Onpa haastattelu

Tyrvään Sanomissa, Sastamalan paikallislehdessä, tiistaina 20.4. oli juttu Liisa Lampelasta, joka oli ollut Vammalassa esittelemässä tutkimustaan Vammalan seurakunnan naispappeuskiistasta. Luin jutun eilen - olin viime viikon Lapissa. Toki kuulin tästä jutusta jo viime viikolla. Liisa Lampela on kirjoittanut kiistasta Vammalassa artikkelin Teologiseen aikakauskirjaan. Kirjoitin tästä artikkelista nettipäiväkirjassani 14.4. otsikolla Onpa artikkeli.

Kun luin Tyrvään Sanomien jutun, mietin, pitäisikö itkeä vai nauraa. Yleensä on parempi nauraa. Varmaan olisi viisaampi olla puuttumatta tällaisiin haastatteluihin. Muutamaan kohtaan en malta olla puuttumatta. Ihmettelee, että tutkijana itseään pitävä esittää tällaisia väitteitä.

Haastattelussa Liisa Lampela kertoo, että vuoden 2006 seurakuntavaaleissa vanhauskoiset yrittivät kaikkensa saadakseen enemmistön Vammalan kirkkovaltuustoon. Väite on samankaltainen kuin jos joku sanoisi, että viime kunnallisvaaleissa perussuomalaiset uskoivat tosissaan saavansa ehdottoman enemmistön Vammalan kaupunginvaltuustoon tai viime eduskuntavaaleissa eduskuntaan. Ei kukaan vähänkin asioita tunteva väitä tällaista. Eikä kukaan hiukankin asioita tunteva ajattele, että vanhauskoiset - siis naispappeuden torjujat - yrittivät saada enemmistön kirkkovaltuustoon. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että vanhauskoiset olisivat kirkkovaltuustossa enemmistö. Mutta jokainen asioista edes jonkin verran perillä oleva vanhauskoinen tiesi vuonna 2006 ja tietää nyt, etteivät vanhauskoiset tule olemaan enemmistö kirkkovaltuustossa Vammalassa. Kuten eivät perussuomalaiset saa seuraavissa vaaleissa enemmistöä kaupunginvaltuustoon tai eduskuntaan. Liisa Lampelan väite on aivan perusteeton senkin takia, että vuoden 2006 seurakuntavaaleissa oli 11 ehdokasta, jotka kertoivat olevansa naispappeutta vastaan. Tyrvään Sanomat tutki tämän ennen vaaleja. Kirkkovaltuustossa oli paikkoja - jos muistan oikein - 27. Vaikka kaikki 11 olisi valittu, he eivät silti olisi olleet valtuuston enemmistö.

Toinen kysymys on, oliko Vammalan tai onko Sastamalan kirkkovaltuustossa enemmistö niitä, jotka pitivät tai pitävät vääränä sitä ratkaisua, että kaksi seurakunnan pastoria painostettiin eroamaan virastaan. Saattaa hyvin olla, että enemmistö kirkkovaltuutetuista ei hyväksynyt sitä ratkaisua, johon hiippakunnan ja seurakunnan johto olivat päätyneet.

Tyrvään Sanomien haastattelussa Liisa Lampela kertoo, että Vammalan valtataistelussa suunnitelmana saattoi olla minun ajaminen Vammalan kirkkoherraksi. Näin Sleyn valta olisi vahvisttunut seurakunnassa. Tuntuu kuin Liisa Lampela ei tietäisi, ettei noin kymmeneen vuoteen naispappeuteen torjuvasti suhtautuva pastori ole saanut arkkihiippakunnassa edes vaalisijaa kirkkoherran vaalissa ainakaan sellaisessa seurakunnassa, jossa on useita pastoreita ja heidän joukossaan nainen tai naisia. Miten siis minut olisi voitu ajaa kirkkoherraksi? Tällaisesta suunnitelmasta en ole kuullut niiden puhuvan, jotka ovat kanssani samaa mieltä naispappeudesta. En tiedä, olisivatko he edes halunneet minua kirkkoherraksi. Ne, jotka mahdollisesti olisivat halunneet, tiesivät varmaankin mahdottomaksi sen, että minusta tulisi kirkkoherra. Tietysti joskus joku saattoi sanoa, että olisi mukavaa, jos olisin Vammalassa joskus kirkkoherrana. Sen sijaan jotkut, jotka suhtautuvat naispappeuteen hyvinkin myönteisesti eivätkä ole Sleyn väkeä, puhuivat toisinaan siitä, että minusta tulisi Vammalan seuraava kirkkoherra. Käsittääkseni he toivoivat tätä. Ehkä he ajattelivat, että muuuttaisin kantaani naispappeudesta. Tietysti toisaalta tuntui mukavalta, että jotkut ja sellaiset, jotka olivat tästä yhdestä asiasta kanssani eri mieltä, toivoivat minusta kirkkoherraa. Toisaalta tällaiset puheet tuntuivat kiusallisilta sen takia, että tiesin, ettei minusta tulisi kirkkoherraa virkakantani takia. Ei ehkä muistakaan syistä.

Haastattelussa, kuten artikkelissaan, Liisa Lampela esittää kovan syytöksen Karkun evankelista opistoa kohtaan. Hän väittää, että Karkun evankelinen opisto kaappasi valtataistelussa Karkun kirkon haltuunsa eikä sen kappalainen päässyt omaan kirkkoonsa toimittamaan jumalanpalvelusta kuukausiin, koska opisto varasi kaikki jumalanpalvelusvuorot. Jos tämä olisi totta, se tarkoittaisi, että silloinen Vammalan kirkkoherra ja Karkun kappalainen olivat täysiä nahjuksia, jotka eivät kyenneet hoitamaan tehtäväänsä. Eihän muuten olisi mahdollista, että joku tulee ja kaappaa kirkon itselleen. Näin ei tietenkään tapahtunut. Opistolta kyllä esitettiin ehkä noin puolivuosittain, minä sunnuntaina opistolla kursseja pitävät pastorit voisivat toimittaa Karkun kirkossa jumalanpalveluksen. Toisinaan ehdotettiin, että opistolla kurssilla oleva pastori voisi saarnata jumalanpalveluksessa, Karkun kappalainen voisi mahdollisesti toimia jumalanpalveluksen liturgina. Useimmiten ehdotukset sopivat seurakunnalle, aina eivät. Tämä oli käytäntö, jonka opiston rehtori oli sopinut seurakunnan kirkkoherran kanssa. Kun tätä käytäntöä aikoinaan noudatettiin hyvässä hengessä ja sovussa, olisi tuntunut aivan omituiselta, jos joku olisi puhunut Karkun kirkon käyttämisestä hyväkseen omistajan ottein - kuten Liisa Lampelan viime viikkoisessa haastattelussa todetaan. Nyt jälkikäteen ehkä vihan vimmassa voidaan väittää kaikenlaista.

Liisa Lampela kertoo haastattelussa ja artikkelissaan lähteikseen kaksi eläkkeellä olevaa kirkkoherraa, kirkkoherran sijaisen, joka on poistunut Vammalasta, kirkkovaltuuston puheenjohtajan ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtajan. On vaikea sanoa, ovatko nämä lähteet todella antaneet niin kummallisia lausuntoja kuin mitä haastattelu ja artikkeli antavat ymmärtää vai onko Liisa Lampela ymmärtänyt lähteitään oikein kunnolla väärin.

Kun luin Tyrvään Sanomien jutun, mietin asiaa, jota olen miettinyt ennenkin. Tästä nyt käsiteltävästä asiasta tiedän sen verran, että tiedän monien haastattelussa esittyjen väitteiden olevan vastoin totuutta. Entä kun lehti kirjoittaa asioista, joista en tiedä paljoakaan. Ovatko nekin jutut samanlaista roskaa - mutta en vain tiedä sitä? Melkein pelottaa se, miten saatan tulla petetyksi.