Todellista, konkreettista

Viime sunnuntaina oli pääsiäinen. Pääsiäisen suuri sanoma on totta pääsiäisenä, ennen sitä ja sen jälkeen.

Raamattu korostaa, että Jeesuksen ylösnousemus oli todellista, konkreettista. Raamatun mukaan Jeesus oli ylösnousemuksen jälkeen hyvin paljon samanlainen kuin ennen ylösnousemusta. Hän eli pitkälti samalla tavalla. Hän puhui opetuslasten kanssa, opetti heitä, valmisti ruokaa ja söi. Hänet kohdattiin niin kuin todellinen, oikeasti olemassa oleva kohdataan ja häntä saattoi koskettaa. Raamatulle aivan vieraita ovat ajatukset, että ylösnousemus oli sitä, että muisto Jeesuksesta jäi elämään - niin voimakas muisto, että Jeesuksen saattoi sanoa elävän ja vaikuttavan siinä muistossa. Tai että kyse oli opetuslasten kokemuksesta - voimakkaasta ja todellisesta kokemuksesta.

Raamattu sanoo, että meille tapahtuu kerran sama kuin Jeesukselle pääsiäisenä. Sitten kun tämä maailma päättyy ja alkaa ikuisuus, tapahtuu ruumiiden ylösnousemus. Tähän uskoon tunnustaudumme aina tunnustaessamme apostolisen uskontunnustuksen. Ikuisuudessa elämä on todellista, konkreettista. Meissä on paljon samaa kuin nyt. Elämme pitkälti samalla tavalla kuin nyt. On erilaistakin mutta on myös samaa – eletään konkreetista elämää, tunnetaan ja koetaan. Ikuinen elämä Jumalan luona tunnetaan ja ikuinen kadotus, ero Jumalasta, koetaan.

Todellista, konkreettista on myös, mitä Jeesuksen ylösnousemus merkitsee. Se merkitsee, että on totta, mitä Jeesus järjesti kuolemallaan. Hän hankki meille syntien anteeksiantamuksen, pelastuksen ja pääsyn ikuiseen elämään. Ja todellista on, että nämä saa lahjana, ilmaiseksi, armosta.