Enkeleitä voi olla paikalla suuri joukko
Huomenna on mikkelinpäivä eli enkelien sunnuntai. Radio Deissä Sana koskettaa -ohjelmassa sanoin joskus mm. seuraavaa:
- Muutama vuosi sitten olin vanhan miehen syntymäpäivillä. Sukulaisten ja ystävien ympäröimänä hän kertoi, mitä hän oli nähnyt, kun oli nuori mies. Hän oli ollut siellä, missä miehet vähän yli kuusi vuosikymmentä sitten yleensä olivat - sodassa. Hän kertoi hyökkäyksestä, jota torjumaan hän oli joutunut. Vihollisia hyökkäsi paljon. Hän kertoi olleensa varma, etteivät hän ja hänen toverinsa selviydy hengissä. Hän oli kuullut takanaan äänen, ja ehti jo ajatella, että sinnekin vihollinen on ehtinyt. Ja kun hän kääntää katseensa, hän näkee häntä kohti suunnatun aseen. Hyväkuntoinen päivänsankari kertoi: - Kun käänsin pääni, en nähnyt vihollista vaan enkelin. Muistan hyvin enkelin kasvot, miltä ne näyttivät. Enkeli sanoi minulle: - Et kuole tässä taistelussa etkä tässä sodassa. Eikä hän kuollut. Juhlimme hänen syntymäpäiväänsä.
- Raamatussa puhutaan paljon enkeleistä. Ilmestyskirjan 10. luvussa Johannes kertoo nähneensä Patmos-saarella mahtavan – kooltaankin suuren – enkelin. Enkeli seisoi toinen jalka meren päällä, toinen jalka maalla. Hän loisti valoa ja kädessään hänellä oli kirjakäärö.
- Enkeleitä on. Niin Raamattu kertoo ja jotkut ovat nähneet heitä. Kaikki ei ole siinä, mitä yleensä näemme silmillämme. Ympärillämme voi olla suuri joukko enkeleitä. Tai yksi ja tämä enkeli pitää meistä huolta.
- Niissäkin tilanteissa, joissa minä en pysty auttamaan itseäni tai joihin minun käteni ei yllä auttamaan minulle rakasta ihmisiä, enkeleitä voi olla paikalla suuri joukko ja heillä on paljon valtaa häneltä, jolle mikään ei ole mahdotonta. Miten hienoa on saada uskoa näin. Ehkä se, että enkeleitä on, saa myös näihin ajatuksiin: Silloinkin kun olen yksin ja minusta tuntuu, ettei kukaan näe, paikalla voi olla enkeleitä, jotka näkevät. Mitä voin tehdä, mikä on parasta jättää tekemättä? Ei ole ollenkaan huono asia, jos kysymme näin.
- Enkeli, jonka Johannes näki, kuulutti, että aika on lopussa. Kerran tämä aika päättyy. Alkaa ikuisuus. Pelastutko silloin? Raamatun lupaus on, että se pelastuu, joka uskoo Jeesukseen.
Sana koskettaa -ohjelma on Radio Deissä joka keskiviikko klo 17.45. Kuuntelepa. Ohjelmat ovat kuunneltavissa myös nettisivulla www.sley.fi.
Ja lähde huomenna mikkelinpäivänä kirkkoon jumalanpalvelukseen. Yksi mahdollisuus - jos olet lähellä Sastamalaa - on tulla messuun Karkun evankeliselle opistolle. Jumalanpalvelus alkaa klo 11. Siinä jumalanpalveluksessa saamme palvella Markus Malmivaaran kanssa. Hän saarnaa, minä toimin liturgina.
- Muutama vuosi sitten olin vanhan miehen syntymäpäivillä. Sukulaisten ja ystävien ympäröimänä hän kertoi, mitä hän oli nähnyt, kun oli nuori mies. Hän oli ollut siellä, missä miehet vähän yli kuusi vuosikymmentä sitten yleensä olivat - sodassa. Hän kertoi hyökkäyksestä, jota torjumaan hän oli joutunut. Vihollisia hyökkäsi paljon. Hän kertoi olleensa varma, etteivät hän ja hänen toverinsa selviydy hengissä. Hän oli kuullut takanaan äänen, ja ehti jo ajatella, että sinnekin vihollinen on ehtinyt. Ja kun hän kääntää katseensa, hän näkee häntä kohti suunnatun aseen. Hyväkuntoinen päivänsankari kertoi: - Kun käänsin pääni, en nähnyt vihollista vaan enkelin. Muistan hyvin enkelin kasvot, miltä ne näyttivät. Enkeli sanoi minulle: - Et kuole tässä taistelussa etkä tässä sodassa. Eikä hän kuollut. Juhlimme hänen syntymäpäiväänsä.
- Raamatussa puhutaan paljon enkeleistä. Ilmestyskirjan 10. luvussa Johannes kertoo nähneensä Patmos-saarella mahtavan – kooltaankin suuren – enkelin. Enkeli seisoi toinen jalka meren päällä, toinen jalka maalla. Hän loisti valoa ja kädessään hänellä oli kirjakäärö.
- Enkeleitä on. Niin Raamattu kertoo ja jotkut ovat nähneet heitä. Kaikki ei ole siinä, mitä yleensä näemme silmillämme. Ympärillämme voi olla suuri joukko enkeleitä. Tai yksi ja tämä enkeli pitää meistä huolta.
- Niissäkin tilanteissa, joissa minä en pysty auttamaan itseäni tai joihin minun käteni ei yllä auttamaan minulle rakasta ihmisiä, enkeleitä voi olla paikalla suuri joukko ja heillä on paljon valtaa häneltä, jolle mikään ei ole mahdotonta. Miten hienoa on saada uskoa näin. Ehkä se, että enkeleitä on, saa myös näihin ajatuksiin: Silloinkin kun olen yksin ja minusta tuntuu, ettei kukaan näe, paikalla voi olla enkeleitä, jotka näkevät. Mitä voin tehdä, mikä on parasta jättää tekemättä? Ei ole ollenkaan huono asia, jos kysymme näin.
- Enkeli, jonka Johannes näki, kuulutti, että aika on lopussa. Kerran tämä aika päättyy. Alkaa ikuisuus. Pelastutko silloin? Raamatun lupaus on, että se pelastuu, joka uskoo Jeesukseen.
Sana koskettaa -ohjelma on Radio Deissä joka keskiviikko klo 17.45. Kuuntelepa. Ohjelmat ovat kuunneltavissa myös nettisivulla www.sley.fi.
Ja lähde huomenna mikkelinpäivänä kirkkoon jumalanpalvelukseen. Yksi mahdollisuus - jos olet lähellä Sastamalaa - on tulla messuun Karkun evankeliselle opistolle. Jumalanpalvelus alkaa klo 11. Siinä jumalanpalveluksessa saamme palvella Markus Malmivaaran kanssa. Hän saarnaa, minä toimin liturgina.
posted by Jari Rankinen | 11:18 ap.
8 Comments:
Perin kummalliselta näyttää Jari Rankisen kutsu messuun mikkelinpäivänä. Yleisesti mainitaan mahdollisuus osallistua Jumalan kansan kokoontumiseen eri kirkoissa, erityisesti - jos olet Sastamalan seudulla - kutsu tulla Karkun opiston messuun. Ja samaan aikaan Tyrvään kirkossa on piispan toimittama messu ja kirkkoherra Ari Paavilaisen virkaan asettaminen.
Kristuksen seurakunnan yhteyttä Sastamalassa palvelee osallistuminen yhteiseen ehtoollispöytään, kuten piispa Kari Mäkinen puheessaan mainitsi. Miksi ei Karkun opiston messun toimittajat Rankinen ja Malmivaara osallistuneet ja laumaansa johtaneet tähän hyvin tärkeään Kristuksen seurakunnan kokoontumiseen. Ja itse osallistuneet ja rukoilleet sen seurakunnan yhteyttä ja menestystä, johon itse sanovat kuuluvansa.
Olin läsnä messussa rukoilemassa Jumalan siunausta Sastamalan seurakunnalle. En nähnyt paikalla yhtään kirkolleen uskollisuutta vannonutta keokarkkulaista. Herätysliikeväkeäkin oli paikalla runsaasti, oli envankelisia ja körttiläisiä, ainakin. Missä olivat muut?
Unohdin allekirjoituksen edelliseen:
Hannu Kilpeläinen
Tampere
Hannu Kilpeläinen
Paljon sellaista, mitä oli rakennettu vuosia ja vuosikymmeniä, hajotettiin sinä aikana, jona toimit Vammalan ja Sastamalan seurakunnassa, usein kirkkoherran sijaisena. En tarkoita, että sinä yksin olisit hajottanut. Monia seurakuntalaisia työnnettiin oikein tosissaan ulos seurakunnasta. Kaksi seurakunnan pastoria pakotettiin lähtemään. Näiden toimien seurauksena Karkun evankelisella opistolla alettiin pitää jumalanpalveluksia säännöllisesti joka sunnuntai.
Jumalanpalveluksia on nyt pidetty puolitoista vuotta. Säännöllisyydestä ei ole haluttu poiketa. Laadin jumalanpalveluksista Karkun evankelisella opistolla suunnitelman hyvissä ajoin. Tiedon Sastamalan seurakunnan tilaisuuksista saan katsoessani seurakunnan ilmoitukset lehdestä tai netistä, siis yleensä muutama päivä ennen tilaisuutta. Tämänkin takia olisi vaikea poiketa tehdystä suunnitelmasta ja jättää jokin jumalanpalvelus pitämättä opiston salissa.
Hienoa olisi, jos paikallinen seurakunta järjestäisi jumalanpalveluksen niin, että kaikki voisivat osallistua siihen. Eikö näin voitaisi toimia ainakin silloin, kun seurakunnassa on aivan erityinen juhla? Tahtoa tähän ei taida olla. Tosiasia on, että monet seurakunnan jäsenet eivät voi osallistua messuun, jonka toimittamiseen osallistuu naispastori. Jos tätä toivetta ei oteta huomioon, monet menevät jumalanpalvelukseen jonnekin muualle.
Karkun evankelisen opiston jumalanpalveluksille näyttää olevan varsin suuri tarve. Mikkelinpäivänä opistolla jumalanpalveluksessa oli n. 170 seurakuntalaista.
Toivon, että uuden kirkkoherran johdolla rakennetaan myös niitä yhteyksiä, joita on hajotettu. Uskon, että herätysliikkeiden väki on halukas tähän rakennustyöhön.
Pieni mutta tärkeä osoitus yhteyksien rakentamisesta tuli eilen sähköpostissa. Pyhäinpäivän viikonvaihteessa Sastamalassa on Kansanlähetyksen ja Evankeliumiyhdistyksen järjestämät raamattupäivät, jonka ohjelman sain eilen. Lauantaina 31.10. raamattupäivien seurahetkessä Vammalan Luther-talossa puhujana on myös kirkkoherra Ari Paavilainen ja sunnuntaina 1.11. seurahetkessä Karkun evankelisella opistolla kappalainen Lauri Salminen. Herätysliikeväki, joka on järjestämässä näitä päiviä, on pyytänyt nämä Sastalan seurakunnan pastorit mukaan ja he ovat luvanneet tulla. Oikein hienoa.
Jumalanpalveluksissa Karkussa evankelisella opistolla keskitytään evankeliumin julistamiseen. Haluamme olla Jumalan edessä hänen palveltavinaan. Polvistumme alttarille ottamaan vastaan Herramme ruumiin ja veren. Rukoilemme siunausta itsellemme ja toisille. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita.
Toivotan Ari Paavilaiselle voimia ja siunausta hänen tärkeään tehtäväänsä.
Jari Rankinen, Sastamala
Jari Rankinen
Paljon sellaista, mitä oli revitty vuosia ja vuosikymmeniä, eheytettiin sinä aikana, jona toimin Vammalan ja Sastamalan seurakunnassa, usein kirkkoherran sijaisena. En tarkoita, että minä yksin olisin eheyttänyt. Monia virkakysymyksen takia kirkosta vieraantuneita kutsuttiin oikein tosissaan seurakuntaan. Kaksi seurakunnan pastoria lähti, koska eivät pysyneet uskollisina kirkon järjestykselle ja pappislupauksilleen. Näiden toimien seurauksena Karkun evankelisella opistolla alettiin pitää jumalanpalveluksia säännöllisesti joka sunnuntai. Ne ovat yhä ns. salamessuja, joihin ei ole koskaan anottu kirkkolain mukaista kirkkoherran lupaa. Niiden laillisuutta on perusteltu 1970-luvulla annetun messunvietto oikeuden verukkeella. Tuon luvan anomuksessa perustelut messujen viettämiseen ovat kuitenkin aivan toiset kuin sinä nyt niitä perustelet. Tuomiokapitulin ja arkkipiispa Simojoen allekirjoittama lupa koskee kuitenkin PAIKKAA. Karkun opiston Sali on sopiva paikka viettää messua. Jokaisesta siellä vietettävästä messusta on anomus tehtävä kirkkoherralle. Ainakaan minun aikanani yhtään anomusta ei ole tullut. Luin niistä lehdistä ja internetistä.
Kaikki voivat tulla mukaan seurakunnan jokaiseen messuun. Niissä palvelevat kirkon ja seurakunnan itsensä kutsumat papit.
Hannu Kilpeläinen
Tampere
Hannu Kilpeläinen
Kirkkomme järjestystä säätelevän kirkkojärjestyksen 2. luvun 9. pykälässä todetaan seuraavaa:
"Herran pyhää ehtoollista vietetään jumalanpalveluksessa.
Ehtoollista saadaan viettää, paitsi kirkossa, seurakunnan siunauskappelissa ja kappelissa, myös muussa paikassa, jonka tuomiokapituli on kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston esityksestä tähän tarkoitukseen hyväksynyt.
Ehtoollista saadaan tilapäisesti viettää kirkkoherran valvonnassa myös muualla kuin kirkossa tai 2 momentin mukaisesti hyväksytyssä paikassa.”
Kirkkojärjestyksen ohjeistus on selvä: Jos on kyse kirkoksi vihitystä tilasta tai paikasta, johon tuomiokapituli on myöntänyt luvan viettää ehtoollista, ehtoollisenvietto voidaan toteuttaa eikä lupaa siihen tarvitse kysyä - edellyttäen että ehtoollisen jakaa pappi, kuten kirkkojärjestyksen saman luvun 12. pykälässä todetaan. Jos ehtoollinen halutaan viettää paikassa, jota ei ole vihitty kirkoksi tai jossa tällaista pysyvää lupaa ei ole, ehtoollinen tulee viettää kirkkoherran valvonnassa. Tämä tarkoittaa ainakin, että ehtoollisenviettoon tällaisessa tapauksessa pyydetään ja saadaan kirkkoherralta lupa.
Karkun evankelisen opiston salin tuomiokapituli on kirkkoneuvoston esityksestä hyväksynyt siihen tarkoitukseen, että siellä voidaan viettää ehtoollista. Syyskuussa 1973 arkkihiippakunnan tuomiokapituli ilmoitti päätöksestään. Ilmoitus on kokonaisuudessaan seuraava:
"Tuomiokapituli ilmoittaa tänään päättäneensä myöntyä siihen, että Karkun Evankelisen Opiston juhlasalissa saadaan viettää Herran pyhää ehtoollista."
Päätöksessä ei ole ehtoja, siinä ei puhuta määräajoista, eikä siitäkään, miten usein ehtoollinen voidaan opistolla viettää. Siinä ei sanota, että lupa ehtoollisenvietoon tulee kysyä kirkkoherralta.
Olosuhteet 1970-luvun alussa olivat toki toisenlaiset kuin nyt. Niihin vedottiin, kun lupaa ehtoollisenviettoon evankelisella opistolla anottiin. Oleellista on, ettei tuomiokapitulin päätöksessä ole mitään ehtoja. Voi olla, että tuomiokapituli teki harkiten sen ratkaisun, ettei päätökseen laitettu mitään ehtoja. Ehkä tuomiokapituli halusi taata, että ehtoollista voidaan vietää kyseisessä salissa, vaikka olosuhteet muuttuisivat siitä, mitä ne olivat silloin, kun lupa anottiin.
Mistään salamessuista ei siis ole kyse. Tuollainen nimitys loukkaa meitä, jotka kokoonnumme Herramme palveltaviksi Karkun evankelisella opistolla. Toisaalta monet ovat tottuneet siihen, että sinä haluat loukata ketä milloinkin, eikä siksi se, että sinä käytät tuollaista nimitystä, niin harmita.
Sitä, mitä kirjoitat seurakunnan eheyttämisestä, ei minusta kannata kommentoida tämän enempää.
Jari Rankinen, Sastamala
Jari Rankinen
Kirjoituksesi, jossa vetoat kirkkojärjestykseen, osoittaa selvästi, että Karkun opisto on laiminlyönyt velvollisuutensa anoa kirkkoherran lupaa opistolla pidettäviin messuihin. Sen voi siis lukea tekstistäsikin, joten sitä minun ei kannata kommentoida tämän enempää.
Monet ovat kirjoituksesi mukaan tottuneet siihen, että haluan loukata ketä milloinkin. Tahdon loukata? - tämä on kyllä loukkaava hyökkäys minua vastaan. Ketkä ovat nämä sinun kirjoituksissasi usein toistuvat ”monet”? Toisaalta voin vakuuttaa, että ”monet” kokevat loukkaaviksi sinun selityksesi, jonka mukaan naisten vihkiminen papeiksi on Jumalan tahdon vastaista. ”Monet” kokevat myös sen loukkaavaksi, että kieltäydyt alttariyhteistyöstä kirkon pappisvirkaan kutsuttujen ja siihen kirkkolainmukaisesti asetettujen naisten kanssa. Näitä ”monia” naispappeja on tällä hetkellä seurakuntiemme palveluksessa n. 900, noin 40 % papistosta. Koska kutsut näitä loukattuja palvelemaan Karkun opiston messuihin?
Minua sinun kirkkoa vastaan taistelemisesi, jatkuva ylimielisyytesi kirkon päätöksiä ja piispojen kaitsentavaltaa vastaan harmittaa.
Hannu Kilpeläinen
Tampere
Hannu Kilpeläinen
Sinulla on kyllä aivan oma ja omituinen tapa ymmärtää kyseinen kirkkojärjestyksen kohta.
Jos ymmärrän sinua oikein, tarkoitat, että kaikkiin ehtoollisenviettoihin tulee saada lupa kirkkoherralta. Myös niihin, jotka pidetään kirkoksi vihityissä tiloissa tai paikoissa, joihin tuomiokapituli on myöntänyt luvan ehtoollisenviettoon. Tarkoitatko, että kirkkoherra voi halutessaan kumota tuomiokapitulin päätöksen ja kieltää ehtoollisenvieton? Nimenomaan tätä tuossa kirkkojärjestyksen kohdassa ei sanota. Kirkkojärjestyksen mukaan siinä tapauksessa, että ehtoollista halutaan tilapäisesti viettää muualla kuin kirkossa tai paikassa, jossa on tuomiokapitulin lupa ehtoollisenviettoon, ehtoollisenvietto tulee tapahtua kirkkoherran valvonnassa. Siis ainakin niin, että häneltä pyydetään ja saadaan lupa.
Tietääkseni vaatimasi käytännön mukaan ei toimita missään kirkkomme seurakunnassa. Monissa kaupungeissamme on kirkkoja, jotka eivät ole paikallisen seurakunnan omistuksessa ja käytössä. Monissa näissä on messu joka sunnuntai. Eikä messuihin tarvitse pyytää ja saada lupaa kirkkoherralta. Eivätkä kirkkoherrat vaadi luvan pyytämistä, koska tietävät kyseisen kirkkojärjestyksen kohdan. Toki hyvien tapojen mukaista on informoida kirkkoherraa suunnitelluista ja pidetyistä messuista paikoissa, joihin pysyvä lupa ehtoollisenviettoon on annettu. Se on kuitenkin toinen asia kuin luvan anominen.
Jari Rankinen, Sastamala
Juristiystäväni muistutti, mitä kirkkojärjestyksen maininta kirkkoherran valvonnasta, josta edellä on puhuttu, hänen käsityksensä mukaan tarkoittaa. Se ei niinkään tarkoita, että kirkkoherra myöntää tai kieltää luvan tilapäiseen ehtoollisenviettoon. Se tarkoittaa ensisijaisesti kirkkoherran tehtävää valvoa, että tilapäinen ehtoollisenvietto toteutetaan luterilaisen uskomme ja kirkkomme käytäntöjen mukaan. Juristiystäväni voi hyvinkin olla oikeassa.
Jari Rankinen, Sastamala
Lähetä kommentti
<< Home