on olemassa maan päällä siksi, että se toteuttaa evankeliumin sanomaa. Se sulkee sisälleen kaikki syntiset, armoa ja rakkautta janoavat.
Hannu Kilpeläinen
Tampere
Hyvä Jari Rankinen
Toimesi ja kirjoittelusi arkkipiispan vaalin aikana antaa aiheen kysymykseen.
Olet peräänkuuluttanut pastorin asemaa yhden vaimon miehenä. Tarkoittaako se yhtä vaimoa kerrallaan? Miten tämän NYT selität? Olet antanut ymmärtää, että olet suorittanut eksegetiikan laudaturin erinomaisilla tiedoilla. Annatko nyt selityksen tietoa janoaville seurakuntalaisille. Siis, miksi sinä ja kannattajasi (mm. teol.maist. Marjo Anttoora) olitte arkkipiispanvaalissa yhden vaimon miestä vastaan ja kolmen vaimon miehen puolella?
Mitä on julistamasi raamatullisuus?
Hannu Kilpeläinen
Tampere
Hannu Kilpeläinen
Kiitos kysymyksestä. Kun on kaksi vaihtoehtoa, niistä yleensä valitaan toinen – se, jota pitää toista parempana. Toisinaan, ehkä useinkin, kun on vain kaksi vaihtoehtoa, kumpikaan ei ole kaikilta osin juuri se, mitä toivoisi.
Avioero ja uudelleen avioituminen ovat ongelmia. Raamattu kieltää puolison hylkäämisen. Puolison uskottomuus on Raamatun mukaan ainoa syy jättää puoliso. Myös uudelleen avioitumisen Raamattu kieltää. Siihenkin voi olla yksi poikkeus: Raamattu puhuu tilanteesta, jossa itse haluaisi jatkaa avioliittoa mutta toinen osapuoli ei halua ja jättää. Tällaisessa tilanteessa uudelleen avioituminen voi olla Raamatun mukaan mahdollista. Ainakin luterilaiset isät ymmärsivät tietyt Raamatun kohdat näin.
Miikka Ruokanen on kertonut, että avioerot ovat olleet hänen elämänsä katastrofeja. Lehtihaastattelussa hän sanoi, että hän olisi halunnut jatkaa näitä avioliittoja mutta toinen ei tahtonut. Ei olisi ollenkaan ongelmaton asia, että arkkipiispa olisi eronnut kaksi kertaa ja solminut kahdesti uuden avioliiton. Se olisi vastoin sitä, mitä Uusi testamentti sanoo seurakunnan kaitsijasta. Ongelmat, jotka liittyvät Kari Mäkisen teologiaan ja tapaan johtaa hiippakuntaa, ovat mielestäni tätä ongelmaa suuremmat. Moniin Miikka Ruokasen opetuksiin ja linjauksiin on helppo ilolla yhtyä. Tästä syystä olisin toivonut, että näistä vaihtoehdoista olisimme saaneet kirkkomme arkkipiispaksi Miikka Ruokasen.
Se ei ole merkityksetöntä, mitä on tapahtunut ihmisen elämässä. Tai mitä hän on ajatellut joskus ennen. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, mitä on nyt ja mitä ihminen ajattelee tällä hetkellä. Käsittääkseni Miikka Ruokanen haluaa sitoutua siihen, mitä Raamattu opettaa avioliitosta. Kuten hän haluaa sitoutua moniin muihin Raamatun opetuksiin.
Jari Rankinen, Sastamala
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Olen seurannut vuosien saatossa ja nyt aivan erityisesti kun talvisota on ollut ajankohtainen, ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä tietyistä asioista, miten täysin vastakkaiset mielipiteet haluavat osoittaa samoilla argumenteilla toistensa mielipiteet vääräksi. Sellaisessa tilanteessa on kuin olisi Särkänniemen peilisalissa, ei tiedä mitä peiliä uskoa,tai sitä mikä olisi mielestäni paras, eli todellisuudelle vieras.
Kuitenkin paras peili projisoimaan on Jumalan sana, eli Raamattu. Sitä kun käyttää, niin sillä pääsee karikkoisten ja kavalienkin paikkojen ohi ehjänä. Kun joskus voi kuitenkin itseltä puuttua ymmärrystä ja huomaa itsensä tai rannalla olijoiden mielestä olevansa tyhmä, on paras pyytää oikea luotsi kyytiin. Luotsimme Jeesus on viisaampi ja armahtavampi kuin kaikki ihmiset yhteensä, ei hän hauku eikä pilkkaa, mutta suree kyllä meidän vääristä reitti valinnoista
Eero Polsa
Parkan
Lähetä kommentti
<< Home