Jumalan Poika rakastaa

Viime sunnuntai oli laskiaissunnuntai ja tänään on laskiaistiistai. Saarnasin sunnuntaina Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvusta 13. Sanoin mm. näin:

- Raamatun kohta rakkaudesta luetaan joka vuosi laskiaissunnuntaina. Pian tämän sunnuntain jälkeen alkaa paastonaika ja kirkkovuodessa seurataan Jeesuksen matkaa kohti ristiä. Tämä kohta luetaan aina laskiaissunnuntaina siksi, että se kertoo varsinkin Jeesuksen rakkaudesta. Hän rakastaa. Ja rakastaa niin kuin Paavali kirjoittaa rakkaudesta.

Lue tuo kohta – siis Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 13. luku. Lue vaikka tänään illalla kotona ja ajattele: tällaista on Jeesuksen rakkaus, näin hän rakastaa minua. Ehkä opit uutta – miten syvää ja todellista Jumalan Pojan rakkaus on.

- Eikö niin, että yleensä rakastamme sitä, missä on rakastettavaa? Hyvä tai hyviä ominaisuuksia, ihastuttava piirre tai hän rakastaa minua ja on hyvä minulle ja siksi rakastan häntä. Jeesuksen rakkaus on toisenlaista. Rakkauden kohteessa ei tarvitse olla mitään syytä rakkaudelle, jotakin minkä takia hän rakastaisi, jotakin rakastettavaa, hienoa. Hän rakastaa omansa rakkautensa takia, siksi että hän rakastaa.

Tämä on valtava asia. Ei tarvitse miettiä, onko minussa sellaista, että Jeesus voi rakastaa minua. Onko minussa sitä tarpeeksi? Jos tuntui eilen, että sellaista on, mutta tänään ei tunnu, onko niin, että Jeesus ei enää rakastakaan? Näitä ei tarvitse miettiä. Joka tapauksessa hän rakastaa, koska hänen rakkautensa kohteessa ei tarvitse olla, minkä takia hän rakastaa. Hän rakastaa omansa rakkautensa takia.

Hän rakasti niin paljon, että hän tuli ihmiseksi ja kulki tien, joka vie ristille. Hän otti omakseen syntini, kärsi rangaistuksen, joka kuuluisi minulle. Hän antoi ja antaa anteeksi. Hän ottaa omakseen ja pitää omanaan. Hän pelastaa joutumasta kadotukseen, hän vie ikuiseen elämään. Nämä hän teki ja tekee oman rakkautensa takia eikä minussa tarvitse olla eikä ole syytä näin suurelle rakkaudelle.

Varmaan meidän on vaikea ymmärtää tätä, koska tämä on niin toisenlaista kuin rakkaus yleensä. Mutta Jeesuksen rakkaus on toisenlaista.

- Tämäkin on ihmeellinen asia: Kristus asuu meissä. Se ei ole niinkään tunne. Hän asuu jokaisessa, joka on hänen omansa. Hän haluaa rakastaa meissä ja meidän kauttamme. Saako hän sijaa meissä, saako hän tehdä, mitä hän tahtoo tehdä meissä, se näkyy siinä, rakastammeko. Osoitammeko rakkautta? Osoitammeko sellaista rakkautta, mistä Paavali kirjoitti?

- Entä kun rakkautta näkyy minussa niin vähän? Silti Jeesus rakastaa meitä, silti hän asuu meissä. Koska hän ei rakasta sen takia, että meissä on jotakin, millä ansaitsemme rakkauden. Hän rakastaa siksi, että hän rakastaa, oman rakkautensa takia. Hän ottaa omakseen, pitää omanaan, antaa synnit anteeksi ja pelastaa ikuiseen elämään. Tämä lämmittää meitä ja saa meidät rakastamaan, edes vähän. Jeesuksen rakkaus vaikuttaa, että hän saa tilaa meissä ja rakastaa meissä ja meidän kauttamme.