Laitonta vai ei?
Helsingissä järjestetään messuja, jotka toimitetaan ilman naispastoreita. Jumalanpalvelukset pidetään Mikael Agricolan kirkossa ja niiden järjestäjinä ovat mm. Helsingin tuomiokirkkoseurakunta ja Helsingin seurakuntayhtymä. Käsittääkseni tästä järjestelystä - ettei jumalanpalveluksissa pastoreina ole naisia - on selvästi sovittu. Näin mukaan on saatu niitä herätysliikejärjestöjä ja niiden piirissä olevia ihmisiä, jotka torjuvat naispappeuden. Eikä näissä jumalanpalveluksissa, jotka alkavat sunnuntaisin klo 12 Agricolan kirkossa, ole ollut toimittajina naispastoreita.
Oikein hyvä, että näin voidaan toimia. Näin otetaan huomioon myös ne kirkkomme jäsenet, jotka eivät omantunnon syistä voi osallistua naispastorin toimittamaan jumalanpalvelukseen. Eikä tällainen järjestely vie keneltäkään mitään. Helsingissä on suuri määrä kirkkoja, joissa naispastorit toimittavat jumalanpalveluksia. Myös Agricolan kirkossa on muina aikoina jumalanpalveluksia, joissa on naispastoreita. Niillä kirkon jäsenille, jotka hyväksyvät naispappeuden, on varmasti jumalanpalveluksia, joihin osallistua.
Tälläinen toiminta on synnyttänyt toki myös arvostelua.
Vammalassa - tai Sastamalassa - on sanottu, että kaikki sellaiset järjestelyt, joilla jumalanpalveluksen toimittajia järjestellään sukupuolen perusteella, ovat lainvastaisia. Erityisen innokkaasti tätä on toistanut piispa Kari Mäkinen. Muistan hyvin neuvottelun, jossa olin mukana silloin, kun vielä olin Vammalan seurakunnan kappalainen. Neuvottelussa puhuttiin siitä, miten ratkaistaisiin ongelma, joka aiheutui siitä, että Vammalan seurakunnassa oli naispastoreita ja etten minä voinut toimittaa messua yhdessä heidän kanssaan. Ehdotettiin esimerkiksi, että minut siirrettäisiin Sammaljoen kirkon pastoriksi. Siinä kirkossa melkein aina pastori toimittaa jumalanpalveluksen yksin, ja niin ongelma ratkeaisi. Tehtiin ehdotuksia myös muista järjestelyistä, joilla vältettäisiin se tilanne, johon sitten Vammalassa jouduttiin. Tässäkin neuvottelussa piispa Kari Mäkinen torjui kaikki järjestelyt, jotka tehtäisiin sukupuolen perusteella tai jotka voisi tulkita järjestelyiksi sukupuolen perusteella. Hän piti niitä laittomina.
Se, mikä oli Vammalassa laitonta, ei näytä olevan laitonta Helsingissä. Eihän näin voi olla. Eihän yhteiskunnan laki - ja nimenomaan sellaiseen lakiin tässä asiassa on vedottu - voi olla eri riippuen siitä, missä päin Suomen ollaan. Hyvin kummalliseksi asian tekee se, että piispa on myös tuomioistuimen puheenjohtaja. Hiippakunnan tuomiokapituli on myös tuomioistuin. Olisi aivan outoa, jos jollakin paikkakunnalla käräjäoikeus määräisi ankaran rangaistuksen teosta, joka toisella paikkakunnalla olisi sallittu tai jopa suositeltu. Ymmärrän, jos piispa on sitä mieltä, että hän pitää teologisesti ongelmallisena tai huonona järjestelyä, jolla pyritään antamaan kirkossa tilaa naispappeuden torjujille - vaikka olenkin näin ajattelevan piispan kanssa eri mieltä. Mutta sitä en ymmärrä, että hän sanoo sen olevan laitonta, ja toinen piispa ei pidä sitä laittomana. Tietääkseni Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli ei ole aikeissa puuttua siihen, miten Agricolan kirkossa toimitaan. Sen sijaan näyttää vahvasti siltä, että tällä toiminnalla on Helsingin piispan tuki.
Oikein hyvä, että näin voidaan toimia. Näin otetaan huomioon myös ne kirkkomme jäsenet, jotka eivät omantunnon syistä voi osallistua naispastorin toimittamaan jumalanpalvelukseen. Eikä tällainen järjestely vie keneltäkään mitään. Helsingissä on suuri määrä kirkkoja, joissa naispastorit toimittavat jumalanpalveluksia. Myös Agricolan kirkossa on muina aikoina jumalanpalveluksia, joissa on naispastoreita. Niillä kirkon jäsenille, jotka hyväksyvät naispappeuden, on varmasti jumalanpalveluksia, joihin osallistua.
Tälläinen toiminta on synnyttänyt toki myös arvostelua.
Vammalassa - tai Sastamalassa - on sanottu, että kaikki sellaiset järjestelyt, joilla jumalanpalveluksen toimittajia järjestellään sukupuolen perusteella, ovat lainvastaisia. Erityisen innokkaasti tätä on toistanut piispa Kari Mäkinen. Muistan hyvin neuvottelun, jossa olin mukana silloin, kun vielä olin Vammalan seurakunnan kappalainen. Neuvottelussa puhuttiin siitä, miten ratkaistaisiin ongelma, joka aiheutui siitä, että Vammalan seurakunnassa oli naispastoreita ja etten minä voinut toimittaa messua yhdessä heidän kanssaan. Ehdotettiin esimerkiksi, että minut siirrettäisiin Sammaljoen kirkon pastoriksi. Siinä kirkossa melkein aina pastori toimittaa jumalanpalveluksen yksin, ja niin ongelma ratkeaisi. Tehtiin ehdotuksia myös muista järjestelyistä, joilla vältettäisiin se tilanne, johon sitten Vammalassa jouduttiin. Tässäkin neuvottelussa piispa Kari Mäkinen torjui kaikki järjestelyt, jotka tehtäisiin sukupuolen perusteella tai jotka voisi tulkita järjestelyiksi sukupuolen perusteella. Hän piti niitä laittomina.
Se, mikä oli Vammalassa laitonta, ei näytä olevan laitonta Helsingissä. Eihän näin voi olla. Eihän yhteiskunnan laki - ja nimenomaan sellaiseen lakiin tässä asiassa on vedottu - voi olla eri riippuen siitä, missä päin Suomen ollaan. Hyvin kummalliseksi asian tekee se, että piispa on myös tuomioistuimen puheenjohtaja. Hiippakunnan tuomiokapituli on myös tuomioistuin. Olisi aivan outoa, jos jollakin paikkakunnalla käräjäoikeus määräisi ankaran rangaistuksen teosta, joka toisella paikkakunnalla olisi sallittu tai jopa suositeltu. Ymmärrän, jos piispa on sitä mieltä, että hän pitää teologisesti ongelmallisena tai huonona järjestelyä, jolla pyritään antamaan kirkossa tilaa naispappeuden torjujille - vaikka olenkin näin ajattelevan piispan kanssa eri mieltä. Mutta sitä en ymmärrä, että hän sanoo sen olevan laitonta, ja toinen piispa ei pidä sitä laittomana. Tietääkseni Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli ei ole aikeissa puuttua siihen, miten Agricolan kirkossa toimitaan. Sen sijaan näyttää vahvasti siltä, että tällä toiminnalla on Helsingin piispan tuki.
posted by Jari Rankinen | 9:18 ip.
8 Comments:
Ei se Agricolan toiminta ole ihan ongelmatonta. Muissa Agricolassa toimivissa yhteisöissä on nostettu esiin samoja kysymyksiä kuin sinäkin, laajemminkin messun järjestäminen on hieman outoa kun samanaikaisesti ko. kirkkoon ollaan luomassa erityisen urbaania, ajanmukaista ja dynaamista ilmapiiriä.
En tunne vielä kirkko-oikeuttamme tarpeeksi, että siihen jotain voisin kommentoida. Käsittääkseni piispoilla on yhteiset pelisäännöt kaikissa hiippakunnissa ja tulkitsen jotenkin niin että Vam..Sastamalassa toimenpiteet ovat käynnistyneet syntyneistä ristiriidoista ei vain periaatteista tai teologisista erimielisyyksistä. Kyllähän Suomenniemellä on muitakin seurakuntia joissa järjestelyjä tehdään, vaikkapa pohjoisen lestadioseurakunnissa tai herätysliikkeiden omissa kokoontumisissa, ei teidänkään Eopiston messuun piispa tule tivaamaan että missä on naispapit.
Olen samaa mieltä, että kirkossa tulisi suvaita erilaisia korostuksia ja näkemyksiä. Erilaisia tulkintoja on ollut aina kaikissa kirkoissa ja tulee olemaan. En vaan ymmärrä sitä, että mikä siinä on niin vaikeaa asettaa kirkon yhteinen etu oman edun edelle ja löytää yhteiset toimintatavat ilman jonkun uskovaisen erivapauksia. Kirkossa katsotaan aina samaan suuntaan, vaikka istuttaisiinkin eri puolilla salia. Se, ettei mahdu samaan ehtoollispöytään naispappien kanssa on jo vaarallista, se on paljon laajempi kuin vain omantunnon tai kirkkojärjestyksen kysymys.
Tällaisia pohdin. Kitkeristä sävyistä huolimatta ystävälliset terveiset. Henri J.
Minä puolestani ihmettelen sitä kun kirkossa on ollut iankaikisesti vallassa käsitys että se toimii Sanan pohjalta ja Sana sen lähtökohtana ja että Sana on synnyttänyt kirkon. Jos Sana merkitsee sen sivuun työntämistä tai sen arvon ja auktoriteetin syrjimistä, niin onko kyse vielä kristillisestä kirkosta,ja että se on Sanan kirkko.
Tässä on myös nostettu kirkon ja sen Sanan vastapooliksi yhteiskunta järjestystä ja sen vallitsevia normistoja. Nyt karsastetaan kirkon auktoritettia suhteessa yksityiseen ihmiseen ja yhteiskuntaan. Onko unohdettu se, että yhteiskuntajärjestykset tulevat ja menevät, yksittäiset hallitsijat ovat, raakasti sanottuna, kulutus tarvaraa, se mikä nyt on normistoa on huommenna ihan muuta. Huomaamme Raamatun Sanaa käyttäen, että ihminen on kuin ruoho joka tänään kukoistaa ja huomenna tuleen heitetään, mutta Herran sana pysyy.
Ei ole kyse mitä minä ajattelen, vaan mitä Jumala ajattelee ja tekee. Lähimmäisen rakkautta on se että me noudatmme Hänen tahtoaan koska me ei yksin osata, koska Sana juuri sisältää koko siunauksen jokaiselle ihmiselle.
SANA PYSYY IÄTI
Eero Polsa
Parkano
Agricolan kirkon messu su klo 12 on terve esimerkki niistä rakentavista ratkaisuista, joita on etsitty viimekeväisen tahdonilmaisun hengessä. Taustalla on ylätasolla samoja toimijoita: Huovinen, Junkkaala, Miettinen, Mäkipää jne.
Kyseessä on erityismessu kyseisenkaltaista jumalanpalvelusta kaipaaville ja järjestelyt ovat sen mukaiset.
Kyse on kuitenkin messusta muiden joukossa. Kirkkosaliin ja alttarille ovat tervetulleita kaikki samat ihmiset jotka ovat tervetulleita alttarille muissakin Agricolan kirkon luterilaisissa messuissa.
Työvuorojärjestelyt ovat täysin laillisia koska kyse on erityismessusta jonka toimittajan sukupuolella on merkitystä. Tavallisessa perusmessussa näin ei virallisesti ole.
Ei kait kukaan kyseenalaista sitä, että mieskuoroon valitaan vain miespuolisia laulajia tai jonkun elokuvan miespääosaan ei kelpuuteta naisnäyttelijää.
Jos kyse ei olisi jo alun alkaen erityismessusta, ei sitä sellaiseksi voitasi pelkillä työvuorojärjestelyillä tehdä. Ei vieras voi sanella kuka on kelvollinen edustamaan isäntää tai emäntää.
Henri Järvinen ja Yocha
Tässä nettipäiväkirjassa on ollut sääntö, että kommentit tulee allekirjoittaa nimellä ja paikkakunnalla. Tämän säännön mukaan tulee toimia. Pyydän sinua Yocha jatkossa laittamaan kommentteihisi nimen ja paikkakunnan. Henri J. - olet varmaankin Henri Järvinen. Pyydän, että kirjoitat sukunimen kokonaan.
Muutama ajatus kommentteihinne:
- Kirjoitat Yocha erityismessuista ja perusmessuista ja teet eron näiden välillä. Esimerkiksi Vammalassa - tai Sastamalassa - tällaisesta ei ole puhuttu. Siis että erityismessuissa voitaisiin tehdä järjestelyjä sukupuolen perusteella mutta perusmessuissa ei. Piispa Kari Mäkinen on sanonut useaan otteeseen, ettei jumalanpalvelusten suhteen saa tehdä mitään järjestelyjä sukupuolen perusteella. Hän ei ole sanonut, että tämä koskee perusmessuja mutta ei erityismessuja. Kaikki järjestelyt sukupuolen perusteella ovat hänen mielestään syrjintää ja rikos, jonka yhteiskunnan laki kieltää. Lainsäädäntö, johon asiassa tässä vedotaan, ei puhu mitään perustilanteista ja erityistilanteista. Siis että perustilanteissa syrjintä olisi kiellettyä mutta erityistilanteissa ei. Jako perusmessuihin ja erityismessuihin taitaa olla Yocha sinun keksimäsi.
Jos järjestelyt jumalanpalveluksissa sukupuolen perusteella ovat syrjintää ja rikos, ovat ne sitä kaikissa jumalanpalveluksissa. Jos ne eivät ole rikos - kuten itse ajattelen - eivät ne ole sitä tavallisissa jumalanpalveluksissa eikä erityisissä.
- Kirjoituksessani ihmettelin, että se, minkä yksi piispa kieltää lakiin vedoten, onkin toisaalla sallittua, ehkä jopa suositeltua. Epäilemättä kyseisten Agricolan messujen suhteen on etukäteen sovittu, etteivät niiden toimittamiseen osallistu naispastorit.
- Tässä asiassa on vedottu lakiin ja siihen vedoten on esimerkiksi minulle annettu rangaistus, joka on poikkeuksellisen kova kirkossamme. Piispojen ja herätysliikejärjestöjen johtajien tahdonilmaisu ei tietenkään muuta tilannetta. Ei laki muutu sillä, että joukko kirkollisia vaikuttajia kokoontuu ja osoittaa ymmärtämystä toisiaan ja toistensa näkökantoja kohtaan. Jos jokin on laitonta ennen tällaista kokousta, on se laitonta myös kokouksen jälkeen. Jos se ei ole laitonta, ei se ole laitonta tällaisen kokouksen jälkeenkään.
- Kirjoitit Henri, että Sastamalassa toimenpiteet käynnistyivät syntyneistä ristiriidoista. Piispa Kari Mäkinen ei ole sanonut, että esimerkiksi henkilöristiriitojen takia on ryhdyttävä niihin toimenpiteisiin, jotka johtivat minun ja Markus Malmivaaran lähtöön Vammalan seurakunnasta. Häneltä kysyttiin, voidaanko jumalanpalvelusvuoroja järjestellä, mikäli se sopii kaikille seurakunnan pastoreille. Näin Vammalassa oli toimittu vuosia ja ilman suurempia ristiriitoja. Piispan vastaus oli, että kaikki järjestelyt jumalanpalvelusvuoroissa sukupuolen perusteella ovat syrjintää ja vastoin lakia.
- Kysymykseni siis on, onko jumalanpalvelusvuorojen järjestäminen sukupuolen perusteella laitonta vai ei. Toisen piispan mielestä ehdottamasti on, ja hän ryhtyy ankariin toimiin niitä vastaan, jotka hänen mielestään rikkovat lakia. Toisen mielestä ei näytä olevan.
- Näyttää siltä, että Sastamalassa toimitaan Kari Mäkisen linjauksen mukaisesti. Ei edes yksittäisissä messuissa saa tehdä järjestelyjä sukupuolen perusteella, koska sitä pidetään laittomana. Kaikkiin jumalanpalveluksiin, joiden järjestämisessä seurakunta on mukana, seurakunnan tulee voida lähettää kuka tahansa pastori toimittajaksi. Näin ei toimita Helsingissä. Mikä arkkihiippakunnassa on laitonta, ei ole laitonta toisessa hiippakunnassa. Ja tämä minusta on outoa.
- Kirjoitit Henri, että kirkossa tulisi suvaita erilaisia korostuksia ja näkemyksiä. Kirjoitit tämän edellä, että "kirkkoon ollaan luomassa erityisen urbaania, ajanmukaista ja dynaamista ilmapiiriä", eikä näiden myönteisten sanojen ilmapiirin sovi hyvin se, että pidetään messuja, joitä eivät ole toimittamassa naispastorit. Ei kovin suvaitsevaista niitä kohtaan, joilla on toinen käsitys kuin sinulla.
Jari Rankinen, Sastamala
Viime aikoina jotkut keskustelut ja kirjat (mm. John Bevere: Palava sydän) ovat avanneet uusia miettimisen aiheita. Seuraavat kommentit eivät siis ole omasta päästäni kummunneet - uskon, että ne ovat Pyhästä Hengestä. Pahoittelen kuitenkin, että aihe ei aivan suoraan liity tähän blogikirjoitukseen.
Olen törmännyt sellaiseen käsitykseen, että kansankirkon tulisi vastata tämän ajan ihmisten hengellisiin tarpeisiin.
Meidän on helppo ihmetellä, miten kummassa Israel Aaronin hyväksymänä niin pian poikkesi Jumalan tahdosta ja valettiin kultainen vasikka, jota sitten väitettiin Jahveksi. Tällaista epäjumalanpalvontaa meidän aikamme ei enää juuri tunne, mutta se oli tuolloisen Israelin ympäristön kulttuurissa se tavallinen tapa tyydyttää ne hengelliset tarpeet.
Tämän ajan ihmisen epäjumala on hän itse. Meidän yhteiskunnassamme itsensä toteuttaminen ja kaikki itsekeskeisyys on hälyttävän yleistä. Tämä sama piirre näkyy helposti myös monissa aktiiviseurakuntalaisissakin.
Eli jos me emme ole valmiita siihen, että Jumala muuttaa meitä vaan haluamme pysyä ennallamme, käykin niin, että Jumalan kuva meissä muuttuu. Me teemme itsellemme jumalan, joka hyväksyy tekomme palvomme tätä jumalaa eli itseämme. Tämä on erittäin inhimillistä ja siihen on kovin helppo syyllistyä.
Paljon enemmän meidän tulisi siis kuunnella, mikä Jumalan tahto on. Jumala on kertonut meille tahtoaan Sanassaan, mutta on myös paljon asioita, jotka ovat erittäin tilannekohtaisia. Kuten Saarnaaja kirjoittaa siitä, milloin on aika itkeä ja milloin aika nauraa. Jumala ei ole sidottu tiettyihin toimintamalleihin vaan Hän toimii aina kuten parhaaksi kulloinkin näkee. Meidän tulisi valmistautua siihen.
Siunattua syksyä itse kullekin. Vahvistukaamme Herrassa ja pukekaamme päällemme Efesolaiskirjeen 6. luvussa mainittu sota-asu rukouksessa. Taistelumme on pimeyden henkivaltoja vastaan.
Tuomo Viherjuuri, Helsinki
Tarkoitin Jari kommentillani "urbaanista ja ajanmukaisesta" kirkosta erityisesti Helsingin M. Agricolan kirkossa toimivaa Agricola!-liiketta ja sen brandia. (Ainakin tutkimusten mukaan se ei ole mielikuva koko kirkosta). Eli muut toimijat ilmeisesti ihmettelevät, että miten vanhan virkakäsityksen toteuttaminen edesauttaa brandin toteutumista kun vanhan virkakäsityksen kannalla ei ainakaan kovin taajaan pääkaupunkiseudulla olla. Toki heitäkin on kun kyseisessä messussa kävijöitä on.
Minun mielestäni voidaan ja tulisikin pitää paljon messuja vanhalla kaavalla. Ajattelen, että vanha kaava on eri asia kuin vanha virkakäsitys. Pitäisi olla erilaisia messuja tosivanhoja, vanhoja, uusia, tosiuusia...
Ajattelen myös, että pitäisi olla suvaitsevainen kaikenlaisia korostuksia, myös vanhan virkakäsityksen kannalla olevia kohtaan. Mielestäni uskovina olemme kuitenkin osa Kristuksen ruumista ja yksilöllisen uskonsuhteen, mielipiteen, omantunnon tulisi aina alistua OSAKSI tuota ruumista. Ajattelen, että Alttariyhteyden puuttumisen kautta puuttuu kaikki ja tuohon yhteyteen tulisi pyrkiä kaikin keinoin.
Toisin sanoin suvaitsevaisuus tarkoittaa juuri ja vain sitä toisinajattelevia, myös suvaitsemattomia kohtaan. Suvaitseminen on kuitenkin kehotus molemmille osapuolille. Joustoa pitää olla molempiin suuntiin ja niin ettei tärkein yhteys pääse särkymään.
Varsinkin täällä pääkaupungissa moni ihminen, yleensä nuori, saattaa olla nykyisin aika hankalaa saada toimimaan kaikkien parhaaksi tai jonkin hyvän päämäärän nimissä. Vallitsee sellainen "mulle, mulle" ja "minä minä" asenne. "Muut joustavat, minä en". Ehkä vanhoollisuudessa tosiaan on jotain urbaania ja ajanmukaista...
Henri Järvinen, Vantaa
Henri
Kirjoitat "mulle mulle" -asenteesta - siis itsekkyydestä - ja annat ymmärtää, että itsekkäitä ovat ne, jotka haluavat osallistua ilman naispastoreita toimitettavaan messuun ja siksi toivovat tällaisia messuja.
Helsingin seurakunnissa pidetään joka sunnuntai kymmenissä kirkoissa ehkä satoja jumalanpalveluksia. Jotkut toivovat, että sunnuntaina yhdessä seurakunnan kirkossa yksi jumalanpalvelus voisi olla sellainen, että he voivat osallistua siihen hyvällä omallatunnolla. En ymmärrä ollenkaan, että tällainen toivomus olisi itsekkyyttä.
Monilla paikkakunnilla on seurakunnan jäseniä, jotka toivovat, että joskus - vaikka muutaman kerran vuodessa - kotikirkossa olisi jumalanpalvelus, johon he voisivat osallistua. En osaa pitää tällaista pyyntöä suurena itsekkyyden ilmaisuna.
On paikkakuntia, joissa seurakunnan jäsenet pyytävät, että seurakunta antaisi heidän käyttöönsä jonkin tilan kookoontua ja ehkä viettää joskus jumalanpalvelus. Tilaa ei ole annettu siitä huolimatta, että tiloja ilman käyttöä on paljon. Seurakuntalaisten pyyntöä en pidä karkeana itsekkyytenä.
Herätysliikejärjestöt järjestävät jumalanpalveluksia ilman naispastoreita. Nämä pitävät näitä omissa tiloissaan ja maksavat palkan niissä toimiville pastoreille. Nämä jumalanpalvelukset ovat monille kirkomme jäsenille paikka, johon he mielellään tulevat ja jossa he voivat kohdata Herransa. Paikallinen seurakunta on voinut tehdä yhtä ja toista ikävää, jotta näitä jumalanpalveluksia ei järjestettäisi. Tällaistakaan herätysliikejärjetöjen ja niiden tukijoiden toimintaa en leimaisi "mulle, mulle" -asenteeksi.
Kehotit suvaitsevaisuuteen. Se on tärkeä kehotus meille kaikille. Toivon, että suvaitsevaisuutta olisi enemmän myös meitä kohtaan, jotka haluamme seurata virkakysymyksessä Kirkon tuhatvuotista opetusta ja sitä, minkä ymmärrämme Raamatun opetukseksi. Suvaitsevaisuutta ei ole, miten meitä saatetaan nimitellä medissa kirkollisten vaikuttajienkin taholta. Suvaitsevaisuutta ei ole, ettei meille haluta antaa tilaa kirkossa. Tai tilaa annetaan vain siinä tapauksessa, että muutumme toisenlaisiksi kuin olemme. Suvaitsevaisuutta ei ole, että pastoreita ja muita seurakunnan työntekijöitä rangaistaan tavoilla, jotka ovat kovuudessaan kirkossamme aivan poikkeuksellisia. Pastori Teemu Laajasalo - naispappeuden kannattaja - kirjoitti tällä viikolla Kirkko ja Kaupunki -lehdessä: "Naispappeuden vastustajat ovat kirkon sorretuin marginaali. Montaa marginaalia puolustaneena en olisi koskaan voinut kuvitella, millaisena ongelmajätteenä nämä kirkosta huolissaan olevat ja sitä sydämessään rakastavat nähdään." Teemun kirjoitus kertoo - ei suvaitsevaisuudesta - vaan syvästä suvaitsemattomuudesta.
Jari Rankinen, Sastamala
Juuri näin. Luin itsekin Teemun kirjoituksen. Jäin vain miettimään, mikä oikeasti olisi viisautta. Tulisiko oikeasti ihan vastakkaisten ääripäiden edustajienkin pyrkiä vaikuttamaan ev.lut. kirkon sisällä? Jos suvaitsevaisuutta _molemmin_ puolin löytyy riittävästi, niin ei kai se mahdotonta ole. Useimmiten sitä ei vain ole löytynyt.
Kuten Laajasalo kirjoitti, aikoinaan kirkosta oltiin ajamassa pois naispappeuden kannattajia, nyt vastustajia. Aiemmin oltiin ajamassa pois homoseksuaalisuuden puolustajia, tulevaisuudessa todennäköisesti jälleen päinvastoin. Iso osa meistä siis ilmeisesti(?) on suvaitsemattomia, oli sitten ajatussuunta kumpi tahansa. Oikeaoppisuus ei todellakaan takaa rakkaudellista asennetta - eikä rakkaudellisuuskaan tietysti takaa oikeaoppisuutta, sillä kaikki meistä olemme erehtyväisiä.
Pyytäkäämme viisautta tulkita Hänen Sanansa oikein! Ja ennen kaikkea, kunpa meillä olisi paljon syvempi halu oppia ennen kaikkea tuntemaan Jeesus! Se todennäköisesti aiheuttaa monia maallisia hankaluuksia elämään, mutta täydellinen rakkaus karkottaa meistä pelon, mikäli olemme valmiit oikeasti luovuttamaan elämämme Hänen käyttöönsä.
Omalla kohdallani tämä on vielä kaunista toiveajattelua. Ryhtiliikettä ainakin itse koen tarvitsevani todella paljon, joten en missään nimessä osoita edellä kirjoittamaani _vain_ teille muille, vaan ihan jokaiselle, itselleni ennen kaikkea.
T. Viherjuuri, Hki
Lähetä kommentti
<< Home