torstaina, syyskuuta 25, 2014

Kiuas - 8.300 euroa

Eilen Iltasanomien verkkolehdessä www.iltasanomat.fi kerrottiin, että eduskuntatalon saunoihin on hankittu uudet kiukaat. Yhden hinta on 8.300 euroa. Siis yksi kiuas maksoi tämän verran.

Kuin luin uutisen, suututti. Ei varmaan kannattaisi suuttua mutta suututti. Tietenkin voi sanoa, että nämä ovat pikkujuttuja valtion budjetissa, ja tietysti ovatkin. Toisaalta ei ole kyse pienestä asiasta. Tällaiset hankinnat kertovat - ainakin tuntuu että kertovat - ikävästä tavasta ajatella ja toimia: Meille ei riitä, mikä riittää muille. Me olemme asemassa, jossa oleville tuskin mikään on liikaa. Me voimme hankkia yhteisillä rahoilla, joiden käytöstä me päätämme, sellaista, mikä hivelee meitä ja saa meidät tuntemaan itsemme vielä tärkeämmiksi.

Kun näitä uutisia lukee, miettii, tehdäänkö ja miten paljon vastaavia päätöksiä. Ehkä niitä tehdään paljon. Ja säästöjä voitaisiin tehdä paljon. Tai rahaa voitaisiin käyttää paljon järkevämmin. Sitäkin miettii, pidetäänkö esimerkin antamista vain epäaitona hurskasteluna ja turhana? Minusta se ei ole sitä. Varmaan juuri heidän, jotka päättävät asioistamme, pitäisi antaa esimerkkiä - varsinkin jos puhutaan talouden kiristymisestä, säästöjen tarpeellisuudesta, leikkauksista ja siitä, ettemme voi vaatia ja saada niin paljon kuin ennen. Kyllä esimerkin voima on edelleen suuri. Jos eivät muut tee, on helppo ajatella, ettei minunkaan tarvitse. Näin ajattelen varsinkin, jos ne, joiden pitäisi näyttää esimerkkiä, puhuvat yhtä mutta teot kertovat toista.

Joku sanoo, etteivät kansanedustajat päätä tällaisista hankinnoista - virkamiehet päättävät. Asia tuskin on näin yksinkertainen. Varmasti kansanedustajat voivat halutessaan vaikuttaa, mitä hankitaan eduskuntataloon. Tai jälkikäteen käyttäjät voivat halutessaan vaikuttaa, millaiset kiukaat heidän saunassaan on.

Tietysti minunkin täytyy kysyä, millaisen esimerkin annan. Hankinko, mikä on muuta kuin kohtuullista? Riittääkö minulle, mikä riittää tai täytyy riittää muille? Raamattu neuvoo jopa luopumaan joskus jostakin, mitä voi saada tai mihin on oikeus, jotta toisilla olisi parempi olla. Miten vaikeaa se on meille. Mutta miten hienoa jos niin kuitenkin tehdään.