Mieleenpainuva retki

Olin eilen mielenkiintoisella retkellä. Kiersimme bussilla hyvän oppaan johdolla keskeiset vapaussodan ajan tapahtumapaikat Sastamalassa. Lähdimme Vammalasta - Sastamalan keskustasta - ajoimme Kokemäenjoen eteläpuolta Kärppälän ja Kutalan kautta Karkkuun ja sieltä joen pohjoispuolta takaisin Vammalaan. Oppaamme everstiluutnantti Markku Esko, joka tuntee erinomaisesti paikkakuntamme historiaa, kertoi linja-autossa tapahtumista ja muutaman kerran nousimme bussista ulos tutustumaan paikkoihin.

Vuoden 1918 sota kosketti paikkakuntaamme syvästi. Täällä käytiin useita taisteluja valkoisten ja punaisten välillä. Vammala - siis paikkakunnan keskusta - paloi suurelta osin punaisten lähtiessä kohti etelää ja itää. Tarkoitus oli päästä Venäjälle, jossa vallan olivat ottaneet bolsevikit. Uskottiin, että sieltä oltaisiin turvassa.

Vapaussodan aikana Tyrväällä, Karkussa ja Vammalassa tapahtui järkyttäviä asioita. Oppaamme kertoi näistä. Niitä tehtiin puolin ja toisin. Monen talon kohdalla Markku Esko totesi, että tämän talon isännän punaiset veivät ja ampuivat. Joku surmattiin sillalla ja tiputettiin jokeen. Jonkun isännän pelasti talon piika, joka sanoi isäntää noutamaan tulleille punaisille isännän olevan hyvä mies. Isäntä sai jäädä kotiinsa. Kun valkoiset olivat valloittaneet Vammalan, perustettiin tuomioistuimia, joissa langetettiin suuri määrä kuolemantuomioita. Aivan kotimme naapurissa on mäki, jossa keväällä 1918 teloitettiin 70 punaista. Näin Markku Esko kertoi. Kaikkien tuomio ei varmasti ollut oikeudenmukainen.

Joskus hämmästelemme tapahtumia toisissa maissa. Miten ihmiset voivat toimia siten kuin toimivat Bosniassa tai Keniassa? Meidän maassamme tapahtui 90 vuotta sitten hyvin samankaltaista kuin mainituissa maissa ja monissa muissa. Tällä en tarkoita, että tapahtumia tulisi pitää siinä määrin luonnollisina, että ne tulisi hyväksyä.

On hyvä tuntea historiaa, ja varsinkin oman paikkakunnan ja maan historiaa. Menneet tapahtumat vaikuttavat monin tavoin paikkakunnan ja maan elämään ja ellei niitä tunne, joskus on vaikea tai mahdoton ymmärtää nykyistä elämää tai meidän tapojamme ajatella ja toimia.

Eilinen retki sai miettimään, miten välttää vastakkainasettelu ihmisten välillä. Se oli syvää vuonna 1918 ja sen löi kansaamme syvät haavat. Uskon, että paras lääke vastakkainasettelua vastaan on pitää kiinni Raamatun opetuksista. Ajattelen erityisesti näitä Raamatun opetuksia: Jokainen ihminen on Jumalan luoma. Siksi jokainen on valtavan arvokas. Meillä ei ole lupaa vähätellä, halveksia tai pitää arvottomana ketään. Jos niin teemme, halveksimme Jumalaa, joka on luonut tämänkin ihmisen. Jumalan Poika on kuollut jokaisen puolesta. Hänelle jokainen on niin rakas, että hän oli valmis kärsimään jokaisen syntien takia. Hän haluaa pelastaa ikuiseen elämään jokaisen. Tästäkään syystä emme voi vähätellä tai halveksia ketään.

Eilen kuullut kertomukset taisteluista Karkun kirkon mäellä, Kärppälän ja Vihattulan pelloilla, metsissä Riippilänjärven pohjoispuolella tai Vammaskosken rannoilla laittavat rukoilemaan, että Jumala säästäisi kansamme tulevaisuudessa tällaiselta. Sisällissota on järkyttävimpiä asioita, joita kansakunnan elämässä voi olla.