Valvokaa siis

Saarnasin viime sunnuntaina Helsingissä Pyhän Sydämen kappelissa. Oli valvomisen sunnuntai ja sunnuntain evankeliumitekstissä (Matt 24:36-44) Jeesus puhui valvomisesta. Eilen pidin raamattuluennon Vammalan Luther-talossa. Puhuin Jeesuksen paluusta ja valvomisesta. Sanoin näissä valvomisesta seuraavaa:

- Valvominen on sitä, että tietää Jeesuksen palaavan kerran takasin. Ja tekee tästä johtopäätöksiä. Tekee tämän johtopäätöksen: Kun Jeesus palaa takaisin, olen Jumalan edessä tuomiolla. Kestän siinä vain niin, että turvanani on syntien Sovittaja. Jeesus on luvannut olla sen turvana, joka on kastettu hänen omakseen ja uskoo häneen. Siksi en luovu uskosta häneen.

- Valvominen on tämän johtopäätöksen tekemistä: Valvon elämääni. En voi hyväksyä elämääni sellaista, mistä Jumala sanassaan neuvoo luopumaan. Jos hyväksyn, kuljen kuin heikoilla, enkä tiedä, milloin tipahdan. Milloin ajaudun niin kauaksi Jeesuksesta, että joudun eroon hänestä? Ja sitten olisin ilman häntä, jota ilman en kestä Jumalan edessä viimeisenä päivänä. Tällä en tarkoita lankeamista johonkin syntiin. Se tapahtuu kristityn elämässä usein. Tarkoitan sen hyväksymistä, mistä Raamattu neuvoo luopumaan.

- Valvominen on asioiden arvioimista tästä näkökulmasta: Se on todella tärkeää, mikä on tärkeää silloin, kun Jeesus saapuu. Millä ei ole suurta merkitystä silloin, ei ole kovin merkittävää nytkään.

- Valvominen ei ole elämää, joka ei ole ihmisen elämää. Voi valvoa ja elää tavallista elämää - tehdä työtä, olla eläkkeellä, opiskella, kasvattaa lapsia, iloita lapsenlapsista, harrastaa. Se, joka valvoo, tekee tavallisessa elämässä näitä johtopäätöksiä: En luovu uskosta. En voi hyväksyä elämääni sitä, mistä Raamattu käskee luopua. Se on tärkeintä, mikä on tärkeää Jeesuksen palatessa.

- "Toinen otetaan, toinen jätetään." Niinkin Jeesus sanoi. Se on vakava sana. Toinen pelastuu, toinen jää taivaan ulkopuolelle, kun Jeesus saapuu. Kummassa joukossa olemme? Se, joka valvoo, pelastuu. Joka ei valvo, jää ulkopuolelle.