Kirje tuomiokapitulista

Sain perjantaina kirjatun kirjeen arkkihiippakunnan tuomiokapitulista. Hain sen postista eilen. Siinä kerrottiin, että rangaistukseni - erottaminen pappisvirasta - pannaan täytäntöön tammikuun alussa. En siis ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori siitä eteenpäin maaliskuun loppuun asti.

Tuomiokapitulin päätöksessä kerrottiin, että tuona aikana - mikäli siis toimin päätöksen mukaan - en saa suorittaa pappisvirkaan kuuluvia tehtäviä. Päätöksessä viitataan Kirkkojärjestyksen 5. luvun 1 §:n 1 momenttiin, jossa papin erityisiksi tehtäviksi kerrotaan julkinen jumalanpalveluksen toimittaminen ja pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi.

Tuomiokapitulin määräämän rangaistuksen aikana en aio kieltäytyä harjoittamasta sielunhoitoa tai ottamasta vastaan synnintunnustusta ja julistamasta synninpäästöä. Jos kapitulin päätös tarkoittaa, että minun pitäisi sanoa sille ihmiselle, joka haluaa jakaa kanssani elämänsä taakkoja, etten voi keskustella hänen kanssaan tai voin keskustella kolmen kuukauden kuluttua, en aio toimia kapitulin päätöksen mukaan. Tai jos joku haluaa tunnustaa Jumalalalle synnit ja pyytää minut julistamaan hänelle synninpäästön, en aio kieltäytyä tästä tehtävästä. Tätä perustelen jo sillä, etteivät nämä tehtävät kuulu ainostaan pastorille. Niitä voi hoitaa myös se kristitty, jolla ei ole pappisvirkaa.

Kun Markus Malmivaara sai vuosi sitten arkkihiippakunnan tuomiokapitulilta vastaavan rangaistuksen, tuomiokapitulista lähetetyssä kirjeessä häntä nimenomaan kiellettiin suorittamasta yksityistä sielunhoitoa ja toimimasta ripin vastaanottajana ja synninpäästön julistajana. Tällaista kummallisuutta ei sentään saamassani kirjeessä ollut. Siinä siis vain mainittiin papilliset tehtävät ja viitattiin yllä olevaan Kirkkojärjestyksen kohtaan ja vastaavaan kohtaan Kirkkolaissa.

Tuomiokapituli siis päätti aikanaan erottaa minut sekä Vammalan kappalaisen virasta että pappeudesta määräajaksi. Muuan tuttu juristi ihmetteli, miksi minut piti erottaa määräajaksi myös pappisvirasta - siis pappeudesta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa siihen kuuluvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Eikö sen olisi pitänyt riittää, että erotetaan virasta siinä seurakunnassa, jossa riidat naispappeuden takia kärjistyivät? Hän ymmärsi, että tuomiokapituli pyrki kappalaisen virasta erottamisella ratkaisemaan syntyneen ristiriitatilanteen - vaikkei tuttu juristi kaiketi pitänyt tätäkään ratkaisua oikeana. Kappalainen Vesa Pöyhtäri Oulussa on toiminut vastaavalla tavalla kuin minä. Hänet Oulun tuomiokapituli päätti erottaa seurakunnan kappalaisen virasta mutta ei pappeudesta. Vesan asia on tietääkseni Korkeimmassa hallinto-oikeudessa eikä sieltä vielä ole tullut päätöstä. Ymmärrän arkkihiippakunnan tuomiokapitulin päätöksen niin, etten sen mielestä ole sovelias toimimaan Vammalan seurakunnan kappalaisena enkä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastorina muuallakaan. Jos olisin jatkanut Vammalan kappalaisen virassa, Jukka Paarman ja Kari Mäkisen johtama tuomiokapituli olisi epäilemättä erottaminut minut pysyvästi sekä kappalaisen virasta että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirasta. Pappeudesta erottaminen on ankara tuomio. Ilmeisesti arkkihiippakunnan tuomiokapituli halusi tukistaa erityisen ankarasti naispappeuden vastustajaa.

Miltei kaikille muille kirkossa on tilaa. Pastori kirkossa voi tehdä, ajatella, uskoa ja opettaa tai olla tekemättä melkein mitä tahansa, eikä häntä rankaista. Mutta naispappeuden torjuminen ja siinä asiassa Raamattuun ja omaantuntoon vetoaminen on niin raskas rikos, että siitä saa kovan tuomion.

Joulu on tulossa. Se virkistää. Ja varsinkin se, mistä joulu muistuttaa. Jumala tuli ihmiseksi ja ilmoitti meille itsensä. Hän tuli meille Pelastajaksi. Jeesuksessa näemme Luojamme. Hänessä näemme Jumalamme suuren rakkauden meitä kohtaan.