Korkein hallinto-oikeus ilmoitti ratkaisunsa
Melko tarkasti kaksi vuotta sitten Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli päätti erottaa minut kolmeksi kuukaudeksi sekä Vammalan seurakunnan kappalaisen virasta että pappisvirasta pastorille kuuluvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen.
Sain tuomion siitä, etten toimittanut jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa. Edustan käsitystä, joka on valtaosalla maailman kristityistä ja joka on myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pitkän perinteen mukainen: uskon, että Jumala on tarkoittanut pastorin viran miehen viraksi. Käsitykseni perustuu siihen, mitä Raamatusta luen. Minusta on luonnollista, että omantunnon vakaumus näkyy siinä, mitä tekee tai jättää tekemättä. Koska käsitykseni on se, minkä edellä kerroin, en toimita jumalanpalvelusta naispastorin kanssa. Äärimmäisen ikävää on, että kirkko pyrkii painostamaan ja pakottamaan pastoreita ja muita työntekijöitään toimimaan vastoin omaatuntoa. Ja ellei siinä onnistu, se rankaisee poikkeuksellisen ankarasti. Omantunnon vakaumus sallitaan mutta ei sitä, että vakaumus näkyy. Siitä, että toimii vastoin omaatuntoa, palkitaan esimerkiksi niin, että saa säilyttää virkansa. Näin ei varsinkaan kirkossa saisi olla.
Tuomiokapitulin päätöksessä kaksi vuotta sitten oli humoristinenkin piirre. Toimin tuolloin suomalaisten rauhanturvaajien pastorina Afganistanissa. Tuomiokapituli päätti, ettei sen määräämä virasta pidättäminen astu voimaan heti vaan vasta sitten kun olen palannut Suomeen. Afganistanissa olin siis kelvollinen toimimaan pastorina mutta Suomessa en.
Valitin arkkihiippakunnan tuomiokapitulin päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen ja Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tänään luin Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen. Sen mukaan Turun hallinto-oikeuden päätöstä ei tule muuttaa. Siis arkkihiippakunnan tuomiokapitulin ratkaisu on oikea. Näin Turun hallinto-oikeus päätti noin vuosi sitten. En enää toimi Vammalan, tai Sastamalan, seurakunnan kappalaisen virassa – se tehtävä minut pakotettiin jättämään – joten siltä osin kapitulin päätös ei merkitse käytännössä mitään. Pappisvirasta pidättäminen sen sijaan merkitsee. En saa kolmeen kuukauteen toimia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastorina. Päätöksen mukaan en saa kolmeen kuukauteen toimittaa messua – siis toimia liturgina ehtoollisjumalanpalveluksessa – tai jakaa ehtoollista huonokuntoiselle vanhukselle hänen kodissaan. En saa kastaa tai toimittaa avioliittoon vihkimistä. Luultavasti ainakin jotkut kirkkomme paikallisseurakunnat toimivat niin, etteivät päästä minua tänä aikana puhumaan tai opettamaan tiloihinsa.
Täytyy nyt sitten varmaankin toimia tämän päätöksen mukaan.
Täytyy myös keskustella nykyisen työnantajani kanssa. En pysty kolmen kuukauden aikana hoitamaan täysipainoisesti työtäni. Olisi oikein, että työni tänä aikana osa-aikaistetaan.
Sain siis tuomion siitä, etten toimita jumalanpalvelusta naispastorin kanssa. Mistä tulevaisuudessa pastori voidaan tuomita? Todennäköisesti esimerkiksi siitä, että hän kieltäytyy siunaamasta homosuhteessa elävää paria. Kun kirkko hyväksyy homosuhteiden siunaamisen, katsotaan syrjinnäksi, työtehtävien laiminlyönniksi ja pastorille sopimattomaksi, jos hän kieltäytyy omantunnon vakaumukseensa vedoten siunauksen toimittamisesta. Ja tästä määrätään rangaistus. Ehkä tulevaisuudessa saa rangaistuksen myös siitä, että opettaa Jeesuksen olevan ainoa tie Jumalan luo. Tällainen käsitys kun on syvässä ristiriidassa sen kanssa, mitkä ovat yhteiskunnan vallitsevat arvot ja mitä yleisesti ajatellaan suvaitsevaisuudesta.
Minut vihittiin kirkkomme pastoriksi vuonna 1989. Silloin en voinut kuvitella, että kaksikymmentä vuotta myöhemmin olen tällaisessa tilanteessa. Silloin olisi ollut hyvin raskasta ajatella, että minut erotetaan sen kirkon palveluksesta, johon olen kuulunut kasteestani alkaen, jossa olen kasvanut ja jota haluan palvella. Kirkko on muuttunut paljon viime vuosina. Monet siteet siihen ovat ainakin minun kohdallani katkenneet. Nyt se, että Jukka Paarman ja Kari Mäkisen johtama tuomiokapituli erotti minut pappisvirasta, ei tunnu kovinkaan raskaalta asialta.
Sen nämä vaiheet ovat opettaneet, ettei kirkossakaan kannata luottaa ihmisten lupauksiin. Kun aikanaan naispappeus hyväksyttiin kirkkoomme, luvattiin, että kirkossa on tilaa myös niille, jotka torjuvat naispappeuden – myös niille pastoreille. Luvattiin, että heidän käsityksensä ei ole este virassa toimimiselle tai uuden viran saamiselle. Kun minut kutsuttiin Vammalan seurakunnan palvelukseen, minulle luvattiin, ettei käsitykseni aiheuta ongelmia. Onneksi Jumalaan voi luottaa. Hän pitää lupauksensa. Hän on luvannut olla kanssamme, johdattaa ja viedä taivaaseen jokaisen, joka turvautuu hänen Poikaansa.
Ainakaan vielä ensi sunnuntaina tuomiokapitulin päätös ei ole voimassa. Toimitamme messun Karkun evankelisella opistolla Markus Malmivaaran kanssa. Lämpimästi tervetuloa klo 11 alkavaan jumalanpalvelukseen. Markus on pastori, joka sai saman tuomion kuin minä ja samasta syystä. Hän ei valittanut tuomiokapitulin päätöksestä. Siksi hän on rangaistuksensa jo kärsinyt.
Sain tuomion siitä, etten toimittanut jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa. Edustan käsitystä, joka on valtaosalla maailman kristityistä ja joka on myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pitkän perinteen mukainen: uskon, että Jumala on tarkoittanut pastorin viran miehen viraksi. Käsitykseni perustuu siihen, mitä Raamatusta luen. Minusta on luonnollista, että omantunnon vakaumus näkyy siinä, mitä tekee tai jättää tekemättä. Koska käsitykseni on se, minkä edellä kerroin, en toimita jumalanpalvelusta naispastorin kanssa. Äärimmäisen ikävää on, että kirkko pyrkii painostamaan ja pakottamaan pastoreita ja muita työntekijöitään toimimaan vastoin omaatuntoa. Ja ellei siinä onnistu, se rankaisee poikkeuksellisen ankarasti. Omantunnon vakaumus sallitaan mutta ei sitä, että vakaumus näkyy. Siitä, että toimii vastoin omaatuntoa, palkitaan esimerkiksi niin, että saa säilyttää virkansa. Näin ei varsinkaan kirkossa saisi olla.
Tuomiokapitulin päätöksessä kaksi vuotta sitten oli humoristinenkin piirre. Toimin tuolloin suomalaisten rauhanturvaajien pastorina Afganistanissa. Tuomiokapituli päätti, ettei sen määräämä virasta pidättäminen astu voimaan heti vaan vasta sitten kun olen palannut Suomeen. Afganistanissa olin siis kelvollinen toimimaan pastorina mutta Suomessa en.
Valitin arkkihiippakunnan tuomiokapitulin päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen ja Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tänään luin Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen. Sen mukaan Turun hallinto-oikeuden päätöstä ei tule muuttaa. Siis arkkihiippakunnan tuomiokapitulin ratkaisu on oikea. Näin Turun hallinto-oikeus päätti noin vuosi sitten. En enää toimi Vammalan, tai Sastamalan, seurakunnan kappalaisen virassa – se tehtävä minut pakotettiin jättämään – joten siltä osin kapitulin päätös ei merkitse käytännössä mitään. Pappisvirasta pidättäminen sen sijaan merkitsee. En saa kolmeen kuukauteen toimia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastorina. Päätöksen mukaan en saa kolmeen kuukauteen toimittaa messua – siis toimia liturgina ehtoollisjumalanpalveluksessa – tai jakaa ehtoollista huonokuntoiselle vanhukselle hänen kodissaan. En saa kastaa tai toimittaa avioliittoon vihkimistä. Luultavasti ainakin jotkut kirkkomme paikallisseurakunnat toimivat niin, etteivät päästä minua tänä aikana puhumaan tai opettamaan tiloihinsa.
Täytyy nyt sitten varmaankin toimia tämän päätöksen mukaan.
Täytyy myös keskustella nykyisen työnantajani kanssa. En pysty kolmen kuukauden aikana hoitamaan täysipainoisesti työtäni. Olisi oikein, että työni tänä aikana osa-aikaistetaan.
Sain siis tuomion siitä, etten toimita jumalanpalvelusta naispastorin kanssa. Mistä tulevaisuudessa pastori voidaan tuomita? Todennäköisesti esimerkiksi siitä, että hän kieltäytyy siunaamasta homosuhteessa elävää paria. Kun kirkko hyväksyy homosuhteiden siunaamisen, katsotaan syrjinnäksi, työtehtävien laiminlyönniksi ja pastorille sopimattomaksi, jos hän kieltäytyy omantunnon vakaumukseensa vedoten siunauksen toimittamisesta. Ja tästä määrätään rangaistus. Ehkä tulevaisuudessa saa rangaistuksen myös siitä, että opettaa Jeesuksen olevan ainoa tie Jumalan luo. Tällainen käsitys kun on syvässä ristiriidassa sen kanssa, mitkä ovat yhteiskunnan vallitsevat arvot ja mitä yleisesti ajatellaan suvaitsevaisuudesta.
Minut vihittiin kirkkomme pastoriksi vuonna 1989. Silloin en voinut kuvitella, että kaksikymmentä vuotta myöhemmin olen tällaisessa tilanteessa. Silloin olisi ollut hyvin raskasta ajatella, että minut erotetaan sen kirkon palveluksesta, johon olen kuulunut kasteestani alkaen, jossa olen kasvanut ja jota haluan palvella. Kirkko on muuttunut paljon viime vuosina. Monet siteet siihen ovat ainakin minun kohdallani katkenneet. Nyt se, että Jukka Paarman ja Kari Mäkisen johtama tuomiokapituli erotti minut pappisvirasta, ei tunnu kovinkaan raskaalta asialta.
Sen nämä vaiheet ovat opettaneet, ettei kirkossakaan kannata luottaa ihmisten lupauksiin. Kun aikanaan naispappeus hyväksyttiin kirkkoomme, luvattiin, että kirkossa on tilaa myös niille, jotka torjuvat naispappeuden – myös niille pastoreille. Luvattiin, että heidän käsityksensä ei ole este virassa toimimiselle tai uuden viran saamiselle. Kun minut kutsuttiin Vammalan seurakunnan palvelukseen, minulle luvattiin, ettei käsitykseni aiheuta ongelmia. Onneksi Jumalaan voi luottaa. Hän pitää lupauksensa. Hän on luvannut olla kanssamme, johdattaa ja viedä taivaaseen jokaisen, joka turvautuu hänen Poikaansa.
Ainakaan vielä ensi sunnuntaina tuomiokapitulin päätös ei ole voimassa. Toimitamme messun Karkun evankelisella opistolla Markus Malmivaaran kanssa. Lämpimästi tervetuloa klo 11 alkavaan jumalanpalvelukseen. Markus on pastori, joka sai saman tuomion kuin minä ja samasta syystä. Hän ei valittanut tuomiokapitulin päätöksestä. Siksi hän on rangaistuksensa jo kärsinyt.
posted by Jari Rankinen | 9:14 ap.
8 Comments:
No näin kävi ja sait olla edustamassa meitä muita, jotka olisimme toimineet täsmälleen samoin. Mennään yhdessä eteenpäin. Jumala hyvyydessään ja viisaudessaan tietää, mihin meitä viedään!
Erkki Koskenniemi, Karkku
Olen hiljaa itsekseni seurannut tapaustasi alusta asti. Muutama kuukausi sitten satuin saamaan käsiisi kirjasi Evankeliumin tähden, ja se vain vahvisti mielipiteitäni asian suhteen.
Mitään viisasta en osaa sanoa. Ajattelin vain sanoa, että sinä et ole yksin mielipiteesi kanssa ja että Sleyn ulkopuoleltakin löytyy (paljon!) ihmisiä, jotka ovat puolellasi.
Jaksamista ja enkeleitä.
Voimia ja siunausta Jari sinulle ja perheelle! Hyvä Herramme sinua ja kaikkia palvelijoitaan siunatkoon ja kantakoon salatussa viisaudessaan mutta näkyvässä armossaan.
Lasse Räty, Nokia
Voimia ja siunausta Jari Sinulle ja koko perheelle. Rukouksessa mennään. Olet hieno työkaveri! Matti Rusama, Sastamala
Siunausta ja voimia Jari sinulle ja perheellesi!
Laitan tähän Kenian kirkon (ELCK) kalenterin päivän lukukappaleesta pari jaetta, jotka muistuttavat tulevasta ilosta:
"Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia." (2. Kor. 4: 17-18)
Ari Lukkarinen, Nairobi
Siunausta ja voimia sinulle ja perheellesi!
Jumala on uskollinen.
Mari-Liisa Havukainen
Nousiainen
Siunausta ja rohkeutta edelleen Herramme evankeliumin julistukseen. Adventti tuo valoa pimeyteen.
Yrjö Haapala
Keminmaa
Oikein rauhallista ja Vapahtajamme Jeesuksen siunaamaa joulua... Jumalaan kannattaa joka tapauksessa luottaa, Hän ei ole kuin me ihmiset. Hän ei valehtele, vaan on järkkymätön kallio ja kun me seisomme Kristus-kalliolla me kestämme.
Marko Laitila
Ikaalinen
Lähetä kommentti
<< Home