Täytyykö olla kaitsennassa?

Rovasti Risto Soramies vihittiin viikko sitten Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan piispaksi. Tämä kertoo, että lähetyshiippakunnassa piispuutta pidetään tärkeänä. Tärkeää se on myös monille, jotka vaativat tai toivovat niiden pastoreiden erottamista tai eroamista, jotka ovat Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja samanaikaisesti vasta perustetun lähetyshiippakunnan pastoreita. Tarkoitan erottamista tai eroamista Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappeudesta. Ne, jotka vaativat tätä, ovat sitä mieltä, että pastorin on oltava piispan kaitsennassa ja voi olla vain yhden piispan kaitsettavana.

Toisaalta ymmärrän piispuuden ja kaitsennan merkityksen. Ne ovat kirkon historian aikana monissa tilanteissa osoittautuneet hyviksi, toimiviksi ja Kristuksen omia palveleviksi ratkaisuiksi. Piispan valinta on yleensä hyvä ratkaisu myös sille, kuka vihkii pastoreiksi tähän virkaan erotetut. Toisaalta Raamattu ei edellytä, että on oltava piispa ja on oltava piispan kaitsennassa. Eikä luterilainen usko edellytä näitä. On monia luterilaisia kirkkoja, joilla ei ole piispoja, eikä uskonpuhdistuksen aikana luterilaista uskoa tunnustavia seurakuntia ja pastoreita johtaneet ja kainneet piispat, koska ei ollut luterilaisia piispoja. Ei ole luterilaisen uskon mukaista sanoa, että on oltava piispa, tulee olla piispan kaitsennassa ja saa olla vain yhden piispan kaitsettavana. Luterilaisen uskon mukaan pastorin tulee sitoutua Jumalan sanaan, Raamattuun, ja luterilaiseen uskoon, ei piispaan.

Tällä en tarkoita, että piispan virka olisi minusta väärä tai kaikissa tilanteissa turha. Kirjoitin, että se voi olla hyvä, toimiva ja Kristuksen omia palveleva ratkaisu. Mutta sellaista, mitä Raamattu ei vaadi, ei saa vaatia. Tuntuu, että nyt vaaditaan sellaista. Pastori, paimen, tai useampi pastori tulee olla seurakunnassa. Sitä Raamattu ja luterilainen usko edellyttävät.

Itse en tiedä, kuka on piispani. Kun olin Vammalan seurakunnan palveluksessa, piispa oli Turun piispa. Asun edelleen Sastamalassa, joka on Turun piispan aluetta. Toisaalta joku on sanonut, että arkkihiippakuntaan kuuluvat pastorit, jotka ovat kirkon järjestön palveluksessa, kuuluvat tuomiorovastikunnan papistoon ja tämä rovastikunta on arkkipiispan vastuulla. Olen ollut vähän yli viisi vuotta Sleyn palveluksessa ja tänä aikana tämä asia ollut minulle epäselvä. Kukaan ei ole kertonut enkä itse ole ollut kiinnostunut selvittämään, olenko Turun piispan vai arkkipiispan kaitsettavia. Asialla ei ole ollut suurta merkitystä enkä ole tämän epäselvyyden takia valvonut öitä.

Viikko sitten lauantaina ennen lähtöä 21 kilometrin lenkille juttelin hetken ystäväni kanssa. Tapasin saman ystävän vuosi sitten samassa paikassa Helsingin Kisahallissa ja silloinkin juuri ennen lähtöä puolimaratonille. Hän sanoi tähän tapaan: - Tänään ei olisi tilaisuutta, jossa vihitään piispa, jos kirkkomme johto olisi toiminut toisin. Jos olisi vihitty pastoreiksi niitäkin, jotka eivät osaa pitää naispappeutta Jumalan tahtona, ja heidän olisi annettu toimia tämän käsityksen mukaisesti. Ajattelen, että ystäväni oli oikeassa.