Afganistan ja rippikoululeiri
Olen ennenkin nettipäiväkirjassani kirjoittanut Afganistanista. Tapahtumia siellä tulee seurattua jonkin verran. Puoli vuotta tuossa maassa jäi mieleeni siten, etten varmasti koskaan unohda tuota aikaa. Maassa on nytkin tuttuja suomalaisia. Ja toisinaan mielessäni ovat ne afgaanit, joita opin tuntemaan.
Muutama päivä sitten televisiossa haastateltiin venäläistä miestä, joka oli taistellut Afganistanissa Neuvostoliiton armeijassa. Neuvostoliitto tunkeutui maahan joulukuussa 1979. Kymmenen vuotta myöhemmin se joutui nöyryytettynä vetämään joukkonsa pois Afganistanista. Venäläinen mies sanoi, että Neuvostoliitto yritti viedä Afganistaniin sosialismin ja rakentaa siitä sosialistisen yhteiskunnan, ja epäonnistui. Mies jatkoi, että nyt länsimaat yrittävät rakentaa Afganistanista länsimaisen yhteiskunnan, ja tulevat siinä epäonnistumaan.
Haastateltu mies saattaa olla hyvinkin oikeassa. Sopii myös kysyä, onko ollenkaan oikein yrittää rakentaa Afganistanista länsimaiden kaltaista tai niille sopivaa demokratiaa. Afganistan on afgaanien maa ja heidän tehtävänsä ja oikeutensa on rakentaa siitä sellainen yhteiskunta, jota he tahtovat ja joka on heille hyvä. Jos he eivät halua maastaan länsimaiden kaltaista demokratiaa, ei meillä on oikeutta yrittää rakentaa heidän maastaan sellaista. Ja yritys on tuhoon tuomittu. Jos he eivät halua maata, jossa on vahva keskushallinto, heidän pitää saada rakentaa yhteiskunta, jossa on paljon valtaa kylien tai kaupunkien johtajilla. Kaikkiin niihin arvoihin ja ajattelutapoihin, jotka ovat länsimaalaiselle ihmiselle tärkeitä, meillä ei ole oikeutta yrittää pakottaa afgaaneja. Jos enemmistö afgaaneista on sitä mieltä, että he haluavat talebanien hallitsevan heidän maataan, ei meillä ole oikeutta pakottaa heitä toisiin ajatuksiin ja vaihtamaan hallintoa - edellyttäen että talebanien hallinto ei ole todellinen uhka meille eikä se syyllisty karkeisiin ihmisoikeuksien loukkauksiin. Enemmistö afgaaneista tuskin koskaan haluaa talebaneja valtaan.
Meillä ei ole oikeutta muuhun kuin näihin: Jos maassa loukataan räikeästi ihmisoikeuksia, siihen on oikeus ja velvollisuuskin puuttua ja pyrkiä lopettamaan karkeat loukkaukset. Jos maa on uhka meille, siihen voimme puuttua. Se on uhka, jos maassa koulutetaan terroristeja, jotka tekevät iskuja länsimaihin. Tai jos maassa sallitaan viljellä huumeita, jotka päätyvät länsimaihin. Ja siihen meillä on oikeus, että voimme mennä kansan valitseman ja kansan enemmistön edelleen tukeman hallinnon avuksi, jos se pyytää meitä avuksi. Tähän on velvollisuuskin.
Suomalaisia sotilaita ei missään tapauksessa pitäisi tässä vaiheessa kutsua pois Afganistanista - niin vaarallista kuin siellä onkin. Jos länsimaiden joukot lähtisivät maasta nyt, ehkä muutaman kuukauden tai viikon kuluttua siellä olisi hirvittävä sisällisota. Jos länsimaiden joukot eivät voi lähteä Afganistanista nyt, miksi suomalaisten pitäisi lähteä. Emmehän voi ajatella, että jätämme sinänsä tärkeän mutta vaikean ja vaarallisen tehtävän toisille. Toivottavasti eduskunnassamme ei kiihdy spekulointi siitä, pitäisikö Afganistanista lähteä vai ei. Sitä vaarallisempaa suomalaisilla sotilailla siellä on, mitä enemmän aihetta käsitellään Suomessa. Iskuilla niiden maiden sotilaita vastaan, joissa esimerkiksi monet parlamentin jäsenet pohtivat, lähdemmekö vai jäämme, pyritään vaikuttamaan siihen, että yhä useammat kallistuisivat lähdön kannalle ja tehtäisiin päätös joukkojen pois vetämisestä. Toivottavasti joidenkin vuosien kuluttua Afganistanissa ollaan siinä tilanteessa, että afgaanit pystyvät hallitsemaan ja rakentamaan maataan ilman länsimaalaisten sotilaiden tukea.
Toki muutakin olen miettinyt. Esimerkiksi ensi kesän rippikoululeiriä, vaikka sen alkuun onkin vielä pitkä aika. Ryhmässäni, jonka rippikoulu alkaa tiistaina 27.7.2010, on vielä muutama vapaa paikka. Tiedätkö jonkun, joka miettii, missä kävisi ensi kesänä rippikoulun? Tämä on hyvä vaihtoehto. Kysyä lisää ja ilmoittautua voi soittamalla Karkun evankeliselle opistolle. Rippikoulu pidetään siellä. Toimiston puhelinnumero on 03 513 4151.
Muutama päivä sitten televisiossa haastateltiin venäläistä miestä, joka oli taistellut Afganistanissa Neuvostoliiton armeijassa. Neuvostoliitto tunkeutui maahan joulukuussa 1979. Kymmenen vuotta myöhemmin se joutui nöyryytettynä vetämään joukkonsa pois Afganistanista. Venäläinen mies sanoi, että Neuvostoliitto yritti viedä Afganistaniin sosialismin ja rakentaa siitä sosialistisen yhteiskunnan, ja epäonnistui. Mies jatkoi, että nyt länsimaat yrittävät rakentaa Afganistanista länsimaisen yhteiskunnan, ja tulevat siinä epäonnistumaan.
Haastateltu mies saattaa olla hyvinkin oikeassa. Sopii myös kysyä, onko ollenkaan oikein yrittää rakentaa Afganistanista länsimaiden kaltaista tai niille sopivaa demokratiaa. Afganistan on afgaanien maa ja heidän tehtävänsä ja oikeutensa on rakentaa siitä sellainen yhteiskunta, jota he tahtovat ja joka on heille hyvä. Jos he eivät halua maastaan länsimaiden kaltaista demokratiaa, ei meillä on oikeutta yrittää rakentaa heidän maastaan sellaista. Ja yritys on tuhoon tuomittu. Jos he eivät halua maata, jossa on vahva keskushallinto, heidän pitää saada rakentaa yhteiskunta, jossa on paljon valtaa kylien tai kaupunkien johtajilla. Kaikkiin niihin arvoihin ja ajattelutapoihin, jotka ovat länsimaalaiselle ihmiselle tärkeitä, meillä ei ole oikeutta yrittää pakottaa afgaaneja. Jos enemmistö afgaaneista on sitä mieltä, että he haluavat talebanien hallitsevan heidän maataan, ei meillä ole oikeutta pakottaa heitä toisiin ajatuksiin ja vaihtamaan hallintoa - edellyttäen että talebanien hallinto ei ole todellinen uhka meille eikä se syyllisty karkeisiin ihmisoikeuksien loukkauksiin. Enemmistö afgaaneista tuskin koskaan haluaa talebaneja valtaan.
Meillä ei ole oikeutta muuhun kuin näihin: Jos maassa loukataan räikeästi ihmisoikeuksia, siihen on oikeus ja velvollisuuskin puuttua ja pyrkiä lopettamaan karkeat loukkaukset. Jos maa on uhka meille, siihen voimme puuttua. Se on uhka, jos maassa koulutetaan terroristeja, jotka tekevät iskuja länsimaihin. Tai jos maassa sallitaan viljellä huumeita, jotka päätyvät länsimaihin. Ja siihen meillä on oikeus, että voimme mennä kansan valitseman ja kansan enemmistön edelleen tukeman hallinnon avuksi, jos se pyytää meitä avuksi. Tähän on velvollisuuskin.
Suomalaisia sotilaita ei missään tapauksessa pitäisi tässä vaiheessa kutsua pois Afganistanista - niin vaarallista kuin siellä onkin. Jos länsimaiden joukot lähtisivät maasta nyt, ehkä muutaman kuukauden tai viikon kuluttua siellä olisi hirvittävä sisällisota. Jos länsimaiden joukot eivät voi lähteä Afganistanista nyt, miksi suomalaisten pitäisi lähteä. Emmehän voi ajatella, että jätämme sinänsä tärkeän mutta vaikean ja vaarallisen tehtävän toisille. Toivottavasti eduskunnassamme ei kiihdy spekulointi siitä, pitäisikö Afganistanista lähteä vai ei. Sitä vaarallisempaa suomalaisilla sotilailla siellä on, mitä enemmän aihetta käsitellään Suomessa. Iskuilla niiden maiden sotilaita vastaan, joissa esimerkiksi monet parlamentin jäsenet pohtivat, lähdemmekö vai jäämme, pyritään vaikuttamaan siihen, että yhä useammat kallistuisivat lähdön kannalle ja tehtäisiin päätös joukkojen pois vetämisestä. Toivottavasti joidenkin vuosien kuluttua Afganistanissa ollaan siinä tilanteessa, että afgaanit pystyvät hallitsemaan ja rakentamaan maataan ilman länsimaalaisten sotilaiden tukea.
Toki muutakin olen miettinyt. Esimerkiksi ensi kesän rippikoululeiriä, vaikka sen alkuun onkin vielä pitkä aika. Ryhmässäni, jonka rippikoulu alkaa tiistaina 27.7.2010, on vielä muutama vapaa paikka. Tiedätkö jonkun, joka miettii, missä kävisi ensi kesänä rippikoulun? Tämä on hyvä vaihtoehto. Kysyä lisää ja ilmoittautua voi soittamalla Karkun evankeliselle opistolle. Rippikoulu pidetään siellä. Toimiston puhelinnumero on 03 513 4151.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home