Vanhan pastorin selkeä linjaus
Edellisessä kirjoituksessani kerroin raamattu- ja lähetyspäivistä, jotka olivat viime viikonvaihteessa Sastamalassa. Mainitsin myös, että yksi päivien opettajista oli Päivö Parviainen, 97-vuotias pastori.
Päivö näkee heikosti ja siirtyminen paikasta toiseen vaatii avustajan. Mutta ajatus kulkee kuin nuorella, ääni on kirkas ja kuuluva, kuulo on moitteeton. Päivön muisti on erinomainen. Hän ei näe lukea Raamattua mutta lainaa sitä pitkät jaksot ulkomuistista.
Lauantaina opettaessaan Vammalan Luther-talossa Päivö otti kantaa ajankohtaiseen kysymykseen homoseksuaalisista suhteista. Kokeneena, taitavana sielunhoitajana hän puhui siitä, että toisissa pojissa ja miehissä on enemmän naisellisia piirteitä kuin toisissa. Ja toisissa tytöissä ja naisissa enemmän miehisiä piirteitä kuin toisissa. Tämä on Jumalan luomistyötä ja sen rikkautta. Hän puhui siitä, että kahden pojan tai kahden naisen suhde voi olla hyvin läheinen. He kokevat syvää yhteyttä, on helpompi puhua kuin kenenkään toisen kanssa, tuntuu hyvältä halata toista. Päivö mainitsi myös, että joku tuntee erityistä vetoa oman sukupuolensa edustajiin. Hän sanoi, ettei tämä ole synti. Sitten hän veti rajan, joka ei jäänyt kenellekään kuulijoista epäselväksi: poika tai mies ei saa koskea toisen pojan tai miehen sukupuolielimiin eikä tyttö tai nainen toisen tytön tai naisen sukupuolielimiin.
Päivön linjaus on Raamatun mukainen: Synti ei ole se, että pojassa on tyttömäisiä piirteitä. Synti ei ole se, että on hyvin läheinen suhde samaa sukupuolta olevan kanssa. Eikä sekään, että tuntee vetoa oman sukupuolensa edustajiin. Mutta synti on, jos harrastaa seksuaalista kanssakäymistä samaa sukupuolta olevan kanssa. Paavali kirjoittaa miehistä, jotka makaavat toisten miesten kanssa, ja sanoo, etteivät nämä peri Jumalan valtakuntaa (1 Kor 6:9).
Toki raamattu- ja lähetyspäivillä puhuttiin ensisijaisesti muista asioita - niistä jotka ovat uskomme päääasioita. Sanoin itse pyhäinpäivän saarnassa mm. seuraavaa:
- Raamattu jättää vastaamatta moneen kuolemaan liittyvään kysymykseen, johon tahtoisimme tietää vastauksen. Tai joistakin kuolemaan liittyvistä asioita voimme olla eri mieltä, koska Raamattu ei anna niihin yksiselitteistä vastausta. Mutta ne tärkeimmät asiat se kertoo selvästi ja yksiselitteisesti. Sen se kertoo selvästi, että tämän elämän jälkeen ihmisen käy hyvin tai huonosti. Se kertoo, että on ikuinen elämä ja ikuinen kuolema.
Ja sen Raamattu kertoo selvästi ja yksiselitteisesti, miten ihminen pääsee ikuiseen elämään. Jokainen on ansainnut kadotuksen, koska jokainen on syntinen ja tehnyt pahaa. Kukaan ei voi itse pelastaa itseään, koska kukaan ei pysty sellaiseen hyvyyteen, mikä vaadittaisiin pelastumiseen. Vain niin voi pelastua, että omistaa syntien anteeksisaamisen. Että se pahuus, joka meissä on, ja pahat tekomme on pyyhitty pois. Että Jumala on antanut meille anteeksi, ja sitten ei ole sitä, minkä takia Jumala tuomitsisi kadotukseen. Näin on sen ihmisen kohdalla, joka on kastettu Jeesuksen omaksi ja uskoo häneen.
Päivö näkee heikosti ja siirtyminen paikasta toiseen vaatii avustajan. Mutta ajatus kulkee kuin nuorella, ääni on kirkas ja kuuluva, kuulo on moitteeton. Päivön muisti on erinomainen. Hän ei näe lukea Raamattua mutta lainaa sitä pitkät jaksot ulkomuistista.
Lauantaina opettaessaan Vammalan Luther-talossa Päivö otti kantaa ajankohtaiseen kysymykseen homoseksuaalisista suhteista. Kokeneena, taitavana sielunhoitajana hän puhui siitä, että toisissa pojissa ja miehissä on enemmän naisellisia piirteitä kuin toisissa. Ja toisissa tytöissä ja naisissa enemmän miehisiä piirteitä kuin toisissa. Tämä on Jumalan luomistyötä ja sen rikkautta. Hän puhui siitä, että kahden pojan tai kahden naisen suhde voi olla hyvin läheinen. He kokevat syvää yhteyttä, on helpompi puhua kuin kenenkään toisen kanssa, tuntuu hyvältä halata toista. Päivö mainitsi myös, että joku tuntee erityistä vetoa oman sukupuolensa edustajiin. Hän sanoi, ettei tämä ole synti. Sitten hän veti rajan, joka ei jäänyt kenellekään kuulijoista epäselväksi: poika tai mies ei saa koskea toisen pojan tai miehen sukupuolielimiin eikä tyttö tai nainen toisen tytön tai naisen sukupuolielimiin.
Päivön linjaus on Raamatun mukainen: Synti ei ole se, että pojassa on tyttömäisiä piirteitä. Synti ei ole se, että on hyvin läheinen suhde samaa sukupuolta olevan kanssa. Eikä sekään, että tuntee vetoa oman sukupuolensa edustajiin. Mutta synti on, jos harrastaa seksuaalista kanssakäymistä samaa sukupuolta olevan kanssa. Paavali kirjoittaa miehistä, jotka makaavat toisten miesten kanssa, ja sanoo, etteivät nämä peri Jumalan valtakuntaa (1 Kor 6:9).
Toki raamattu- ja lähetyspäivillä puhuttiin ensisijaisesti muista asioita - niistä jotka ovat uskomme päääasioita. Sanoin itse pyhäinpäivän saarnassa mm. seuraavaa:
- Raamattu jättää vastaamatta moneen kuolemaan liittyvään kysymykseen, johon tahtoisimme tietää vastauksen. Tai joistakin kuolemaan liittyvistä asioita voimme olla eri mieltä, koska Raamattu ei anna niihin yksiselitteistä vastausta. Mutta ne tärkeimmät asiat se kertoo selvästi ja yksiselitteisesti. Sen se kertoo selvästi, että tämän elämän jälkeen ihmisen käy hyvin tai huonosti. Se kertoo, että on ikuinen elämä ja ikuinen kuolema.
Ja sen Raamattu kertoo selvästi ja yksiselitteisesti, miten ihminen pääsee ikuiseen elämään. Jokainen on ansainnut kadotuksen, koska jokainen on syntinen ja tehnyt pahaa. Kukaan ei voi itse pelastaa itseään, koska kukaan ei pysty sellaiseen hyvyyteen, mikä vaadittaisiin pelastumiseen. Vain niin voi pelastua, että omistaa syntien anteeksisaamisen. Että se pahuus, joka meissä on, ja pahat tekomme on pyyhitty pois. Että Jumala on antanut meille anteeksi, ja sitten ei ole sitä, minkä takia Jumala tuomitsisi kadotukseen. Näin on sen ihmisen kohdalla, joka on kastettu Jeesuksen omaksi ja uskoo häneen.
posted by Jari Rankinen | 6:14 ap.
4 Comments:
Jari Rankinen kirjoittikin hyvin: että kukaan ei voi itse pelastaa itseään. Kukaan ei pysty sellaiseen hyvyyteen, mikä vaadittaisiin pelastumiseen. Pahuus on meissä, mutta se on pyyhitty pois, kun Jumala antaa meille anteeksi.
Ihmisen läpikotaisesti turmeltunut luonto onkin pääsynti. Ihminen ansaitsisi perisyntinsä tähden kadotuksen. Jeesuksessa kadotukseen ei kuitenkaan joudu, koska Jeesus on sovittanut ristillä syntimme, myös pääsyntimme: turmeltuneen luontomme. Jeesus joi Jumalan vihan maljan puolestamme, kokonaan.
Koska Jeesus on kantanut syntimme ja juonut Jumalan vihan maljan, me saamme juoda pelastuksen maljasta. Jeesus on se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jeesus sanoi, Joh. 6: "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." Hänen lihansa on totinen ruoka, ja hänen verensä totinen juoma. "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä."
Synteihin kuuluvat myös ajatuksen tasolla tehdyt synnit, kuten Jeesus on sanonut ja Raamatussa on kirjoitettu. Emme kuitenkaan pääse eroon synnistä tai lihastamme, vaikka laki sen tuomitseekin. Laki tuomitsee meidät. Teemme joka päivä teemme parannusta synneistä ja syntisyydestämme turvautuen Jeesukseen ja syntien varmaan sovitukseen. Jeesuksessa saamme syntimme anteeksi, niin että saamme jokapäiväisen rauhan, vaikka näemme kurjuutemme ja luontomme läpikotaisen turmeltuneisuuden. Syntinen saa armon ja rauhan Jeesuksessa.
Kaikki ihmiset joutuvat taistelemaan perisyntinsä kanssa, kaikkien syntiensä kanssa. Paavalikin kirjoittaa, Room. 7:
"mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen".
"Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen."
"Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää."
"Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni"
"mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on."
Mikä ihmisen tuosta tilasta pelastaa? Vastaus: Jeesuksen kautta, Room. 7:2:
"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! "
Omat teot eivät pelasta tai omat pinnistelyt ja ponnistelut tai synnistä eroon pääseminen. Synnistä ja lihastamme eroon pääseminen ("synnittömyys") onkin tässä ajassa täysin mahdotonta, kuten Paavali on kirjoittanut.
Paavali lisää vielä lopuksikin, että hän palvelee lihallaan synnin lakia:
"Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia." (Room. 7:25.)
Syntejä ei voikaan lajitella ikäänkuin ajatuksen tasolla tehdyt synnit eivät olisi syntejä ja ulkoisesti tehty vasta olisivat. Tietysti, jos julkisyntejä hyväksytään ja siunataan, niin silloin ollaan pettävällä tiellä (lievästi ilmaistuna). Johanneskin kirjoittaa meille kirjeissään, että emme syntiä tekisi.
Kuitenkin kun synnit tunnustetaan, ne saadaan anteeksi. Jeesuksessa ei ole pelkoa, vaan armo ja totuus. Jeesushan tuli pelastamaan nimenomaan syntisiä.
Saamme kaikki, turmeltuneen luontomme ja kaikki syntimme, anteeksi Jeesuksen täytetyssä työssä. Teemme synneistämme parannusta joka päivä turvautumalla Jeesuksen ristin työhön ja kasteeseemme, jossa meidät on otettu Jumalan lapsiksi.
Syntikäsitys erottaakin raamatullisen (tunnustuksellisen) luterilaisuuden monesta muusta kirkkokunnasta. Monet vapaista suunnista, roomalaiskatolisuus, yms. opettavat synnistä monesti eri tavalla kuin luterilaisuus.
2. Piet. 1:2:
Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Terveisin Samuli Ruohola
Tampere
Samuli Ruoholan ajatus nähdäkseni oli, että Päivö Parviainen oli väärässä sanoessaan, että "synti ei ole se, että on hyvin läheinen suhde samaa sukupuolta olevan kanssa. Eikä sekään, että tuntee vetoa oman sukupuolensa edustajiin". Mielestäni herra Ruohola on hieman väärässä tässä ja pastori Parviainen oikeassa. Muotoilu "tuntea vetoa oman sukupuolensa edustajiin" näyttäytyy minulle passiivisena ominaisuutena, jota sen kokija ei itse aktiiviseti toteuta, vaan joka nousee meidän perin syntisestä luonnostamme. Koska kyseessä ei ole henkilön itsensä aktiivisesti tekemä synti, t.s. tekosynti, se kuuluu ennemmin perisynnin t. pahan himon (concupiscentia) kategoriaan. Concupiscentia on puolestaan kirkon tunnustuksen ja opetuksen mukaan täydellisesti annettu anteeksi kasteessa. Nähdäkseni tämä erottaa kastetun ja kastamattoman: kastamaton on syyllinen hallitsemattomiin mielenliikkeisiinsä, kun taas kastettu ei ole, Kristuksen sovituskuolemaan yhdistävän kasteen vuoksi.
Toki concupiscentia on proprie dicta synti, mutta nähdäkseni pastor Parviainen käyttää tässä termiä synti laajassa merkityksessä tarkoittaen enemmän syyllisyyttä. Se, että ylipäänsä tunnemme hallitsemattomia himoja, ei tuota meille syyllisyyttä (t.s. "ei ole synti"), vaikka onkin materiaalisesti väärin ja sitä kautta synti. (Selittääkseni jakoa, termiä synti voidaan käyttää niin, että siihen kuuluu itse synnin materia (joka on joko perisynti tai tekosynti) ja synnin syyllisyys, tai jompi kumpi mainituista).
Voidaan toki myös käyttää käsitettä anteeksiannettu synti. Himon tunteminen omaan tai vastakkaiseen sukupuoleen on synti, mutta se on kastetuille kasteen perusteella anteeksiannettu synti, eikä tuomitseva synti. Olisin kaivannut tähän sitä, että olisi todettu kaikki tämä myös heteroseksuaaliselta puolelta, siis että mikä on (tuomitseva) synti ja mikä ei. Kenen tahansa "sukupuolielimiin koskeminen" seksuaalisessa tarkoituksessa on (tuomitseva) synti - ja voi olla jopa hengellisen kuoleman tuottava synti. (Tähän on toki yksi ja ainoa poikkeus.)
Haureus on yksi ja sama synti kenen kanssa tahansa sitä toteutetaan. Tässä ei homoseksuaali ole heteroseksuaalia syntisempi tai syyllisempi.
Ystävällisin terveisin,
TK Juha Leinonen.
"Samuli Ruoholan ajatus nähdäkseni oli, että Päivö Parviainen oli väärässä sanoessaan"
Asia jäi mielestäni lainauksissa hieman auki perisynnin ja lihan osalta. Olen joskus myös törmännyt opetukseen, jossa kyseisistä asioista opetetaan hieman Raamatun sanan ja luterilaisen opetuksen vastaisesti. Sen tähden tahdoin kirjoittaa toisen tekstin.
En siis tiedä miten Päivö Parviainen tarkemmin perisynnistä ja mainitsemistani asioista opettaa. En myöskään ollut paikalla, joten en tiedä tarkemmin miten hän opetti. Ylläolevasta lainauksesta ei voi vielä päätellä tarkemmin asiasta, ellei sitten ole jostain muualta saanut tarkempaa tietoa hänen opetuksestaan.
Luonto on läpikotaisen turmeltunut ihmisessä.
Mm. Martin Chemnitz on käsitellyt syntikäsitteitä kirjoissaan. Viittaan esimerkiksi mainitsemaasi konkupisenssiin ja toisiin mainitsemiisi asiohin. Olet ehkä lukenutkin hänen teoksiaan? Tietysti luterilaiset teologit yleensäkin ovat opettaneet ja opettavat synnistä, perisynnistä ja lihasta. Luther ja muut.
Chemnitz on kirjoittanut mm.:
"Luther is correct when he says: 'as far as guilt is concerned, all sins are equal unless reconciliation takes place.'"
Jeesuksen tähden kaikki syntimme annetaan anteeksi. Jeesuksen turvissa saamme siis olla.
Ongelmana nykyisin on syntien vanhurskauttaminen. Uskon, että Päivö Parviainen on viitannut ainakin sellaiseen asiaan. On valtava asia, että iäkkäämmät ihmiset ovat tukemassa seurakuntaa eri tilaisuuksissa puhein, sanoin ja läsnäolollaan, rukouksin.
Roomalaiskirjeen luvusta yksi voi saada sellaisen vaikutelman, että homoseksuaalisuuden hyväksyminen voisi olla jonkinlainen Jumalan erityisen hylkäystuomion merkki. Toisaalta Room. 2:ssa sanotaan vakavalla tavalla, että itse syyllistymme samoihin tekohin, joista toisia syytämme. (Room. 2 alku, juutalaisille Room. 2:19-24, ...)
Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.
Armo, jossa Jeesuksessa olemme, on Jumalan totinen armo.
"Tervehtikää toisianne rakkauden suunannolla. Rauha teille kaikille, jotka Kristuksessa olette!"
Samuli Ruohola
Tampere
Lisään vielä itselleni, että Jumala on sulkenut meistä kaikki tottelemattomuuten, että hän kaikkia armahtaisi. Myös homoseksualismin tekemisen saa anteeksi Jeesuksessa. Hylkäystuomio koskisi kaikkia, ilman Jeesusta. Paavalihan korostaa toisessa roomalaiskirjeessä, että mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset. Ilman Jeesusta olisimme hyljättyinä.
Jeesus on kuitenkin kuollut puolestamme ja siten ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Jumala kääntää jumalattoman ihmisen Jeesuksen tykö. Niin paljon Jumala on rakastanut maailmaa, ihmisiä, että hän antoi ainokaisen Poikansa. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Ei ole ketään vanhurskasta, kaikki tyynni ovat kelvottomiksi käyneet. Kenelläkään ei siis ole sen parempi tilanne kuin toisella.
Room. 3.:
"Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija,"
"Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan"
"ovat ... kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet"
"heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta"
"kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla"
"ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa"
"ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja"
Room. 11:32-33:
"Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi."
"Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!"
Lähetä kommentti
<< Home