Uutisia Ruotsista ja Suomesta

Tänään uutisissa kerrottiin, että Ruotsin kirkko alkaa vihkiä homopareja. Kirkolliskokous Ruotsissa päätti asiasta suurella äänten enemmistöllä.

Aiemmin Ruotsin kirkko on siunannut homoliittoja. Luonnollinen seuraus tästä on homoparien vihkiminen. En ole kuullut yhtään teologisesti kestävää perustelua sille, että parin siunaaminen sopii mutta vihkiminen ei. Jos pari voidaan siunata, se voidaan myös vihkiä.

Suomessakin on tarjottu sitä ratkaisua, että kirkko siunaisi homosuhteen mutta ei vihkisi homoparia. Ehdotus on aivan kummallinen. Kyse lienee siitä, että asiassa halutaan edetä yksi vaihe kerrallaan, koska niin on helpompi päästä päämäärään. Jos siunaaminen hyväksytään, hyväksytään muutaman vuoden viiveellä vihkiminen. Toivottavasti tässä asiassa Suomen kirkko ei tee ratkaisua, joka on Raamatun vastainen. Raamatun opetus on selvä: homosuhteessa eläminen on vastoin Jumalan tahtoa. Sitä, minkä Jumalan sana sanoo vääräksi, ei voi siunata.

Ruotsissa päätettiin, että pastori voi omantunnon syistä kieltäytyä vihkimistä homoparia. Selvää lienee, että tämä on välivaihe. Muutaman vuoden kuluttua kieltäytymistä ei sallita.

Suomessa uutisissa tänään on kerrottu suomalaisten rauhanturvaajien paluusta Afganistanista. On puhuttu tietokatkoksesta ja teknisestä lipsahduksesta. Presidentti ei tiennyt, että rauhanturvaajat palaavat Suomeen muutaman päivän kuluttua, siis jo ennen Afganistanin presidentin vaalien toista kierrosta. Pääministeri kertoi saaneensa tästä tiedon uutisista.

Kun itse lähdin Afganistaniin, tein puolustusvoimien kanssa määräaikaisen työsopimuksen. Sopimuksessa oli sanottu selvästi työsuhteen alkamis- ja päättymispäivä. Lähtiessäni siis tiesin, mihin saakka sopimus on voimassa ja milloin sopimuksen mukaan palaan Suomeen. Varmaankin rauhanturvaajat, joiden on määrä palata Suomeen muutaman päivän kuluttua, tekivät heinäkuussa samanlaisen sopimuksen. Siis ainakin he itse tiesivät, milloin heidän on tarkoitus tulla takaisin. Tuskinpa moni heistä olisi ollut valmis allekirjoittamaan sopimuksen, jossa työsuhteen olisi kerrottu jatkuvan siihen asti, kunnes Afganistanissa vaalit on saatu pidettyä. Ja tuskin puolustusvoimat olisi tarjonnut kenellekään tällaista sopimusta. Olisihan sekin täysin mahdollista, että vaalit viivästyvät syystä tai toisesta ja ne saatetaan loppuun joskus keväällä tai ensi kesänä. Useimmilla rauhanturvatehtäviin lähtevillä on sitoumuksia täällä Suomessa ja heidän on lähdöstä päättäessään tiedettävä, milloin heidän työsopimuksensa puolustusvoimissa päättyy. Tietysti määräaikaisen työsopimuksen päättymisen jälkeen on mahdollista solmia uusi sopimus, mutta se edellyttää, että molemmat osapuolet haluavat sitä.