Mitä Kankaanpäässä tapahtuisi?

Tänään Aamulehdessä kerrottiin piispantarkastuksesta, joka oli Kankaanpään seurakunnassa viime viikon lopulla. Aamulehden mukaan lääninrovasti Pertti Hietalahti - ilmeisesti sunnuntaina messun jälkeen kaikille seurakuntalaisille ja muillekin järjestetyssä tilaisuudessa - oli todennut, että Kankaanpäähän pitäisi saada vireä naispastori. Hänen kauttaan seurakuntaan saataisiin uutta näkökulmaa. Piispa Kari Mäkinen oli kertonut, että hänen on helppo yhtyä lääninrovastin ajatukseen.

Mitä tapahtuisi, jos Kankaanpään seurakuntaan tulisi naispastori? Varmasti on niitä Kankaanpään seurakunnan jäseniä, jotka olisivat tähän tyytyväisiä. Voi olla, että jotkut tulisivat enemmän mukaan seurakunnan elämään. Voisi tapahtua jotakin, jota joillakin mittareilla voitaisiin pitää positiivisena kehityksenä.

Entä mitä muuta tapahtuisi? Alkaisi seurakuntaa syvästi repivä riita. Jos voitaisiin tehdä tiettyjä järjestelyjä, repivä riita voitaisiin välttää. Siis jos voitaisiin ottaa huomioon niiden seurakunnan työntekijöiden vakaumus, joiden omatunto ei salli yhteistyötä naispastorin kanssa jumalanpalveluksessa tai muissa julistustilaisuuksissa. Mutta tällaiset järjestelyt ovat kiellettyjä ainakin arkkihiippakunnan niissä osissa, joita piispa Kari Mäkinen kaitsee. Niitä pastoreita ja muita seurakunnan työntekijöitä, jotka pitävät kiinni kirkon perinteen mukaisesta käsitykestä papinvirasta, alettaisiin pakottaa toimimaan vastoin sitä, mitä he ovat oppineet Raamatusta. Jotkut ehkä antaisivat periksi ja tekisivät painostuksen takia toisin kuin mitä pitävät oikeana. Jotkut näistä kokisivat, että heidät on jyrätty, tuntisivat pitkään huonoa omaatuntoa ja heidän intonsa tehdä työtä seurakunnassa laskisi huomattavasti. Jotkut lähtisivät pois. Olisi myös niitä, jotka eivät painostuksesta huolimatta tekisi vastoin omaatuntoaan. Heitä kohtaan tuomiokapituli käynnistäisi kurinpitotoimet tai kirkkoneuvosto ja kirkkovaltuusto alkaisivat käsitellä, voivatko nämä työntekijät jatkaa työtään seurakunnassa. Prosessit kestäisivät ehkä muutaman vuoden ja asioita käsiteltäisiin repivästi lehdissä. Monien välit katkeaisivat. Lopputulos olisi, että vuosia tai vuosikymmeniä seurakuntaa palvelleita työntekijöitä erotettaisiin viroista.

Joidenkin mielestä tämä olisi oikea ratkaisu. Ehkä olisi niitäkin, jotka olisivat tyytyväisiä siihen, että päästiin työntekijöistä, joista he eivät ole pitäneet. Monien oikeustajua tämä loukkaisi. Moniin seurakunnan työntekijöihin, luottamushenkilöihin ja seurakuntalaisiin työntekijöiden erottaminen tai eroamaan painostaminen jättäisi kipeitä haavoja, jotka vaivaisivat vuosienkin jälkeen.

Moni sellainenkin kankaanpääläinen, joka hyväksyy naispappeuden, väsyisi riitoihin, ajattelisi, että tällaiset asiat varsinkin kirkossa pitäisi hoitaa aivan toisella tavalla, ja ottaisi etäisyyttä seurakuntaan. Ne seurakunnan jäsenet, jotka eivät löydä naispappeudelle tukea Raamatusta, kokisivat, että heitä työnnetään seurakunnasta pois eivätkä voisi tai haluaisi olla mukana seurakunnan elämässä ja sen rakentamisessa kuten ennen. Vastuunkantajat vähenisivät, monien vastuunkantajien into tehdä työtä seurakunnassa hiipuisi ja jotkut seurakunnan toiminnoista täytyisi lopettaa, koska tekijöitä niihin ei olisi.

Jossakin vaiheessa Kankaanpäähän syntyisi jumalanpalvelusyhteisö, jossa todennäköisesti pappeina toimisivat seurakunnasta erotetut tai eroamaan pakotetut pastorit. Tämä yhteisö olisi paikallisseurakunnan rakenteiden ulkopuolella ja saattaisi koota jumalanpalveluksiinsa enemmän väkeä kuin paikallisseurakunta. Tämän jumalanpalvelusyhteisön ympärille alkaisi kehittyä muutakin toimintaa. Eikä se liittyisi paikallisseurakunnan toimintaan.

Yhä useampi luterilaiseen uskoon sitoutunut kristitty alkaisi kysyä, miksi kuulua Kankaanpään seurakuntaan. Enhän ole sen elämässä juurikaan mukana enkä saa siltä oikeastaan mitään. Jotkut tekisivät sen ratkaisun, että eroasivat seurakunnasta.

Varmasti lääninrovasti ja piispa tietävät, että tällaisia seurauksia on toteutuessaan sillä, mitä he ehdottavat. On ikävää, jos naispappeuden puolesta taistelemisesta tulee suuri ideologinen asia eikä niille, jotka ajattelevat toisin, ole kirkossa enää tilaa. Monet muut asiat ovat paljon tärkeämpiä.