Mikä on Jumalan osuus, mikä ihmisen?
Eilen alkoi tämän talven ja kevään raamattuluentosarja Vammalan Luther-talossa. Aiheena oli Miten usko Jeesukseen syntyy? Mikä on Jumalan osuus, mikä ihmisen?
Tässä muutamia otteita PowerPoint-dioista, jotka näytin luennossani:
- Ihminen on kuin kuollut suhteessa Jumalaan tai suhteessa uskoon. Tämä on ihmisen luonnollinen tila syntiinlankeemuksen jälkeen. Ihmisen tila on vielä pahempi kuin kuolleen. ”… kun olimme Jumalan vihollisia …” (Room 5:10). Ihminen taistelee Jumalaa vastaan. Toisinaan tämä näkyy selvästi – ihminen ei ole vain välinpitämätön vaan hyökkää aggressiivisesti sitä vastaan, mitä Raamattu opettaa.
- Ihminen voi ratkaista maallisia asioita – miten toimin, teenkö oikein ja väärin. Eikä tätä saa vähätellä. Voidaan vedota maallisissa asioissa ihmisen omaantuntoon ja saada ihminen toimimaan oikein. Tosin ihminen on paha ja taipuvainen tekemään väärin.
Mutta taivaallisia asioita ihminen ei kykene ratkaisemaan.
- ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa ukossa.” (Martti Luther). Jumala kutsuu, valaisee ja antaa Pyhän Hengen. Pyhä Henki synnyttää ihmisessä uskon. Jumala antaa kuolleelle elämän. Vain hän pystyy siihen. Jumala pitää uskon myös elossa. Kuollut ei ole omin voimin edes kiinnostunut elämästä. Se, joka on kiinnostunut, on Jumalan työn kohteena.
- ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef 2:8). Pelastumiseemme ei vaadita meidän tekojamme. Jumalan teot riittävät. Jos tarvittaisiin meidän tekojamme, emme pelastuisi armosta. Siksi uskonkin, jolla omistamme pelastuksen, on oltava Jumalan teko.
- ”Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa! … Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti.” (Ilm 7:10 ja 12). Taivaassa kiitetään Jumalaa pelastumisesta. Kunnia kuuluu hänelle myös siitä, että usko syntyi.
- Miksei Jumala anna uskoa kaikille? Miksei ainakin kaikille niille, joiden puolesta rukoillaan paljon? Miksi juuri minut? Onko Jumala epäoikeudenmukainen ja tahtooko hän, että jotkut joutuvat kadotukseen? Jumalalla on oikeus toimia niin kuin hän toimii. Hän voi armahtaa, kenet tahtoo, ja paaduttaa, kenet tahtoo, emmekä me voi vaatia Jumalaa tilille hänen teoistaan. Emme käsitä Jumalasta ja hänen teoistaan kaikkea. Emme ymmärrä, emme osaa vastata kaikkiin kysymyksiin. Jumala voi toimia yllättävästi tai toisin kuin meidän päätelmämme edellyttävät. Tulee kumartua Jumalan edessä, ihmetellä, kiittää ja tunnustaa, että hän on Jumala, me olemme ihmisiä. Raamatun mukaan Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Sana vanhurskas – kun se liitetään Jumalaan – tarkoittaa juuri oikeudenmukaista. Raamattu sanoo, että Jumala tahtoo kaikkien pelastumista – ”Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1 Tim 2:3-4)
- Nyt puhutut asiat saattavat ahdistaa, vaikka niiden pitäisi lohduttaa ja rohkaista: Jumala on synnyttänyt uskon ja pitää sen elossa. Usko on Jumalan teko. Siksi se kestää. Pelastumiseni ei ole minun varassani. Se on Jumalan varassa.
- Jumala luo uskoa sanallaan. Jumalan sana ovat Raamattu ja sakramentit. Jumalan sana on vaunu, jolla Jumala ajaa luoksemme synnyttämään ja vahvistamaan uskoa Jeesukseen. Eikä hänellä ole muita tapoja. Hän voi kyllä olla kanssamme ja pitää meistä huolta missä ja miten tahansa mutta uskoa hän luo sanallaan. Mitä siis meidän tulee tehdä? Olla siellä, missä on Jumalan sana. Julistaa Jumalan sanaa. Viedä Jumalan sana toisille, kutsua heitä sinne, missä on Jumalan sana. Niin pääsemme hänen luokseen ja saamme keskellemme hänet, joka voi tehdä sen, mihin me emme pysty. Uskoa ei synny hauskalla harrastustoiminnalla, mukavilla jutuilla tai terävällä järkeilyllä. Näitä kaikkia saa olla mutta uskon syntymiseen ja vahvistumiseen tarvitaan Jumalan sana.
- Evankeliumi on sanoma syntien anteeksisaamisesta, ikuisesta elämästä ja Jumalan lapseudesta, jotka Jeesus ansaitsi meille ja jotka saamme lahjana.
Nimenomaan evankeliumilla Jumala luo uskoa Jeesukseen.
- Uskon syntyminen, sen elossa pystyminen ja vahvistuminen ovat salaisuuksia, joita emme ymmärrä tai osaa selittää loppuun asti. Eikä tarvitsekaan.
-----
Raamattuluennot jatkuvat Vammalan Luther-talossa (Valkamakatu 4) tiistaina 2.2. Tuolloin aiheena on Miten löytää oma paikka Jumalan valtakunnan työssä? Seurakunta on Kristuksen ruumis - mitä se tarkoittaa? Lämpimästi tervetuloa. Ilta alkaa klo 18.30.
Tässä muutamia otteita PowerPoint-dioista, jotka näytin luennossani:
- Ihminen on kuin kuollut suhteessa Jumalaan tai suhteessa uskoon. Tämä on ihmisen luonnollinen tila syntiinlankeemuksen jälkeen. Ihmisen tila on vielä pahempi kuin kuolleen. ”… kun olimme Jumalan vihollisia …” (Room 5:10). Ihminen taistelee Jumalaa vastaan. Toisinaan tämä näkyy selvästi – ihminen ei ole vain välinpitämätön vaan hyökkää aggressiivisesti sitä vastaan, mitä Raamattu opettaa.
- Ihminen voi ratkaista maallisia asioita – miten toimin, teenkö oikein ja väärin. Eikä tätä saa vähätellä. Voidaan vedota maallisissa asioissa ihmisen omaantuntoon ja saada ihminen toimimaan oikein. Tosin ihminen on paha ja taipuvainen tekemään väärin.
Mutta taivaallisia asioita ihminen ei kykene ratkaisemaan.
- ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa ukossa.” (Martti Luther). Jumala kutsuu, valaisee ja antaa Pyhän Hengen. Pyhä Henki synnyttää ihmisessä uskon. Jumala antaa kuolleelle elämän. Vain hän pystyy siihen. Jumala pitää uskon myös elossa. Kuollut ei ole omin voimin edes kiinnostunut elämästä. Se, joka on kiinnostunut, on Jumalan työn kohteena.
- ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef 2:8). Pelastumiseemme ei vaadita meidän tekojamme. Jumalan teot riittävät. Jos tarvittaisiin meidän tekojamme, emme pelastuisi armosta. Siksi uskonkin, jolla omistamme pelastuksen, on oltava Jumalan teko.
- ”Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa! … Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti.” (Ilm 7:10 ja 12). Taivaassa kiitetään Jumalaa pelastumisesta. Kunnia kuuluu hänelle myös siitä, että usko syntyi.
- Miksei Jumala anna uskoa kaikille? Miksei ainakin kaikille niille, joiden puolesta rukoillaan paljon? Miksi juuri minut? Onko Jumala epäoikeudenmukainen ja tahtooko hän, että jotkut joutuvat kadotukseen? Jumalalla on oikeus toimia niin kuin hän toimii. Hän voi armahtaa, kenet tahtoo, ja paaduttaa, kenet tahtoo, emmekä me voi vaatia Jumalaa tilille hänen teoistaan. Emme käsitä Jumalasta ja hänen teoistaan kaikkea. Emme ymmärrä, emme osaa vastata kaikkiin kysymyksiin. Jumala voi toimia yllättävästi tai toisin kuin meidän päätelmämme edellyttävät. Tulee kumartua Jumalan edessä, ihmetellä, kiittää ja tunnustaa, että hän on Jumala, me olemme ihmisiä. Raamatun mukaan Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Sana vanhurskas – kun se liitetään Jumalaan – tarkoittaa juuri oikeudenmukaista. Raamattu sanoo, että Jumala tahtoo kaikkien pelastumista – ”Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1 Tim 2:3-4)
- Nyt puhutut asiat saattavat ahdistaa, vaikka niiden pitäisi lohduttaa ja rohkaista: Jumala on synnyttänyt uskon ja pitää sen elossa. Usko on Jumalan teko. Siksi se kestää. Pelastumiseni ei ole minun varassani. Se on Jumalan varassa.
- Jumala luo uskoa sanallaan. Jumalan sana ovat Raamattu ja sakramentit. Jumalan sana on vaunu, jolla Jumala ajaa luoksemme synnyttämään ja vahvistamaan uskoa Jeesukseen. Eikä hänellä ole muita tapoja. Hän voi kyllä olla kanssamme ja pitää meistä huolta missä ja miten tahansa mutta uskoa hän luo sanallaan. Mitä siis meidän tulee tehdä? Olla siellä, missä on Jumalan sana. Julistaa Jumalan sanaa. Viedä Jumalan sana toisille, kutsua heitä sinne, missä on Jumalan sana. Niin pääsemme hänen luokseen ja saamme keskellemme hänet, joka voi tehdä sen, mihin me emme pysty. Uskoa ei synny hauskalla harrastustoiminnalla, mukavilla jutuilla tai terävällä järkeilyllä. Näitä kaikkia saa olla mutta uskon syntymiseen ja vahvistumiseen tarvitaan Jumalan sana.
- Evankeliumi on sanoma syntien anteeksisaamisesta, ikuisesta elämästä ja Jumalan lapseudesta, jotka Jeesus ansaitsi meille ja jotka saamme lahjana.
Nimenomaan evankeliumilla Jumala luo uskoa Jeesukseen.
- Uskon syntyminen, sen elossa pystyminen ja vahvistuminen ovat salaisuuksia, joita emme ymmärrä tai osaa selittää loppuun asti. Eikä tarvitsekaan.
-----
Raamattuluennot jatkuvat Vammalan Luther-talossa (Valkamakatu 4) tiistaina 2.2. Tuolloin aiheena on Miten löytää oma paikka Jumalan valtakunnan työssä? Seurakunta on Kristuksen ruumis - mitä se tarkoittaa? Lämpimästi tervetuloa. Ilta alkaa klo 18.30.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home